14. syyskuuta 2009

Hitaita ovat herrojen kiireet

Helsingin Sanomissa oli eilen artikkeli, jonka mukaan D-vitamiinin saantisuosituksia saatetaan nostaa kolmen vuoden kuluttua, vuonna 2012. Hitaita ovat herrojen kiireet, täytyy sanoa. Jutustakin kävi hyvin ilmi, että tällä hetkellä yli puolet suomalaisista saa liian vähän tätä vitamiinia.

Riittämättömän D-vitamiinin saannin vuoksi lukuisat ihmiset saavat turhaan lonkkamurtumia, sairastuvat MS-tautiin, diabetekseeen, verenpainetautiin ja moniin syöpiin. Riittämätön D-vitamiinin saanti lisää myös sydäninfarktin ja hampaiden kiinnityskudosten sairauksien riskiä. Jutussa dosentti Christel Lamberg-Allardt kuitenkin toteaa, että "vain D-vitamiinin ja luuston yhteys on tähän mennessä todistettu."

Ehkä näin on, koska tieteellisen todistamisen kriteerit ovat erittäin tiukat. D-vitamiinia koskevaa tutkimusta on kuitenkin tehty niin paljon, että matalien D-vitamiinitasojen voidaan sanoa hyvin suurella todennäköisyydellä lisäävän riskiä sairastua edellä mainittuihin sairauksiin. Asiassa olisikin mitä järkevintä toimia todennäköisen näytön pohjalta. Kohtuuttomia vaatimuksia tieteellisestä näytöstä tulisi tässä asiassa höllentää, koska liian tiukat näyttövaatimukset johtavat käytännössä vain siihen, että lukuisat ihmiset vammautuvat, sairastuvat ja kuolevat turhaan aukottomampaa näyttöä odoteltaessa. Viisaampaa olisi toimia asiassa Kanadan syöpäyhdistyksen tavoin. Se on suositellut, että D-vitamiinia tulisi todennäköisen näytön perusteella ottaa runsaammin syövän ehkäisemiseksi.

Helsingin Sanomat kirjoittaa D-vitamiinista hyvin vanhanaikaisella tavalla myrkyllisenä aineena. Puhe D-vitamiinin myrkyllisyydestä on sellaista retoriikkaa, jota esimerkiksi huippu-D-vitamiinitutkija Reinhold Vieth on kritisoinut ankarasti. D-vitamiinimyrkytyksiä on nimittäin sattunut lähinnä harvinaisissa tilanteissa, joissa on tapahtunut todella vakava, esimerkiksi satakertainen annostusvirhe. Puhe D-vitamiinin myrkyllisyydestä lähinnä vain pelottaa turhaan tavallisia kansalaisia. Se johtaa käytännössä siihen, että yhä useampien D-vitamiinin saanti jää liian vähäiseksi, koska edes optimaalista määrää D-vitamiinia ei uskalleta käyttää.

On vaikeaa ymmärtää, mitä riskiä olisi siinä, jos aikuisten D-vitamiinisuositus nostettaisiin välittömästi nykyisestä 7,5 mikrogrammasta päivässä vaikkapa 35 mikrogrammaan. Nykyinenkin turvallisen saannin yläraja on nimittäin 50 mikrogrammaa päivässä, ja siihen sisältyy todella lavea turvallisuusmarginaali.

Dosentti Christel Lamberg-Allardt oli itse mukana useiden maailman johtavien D-vitamiinitutkijoiden ja ravitsemustieteilijöiden allekirjoittamassa varsin poikkeuksellisessa vetoomuksessa, joka julkaistiin vuonna 2007 maailman johtavassa ravitsemustieteellisessä lehdessä. Pääkirjoituksena The American Journal of Clinical Nutritionissa julkaistussa artikkelissa tutkijat vetoavat turhautuneina päättäjiin. Vetoomuksen keskeinen vaatimus on, että D-vitamiinisuosituksia tulisi nostaa kiireellisesti siten, että seerumin kalsidiolin vähintään 75 nmol/l taso saavutettaisiin.

Toivoisin, että Lamberg-Allardt ja muut suomalaisista D-vitamiinisuosituksista vastaavat toimisivat nyt myös suomalaisilla areenoilla ripeästi, jotta kansalaisten terveyttä ei edelleen vaaranneta. Jos ja kun ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa pidetään tärkeänä, D-vitamiinisuositusten nostaminen on yksi parhaimmista, edullisimmista ja turvallisimmista tavoista ehkäistä sairauksia ja parantaa kansanterveyttä.

18 kommenttia:

  1. Kiitos Juhana kun pidät tätä asiaa esillä, en varmaan minäkään söisi kunnon annosta D:ta jos et olisi siitä niin paljon kirjottanut. Kun ei tosiaan viralliset suositukset ole kovin isoja - eikä selkeitä.

    VastaaPoista
  2. Me 1960-luvulla syntyneet saimme kymmenkertaisen annostuksen, enkä tiedä että meissä olisi havaittu mitään ongelmaa.

    200 g siikaa tai 10 minuuttia auringossa aiheuttaa siis D-myrkytysriskin?

    Olen raivosta sanaton.

    VastaaPoista
  3. Anu, kiitos ystävällisestä tunnustuksesta. :-)

    Mirka, 1960-luvulla lapset todellakin saivat 50 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Tämän verran D-vitamiinia saaneilla lapsilla oli suomalaisen syntymäkohorttitutkimuksen mukaan 80 prosenttia pienempi ykköstyypin diabeteksen riski D-vitamiinia vähemmän saaneisiin nähden. (Hyppönen E et al. Intake of vitamin D and risk of type 1 diabetes: a birth-cohort study. Lancet. 2001 Nov 3;358(9292):1500-3.)

    Itse yritän suhtautua tilanteeseen rauhallisesti, vaikkakin joskus terveyttä koskevan päätöksenteon jähmeyttä onkin vaikea ymmärtää.

    VastaaPoista
  4. Nostan Sinulle Juhana hattua siitä hyvästä että kykenet vielä suhtautumaan D-vitamiiniasiaan suhteellisen neutraalisti.

    Itselleni se on jo jonkin aikaa ollut vaikeaa - en ymmärrä mistä johtuu Suomen piiloutuminen pohjoismaisten suositusten taakse. Rapakon takana suosituksia nostetaan jo ensi vuonna ja hyvästä syystä. Mitä nyt valiokunnasta jätettiin useita itsestäänselviä avainnimiä pois, mistä tuli metakka. Samoin D-vitamiinin ja syövän yhteyksistä nousi mekkala vuoden alkupuolella.

    Ai niin, tuon 60-lukua nykypäivään seuranneen ykköstyypin diabeteksen kohorttitutkimuksen tekijä Elina Hyppönen on kirjoittanut myös tämän:

    http://cmbi.bjmu.edu.cn/news/report/2004/DIA/13.pdf

    Mainitsen tuon tasapuolisuuden vuoksi - tuo 50 mikron annos siis assosioitui myös allergioiden suhteelliseen kasvuun. Maailmassa kyllä riittää positiivisia D-vitamiinitutkimuksia - joka kuukausi PubMediin ilmaantuu reilut 300 tutkimusta joten ihmeteltävää riittää.


    PS: Luin mailin, kaikki ok. ;)

    VastaaPoista
  5. Focus lääkärikirja (Otava, Helsinki 1966) ilmoittaa suomalaisten D-vitamiinitarpeeksi 500-2000 IU (12,5-50 mikrogrammaa päivässä). Silloiset lääkärit ymmärsivät Suomen arktisen aseman ja suosittelivat nykyiseen verrattuna viisinkertaista tarvetta.
    Suomalaisten D-vitamiinisuositukset pitäisi ilmiselvästi järjestää vuodenaikojen mukaan, koska auringon vaikutus 3 kuukauden aikana on mitätön.

    VastaaPoista
  6. Neonomide, kiitos ystävällisestä kommentista. Tuon allergiatutkimuksen abstraktin olinkin nähnyt jo joskus aiemmin, mutta kiitos kokotekstin linkistä.

    Pekka, tieto vuoden 1966 Focuksen suosituksesta oli mielenkiintoinen, ja mahdollisesti hyvin oikeaan osunut. 12,5 mikrogrammaa voisi olla hyvä yleissuositus kesäaikaiseksi päiväsaanniksi; syyskuun alusta huhtikuun loppuun voitaisiin käyttää 50 mikrogrammaa päivässä.

    VastaaPoista
  7. Pekka kirjoitti...

    "Suomalaisten D-vitamiinisuositukset pitäisi ilmiselvästi järjestää vuodenaikojen mukaan, koska auringon vaikutus 3 kuukauden aikana on mitätön."


    Itse asiassa Dowdin (2008) mukaan UV-indeksi joka on alle 3 ei riitä enää lainkaan käynnistämään ihion D-vitamiinituotantoa. Tämä merkitsisi sitä että syyskuusta huhtikuulle D-vitamiinin muodostuminen ihmisten iholla suurimmassa osassa Suomea on käytännössä mahdotonta.

    Joensuussa UV-indeksi ei ole käynyt syyskuun puolella yhtenäkään päivänä yli kolmen, jääden Helsingissäkin tänään alle 2,5:

    http://www.fmi.fi/saa/varoituk_7.html


    Auringonvalo voi lämmittää, ilahduttaa ja tuottaa endorfiinejaan vielä usean viikon ajan mutta sitä tärkeintä eli D-vitamiinia emme enää näe ennen toukokuuta.

    Ei siis ole järin mukavaa asua täällä 60 leveyspiirin pohjoispuolella. Suomen korkeudella asuu lisäksemme lähinnä vain inuiitteja sekä lappalaisia ja ihmisten yhteismäärä on ilmeisesti alle 20 miljoonaa eli yli neljäsosa on suomalaisia. Edustamme siis 0,07 prosenttia ihmiskunnasta koko 6 792 miljoonasta asukkaasta.

    Kertonee jotain ?

    VastaaPoista
  8. Tämä alkaa olla jo pilkun viilailua, mutta Holickin kirjan 'Vitamin D: molecular biology, physiology, and clinical applications' mukaan Bergenissä, Norjassa, joka sijaitsee Helsingin korkeudella, D-vitamiinia muodostuu keskipäivällä vielä niukasti syyskuun alussa, mutta ei enää lainkaan syyskuun lopussa. Keväällä vähäinen D-vitamiinin tuotanto alkaa maaliskuussa, mutta se on silloin vielä todellakin vähäistä (kirjan kaavio 9A, sivu 28). Lisäksi kylmän ilman vuoksi pidettävä vaatetus vähentää tuota niukkaakin D-vitamiinin muodostumista.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoista. Varteenotettavia aurinko-D-kuukausia on oikeastaan siis vain neljä.

    Kuvaan sopii, että kalalla on ollut erittäin keskeinen asema tänne pohjoiseen asettuneen väestön ravitsemuksessa. Kala on ollut ainoa elintarvike, jonka saanti on ollut suhteellisen varmaa kaikille, ja sitä on syöty jossakin muodossa käytännössä joka aterialla. Vain pari sataa grammaa siikaa tai silakkaa täyttää ehdotetun 50 µg, ja olen lukenut arvioita että kalan kulutus on voinut olla jopa kilon päivässä. se on jopa luultavaa: Viljasadot olivat epävarmoja, pantiin puolet petäjäistä eikä perinteisessä viljelykasvissa nauriissa ole energiaa juurikaan. Metsästys onnistui kunnolla vain kevättalven hankikannolla, muulloin ansapyyntiä.

    VastaaPoista
  10. Pitänee myös muistaa, että pääasiallinen vastuu omasta terveydestään, hyvinvoinnistaan on ihmisellä itsellään. Asioita voi tutkia, niistä voi ottaa selvää. Ei ole syytä jäädä odottamaan mitään virallisia suosituksia milloin isoveli katsoo omaksi edukseen ne julkaista jos sittenkään.

    VastaaPoista
  11. Yleisenä periaatteena näin on, mutta D-vitamiinilisän määrä on sellainen asia, johon tavallisten kansalaisten ei ehkä voi odottaa perehtyvän perusteellisesti.

    Lisäksi esimerkiksi apteekeissa myytävien D-vitamiinivalmisteiden vahvuus seuraa varsin pitkälle suosituksia, ja jos esimerkiksi D-vitamiinipaketin kyljessä lukee "suositeltua päiväannosta ei saa ylittää", niin harva maallikko uskaltaa ottaa useampia tabletteja, vaikka kyseessä olisi vain 7,5 mikrogramman vahvuinen valmiste.

    Kolmantena tärkeänä asiana on vielä se, että viralliset ravitsemussuositukset ohjaavat laitosruokailua. Jos viralliset suositukset ovat liian pienet, niin esimerkiksi laitoksissa asuvien vanhusten riittävästä D-vitamiinin saannista ei huolehdita riittävästi.

    VastaaPoista
  12. Yksittäisen ihmisen on aivan mahdotonta ottaa vastuuta. Ensinäkin pelkkää ravitsemustutkimusta tulee joka kuukausi niin paljon, että sen seuraamiseen ei riitä ihmisikä. Toisekseen olemme täysin järjestelmän armoilla. Jos et omista maata ja kasvata omia luomulampaitasi, olet kaupallisen järjestelmän ja sitä valvovien viranomaisten armoilla. "Vastuuntuntoiset" kansalaiset esim. 1970-luvulla vaihtoivat virallisen suosituksen mukaisesti voin transrasvamargariineihin, jotka olivatkin TODELLISTA myrkkyä voihin verrattuna.

    Siksi on niin kaameaa, että järjestelmä on niin mädännäinen kuin on.

    VastaaPoista
  13. " Jos et omista maata ja kasvata omia luomulampaitasi, olet kaupallisen järjestelmän ja sitä valvovien viranomaisten armoilla."

    Tätä en ihan Mirka ymmärtänyt. Et voinut tarkoittaa meitä kaikkia kansalaisia. Niin kauan kun kävelen omilla jaloillani ja aivoni toimivat niin en ole järjestelmän armoilla vaan vastaan itse oman terveyteni ylläpitämisestä niin kuin te muutkin teette. Jos joudun onnettomuuteen ja sairaalaan makaamaan olen vasta järjestelmän kourissa tai vanhukset likaisissa vaipoissa , ilman suihkua ja päivittäistä ulkoilua. Surkeaa, he ovat järjestelmän armoilla.

    Minkä vuoksi 60-luvun suositukset purettiin ja milloin tuo ikävyys D-vitamiinin osalta ? Liittyykö tämäkin Pohjois-Karjala projektiin?

    Muistelen lapsena syöneeni jotain valkoista D-vitamiini suklaata?? Luulenko vain. Sitten oli muovipurkissa rakeita, maistuivat makealle. Olisiko sekin ollut D-vitamiinia.Keltainen etiketti.Vai kalkkia?

    VastaaPoista
  14. Jos ostat ruokasi normaalista vähittäismyynnistä, olet järjestelmän armoilla. Ensinäkin, mihin perustuu tietosi siitä, mikä ravinto olisi terveellistä? Järjestelmän tuottamaan, kaupallisten ja poliittisten intressien välittämään tietoon. Edes tutkimustieto ei ole tästä vapaata, sillä vain tietyn tyyppistä tutkimusta yleensä rahoitetaan ja julkaistaan. Silti jo tutkimusta hiukan selaamalla hämmennys valtaa. Toisekseen tutkimustieto koskee valikoituja koehenkilöitä tai laajoja massatilastoja. Entä jos väestötasolla terveellinen lykopeeni olisikin juuri sinun geeneilläsi haitallinen? Kannatko vastuun? "Oikeilla" valinnoilla kun ei vaan terveyttä voi taata.

    Vaikka päätyisit johonkin oletukseen terveellisestä ravinnosta, miten pääset siihen käsiksi? Vaatii rahaa eli järjestelmään osallistumista (tai perinnön). Et voi edes tietää, mitä ostamasi elintarvikkeet sisältävät, niiden terveysvaikutuksista puhumattakaan. Voit olettaa ravintosisällön suhteellisen luotettavasti, kun ostat vain peruselintarvikkeita. Mutta heti kun ostat teollisen valmisteen, olet tuoteselosteen varassa. Lain mukaan kuitenkaan siihen ei ole mitään velvoitetta kirjoittaa, mistä tuote on oikeasti tehty. Olet pelkästään valmistajan hyvän tahdon varassa. Tuoteseloste tietämäni mukaan nauttii tuotesuojaa, ja sen saa halutessaan kopioida vastaavasta tuotteesta Finelistä, johon tiedot taas on kerätty suunnilleen keittokirjoista.

    Yksittäisen ihmisen terveydentilan ratkaisee lähinnä varallisuus ja sattuma. Niihin kumpaankaan voi vaikuttaa perin vähän. Todennäköisyyksiin voi vaikuttaa, mutta lopputulokseen ei koskaan. Hyvä viranomaisvalvonta auttaa paljon. Mutta se edellyttää aktiivisia kansalaisia valvomaan viranomaisia.

    VastaaPoista
  15. Elän käsityksessä, että koko läntisen maailman alan tiedeyhteisö tulkitsi erään kuolemantapauksen väärin ja oletti taustalla olleen D-yliannoksen.

    Virheitä tapahtuu, kaikille. Mutta silloin kun näin ilmenee käydyn, virheet pitäisi korjata niin nopeasti kuin voi. Nyt näköjään hautaudutaan norsunluutorneihin toivoen että virhettä ei huomattasi, maksajina tavalliset kansalaiset, joiden vakavia sairauksia olisi voitu estää.

    Kaupallisen median ajama käsitys, että vähärasvainen ravinto olisi terveyttä edistävää, on eräs loistava esimerkki järjestelmän mädännäisyydestä. Se kun palvelee ainoastaan elintarviketeollisuuden ja kaupan etuja, ei terveysnäkökohtia.

    VastaaPoista
  16. "Jos ostat ruokasi normaalista vähittäismyynnistä, olet järjestelmän armoilla. Ensinäkin, mihin perustuu tietosi siitä, mikä ravinto olisi terveellistä? Järjestelmän tuottamaan, kaupallisten ja poliittisten intressien välittämään tietoon."

    Kummallista Mirka. Ostan ruokani sen mukaan mitä itse haluan ostaa jopa itse valiten ostopaikkani. En tarvitse siihen kaupallista tai poliittista informaatiota, järjestelmästä puhumattakaan.Tietysti incilistat- niitä tarvitaan. Terveys on minulle yhtä kuin hyvinvointi. Kun voin mainosti ja olen postiivisella mielellä koen olevani terve. Ei siinä muuta mittaria tarvita kuin oma keho. Paras mittari olen minä itse. Tähän päivään mennessä en ole tarvinnut siihen muuta tutkimustulosta kuin mitä itse itsestäni havannoin.Terveellinen on sitä joka saa minut voimaan hyvin, energisoitumaan sekä palautumaan. Puhdas ja myrkytön ruoka itsessään on paras lääke.Sitä kaikille.

    Tutkimukset ovat mielenkiintoisia, niiden varassa eläminen taas hullua.Ovat niin muuttuvaista sorttia.

    VastaaPoista
  17. Mayo Clinicin terveyskirje D-vitamiinista, päiväys 17.9:

    http://www.medicalnewstoday.com/articles/164216.php

    VastaaPoista
  18. tyttötiimi sanoi...

    "Minkä vuoksi 60-luvun suositukset purettiin ja milloin tuo ikävyys D-vitamiinin osalta ? Liittyykö tämäkin Pohjois-Karjala projektiin?"


    USA:n pediatriyhdistyksen käypähoito-suositus 1963:

    http://pediatrics.aappublications.org/cgi/content/abstract/31/3/512

    ...päätyi suosittamaan matalampaa annosta, koska D-vitamiiniannos assosioitiin vaikeaan sydänvikaan Williamsin syndroomaa sairastavilla lapsipotilaalla - kuten Mirka sanoi:

    http://www.ajcn.org/cgi/content/full/79/5/717#SEC9


    Silloin ei osattu mitata veren D-vitamiinipitoisuuksia, eikä edes tiedetty että D-vitamiini metabolisoituu mitenkään - sillähän on kaksi aktiivisempaa muotoa jotka hoitavat D-vitamiinin kaikki fysiologiset tehtävät.

    Varsinainen aikuisten D-vitamiinisuositus angloamerikkalaisessa maailmassa taas perustuu naisten päiväsaannista tehdyn kyselytutkimuksen keskiarvon kertomiseen kahdella.

    Olen muualla kirjoitellut muutaman sata viestiä siitä, kuinka läppämeiningilä D-vitamiinisuosituksia on aikanaan tiputettu ja miten ylitsepääsemättömän vaikeaa wanhan näytön kriittinen tarkastelu tuntuu ihmisille olevan.

    Itse veikkaan että lääkiksen & farmakologian kursseilta opiskelijoiden päähin jäänyt mielikuva D-vitamiinista "myrkyllisimpänä vitamiinina" elää ja voi hyvin monen sukupolven tutkijoiden mielissä.

    Tämän ihmismielen koukeron hedelmiä saamme seurata nyt aitiopaikalta eikä se ole kovin kivaa katseltavaa.


    Muuten, itse tosiaan sairastan Crohnin tautia ja toinen vaikeaa versiota sairastunut on päässyt lyhyessä ajassa lähes kaikista oireistaan eroon. Mielenkiintoisia yhteensattumia, vai mitä?

    VastaaPoista

Haluan säilyttää blogissani miellyttävän ilmapiirin. Eri mieltä saa olla, mutta töykeitä, halventavia tai jankkaavia kommentteja ei julkaista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...