Yksi hauskimmista koskaan julkaistuista tieteellisistä artikkeleista on British Medical Journalissa jo joitakin vuosia sitten julkaistu, muodollisesti oikealta näyttävä tutkimus. Sen mukaan laskuvarjon käytön hyödystä vapaassa pudotuksessa ei ole näyttöä satunnaistetuista ja kontrolloiduista tutkimuksista.Kysymys on tietysti parodiasta, mutta sen lisäksi tutkimuksen kirjoittajilla oli vakava tarkoitus: he halusivat osoittaa, että ajaudutaan mahdottomuuksiin, jos tieteellistä näyttöä koskevat vaatimukset ovat liian tiukkoja. Terveen järjen käyttö on paitsi sallittua, myös tuiki tarpeellista. Fiksaatio liian tiukkoihin näyttövaatimuksiin on tällä hetkellä esteenä esimerkiksi D-vitamiinisuositusten riittävälle nostolle.
Koko tutkimustekstin pääsee lukemaan ilmaiseksi kirjautumalla British Medical Journalin sivulle. Suosittelen koko tutkimuksen lukemista kaikille tieteellisestä tutkimuksesta ja varsinkin näyttöön perustuvasta lääketieteestä kiinnostuneille.
Lähde:
Smith GC, Pell JP. Parachute use to prevent death and major trauma related to gravitational challenge: systematic review of randomised controlled trials. BMJ. 2003 Dec 20;327(7429):1459-61.
Huvittava esimerkki jolla on myös vakava kääntöpuoli. BMJ:ssä näyttää olevan mielenkiintoista keskustelua asiaan liittyen, ja myös kovaa kritiikkiä tällaisia esimerkkejä kohtaan.
VastaaPoistaVähän käytännön läheisempiä esimerkkejä voisivat olla, että esim. insuliinin tehoa nuoruustyypin diabeteksen hoidossa ihmisillä ei koskaan (?) testattu satunnaistetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa. Eikä antibiootin tehoa bakteerin aiheuttamassa aivokalvon tulehduksessa. Joidenkin asioiden todistamiseen riittää vähäisempi data.
Mutta ravitsemuksen perusasioita olisi hyvä testata, jos vain rahat ja voimavarat riittää. Erityisen helppoa tämä on ravintolisien kohdalla, jossa tutkimus jäljittelee lääkekokeita. Olen iloinen, että esimerkiksi foolihapppoa ja joitakin muita B-ryhmän vitamiineja on tutkittu satunnaistetuissa asetelmissa suurissa potilasmäärissä. Niissä on ainakin käynyt ilmi, että sydän- ja munuaissairaat eivät hyödy niistä vastoin aiempia kohorttien positiivisia tuloksia ja hyviä teorioita. Tämähän ei vielä tarkoita sitä esimerkiksi, etteikö foolihappolisä olisi joskus tarpeen, esim. raskauden aikana tai epilepsian kohdalla.
Reijo,
VastaaPoistaOlen itsekin sitä mieltä, että ravintoon liittyvistä asioista olisi parasta saada mahdollisimman hyvätasoista näyttöä. Tutkimusrahoituksen saamisessa on kuitenkin ongelmia ja sen vuoksi täytyy olla realistinen sen suhteen miten näyttöä on saatavissa. Ravitsemuksesta kirjoittavien ja terveydestä vastaavien viranomaisten olisikin hyvä tunnistaa, missä vaiheessa näyttöä on saatu tarpeeksi, jotta voidaan sanoa todennäköisesti, että jostain ravitsemuksellisesta tekijästä on hyötyä. Se on kypsyyttä.
Jos edelleen käytän D-vitamiinia esimerkkinä, niin lukemattomat D-vitamiinia koskevat tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että nykyisistä matalista suositustasoista kiinni pitäminen maksaa jatkuvasti ihmishenkiä niin Suomessa kuin globaalistikin. PubMedissa Vitamin D -hakusanalla saa jo yli 50 000 vastausta. On vaikea ymmärtää, että ravitsemussuosituksista päättävät eivät osaa vetää kypsiä johtopäätöksiä tästä ylitsevuotavasta tutkimusmäärästä vaan yhä odottavat oikeantyyppistä näyttöä.