27. kesäkuuta 2012

Tuhti tietopaketti langattomasta säteilystä

Kännykät ja langattomia nettiyhteyksiä käyttävät tietokoneet on otettu kaikialla maailmassa käyttöön pelkästään teknologista ja taloudellisista lähtökohdista. Teollisuudelta ei ole vaadittu sen osoittamista, että sen valmistamat tuotteet ovat turvallisia ja haitattomia ihmiselle. Tutkimustiedon lisääntyessä näiden laitteiden levittämän mikroaaltosäteilyn haitat alkavat paljastua yhä selvemmin.


Kirjassa käsitellään laajalti myös radiotaajuisen säteilyn vaikutusta lapsiin ja nuoriin sekä matkapuhelintukiasemien sijoittelua koulujen katoille.

Tietokirjailija Erja Tamminen on toimittanut kirjan Langaton teknologia ja terveys (HouseProtector 2011). Se on  yllättävänkin kattava teos kännyköiden ja langattomien verkkojen aiheuttamista haitoista ja riskeistä terveydelle.  Kirja koostuu aihetta eri puolilta valottavista asiantuntija-artikkeleista, joista suuren osan ovat kirjoittaneet Tamminen ja ruotsalainen matkapuhelinsäteilyn haittoihin perehtynyt toimittaja Mona Nilsson. Lisäksi kirjoittajina on muun muassa lääkäreitä.


Matkapuhelinsäteilyllä on biologisia vaikutuksia

Yksi teoksen kirjoittajista on fysiologian emeritusprofessori Osmo Hänninen. Artikkelissaan hän luo hyvän yleiskatsauksen matkapuhelinteknologian vaikutuksiin. Hänninen kertoo, että WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC luokitteli vuonna 2011 matkapuhelinsäteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle, luokkaan 2B. Tähän samaan luokkaan kuuluvat esimerkiksi lyijy, pakokaasut ja jotkin torjunta-aineet. Kategoria 2B on riskiluokituksen keskivaiheilla.

Kirjoituksessaan Hänninen referoi myös ruotsalaisen Lennart Hardellin tutkimuksia, jotka osoittavat, että teini-iässä kännykänkäytön aloittavilla ja sitä yli vuosikymmenen ajan jatkavilla on suurempi kasvainriski. Heillä nähtiin pahanlaatuista aivokasvaintyyppi astrosytomaa 4,9-kertaisesti verrokkeihin nähden sillä puolella päätä, jolla kännykkää oli käytetty.

Aivokasvainriskin lisääntyminen ei ole ainoa kännykänkäyttöön liittyvä riski, vaan GSM-säteily vaikuttaa esimerkiksi geenien luentaan. Nykyinen 3G-teknologia on myös haitallisempaa kuin 2G, Hänninen kirjoittaa, ja jatkaa kertomalla aivosolujen kromosomien DNA-katkosten syntymisestä ja vaikutuksesta verisuonten endoteelisoluihin, joiden luennassa ja valkuaisaineiden tuotannossa tapahtuu muutoksia. Hänninen kertoo laajasti myös muista kännykkäsäteilyn ja langattomien WLAN-yhteyksien biofysikaalisista vaikutuksista ja vaikutuksesta esimerkiksi aivojen aineenvaihduntaan.

Matkapuhelinsäteilyllä on verenkierrollisia vaikutuksia aivoihin etenkin sillä puolella aivoja, jolla kännykkää käytetään. Sen lisäksi sillä on vaikutusta aivojen glukoosiaineenvaihduntaan ja sähkömagneettinen säteily myös heikentää aivoja suojaavaa veri-aivoestettä. Sen seurauksena niinkin isot molekyylit kuin veren albumiini ja fibrinogeeni ovat koe-eläimillä päässeet tunkeutumaan veri-aivoesteen läpi. "Yhä enenevässä määrin tutkimukset osoittavat, että sähkömagneettisella säteilyllä on biologisesti merkittäviä vaikutuksia", emeritusprofessori Hänninen tiivistää.


Tietoa lääkäreille matkapuhelimen kasvainriskeistä

Kirjaan sisältyy myös työterveyshuollon erikoislääkäri Seppo Kinnusen artikkeli. Myös hän toteaa kirjoituksessaan Suomen Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Darius Leszczynskiä lainaten, että matkapuhelinsäteilyllä on myös lämpövaikutuksesta riippumattomia biofysikaalisia vaikutuksia ja "niiden sivuuttaminen on nykytieteen vastaista."

Kinnunen tarkastelee kirjoituksessaan pääasiassa matkapuhelinsäteilyn yhteyttä aivokasvainriskiin ja lainaa professori Hügo Rüdigeria, joka sanoo radiotaajuisen säteilyn aiheuttamista DNA-vaurioista olevan lukuisia tieteellisiä julkaisuja:

"Radiotaajuisen säteilyn karsinogeenisuudesta on olemassa laaja määrä todisteita. Genotoksiset vaikutukset voivat muodostua vapaiden radikaalien kautta ja radiotaajuinen säteily voi vaikuttaa solujen luontaiseen korjausmekanismiin."
Lääkäri Kinnunen tarkastelee myös kasvainriskiä koskevaa epidemiologista näyttöä ja viittaa amerikkalais-korealaiseen Seung-Kwon Myungin vuonna 2009 julkaistuun 23 tutkimusta käsittäneeseen meta-analyysiin, jossa nähtiin kohonnut riski matkapuhelimia runsaasti käyttäneillä. Kinnunen arvioi myös teollisuuden rahoittamaa Interphone-hanketta ja ruotsalaisen epidemiologin Lennart Hardellin tutkimuksia:

"Hardellin tutkimukset ovat rahoitustaustaltaan riippumattomia ja havaittu Interphone-tutkimusta metodologisesti laadukkaammiksi. Hardellin tutkimuksissa on nähty yli kaksinkertainen gliooma-riski sekä kuulohermokasvainriski pitkäaikaiskäytössä."
Kinnunen summaa, että Interphone-tutkimuksen yhteenveto kuulohermokasvaimen osalta osoittaa 2,8-kertaista riskiä, syöpälääkäri Lennart Hardellin kooste 2,9-kertaista riskiä ja viimeisin yksittäinen tuore tutkimus Japanista 3,1-kertaista riskiä.

Artikkelin lopussa tarkastellaan vielä sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksia EEG-tutkimuksiin ja viitataan Lebrecht von Klitzingin ja Andrew A. Marinon tutkimuksiin. von Klintzin tutkimuksissa muutokset aivosähkökäyrässä ilmaantuivat hiljalleen useiden minuuttien kuluessa ja vähenivät myös hiljalleen altistuksen loputtua. Marino puolestaan on kehittänyt ärsyke-vaste-testin sähkömagneettisen säteilyn EEG-vaikutusten selvittämiseksi. Vaikutuksia aivosähkökäyrään siis on.

Lasten aivoihin pääsee paljon enemmän kännykkäsäteilyä kuin aikuisten aivoihin. Kuva ei sisälly tässä arvioitavaan kirjaan.


Näyttöä epidemiologisista tutkimuksista

Matkapuhelintukiasemia on kaupungeissa on hyvin taajassa, muutaman sadan metrin välein ellei tiheämmässäkin. Altistumme niiden säteilylle vuorokauden kaikkina tunteina seitsemänä päivänä viikossa. Siksi on tärkeää tutkia sitä, voiko niillä olla yhteyttä sairastuvuuteen.

Ruotsalainen toimittaja Mona Nilssonilta on julkaistu kirjassa monia artikkeleita. Ehkä tärkein niistä on kirjoitus, jossa hän referoi tutkimuksia, joissa on havaittu matkapuhelintukiasemien lisäävään neurologisia oireita niiden lähellä asuvilla. Tässä joitakin poimintoja Nilssonin kirjoituksesta.

Ranskalainen tutkija Roger Santini on havainnut, että matkapuhelintukiaseman läheisyydellä on yhteys niin sanottuun mikroaaltosyndromaan, jonka oireita ovat muun muassa väsymys, päänsärky, ärtyneisyys, univaikeudet ja eräät muutkin oireet. Santinin mukaan nykyisin sallitut säteilytasot eivät mitenkään takaa sitä, etteikö altistuville ihmisille voisi muodostua ongelmia. "Vaikutukset aivotoimintoihin, kuten unihäiriöt, väsymys ja päänsärky, on osoitettu jo kenttävoimakkuuksilla 1 mW/m2."

Myös vuonna 2003 julkaistussa espanjalaistutkimuksessa havaittiin yhteys säteilytasojen ja ihmisten oireiden välillä. Tässä tutkimuksessa ei arvioitu etäisyyttä tukiasemiin vaan tutkimuksen vahvuutena oli se, että tutkijat mittasivat todelliset säteilytasot ihmisten kodeissa. Tulosten mukaan säteilyn kenttävoimakkuudella oli selvä yhteys epämiellyttävään oloon, ruokahaluttomuuteen ja päänsärkyyn, mutta myös keskittymisvaikeuksia ja unihäiriöitä oli enemmän.

Nilssonin referoimista tutkimuksista vakuuttavimmalta vaikuttaa saksalaisista lääkäreistä koostuneen tutkijaryhmän Bambergin kaupungissa tehty tutkimus. Samoin kuin edelllä kerrotussa espanjalaistutkimuksessa, myös tässä tutkimuksessa henkilöiden kotona käytiin mittaamassa aktuaalisia säteilytasoja. Tuloksissa oli hälyyttävää se, että suurimmille kenttävoimakkuuksille altistuneiden joukossa, joita oli runsas neljännes 356 hengen ryhmästä, oli vain joitakin oireettomia henkilöitä. Sitä vastoin 80 prosenttia kärsi unihäiriöistä, väsymyksestä tai masennuksesta ja 70 prosenttia muisti- ja keskittymisvaikeuksista. Tutkijat havaitsivat lisäksi lineaarisen yhteyden altistuksen ja oireiden välillä, mikä lisää tulosten uskottavuutta.

Huomionarvoista on, että Bambergin kaupungissa tehdyssä tutkimuksessa henkilöt altistuivat kodeissaan säteilytasoille, jotka olivat 10 000 kertaa alempia kuin ICNIRPin raja-arvo 3G-järjestelmälle. Se viittaa vahvasti siihen, että nykyiset säteilyn raja-arvot ovat täysin riittämättömiä suojaamaan ihmisiä neurologisilta oireilta. Lisäksi on paikallaan huomata, että kun oireita saa 80 prosenttia kohderyhmästä, joukko on niin suuri, että he eivät ole vain sähköyliherkkiä vaan matkapuhelintukiasemat aiheuttavat ikäviä neurologisia oireita myös normaaliväestössä.

Saksalaisessa Naila-tutkimuksessa puolestaan viisi lääkäriä selvitti, onko tukiaseman läheisyydellä yhteyttä syöpäriskiin. Saksalaisessa tiedelehdessä julkaistujen tulosten mukaan alle 400 metrin säteellä matkapuhelintukiasemasta asuvilla oli kolminkertainen syöpäriski verrattuna 400-1000 metrin päässä asuviin. Myös artikkelissa referoidulla israelilaistutkimuksessa on havaittu vastaava yhteys tukiaseman läheisyyden ja syöpäriskin välillä.

Nilsson kertoo myös siitä, että kun oireiden ja riskien kasvua on nähty jo tavallisten GSM-verkkojen taajuuksilla, uudet 3G- ja 4G-verkot aiheuttavat oireita vielä enemmän. Voidaankin siis ennakoida, että neurologisia oireita saavien määrä vain kasvaa näiden uusien verkkojen  yleistyessä.

Itse haluaisin kirjan ulkopuolelta kiinnittää huomiota vuonna 2010 julkaistuun epidemiologisten tutkimusten meta-analyysiin. Siinä tutkijat löysivät 10 epidemiologista tutkimusta, joissa oli selvitetty matkapuhelintukiasemien yhteyttä terveysvaikutuksiin. Kahdeksassa kymmenestä tutkimuksesta havaittiin yhteys lisääntyneisiin neurologisiin oireisiin tai syöpään.


Haittaa myös eläimille ja kasveille

Sähkömagneettisen säteilyn haitat eivät rajoitu vain ihmisiin vaan kirjassa on myös useita artikkeleita, joissa kerrotaan sähkömagneettisen säteilyn haitoista luonnolle. Tukiasemasäteilyn on havaittu aiheuttavan koordinaatio-ongelmia  ja epänormaalia kasvua ja kuolemia sammakonpoikasilla, ja hiirillä puolestaan se on aiheuttanut muutoksia  käyttäytymisessä sekä lisännyt kasvainten muodostumista ja kuolleisuutta. Mehiläisillä sähkömagneettiset kentät ovat aiheuttaneet paniikinomaista käyttäytymistä. Linnuilla puolestaan tukiasemasäteily on heikentänyt pesänrakentamiskykyä, vähentänyt munimiskykyä, lisännyt poikasten kuolleisuutta ja vähentänyt lintulajien määrää. Matkapuhelinmastojen ja WLAN-säteilyn on havaittu vahingoittavan puiden kuorta ja lehtiä, ja myös maissintähkien kasvussa on havaittu vaurioita langattoman verkon vaikutuksesta.

Näiden haittojen vuoksi myös ympäristöjärjestöjen olisi aiheellista kiinnostua sähkömagneettisen säteilyn rajoittamisesta. Esimerkiksi Luontoliitto, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace voisivat tarttua aiheeseen.

Myös koulujen ja asuintalojen katoille on asennettu matkapuhelintukiasemia.

Kouluissa ja kodeissa tulisi suosia langallisia yhteyksiä

Tieteellistä näyttöä matkapuhelinsäteilyn ja langattomien verkkojen haitoista on siis runsaasti. Terveydellisten haittojen vähentämiseksi ja riskien minimoimiseksi meidän ei ole tarpeen ruveta koneita rikkoviksi luddiiteiksi. Ratkaisuna on pikemminkin se, että otamme tietotekniikassa entistä enemmän huomioon myös vaikutukset luontoon ja ihmisiin ja alamme suosia langallisia tietoliikenneratkaisuja.

Nykytilanne on valitettavasti päinvastainen. Huolimatta jatkuvasti laajenevasta tieteellisestä näytöstä, joka osoittaa matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien nettiyhteyksien haittoja, edes herkimpiä ryhmiä, kuten lapsia ja nuoria ei ole pyritty suojaamaan säteilyltä vaan kouluissa on käytöissä langattomia verkkoja ja koulujen katoille on asennettu jopa useita matkapuhelintukiasemia.

Yksi kirjan artikkeleista on espoolaisen luokanopettajan Jarno Kukkosen kirjoittama,  ja hän kertoo mitanneensa espoolaiskouluista korkeita radiotaajuisen säteilyn lukemia. Ne ylittivät moninkertaisesti BioInitiative-asiantuntijaelimen antamat suositukset. Esimerkiksi Matinlahden koulussa hän mittasi 2 000-45 000 µW/m2 lukemia, kun BioInitiativen suositus ulkotiloihin on korkeintaan 1000 µW/m2 ja sisätiloihin 100 µW/m2. Myös muutamista muista kouluista saatiin tulokseksi korkeita lukemia.

Tietokirjailija Erja Tamminen on kirjoittanut toimittamaansa Langaton teknologia ja terveys -kirjaan lukuisia artikkeleita. Niissä hän tuo esille sen valitettavan tosiasian, että laajakaistaratkaisuja on pohdittu kapea-alaisesti pitkälti kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän näkökuomasta. Terveydelliset näkökohdat on jätetty lähes täysin huomiotta. Tamminen pitää tärkeänä, että suosimme langattomien WLAN-yhteyksien sijaan langallisia yhteyksiä niin kouluissa kuin kodeissakin. Langalliset yhteydet olisi tärkeää ulottaa aina loppukäyttäjälle saakka.

Tammisen artikkelissa siteerattu Aalto-yliopiston professori Heikki Hämmäinen sanoo, että olemme todennäköisesti sivuraiteilla päästäessämme kiinteät verkot kuihtumaan. Hämmäinen on päinvastoin sitä mieltä, että optinen valokuitu pitäisi saada perille koteihin asti. Tammisen mukaan valokuitu mahdollistaisi adapterin avulla myös lankapuhelimet.


Vähennä omaa altistustasi

Yksittäinen ihminen ei voi tehdä paljonkaan esimerkiksi tukiasemien sijoittelun muuttamiseksi, kun ne on jo rakennettu. Sen sijaan kirjassa kerrotaan paljon muita hyviä keinoja vähentää altistusta. Näistä tärkeimpiä ovat:

  • Hanki lankapuhelin ja käytä sitä pääasiallisena puhelimena
  • Älä käytä langatonta, niin sanottua DECT-puhelinta
  • Käytä aina handsfreetä kännykkään puhuessasi
  • Vaihda langaton nettiyhteys langalliseen

Itse lisäisin, että kannattaa pitäytyä 2G-verkossa toimivassa "vanhanaikaisessa" GSM-puhelimessa, joka säteilee vähemmän haitallisesti kuin uudet 3G- ja 4G-verkoissa toimivat älypuhelimet. On myös hyvä huomata, että lapsiperheessä pitäisi olla aina lankapuhelin, koska lasten ei pitäisi käyttää kännykkää muuten kuin hätätilanteessa. Vaihtaessasi langattoman nettiyhteyden langalliseen teet itsesi lisäksi palveluksen myös naapureillesi, koska langattomat verkot säteilevät voimakkaasti myös naapuriasuntoihin.


Painava kirja

Kokonaisuudessaan Erja Tammisen kirja on painava teos kännyköiden, tukiasemien ja langattoman säteilyn haitoista. Se ei ole yhtä vetävästi kirjoitettu kuin aiemmin arvioimani Devra Davisin kirja, mutta toisaalta teoksessa on sellaista tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa, jota Davisin kirjaa lukiessa jäi välillä kaipaamaan.  Langaton teknologia ja terveys -kirja on painava myös konkreettisesti: sen painopaperiksi on valittu turhankin hyvä ja painava paperi, joka sopisi paremmin esimerkiksi esitteen paperiksi. Tästä pienestä kömmähdyksestä huolimatta Tammisen toimittama kirja on laadukas ja tarpeellinen kirja tärkeästä aiheesta. Koostuessaan pääasiassa suomalaisten asiantuntijoiden artikkeleista sen tiedot ovat lähellä suomalaisia.


Lopuksi

Tekee mieli sanoa tässä yhteydessä muutama sana lainsäätäjän ja viranomaisten roolista. Nämä eivät mielestäni ole huolehtineet riittävästi siitä, että väestöä suojattaisiin matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien verkkojen säteilyltä. Nykyisillä altistustasoilla herkät ihmiset kärsivät ikävistä oireista. Samalla koko väestö altistetaan niin runsaalle mikroaaltosäteilylle, että se todennäköisesti lisää neurologisia oireita, kuten stressiä, päänsärkyä ja unettomuutta sekä kohottaa aivokasvainriskiä. Kohottaessaan verenpainetta ja vaikuttaessaan endoteeliin matkapuhelinsäteily saattaa lisäksi suurentaa sydäntautiriskiä. Myös eräät epidemiologiset tutkimukset viittaavat sydänoireiden kasvuun altistuneilla.

Lainsäätäjän ja viranomaisten tulisi paneutua esimerkiksi WHO:n kantaan matkapuhelinsäteilystä mahdollisesti karsinogeenisena sekä Euroopan Neuvoston kannanottoon asiassa, ja niiden tulisi soveltaa varovaisuusperiaatetta, jonka noudattamista monet alan tiedemiehet kannattavat. Myös EU-lainsäädäntö antaa jäsenvaltioilleen mahdollisuuden varovaisuusperiaatteen käyttämisen, kuten tässä tieteellisessä artikkelissa ruotsalaistutkijat hyvin selvittävät.

Varovaisuusperiaatteen mukaisesti väestön altistusta sähkömagneettiselle säteilylle tulisi vähentää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi myös huolehtia matkapuhelinteknologiaan ja langattomiin verkkoihin liittyvästä riittävästä tiedottamisesta koko väestölle. Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä sairauksien ehkäiseminen ovat THL:n tehtäviä, ja jos laitos ei huolehdi riittävästä tiedottamisesta, se ei tältä osin huolehdi tehtävistään. Asia on niin tärkeä, että sitä ei voi ulkoistaa vain Säteilyturvakeskukselle.


Viitteitä:

Abdel-Rassoul G, et al. Neurobehavioral effects among inhabitants around mobile phone base stations. Neurotoxicology. 2007 Mar;28(2):434-40.

Diem E, et al. Non-thermal DNA breakage by mobile-phone radiation (1800 MHz) in human fibroblasts and in transformed GFSH-R17 rat granulosa cells in vitro. Mutat Res. 2005 Jun 6;583(2):178-83.

Dämvik M, Johansson O. Health risk assessment of electromagnetic fields: a conflict between the precautionary principle and environmental medicine methodology. Rev Environ Health. 2010 Oct-Dec;25(4):325-33.

Eger H, Jahn M. Specific Health Symptoms and Cell Phone Radiation in Selbitz (Bavaria, Germany)—Evidence of a Dose-Response Relationship. [Käännös alkuperäisestä saksalaistutkimuksesta nimeltään Spezifische Symptome und Mobilfunkstrahlung in Selbitz (Bayern) – Evidenz für eine Dosiswirkungsbeziehung.] Umwelt-Medizin-Gesellschaft, Feb 2010, 130-139

Extremely low frequency fields and cancer. WHO Fact Sheet N° 263, October 2001.

Gandhi OP, et al. Exposure limits: the underestimation of absorbed cell phone radiation, especially in children. Electromagn Biol Med. 2012 Mar;31(1):34-51.

Genuis SJ, Lipp CT. Electromagnetic hypersensitivity: fact or fiction? Sci Total Environ. 2012 Jan 1;414: 103–12.

Hardell L, et al. Re-analysis of risk for glioma in relation to mobile telephone use: comparison with the results of the Interphone international case-control study. Int J Epidemiol. 2011 Aug;40(4):1126-8.

Myung SK, et al. Mobile phone use and risk of tumors: a meta-analysis. J Clin Oncol. 2009 Nov 20;27(33):5565-72.

Khurana VG, et al. Epidemiological evidence for a health risk from mobile phone base stations. Int J Occup Environ Health. 2010 Jul-Sep;16(3):263-7.

Navarro EA, et al. The microwave syndrome: a preliminary study in Spain. Electromagn Biol Med. 2003 Oct; 22(2):161-9. 

Ruediger HW. Genotoxic effects of radiofrequency electromagnetic fields. Pathophysiology. 2009 Aug;16(2-3):89-102.

Santini R, et al. Enquête sur la santé de riverains de stations relais de téléphonie mobile [Symptoms experienced by people in vicinity of base stations: II/ Incidences of age, duration of exposure, location of subjects in relation to the antennas and other electromagnetic factors]. Pathol Biol (Paris). 2003 Sep;51(7):412-5.

Sato Y, et al. A case-case study of mobile phone use and acoustic neuroma risk in Japan. Bioelectromagnetics. 2011 Feb;32(2):85-93.



22 kommenttia:

  1. Tykkäsin tästä kirjoituksesta todella paljon! Tietoa tulee selkeästi ja perustellusti esiin. Ja Erja Tammisen toimittava kirjahan onkin mainio. Oli myös tosi hyvä, että toit esille kirjan ulkopuolistakin tietoa aiheesta.

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että lainsäätäjät ja viranomaiset eivät ole huolehtineet riittävästi siitä, että väestöä suojattaisiin kunnolla matkapuhelinten, tukiasemien ja langattomien verkkojen säteilyltä. Onneksi itsekin voi ongelman sentään tiedostaa ja tehdä asioille voitavansa. Mutta muutosta toden totta tarvittaisiin ja pian. Ihmisten, eläinten ja jopa kasvienkin terveys kärsii tästä nykyisestä säteilymäärästä.

    Hienoa, että välität... ja välität tietoa asiasta eteenpäin! :)

    VastaaPoista
  2. Aika pelottavaakin juttua. Monilla ei varmasti käy edes mielessä tällaiset! Uskomattominta tosiaan on, että jo valmiiksi levottomiin kouluihin laitetaan katolle tukiasema. Toisaalta lehtien palstoilla teilataan yksittäisten koulujen ratkaisu siitä, ettei matkapuhelimia tuoda kouluun - muissa kouluissa kun jopa opiskellaan puhelinten avustuksella. iPadit ja muut tekee suurta tuloaan myöskin.

    Säteileeköhän kannettava ja iPad saman verran?

    Vielä lisäisin, että jos on "vanhanaikainen" kännykkä, sitä myös käyttää vähemmän kuin älypuhelinta, jolla tulee varmasti surffattua enemmän kuin mitä tavallisella kännykällä puhuu tai tekstailee. Lankapuhelinaikaan en itse jaksa uskoa :) Jo sen käyttömaksut alkaa olla sitä luokkaa, että ei ainakaan meidän perheeseen sitä taideta ottaa. Ei meillä onneksi niin paljoa puhelimessa puhutakaan - tietokone sitten onkin jo eri juttu.

    Kännykkää ei muuten kuulemma kannata jättää yöksi vaikka yöpöydälle, se vaikuttaa unen laatuun eli aivojen toimintaan, vaikkei siihen puhuisikaan.

    Voiko muuten kotona olla sekä langallinen että langaton nettiyhteys?

    Mitä mieltä itse olet "maadoittumisesta" kuten paljasjalkakävelystä säteilyhaittojen vähentämisessä tai tietokoneeseen hankittavasta maadoittimesta?

    VastaaPoista
  3. Kte,

    Näin jälkeenpäin ajatellen minäkin huomaan eläneeni aiemmin aikamoisessa pimennossa ennen kuin luin nämä kaksi kirjaa aiheesta ja tukun tutkimuksia. Ihmisillä on lisäksi se (väärä) olettamus, että kännyköiden käytön täytyy olla turvallista, kun ne ovat yleisesti käytössä eivätkä viranomaiset ole juuri varoitelleet niiden käytöstä. Luotetaan siihen, että viralliset turvarajat olisivat riittäviä, mutta mikroaaltosäteilylle asetetut turvarajat ovat aivan hatusta vedettyjä, kuten esimerkiksi Devra Davis kirjoittaa. Ne perustuvat lähinnä välittömään haittaan. Kuitenkin mikroaaltosäteilyllä on haitallisia kumulatiivisia pitkäaikaisvaikutuksia. Suhteellisen matalatkin säteilytasot voivat pitkään jatkuvina ja toistuvina aiheuttaa terveydellistä haittaa. Tätä turvarajat eivät ota huomioon, vaikka tietysti pitäisi.

    iPadista en osaa sanoa, mutta ainakin tietokoneiden ja näyttöjen levittämän elektromagneettisen säteilyn välillä on todella suuria laitteiden välisiä eroja. Alumiinikuorinen 13,5" MacBook on Erja Tammisen kirjan mukaan erityisen hyvä, siis vain vähän säteilevä, mutta valitettavasti myös kallis. Muuta en oikeastaan tiedä asiasta.

    Viranomaisilla olisi mahdollista vaikuttaa lankapuhelimen suosioon määräyksillä. Viranomaismääräyksillä voitaisiin säätää, että lankapuhelimeen ja siitä soitettujen puheluiden tulisi terveyssyistä olla samanhintaisia tai halvempia kuin kännykästä soitettujen. Tällainen hintasääntely vahvistaisi terveydelle riskittömän lankapuhelimen asemaa ja suojaisi samalla niiden ihmisten oikeuksia, jotka eivät esimerkiksi sähköherkkyyden vuoksi voi käyttää kännykkää.

    Tietoni sähkötekniikasta eivät ole kummoiset, mutta ymmärtääkseni mainitsemasi maadoittamiset ovat vähän eri asioita. Tietokone kai tulee maadoitetuksi sillä, että se kytketään maadoitettuun pistorasiaan. Paljasjalkakävely on vähän eri asia. Yllättävää kyllä se mainitaan eräässä tieteellisessä katsauksessa, mutta näyttöä sen hyödystä ei esitetty.

    Yleisesti katson, että kaikenlainen luonnossa oleskelu ja luontoyhteyden vahvistaminen on meille hyväksi. Esimerkiksi metsässä kävely ja uiminen ovat hyvää vastapainoa teknologian parissa työskentelylle.
    VastaaPoista

    VastaaPoista
  4. Teuvon kuvat Noormarkusta kävi täällä ja toivottaa hyvää kesänjatkoa.
    www.ttvehkalahti.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teuvo. Hyvää kesän jatkoa myös!

      Poista
  5. Ehdottakaa kaikki Helsingin Energialle, että hankkivat säteilymittareita lainattavaksi. Kaikkia muita mittaria sieltä jo saa:
    http://www.helen.fi/energiansaasto/mittari_ko.html

    Samoin kaupunginkirjastoon voi ehdottaa.

    VastaaPoista
  6. Tuo menee jo aika foliohattutasolle, jos aletaan tietokoneen aiheuttamaa säteilyä pelkäämään. Siis tietokoneen langattoman tiedonsiirron säteilyn vielä ymmärrän, mutta että kone itsessään säteilisi haitallisesti? iPad säteilee WLAN-tiedonsiirrossa varmasti ihan samaan tapaan kuin mikä tahansa tietokone, jossa on WLAN käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Ilkan kanssa. On suuri ero tietokoneen prosessorista ja nopeistakin väylistä aiheutuvalla sähkömagneettisella säteilyllä ja matkaviestinnässä käytettävän langattoman verkon aiheuttamalla säteilyllä. Lisäksi tietokone on monesti EMC-vaatimusten takia suojattu säteilyä vähentävällä metallikuorella. Puhelinta ja muuta langatonta laitetta ei tietenkään voida kokonaan laittaa Faraday-häkkiin, jotta langattomuus ylipäätään toimisi. Haitallisuuteen vaikuttaa tietenkin säteilytehon määrä ja/tai etäisyys, taajuus/modulaatio, altistumisaika sekä tietenkin ihmisen yksilöllinen herkkyys näille mainituille, määräytyen asumispaikan ja elintapojen ja monien muiden syiden mukaan.

      Poista
    2. Turun Ammattikorkeakoulun EMC-laboratoriossa on mitattu tietokoneiden sähkömagneettista säteilyä ja on havaittu, että ne säteilevät erittäin laajalla taajuusalueella. Mittaustuloksia on referoitu Kun säteily satuttaa -kirjassa. Suosittelen kirjan lukemista muutenkin.

      Poista
  7. Ilkka, jäinkin odottelemaan kriittisiä ääniä, mutta keskusteluohjeitteni mukaisesti toivoisin, että halventava nimittely, edes puolittain humoristisessa mielessä, jätettäisiin muualle. Toivon siis kriittisiinkin kommentteihin asiallisuutta ja vastapuolen kunnioittamista.

    Kaikki sähkölaitteet muodostavat tietääkseni ympärilleen sähkömagneettisen kentän. Pelkän koneen muodostama sähkömagneettinen kenttä on tietysti hyvin heikko verrattuna WLANiin, mutta ihmisten välillä on paljon eroja siinä, minkä vahvuisiin ja taajuisiin kenttiin reagoidaan ja mistä saadaan oireita. Tätä asiaa on käsitelty myös tieteellisessä kirjallisuudessa. Suosittelen sinulle lähteenä mainitsemani Stephen J. Genuisin ja hänen kollegansa aivan erinomaisen katsauksen huolellista lukemista.

    VastaaPoista
  8. Maadoittuminen säteilyn neutraloimisessa.

    http://www.youtube.com/watch?v=MLOx1kWCWoc&feature=related

    http://www.youtube.com/watch?v=qBbwAAmj7Ts

    http://www.aitoterveys.fi/Maadoittaminen.php

    VastaaPoista
  9. Juhana, on olemassa paljon ammattialoja, joissa on oltu puhelimen päässä lähestulkoon koko työssäoloaika. Onko sinulla tietoa tutkimuksista, joissa olisi keskitytty aivokasvainten osalta ryhmiin ja työtehtäviin joissa on jo pitkään aiemminkin käytetty runsaasti langatonta puhelinta ja nyt viime vuodet sitten kännykkää? Itse tuntemani ainoat aivokasvaimen saaneet henkilöt (kaksi keski-ikäistä) ovat molemmat olleet ainakin pari vuosikymmentä työajan "luurin päässä".

    VastaaPoista
  10. Hei Pasi,

    En muista nähneeni tutkimuksia, joissa olisi nimenomaan rajoituttu tutkimaan ammattiryhmiä, joissa matkapuhelinta käytetään paljon. Sen sijaan on tutkimuksia, joissa paljon ja/tai pitkään kännykkää tai langatonta puhelinta käyttäneillä on havaittu kasvanutta riskiä tiettyihin aivokasvamiin. Mielestäni on siksi syytä olettaa, että ammateissa, joissa käytetään paljon kännykkää tai langatonta puhelinta, on suurempi aivokasvainriski.

    Mielestäni aivokasvainriski on kuitenkin vain jäävuoren huippu mitä tulee matkapuhelinten, tukiasemien, langattomien Internet-reitittimien, etäluettavien mittareiden, tutkien jne. radiotaajuiseen säteilyyn. Yleisyytensä vuoksi suurempina haittoina pidän niiden aiheuttamaa unettomuutta, stressiä, väsymystä, päänsärkyä, masennusta ja vastaavia oireita. Usein ihmiset eivät osaa edes yhdistää näitä oireita niiden oikeaan aiheuttajaan. Kaikkia niitä ei välttämättä ilmene yhtä aikaa.

    VastaaPoista
  11. Itse olen jo vuosia pitänyt kännykkää vain GSM tai 2G tilassa, 3G:tä pidän vain silloin harvoin päällä kun lataan tai lähetän isompaa tiedostoa kännykällä.

    Olen myös huomannut että GSM eli 2G tilassa kännykkä lämpenee vähemmän ja säästää akkua ja puhelun laatukin on parempi huonossa kentässä varsinkin.

    Itselläni on kylläkin käytössä kotona WLAN ja 3G mokkula, mutta olen ajatellut sijoittaa WLAN reitittimen ja mokkulan sellaisen paikkaan, että sen vieressä harvoin oleskellaan, välttääkseni terveyshaittoja.

    Joskus huomasin myös, että 3G:n kautta puhelu hidastaa mokkula yhteyksiä noin 1 megan verran. Olen myös kuullut että GSM verkkon lopettamista suunnitellaan, mutta kun siinä kännykän käyttäjät pysyvät, niin ei sitä voi silloin lopettaa.

    Olen kaikille tutuille kertonut sitä että GSM eli 2G tilassa säästää puhelimen akkua ja joillekin olen kytkenyt sen asetuksen päälle ja varsinkin sellaisille jotka käyttävät nettiä vähän tai eivät ollenkaan.

    Seuraakohan tätä sivua enää juuri kukaan, paitsi tämä on vielä ajantasainen?

    VastaaPoista
  12. Hei, kiitos kommentista. Blogikirjoituksen tiedot ovat vielä ajantasaisia, vaikka eivät sisälläkään uusimpia tutkimustietoja, jotka edelleen vahvistavat radiotaajuisen säteilyn haittoja. Sähkömagneettisten kenttien haitoista olen kirjoittanut sittemmin enemmän Säteileekö?-blogissani. Ravintoasioista kirjoitan nykyään Suomen Terveysravinto -blogissa. Tervetuloa seuraamaan niitä.

    VastaaPoista
  13. Kiitos selkeästä ja asiallisesta tiedosta. Opettajana tässä olen kasvavalla kauhulla seurannut tätä valtavaa intoa asentaa langattomia verkkoja kouluihin ja laittaa jo hyvin pienet lapset langattomia laitteita käyttämään pitkiäkin aikoja päivässä. Tämä "edistys" tulee vielä kalliiksi - nyt tarvitaan voimakasta tiedotusta, kun Suomen homekouluja kovaa vauhtia remontoidaan uusiksi ja samalla uusitaan koulun it-varustukset. Kuituverkkojen asentamiseen kaivattaisiin nyt tukea valtiolta langattoman teknologian tukemisen sijaan!

    VastaaPoista
  14. Juuri näin. Sellainen ei voi olla edistystä, mikä jättää huomiotta biologiset, terveydelliset ja ekologiset näkökohdat.

    Teknologiahuuman moottorina on vimmattu pyrkimys taloudelliseen kasvuun välittömistä haitoista ja pitkän aikavälin riskeistä välittämättä.

    Karkeat virkamiehet ja poliitikot päättävät valituista teknologioista ja raja-arvoista. Herkimmät yhteiskunnassamme kärsivät näistä päätöksistä joka päivä.

    VastaaPoista
  15. Kiitos hyvästä teoksen ja tärkeän aiheen esittelystä. Itse tutustuin ko. kirjaan hiljattain. Omalta osaltani haluaisin vähentää kännykkäsäteilylle altistumistani ja olin jo kovalla tohinalla hankkimassa lankapuhelinliittymää. Mutta kas, kas, asuinpaikkakunnallani Vantaalla sitä ei enää voikaan hankkia. Elisa on lopettanut kuluttaja-asiakkaille lankaliittymän myymisen v. 2013 lopulla. Mielestäni tässä poljetaan jo kansalaisen valinnanvapautta puhelinviestinnän osalta ja tasa-arvoisuus riippuu taas asuinpaikkakunnasta. Toivon todella, että edes kiinteät tietokoneverkot pysyvät, koska jos tämä suuntaus jatkuu, voimme herätä päivään, jolloin langattomuus on ainoa vaihtoehto tietokoneen käyttöön. ystävällisesti Tuula K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula K,

      Kiitos kommentista. En tiennytkään, että Vantaalla tilanne on noin huono. Olen samaa mieltä siitä, että tässä asiassa poljetaan kansalaisten oikeuksia. Vika on mielestäni ennen muuta poliittisessa järjestelmässämme, poliitikoissa, joiden olisi pitänyt ja pitäisi taata langallisten yhteyksien säilyminen jo terveyssyistä. Näyttö langattoman teknologian radiotaajuisen säteilyn haitoista vahvistuu jatkuvasti. Yksi merkittävimmistä uusista tutkimuksista, jotka osoittavat riskin kasvua, on ranskalainen CERENAT-tutkimus. Siinä vain puoli tuntia kännykkäpuheluita päivässä viiden vuoden ajan riitti nelinkertaistamaan pahanlaatuisen aivokasvaimen gliooman riskin.

      Minulla on muuten toinenkin blogi, Säteileekö? , jossa olen kirjoittanut laajemmin sähkömagneettisen säteilyn haitoista. Tervetuloa myös sinne seuraamaan.

      Poista
  16. Ajankohtainen aihe vielä 2v myöhemmin. Olen hankkimassa läppäriä ja päätin vilkaista säteilyasioita. Itselläni on hoidettu amalgaamisaneerauksella ja antioksidanteilla elohopeamyrkytys pois päiväjärjestyksestä ja kauhistuttaa aiheutetaanko kansalle uusi outo sairastelu langattomien verkkojen kautta?
    En saanut korvausta Potilasvakutuskeskuksesta haettuani liian myöhään korvauksia hammaslääkärin amalgaamien ja kolmoishermopuudutteen haitoista.
    Kuka korvaa ihmisille tulevat haitat ja sairaudet 3G ja 4G verkkojen rakentamisten
    seurauksena? Amalgaameja laitettiin iloisesti ihmisille hampaisiin toistasataa vuotta ja sitten KAIKESSA HILJAISUUDESSA poistettiin hampaista ja jopa elohopeakuumemittarit kodeista todettua YKKÖSLUOKAN YMPÄRISTÖMYRKYN ELOHOPEAN liian vaaralliseksi! Osa hammaslääkäreistä kyllä varoitteli, kun amalgaami otettiin käyttöön etenkin köyhille. Jotkut sairastuivat elohopeamyrkytykseen, eikä vapinaa ja aggressiivisuutta haluttu yhdistää amalgaamiin, jossa 50% taisi olla puhdasta elohopeaa. Nyt näyttää olevan sama
    meno langattomien verkkojen kanssa! Kuka kantaa vastuun tästä töllön työstä.
    On edesvastuutonta ajatella lyhytnäköisesti vain rahaa, kun haitat lienee suuremmat. Pitäisi rahoittaa niitä valokuitukaapeliyhteyksiä, eikä vaarallisia tukiasemia! Ja Sonera, lankaverkot takaisin, kiitos! GSMlankapuhelin on kaikin tavoin HUONOMPI kuin entinen lankaverkko. Olisin ollut valmis maksamaan kohtuullisesti enemmän siitä, että olisin saanut pitää lankaverkkoni (maaseudulla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoituksestanihan on jo neljä vuotta. Mutta tosiaan tilanne on surkea, koska teknologiaa kehitetään ja otetaan käyttöön täysin teknologiateollisuuden ja laitevalmistajien ehdoilla. Terveysvaikutuksista ei piitata lainkaan. Koko valvontajärjestelmä on Säteilyturvakeskuksesta alkaean täysin rikki. Jos muuten aihe kiinnostaa, niin lisää kirjoituksiani langattoman teknologian haitoista löytyy Säteileekö?-blogistani. Niitä kirjoituksia lukieassa jokainen voi vakuuttua langattoman teknologian mikroaaltosäteilyn haitoista.

      Poista

Haluan säilyttää blogissani miellyttävän ilmapiirin. Eri mieltä saa olla, mutta töykeitä, halventavia tai jankkaavia kommentteja ei julkaista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...