D-vitamiinitasoilla on yhteys luuntiheyteen. Pienin ympyröin merkitty käyrä kuvaa yli 50-vuotiaita valkoihoisia (kaksi muuta käyrää koskevat muita rotuja).
Pari päivää sitten virallisia suomalaisia D-vitamiinisuosituksia tarkistettiin hieman. Uutuutena on lähinnä se, että 18-vuotiaiksi asti annettiin ohje käyttää pientä ympärivuotista D-vitamiinilisää. Sen sijaan aikuisten D-vitamiinisuositusta ei korjattu mitenkään lukuunottamatta raskaana olevia ja imettäviä.
Elimistön D-vitamiinitilaa kuvaa seerumin kalsidiolitaso, jonka optimaalisena arvona useimmat asiantuntijat pitävät 80–100 nanomoolia litrassa (nmol/l). Tämä taso vaikuttaa olevan hyödyllinen useilla terveyden osa-alueilla. Sen lisäksi hyvät D-vitamiinitasot yhdistyvät myös alempaan kuolleisuuteen (Virtanen 2010). 80–100 nmol/l taso vaikuttaa olevan ihanteellinen luustollekin.
Tutkimukset osoittavat, että suomalaiset jäävät yleisesti tämän tavoitetason alapuolelle: suomalaisten keskimääräinen kalsidiolitaso lienee noin 50–55 nmol/l, mutta tasossa on paljon vuodenaikaista vaihtelua. Tavoitetason alapuolelle jäämisen pitäisi olla hyvä syy kohottaa reippaasti D-vitamiinisuosituksia, mutta niin ei jostain syystä tehdä.
Luustolle hyvät D-vitamiinitasot ovat tärkeitä mm. näistä syistä:
- Hyvät D-vitamiinitasot mahdollistavat kalsiumin aktiivisen imeytymisen suoliston seinämän läpi. Ilman hyviä D-vitamiinitasoja aktiivista imeytymista ei tapahdu ja kalsiumin imeytyminen on ratkaisevasti heikompaa.
- Matalat D-vitamiinitasot johtavat lisäkilpirauhashormonipitoisuuden kohoamiseen. Se on luustolle haitallista, koska tämän hormonin jatkuvasti koholla olevat pitoisuudet johtavat luuston resorption (hajoamisen) lisääntymiseen. Pitkään jatkuessaan se heikentää luuntiheyttä ja altistaa osteoporoosille.
- Korkeahkot D-vitamiinitasot ovat yhteydessä hyvään luuntiheyteen. Paras luuntiheys yli 50-vuotiailla valkoihoisilla on D-vitamiinitasojen ollessa noin 100 nmol/l (Bischoff-Ferrari 2008).
- Lonkkamurtumien riskin vähentämiseksi tarvitaan tutkimusten mukaan vähintään 75 nmol/l suuruista kalsidiolitasoa. Kuitenkin optimaalinen murtumariskiä vähentävä teho saavutetaan vasta, kun kalsidiolitaso on noin 100 nmol/l (Bischoff-Ferrari 2005).
Olisi järkevää pitää huolta riittävästä D-vitamiinin saannista jo ennen kuin luuntiheys on heikentynyt niin paljon, että kärsitään osteoporoosista tai sen esiasteesta osteopeniasta. Nykyisin on kuitenkin vallalla jälkijättöinen suhtautuminen, jossa D-vitamiinitasojen ylläpitämisestä aletaan kiinnostua vasta sitten kun potilas on jo hoidossa osteoporoosin vuoksi.
Silti myös osteoporoosin takia hoidossa olevien suomalaisten D-vitamiinitasot jäävät tutkimusten mukaan usein ehdottoman minimitavoitetason 75 nmol/l alapuolelle. Se kertoo siitä, että edes osteoporootikoille määrättävän D-vitamiinilisän suuruus ei useinkaan ole riittävä. Potilaiden D-vitamiinitasoja ei myöskään seurata tarpeeksi.
80–100 nmol/l tavoitetason saavuttamiseksi ei riitä, että D-vitamiinia saadaan virallisesti suositeltu 7,5 mikrogrammaa päivässä. Edes yli 60-vuotiaille suositeltu 20 mikrogrammaa päivässä ei useimmilla riitä.
Paljonko sitten on riittävä määrä luustolle ja muullekin terveydelle? Sopiva annos on noin 40–90 mikrogrammaa päivässä syyskuun alusta toukokuun loppuun (jos aurinkoa vältellään, D-vitamiinilisää on syytä käyttää ympäri vuoden). Tarvittavaan annokseen vaikuttaa paljon henkilön koko ja paino, mutta lisäksi annosvasteessa on yksilöllistä vaihtelua. 50 mikrogrammaa päivässä on kuitenkin useimmille hyvin sopiva annos. Kun Yhdysvalloissa hiljattain vielä nostettiin aikuisen turvallisen saannin yläraja 100 mikrogrammaan päivässä, annosta voi pitää myös hyvin turvallisena.
Varsinkin osteoporoosin takia hoidossa olevien D-vitamiinitasojen riittävyyttä olisi hyvä mitata aika ajoin samaan tapaan kun kolesterolitasoja on totuttu seuraamaan. D-vitamiinitasoilla on todennäköisesti kolesterolitasojakin suurempi vaikutus terveyteen.
Viitteitä:
Bischoff-Ferrari HA, et al. Fracture prevention with vitamin D supplementation: a meta-analysis of randomized controlled trials. JAMA. 2005 May 11;293(18):2257-64.
Bischoff-Ferrari HA. Optimal serum 25-hydroxyvitamin D levels for multiple health outcomes. Adv Exp Med Biol. 2008;624:55-71.
Bischoff-Ferrari HA, et a. Fall prevention with supplemental and active forms of vitamin D: a meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ. 2009 Oct 1;339:b3692.
Dawson-Hughes B. Serum 25-hydroxyvitamin D and functional outcomes in the elderly. Am J Clin Nutr. 2008 Aug;88(2):537S-540S.
Heaney RP. Holick MF. Why the IOM recommendations for vitamin D are deficient. J Bone Miner Res. 2011 Jan 4.
Virtanen JK, et al. Association of serum 25-hydroxyvitamin D with the risk of death in a general older population in Finland. Eur J Nutr. 2010 Oct 26.
Uusi suositus ei ole D-vitamiinin saantisuositus vaan D-vitamiiniLISÄn saantisuositus. Tässä on tai ainakin pitäisi olla vissi ero. Lisäksi taitaa olla niin, että tämän suosituksen oli tarkoituskin koskea vain lapsia ja joitakin erityisryhmiä. Aikuisia koskevia suosituksia viilataan parhaillaan NNR:ssä ja sen jälkeen VRN:ssä. Näin menee aikuisten suositusten marssijärjestys. Itse suositeltavan saannin ja/tai lisän tasoon tai sen riittävyyteen en ota kantaa, koska en ole asiaan tarpeeksi perehtynyt. Yst. terv. Vera Mikkilä
VastaaPoistaVera,
VastaaPoistaSuositus se on D-vitamiinilisäsuosituskin. Kansalaisten kannalta, joita D-vitamiinisuositukset koskevat, ei ole oikeastaan merkitystä sillä mikä on marssijärjestys.
Juu, suositus on suositus. Mutta tässä ei suositeltu, että lasten D-vitamiinin kokonaissaanti olisi 7,5ug/pv, vaan että lapsille annetaan purkista D-vitamiinia 7,5ug/pv. Siinä on ero ja näitä kahta ei pidä sotkea.
VastaaPoistaMarssijärjestyksen suhteen kansalaisille olisi heti ekan lehdistötiedotteen alussa pitänyt kertoa, että aikuisten uudet suositukset ovat tulossa. Nyt fiilikseksi jää, että työryhmän mukaan aikuisten vanhoihin suosituksiin ei ole tarve tehdä mitään muutoksia. Ihan selvä tiedotusmoka.
Näinhän se tarkkaan ottaen on kuten Vera sanoo, ei tullut uusia D-vitamiinisuosituksia, vaan D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositus. Käytännössä tämä tarkoittanee esim. teinien kohdalla keskimäärin sitä, että saavutetaan n. 12-14 mcg/ päiväsaanti keskimäärin, jos suosituksen mukainen lisä otetaan ja ollaan tavanomaisella sekaruokavaliolla.
VastaaPoistaD-vitamiinia suositellaan osteoporoosin Käypä Hoito -suosituksessa käytettäväksi 20 mcg/pv. Tämä suositus on tainnut olla voimassa jo useamman vuoden. Lisäksi VRN antoi viime keväänä suositukset yli 65-vuotialle: Heidän saantisuositus on virallisesti 20 mcg/pv.
Minusta mielenkiintoista on myös kaksi suurta RCT-tutkimusta, joiden mukaan kerran vuodessa annosteltu suuri määrä D-vitamiinia boluksena saattaa jopa lisätä murtumataipumusta. Tällaisia tutkimuksia on:
1) http://jama.ama-assn.org/content/303/18/1815.full
2) http://rheumatology.oxfordjournals.org/content/46/12/1852.abstract
Kansalaiset tuskin oma-aloitteisesti käyttävät kerran vuodessa annostelua, mutta tutkimustarkoituksessa ja laitoshoidossa olevien kanssa tämä on käytännöllinen tapa ja ehkäpä myös joissain paikoin käytössä.
D-vitamiinitasojen mittaaminen olisi järkevää. Vastaedes AJCN -tiedelehti raportoi miten talviaikainen D-vitamiinitason vaihtelu on suurelta osin perimän määräämää. Geenit voivat siis sanella (dieetin ja ravintolisien lisäksi) miten paljon talvella D-vitamiinitaso tippuu. Tämän saa selville vain mittaamalla.
Vera,
VastaaPoistaOlenko antanut sellaisen kuvan, että lasten D-vitamiinin kokonaissaanti olisi 7,5 µg/pvä? En mielestäni, enkä mielestäni sotkenut asioita. Ota huomioon, että kirjoituksessa en keskittynyt lasten D-vitamiinisuosituksen kritisointiin, vaan D-vitamiinisuositusten käsittelyyn kokonaisuutena luuston kannalta.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tiedotus epäonnistui tällä kertaa. Pääasia kuitenkin on se, että D-vitamiinin kokonaissaantia JA D-vitamiinilisien käyttöä koskevat suositukset eivät ole riittäviä.
Reijo,
VastaaPoistaD-vitamiiniannostuksia pitäisi näkemykseni mukaan arvioida kalsidiolitasoista liikkeelle lähtien, ei lähtien mikrogrammamääräisistä annostuksista. Se oli myös blogikirjoitukseni lähtökohta.
Jokainen joka on vähänkään enemmän lukenut D-vitamiinitutkimuksia on perillä siitä, että D-vitamiinin kokonaissaannin tulee olla melko suurta, jotta sillä olisi olennaisesti D-vitamiinistatusta korjaavaa tilannetta.
Tarkastelin blogikirjoituksessani todellakin väestöä kokonaisuutena, vaikka pari päivää sitten annetut suositukset koskivatkin D-vitamiinien antamista lapsille, nuorille, raskaana oleville ja imettäville. Niin kauan kuin D-vitamiinisuositukset laahavat jäljessä, katson, että on täysi syy kritisoida suosituksia kaikilta niiltä osin kuin ne ovat riittämättömiä. Se oli myös tämänpäiväisen blogikirjoitukseni lähtökohta.
Mitä tulee teinien kohdalla D-vitamiinin kokonaissaannin ja D-vitamiinilisistä saatavaan eroon, on tietysti totta, että ravinnosta ja D-vitamiinilisistä yhteensä saadaan enemmän D-vitamiinia kuin pelkästään D-vitaamiinilisästä. Kuitenkin tulee ottaa huomioon D-vitamiiinilisän melko vaatimaton kalsidiolitasoa kohottava vaikutus. Jos esimerkiksi 50 kg painava nuori, jonka kalsidiolitaso on 65 nmol/l lokakuussa, alkaa käyttää 7,5 mikrogramman suuruista D-vitamiinilisää, hänen kalsiodiolitasonsa eivät nouse, vaan laskevat hiljalleen kohti kevättalvea, koska mainitsemasi 12-14 mikrogramman kokonaissaanti ei täytä elimistön D-vitamiinitarvetta eikä riitä korvaamaan puuttuvaa auringon UVB-säteilyä.
Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksen olen lukenut, mutta en oikein ymmärrä miksi selostit sitä. En näe, että sen huomioon ottaminen antaa aiheen tarkistaa millään tavalla blogikirjoitukseni sisältöä. 20 mikrogramman suuruisesta D-vitamiini(+ kalsium)lisästä huolimatta osteoporootikoilla on nimittäin usein tavattu optimaalista alempia kalsidiolitasoja.
Kuten oikein mainitsitkin, kansalaiset eivät itse syö yhtä vuosittaista mega-annosta D-vitamiinia. Kun kirjoitan blogikirjoituksiani lähinnä tavallisille lukijoille, kerran vuodessa annostelun huonoihin tuloksiin ei nähdäkseni ole syytä puuttua, vaan asia on aika akateeminen. Kaiken kaikkiaan D-vitamiinin kaatumisia ja D-murtumariskiä vähentävä vaikutus on osoitettu meta-analyyseissä - edellyttäen, että D-vitamiinia käytetään riittäviä annoksia. 10 mikrogrammaa on meta-analyysissa todettu tehottomaksi annokseksi kaatumisriskin vähentämisessä. D-vitamiinia siis tarvitaan enemmän.
Olen samaa mieltä D-vitamiinitasojen mittaamisesta, ja se oli hyvä lähtökohta. Ja edelleen samaa mieltä, että 7,5 mcg ei riitä useimpien kohdalla optimaaliseen tasoon. Nuo mainitsemani tutkimukset ovat niitä tutkimuksia (joidenkin muiden ohella) miksi viranomaiset pysyttelevät varovaisena. Näin ainakin luulen. Niillä ei ollut tarkoitus sotkea asiaa. Käypä Hoito -suosituksen nostin esille, kuten iäkkäiden suosituksen siksi, että niiden kautta tavallaan tulee esille, miten eri väestöryhmille on erilaisia suosituksia. Tilanne on siis kertakaikkiaan sekava. Hyvä kirjoitus, ja ehkäpä sukelsin liikaa yksityiskohtiin ilman taustoitusta!
VastaaPoistaEilen luin amerikkalaista naistenlehteä, jossa oli D-vitamiinimainos; D3-5000 IU. Olen itse parin vuoden ajan talvisin syönyt sieltä ostettuja D-vitamiineja, 1000-2000 IU, mutta nyt tarjolla on siis jo 5000 IU. Kuinka paljon päivässä voi ottaa Deetä?
VastaaPoistaKäytännössä olen huomannut, että auringosta saatava Dee on omaa luokkaansa. Kynteni kestävät kesällä mitä vain ja olen päätellyt sen johtuvan juuri tuosta Deestä, koska syksyisin kynsien kunto suorastaan rohmahtaa. Tuolla 7,5 mg:lla ei ole vaikutusta kynsiin, isommilla määrillä on, mutta yhtä hyvään kuntoon en ole talvella niitä saanut kuin ovat kesällä. Uskaltaisiko kokeilla 5000 IU:ta?
Parasta olisi jos pääsisi tankkaamaan Deetä aurinkoon, mutta nyt täytyy tyytyä purkkiin auringon sijaan...
Tarja,
VastaaPoistaBlogikirjoituksessani jo otinkin kantaa annostukseen. Suosittelin 50 mikrogrammaa päivässä, joka on sama kuin 2000 IU:ta.
5000 IU:ta (eli 125 µg) on mielestäni jo yltiöpäinen annos. Niin isoa annosta ei pitäisi syödä ellei se ole nimenomainen lääkärin suositus ja perustu D-vitamiinitasojen seurantaan.
Kynsille voi olla enemmän apua piistä kuin D-vitamiinista. Tehokkainta pii on nestemäisenä ortopiihappona (engl. orthosilisic acid), jota voi ostaa parhaiten varustetuista luontaistuotekaupoista. Sitä voi ottaa pakkauksessa olevan ohjeen mukaan.
Kiitos, jälleen mainio kirjoitus D-vitamiinista.
VastaaPoistaEhkä nostaisin vielä esiin, että D-vitamiini ehkäisee murtumia luuston lujittamisen ohella vähentämällä kaatumisia:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15113819
Minusta on käsittämätöntä, että aikuisille suositellaan homeopaattista 7,5 µg annosta kun D-vitamiinitasojen kannattaisi olla etenkin vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla eläkeannostelun (20 µg/p) tasolla mielellään jo paljon aiemmin, miksei koko aikuisiän ?
Huvitan tässä itseäni Erkki Antilan sutkautuksella, että aiempi yläraja on nykyinen minimiraja. :-)
Neonomide,
VastaaPoistaKiva että pidit kirjoituksesta. Olet oikeassa siinä, että runsaahko D-vitamiinin saanti vähentää kaatumisia. Se puolestaan on seurausta siitä, että D-vitamiini auttaa ylläpitämään hyvää lihasvoimaa - kaiken ikäisillä, ja sen varmasti tiedätkin.
Syynä sille, että suosituksia ei nosteta, näyttää olevan ajattelua ettei korkeampien, esimerkiksi
80-100 nmol/l seerumin D-vitaminiinitasojen hyödyistä olisi tarpeeksi tutkimusnäyttöä (mistä olen eri mieltä).
Jos halutaan pitää nykyisistä matalista D-vitamiinitasoista, tulisi pystyä näyttämään toteen, että väestössä yleiset 50-55 nmol/l ovat terveydelle optimaalisempia kuin 80-100 nmol/l tasot. Kokonaisnäyttö ei osoita sellaista, vaan tukee korkeampia tasoja.
Piitähän saa myös 10 minuuttia keitetystä kuivatusta peltokortteesta ja nokkosesta. Kunhan kerää ne nokkoset paikasta, jossa niitä ei ole niin kovin paljon -> nitraattipitoisuus todennäköisesti pienempi.
VastaaPoistaTuomo,
VastaaPoistaAinakin peltokorte on hyvä piin lähde. On vain tärkeää oppia erottamaan se myrkyllisestä suokortteesta. Se ei ole aivan helppoa.
Eikös nitraatti nimenomaan ole tavoiteltava aine verisuoniterveydelle?
VastaaPoistaMirka,
VastaaPoistaJoo, näin on mutta jossain voi mennä raja.
Uusi tutkimus nitraatin hyödystä: http://www.medicalnewstoday.com/articles/215422.php
VastaaPoistaMirka,
VastaaPoistaKiitos. Myös Uusi Suomi kirjoitti eilen asiasta otsikolla 'Kippari-Kalle oli oikeassa pinaatista':
http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/108877-kippari-kalle-oli-oikeassa-pinaatista
Kuinka monta mikrogrammaa (joko µg tai mcg) on 80-100nmol/l?
VastaaPoistaIhmeen kirjavia tämä lääketieteen merkintätavat.
"80–100 nmol/l taso vaikuttaa olevan ihanteellinen luustollekin."
Advic,
VastaaPoistaNanomoolit (nmol/l) eivät ole annosta kuvaavia mittoja vaan tässä yhteydessä ne ovat seerumin D-vitamiinitasoa kuvaavia mittoja. Useimmat aikuiset tarvitsevat 80-100 nmol/l tason saavuttamiseksi D-vitamiinia noin 50 mikrogrammaa päivässä.
Hei,
VastaaPoistaMinulla on kotona jenkkivalmsite, jossa on 5000 IU/kapseli. Voisinko syödä noita vaikka yhden joka kolmas päivä vai pitääkö d-vitamiinia saada joka päivä, vaikka se rasvaliukoinen varastoituva) onkin?
- TN
Hei TN,
VastaaPoistaAikuinen voi syödä yhden 5000 IU:n kapselin joka kolmas päivä. Pidän päivittäistä annostelua ihanteellisena mutta tuossa ei ole paljon eroa. Lähes sama kuin päivittäinen annostelu.