Kurpitsan intensiivisen oranssi väri on peräisin beetakryptoksantiinista.
Blogiani säännöllisesti seuraavat lukijat tietävät, että pidän uusien asioiden löytämisestä ja tuomisesta esille.
Yksi monista asioista, joiden tutkimiseen olen viimeisten parin vuoden aikana viehtynyt, on karotenoidien myönteiset terveysvaikutukset. Karotenoideihin kuuluvat tunnetusti esimerkiksi porkkanan sisältämä beetakaroteeni ja tomaatin sisältämä lykopeeni. Vihreät lehtivihannekset sisältävät luteiinia ja zeaksantiinia.
Nyt haluan nostaa esille beetakryptoksantiinin, johon Suomessa ja maailmalla ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Yleensä se on kuitattu melko ohimenevillä maininnoilla. Beetakryptoksantiinihan on oranssi väriaine, joka antaa värinsä kurpitsalle, mandariineille, appelsiineille, paprikalle ja papaijalle.
Beetakryptoksantiini on myös voimakas antioksidantti. Se suojaa soluja ja niiden DNA:ta vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta, kuten monet muutkin antioksidantit. Beetakryptoksantiinilla on kuitenkin myös joitakin spesifejä vaikutuksia kehossamme. Se näyttää suojaavan erityisesti keuhkosyövältä.
Eräässä koostetutkimuksessa, joka perustui seitsemän aiemman tutkimuksen yhteenvetoon, beetakryptoksantiinia eniten saaneilla oli 24 prosenttia pienempi keuhkosyövän riski. Syöpää ehkäisevän vaikutuksen ajatellaan perustuvan erityisesti siihen, että beetakryptoksantiini stimuloi syöpää ehkäisevän RB-geenin ilmentymistä.
Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassani olen kirjoittanut beetakryptoksantiinin hyödyllisyydestä luustolle. Kerron sen olevan luustolle tärkeä karotenoidi, joka lisää uuden luun muodostumista ja estää jo muodostuneen luun hajoamista. Beetakryptoksantiini ja sitä sisältävät ruoka-aineet ovatkin merkittäviä osteoporoosin ravitsemushoidossa.
Arvostettu japanilainen luustotutkija, professori Masayoshi Yamaguchi kirjoittaa beetakryptoksantiinista näin:
"Karotenoideista beetakryptoksantiinilla on ainutlaatuinen anabolinen vaikutus luumassaan siksi, että se stimuloi osteoblastista uuden luun muodostumista ja estää osteoklastista luun resorptiota. Beetakryptoksantiini muuttaa luun muodostumiseen osteoblasteissa ja luun resorptioon osteoklasteissa osallistuvien proteiinien geenien ilmentymistä. Ruokavaliosta saadulla beetakryptoksantiinilla on osoitettu olevan ehkäisevä vaikutus luukatoon osteoporoosin eläinmalleissa ja korjaava vaikutus luun aineenvaihduntaan vaihdevuosi-ikäisillä naisilla."
Beetakryptoksantiini voi myös vähentää nivelreumaan sairastumisen riskiä. Eräässä englantilaisessa seurantatutkimuksessa beetakryptoksantiinin runsas saanti oli yhteydessä 49 prosenttia pienempään tulehduksellisen moninivelsairauden riskiin. Pienempään riskiin yhdistynyt määrä beetakryptoksantiinia on saatavissa yhdestä lasillisesta appelsiinimehua.
Lisäksi beetakryptoksantiini voi ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja. Tuoreessa itäsuomalaisilla miehillä tehdyssä tutkimuksessa beetakryptoksantiinin havaittin olevan yhteydessä vähäisempään kaulavaltimon paksuuntumiseen. Miehillä, joiden plasmassa oli eniten beetakryptoksantiinia, oli vähiten kaulavaltimon paksuuntumista. Tulos viittaa siihen, että beetakryptoksantiinin runsas saanti voi ehkäistä aivohalvauksia ja sydäninfarkteja.
Uudessa yhdysvaltalaisessa NHANES-aineistoon perustuvassa tutkimuksessa selvitettiin eri karotenoidien yhteyttä kokonaiskuolleisuuteen. Kun beetakryptoksantiinia saatiin alfakaroteenin rinnalla, sen runsas saanti yhdistyi pienempään kuolleisuuteen. Tutkijat katsovat tuloksen selittyvän sillä, että karotenoideilla on synergisiä, toisiaan tukevia vaikutuksia. Esimerkiksi beetakryptoksantiini sieppaa tehokkaasti vapaita radikaaleja vesipitoisessa ympäristössä; alfakaroteeni puolestaan sieppaa niitä tehokkaammin syvällä solukalvon rasvakerroksessa.
Yhdysvalloissa on arvioitu, että 75–80 prosenttia sikäläisistä ei saa tarpeeksi beetakryptoksantiinia ja suuruusluokka lienee sama Suomessakin. Riittävään saantiin päästäksemme meidän tulisi syödä enemmän ruoka-aineita, joissa beetakryptoksantiinia on runsaasti.
Beetakryptoksantiinin hyviä lähteitä, määrät 100 g kohti:
- Kurpitsat 1450–3471 mcg
- Persimoni 1447 mcg
- Papaija 761 mcg
- Oranssi ja punainen paprika 490 mcg
- Ruusunmarja 483 mcg
- Mandariini 407 mcg
- Mandariinimehu 214 mcg
- Appelsiinimehu 168 mcg
- Maissi 161 mcg
- Appelsiinit 116 mcg
- Aprikoosit 104 mcg
- Nektariinit 98 mcg
Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa, mikä on ihanteellinen beetakryptoksantiinin saantimäärä, mutta ainakin itse pidän tässä vaiheessa jo selvänä, että vähäinen saanti on riski. Beetakryptoksantiinin riittävästä saannin turvaamiseksi on mielestäni järkevää sisällyttää joitakin sen lähteitä ruokavalioon. Välimeren ruokavaliossa beetakryptoksantiinia on saatu luonnostaan, koska siinä on syöty appelsiineja ja mandariineja. Täällä pohjoisessa voisimme ainakin osan vuodesta turvautua esimerkiksi myös kurpitsaan ja ruusunmarjaan.
Lähteitä:
America's phytonutrient report. Nutrilite Health Institute, 2009. (PDF)
Karppi J, et al. Plasma carotenoids are related to intima--media thickness of the carotid artery wall in men from eastern Finland. J Intern Med. 2011 Nov;270(5):478-85.
Männistö S, et al. Dietary carotenoids and risk of lung cancer in a pooled analysis of seven cohort studies. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev. 2004 Jan;13(1):40-8.
Pattison DJ, et al. Dietary beta-cryptoxanthin and inflammatory polyarthritis: results from a population-based prospective study. Am J Clin Nutr. 2005 Aug;82(2):451-5.
Shardell MD, et al. Low-serum carotenoid concentrations and carotenoid interactions predict mortality in US adults: the Third National Health and Nutrition Examination Survey. Nutr Res. 2011 Mar;31(3):178-89.
Uchiyama S, et al. Oral administration of beta-cryptoxanthin induces anabolic effects on bone components in the femoral tissues of rats in vivo. Biol Pharm Bull. 2004 Feb;27(2):232-5.
USDA's National Nutrient Database for Standard Reference.
Yamaguchi M. Beta-cryptoxanthin and bone metabolism: the preventive role in osteoporosis. Journal of Health Science, 54(4) 356-369 (2008).) (PDF)
Eikö ruusunmarja ole hieman epärealistinen lähde? Persimoni, paprika ja madariini ovat ainoat kärkipään lähteet, joita myydään yleisesti ruokakaupoissa. Tosin appelsiinia on helpompi ja miellyttävämpi syödä suurempiakin määriä. Mandariini on arvoituksellinen, pitääkö sisällään satsumat vai ei. Ei-satsuma mandariinit ovat aivan liian äiteliä makuuni. Sama tosin koskee persimonia.
VastaaPoistaOnko oletettavaa, että mitä voimakkaamman oranssinpunerva väritys, sitä suurempi pitoisuus? Taidan katsella kevättalven siemenkatalogeja sillä silmällä. Kurpitsan hiilaripitoisuuskin kun on olemattoman alhainen, vain 2 g/100g.
VastaaPoistaMirka, yritin tarjota kotimaisia vaihtoehtoja niille, jotka niistä ovat kiinnostuneita. Ruusunmarja on vähän niin kuin marja-aronia siinä, että molemmat ovat ravitsemuksellisesti arvokkaita, mutta liian vähän käytettyjä. Ruusunmarjaa on saanut aivan tavallisista marketeista pakasteena, tosin sokeroituna. Beetakryptoksantiinin lähteenä tulee kysymykseen myös ruusunmarjajauhe, jota myydään luontaistuotekaupoissa. Se tosin taitaa olla tuontitavaraa.
VastaaPoistaNimenomaan intensiivisen oranssi väritys on beetakryptoksantiinin indikaattori esimerkiksi kurpitsoissa ja mandariineissa. Siksi analyysitulokset eri läheisten lajien beetakryptoksantiinipitoisuuksista eivät ole minusta niin tärkeitä.
Mandariinit, satsumat ja klementiinit ovat mielestäni käteviä beetakryptoksantiinin lähteitä niiden sesonkiaikaan. Miksei joku mandariinia sisältävä täysmehukin, vaikka pidän kokonaisia hedelmiä suositeltavampina.
Kurtturuusua käytetään paljon aidanteissa, mutta yrityksistäni huolimatta en onnistu syömään sitä montaa grammaa vuodessa. Siitähän voi käyttää ainoastaan ohuenohuen kuoren. Kuivattu jauhe on erikoisliiketavaraa ja kallista, pakastettu sose on realistinen, jos sitä löytää eikä vieroksu sen sokeria ja voimakasta makua.
VastaaPoistaAronia on yksi yleisimpiä pensaslajeja pihoissa ja puistoissa, on todella surullista että sitä hyödynnetään niin vähän. Harva ilmeisesti pitää sen mausta, minä päin vastoin olen siihen suorastaan hulluna. Siitä saa hyvää punaviinityyppistä ruokaviiniä sekä mahtavaa hilloa, joka sopii mm. liharuokiin ja verilettuihin.
Mielenkiintoinen yhteenveto. Täytyypä ruveta seuraamaan tilannetta Persimoni ja kurpitsa on näköjään superia tässä sarjassa.
VastaaPoistaYksityiskohtainen tutkimus ruusunmarjojen ravintoainekoostumuksesta (siemenet ja hedelmäliha on analysoitu erikseen):
VastaaPoistaMattila & al.(2005): Ruusunmarjojen ravintosisältö ja bioaktiiviset yhdisteet
http://www.mtt.fi/met/pdf/met72.pdf
Itselläni on ollut tapana syödä ruusunmarjat siemeniä ja sisustaa myöten kokonaan, kunhan sisusta on kelvollisessa kunnossa. Läheskään aina sisusta ei ole kelvollinen vaan siellä voi olla ruskeaa hötöä (mikä useimmiten on merkkinä siitä, että kiulukasta tarkemmin etsimällä löytyy pieni toukka). Kurtturuusun siemenet ovat sopivan pehmeitä pureskeltaviksi, mutta joidenkin muiden ruusulajien siemenet voivat olla melkoisen kovia.
Kiitos, K.U. Mielenkiintoinen raportti. Tutkimuksessa karotenoidien kokonaismäärä, beetakaroteeni ja lykopeeni oli analysoitu, mutta ainakaan julkaistusta raportista ei lyötynyt tietoa beetakryptoksantiinin määrästä ruusunmarjassa. Joka tapauksessa ruusunmarja on ravitsemuksellisesti arvokas marja.
VastaaPoistaRaportissa kiinnittivät erityisesti huomiota kurtturuusun korkeat ravintoainepitoisuudet. Erityisesti sen C-vitamiinipitoisuus oli omaa luokkaansa: peräti 796 mg sadassa grammassa. Olenkin sitä mieltä, että asennoitumista tähän tällä hetkellä parjattuun vieraslajiin olisi hyvä tarkistaa. Ruusunhan voisi ottaa hyötykäyttöön ja samalla voisi nauttia sen kauniista kukista.