Maitotuotteiden terveellisyyden uudet vedenjakajat

YLEn radio-ohjelma Uuden Mustan sivuilla on julkaistu uusi artikkelini, jossa tuon uuden ja uskoakseni mielenkiintoisen näkökulman maitotuotteiden terveyseroihin. Tärkein vedenjakaja ei ehkä olekaan maitotuotteiden rasvan määrä. Jos aihe ja näkökulmani kiinnostaa, käy lukemassa juttu klikkaamalla tätä. Artikkeli kuuluu perinteistä Välimeren ruokavaliota käsittelevään kirjoitussarjaani, jonka aiemmat osat ovat myös edelleen luettavissa.

Linkki:

Harju J. Jätä maito, valitse jogurtti. Uusi Musta 29.8.2011.

Tummanvihreiden vihannesten K1-vitamiinista hyötyä luustolle

Kuva www.pronutritionist.net

Uusi tutkimus vahvistaa edelleen näkemystä, että tummanvihreiden vihannesten ja lehtisalaatin päivittäinen syöminen on tärkeää luustolle. Norjalaisessa tutkimuksessa, johon osallistuneet olivat 71–75-vuotiaita miehiä ja naisia, vähäinen K1-vitamiinin saanti oli yhteydessä 57 prosenttia suurempaan lonkkamurtumariskiin (alin vs. ylin kvartaali). Ravinnon K2-vitamiinilla ei sen sijaan ollut vaikutusta murtumariskiin.

K1-vitamiini on tärkeää luustolle, koska sitä tarvitaan luuston kollageenin muodostamisessa. Sen lisäksi K1-vitamiini pitää huolta osteokalsiinin karboksylaatiosta eli toimintakykyiseksi tekemisestä. Osteokalsiinia tarvitaan luuston mineralisaatiossa.

Näkemykseni mukaan K-vitamiinin merkitys luustolle on aiemmin jäänyt pitkälti huomiotta sen vuoksi, että osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa on tarkasteltu yksisilmäisesti vaikutusta luuntiheyteen, johon K-vitamiinilla ei ole ravinnosta saatuina määrinä kovinkaan suurta vaikutusta. Luun lujuus ei kuitenkaan selity pelkällä luuntiheydellä, vaan tärkeää on myös luun laatu. Viime vuosina on pystytty tutkimuksin osoittamaan, että K-vitamiini parantaa ratkaisevasti luun laatua. Se selittää sen, miksi K-vitamiini vähentää tuntuvasti myös murtumariskiä.

Arvioni on tällä hetkellä, että ravinnosta saatavina määrinä vihreiden vihannesten K1-vitamiinista on hyötyä luustolle, mutta K2-vitamiinista ei. (Japanilaista käytetyistä soijapavuista valmistettua nattoa pidän poikkeuksena – sen K2-vitamiinimäärä on niin suuri – mutta sen saatavuudessa on viime aikoina ollut ongelmia.) K2-vitamiinista on sen sijaan hyötyä verisuonten kalkkiutumisen ehkäisemisessä. Kaiken kaikkiaan pidän K-vitamiinia laiminlyötynä vitamiinina, jonka riittävään saantiin ei esimerkiksi virallisissa ravitsemusuosituksissa ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

Olen aiemmissa kirjoituksissani ja myös Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassani suositellut vähintään 250 mikrogramman suuruista K1-vitamiinin saantia päivässä luuston suojaamiseksi. Siihen pääsee helposti sillä, että syö päivittäin yhden pääruokasalaatin sekä pienen annoksen parsakaalia, pinaattia tai lehtikaalia.

Varfariinia (Marevan ja rinnakkaislääkkeet) verenohennuslääkkeenä käyttävien ei pidä lisätä K-vitamiinin saantiaan omin päin, vaan mahdollisesta lisäämisestä tulee sopia lääkärin kanssa.

Olen kirjoittanut ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen Pronutritionist-sivustolle melkoisen perusteellisen artikkelin K-vitamiini – unohdettu ravintoaine osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa. Suosittelen sitä ja luustokirjaani kaikille asiasta syvemmin kiinnostuneille.

Lähteitä ja lisätietoa:

Aging bone quality found to be a factor of fracture risk. ORTHOSuperSite August 30, 2011.

Apalset EM, et al. Intake of vitamin K1 and K2 and risk of hip fractures: The Hordaland Health Study. Bone. 2011 Aug 2.

Harju J. K-vitamiini – unohdettu ravintoaine osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa. Pronutritionist 15.2.2011.

Hyviä keinoja luuston vahvistamiseksi

Oletko jo tutustunut Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjaani? Se on laajaan tutkimusnäyttöön perustuva teos, jossa kerron parhaat keinot, joilla voit parantaa luuntiheyttä, luun laatua ja vähentää murtumien riskiä. Kirjan neuvot ovat käytännönläheisiä, ja kirjan lopussa on myös luustolle terveellisiä ruokaohjeita.

Suosittelen kirjaa erityisesti kaikille osteoporoosista tai osteopeniasta kärsiville. Myös jos vanhemmillasi tai sisaruksillasi on todettu luuntiheyden heikentyneen, luuston vahvistamiseen on hyvä syytä perehtyä, koska perinnöllisyys vaikuttaa paljon luuntiheyteen. Lisäksi jos olet joskus kaaduttuasi saanut murtuman, on aiheellista vahvistaa luustoa. Terve luu nimittäin tavallisesti kestää kaatumisen ja rannemurtumat ovat usein merkki heikentyneestä luuntiheydestä.

Kirjoitin kirjan pitkälti siksi, että pidin osteoporoosin ehkäisyyn ja hoitoon yleisesti suositeltuja keinoja yksipuolisina ja kapea-alaisina. Luuston vahvistamisessa on kysymys paljon muustakin kuin kalsiumista, ja vähemmän tunnetuista muista keinoista löytyy yllättävän paljon tutkimustietoa. Esimerkiksi tummanvihreiden vihannesten sisältämän K-vitamiinin hyödyistä luustolle on paljon näyttöä.

Kirjasta saamani lukijapalaute on ollut hyvin kiittävää.

Fruktoosi-glukoosisiirappi haitallista — kuuleeko elintarviketeollisuus?

Fruktoosi-glukoosisiirappi (tai glukoosi-fruktoosisiirappi) on viime vuosina voimakkaasti yleistynyt makeutusaine. Elintarviketeollisuus käyttää sitä paljon sen edullisuuden vuoksi. Lisäksi sitä on nestemäisenä helppo kuljettaa ja sekoittaa tuotannossa muihin raaka-aineisiin. Fruktoosi-glukoosisiirappia valmistetaan kemiallisesti maissitärkkelyksestä.

Fruktoosi-glukoosisiirapissa on se ongelma, että se lisää insuliiniresistenssin, rasvamaksan, metabolisen oireyhtymän ja dementian riskiä, kuten myös eristetty fruktoosi (hedelmien mukana saatavaa fruktoosia ei ole syytä pelätä). Lisäksi fruktoosi-glukoosisiirappi lisää elimistön lievää systeemistä tulehdusta ja ruokkii syöpäsoluja.

Nyt uudessa eläinkokeessa on osoitettu, että fruktoosi-glukoosisiirappi on aineenvaihdunnallisesti haitallisempaa kuin tavallinen sokeri (sakkaroosi, sukroosi), vaikka niiden fruktoosin ja glukoosin suhteet olisivat täsmälleen samat (50/50). Erot niiden välillä johtuvat siitä, että fruktoosi-glukoosisiirapissa fruktoosi on vapaana monosakkaridimuotona, kun sakkaroosissa se on sidottuna disakkaridina. Vapaa fruktoosi häiritsee verensokerin säätelyä pahemmin kuin sidottu fruktoosi. Sen vuoksi fruktoosi-glukoosisiirapin arvioidaan lisäävän enemmän tyypin 2 diabeteksen ja sydäntaudin riskiä.

Oma kantani on, että viimeistään tässä vaiheessa elintarviketeollisuuden, jos se haluaa noudattaa vastuullisia eettisiä periaatteita, pitäisi lopettaa eristetyn fruktoosin ja fruktoosi-glukoosisiirapin käyttö makeuttamisessa. Sitä odotellessa me kuluttajat voimme kaupassa lukea tuoteselosteita. Sellaiset tuotteet on parasta jättää ostamatta, joissa lukee, että niissä on lisättyä fruktoosia, fruktoosi-glukoosisiirappia tai glukoosi-fruktoosisiirappia.

Viitteitä:

Sheludiakova A, et al. Metabolic and behavioural effects of sucrose and fructose/glucose drinks in the rat. Eur J Nutr. 2011 Jul 29.

Dekker MJ, et al. Fructose: A highly lipogenic nutrient implicated in insulin resistance, hepatic steatosis and metabolic syndrome. Am J Physiol Endocrinol Metab. 2010 Sep 7.

Stanhope KL, et al. Consuming fructose-sweetened, not glucose-sweetened, beverages increases visceral adiposity and lipids and decreases insulin sensitivity in overweight/obese humans. J Clin Invest. 2009 May;119(5):1322-34.

Ruoanvalmistusmenetelmillä on vaikutusta terveyteen

Ruoanvalmistusmenetelmien vaikutus ruoan terveellisyyteen on tärkeä aihe, johon ei ole useinkaan kiinnitetty huomiota. Jo keväällä kirjoitin paistamisessa syntyvistä haitallisista AGE-tuotteista. Nyt YLEn Uuden Mustan sivuilla on julkaistu uusi artikkelini, jossa puhun näistä AGE-tuotteista mutta sen lisäksi myös tarkastelen, voiko raakaravintopainotteisuudesta olla hyötyä. Käy lukemassa tätä klikkaamalla ja saat tietää enemmän siitä, miten ruoka olisi terveellisintä valmistaa!

Viite:

Harju J. Ruoan paistaminen on luultua epäterveellisempää. Uusi Musta 2.8.2011