19. huhtikuuta 2008

Elämä riskinä, elämä lahjana

"Elämä on sukupuoliteitse tarttuva sairaus, johon kuollaan 100 prosentin todennäköisyydellä."

Sanat ovat brittiläisen psykiatrin R.D. Laingin, joka varmaankin halusi ironisoida aikansa puritaanisia asenteita.

Meidän aikamme puritaanisuutta on elämän riskien liioittelu. Skandinaviassa, Suomi mukaan lukien, turvallisuuden tavoittelu on ylikorostunutta. Tänä päivänä se näkyy esimerkiksi siinä, että "Suomi halutaan nostaa Euroopan turvallisimmaksi maaksi vuoteeen 2015 mennessä", kuten sisäasiainministeriö nyt ehdottaa. Kevään tullessa viranomaiset ovat myös aloittaneet varoittelut auringon UV-säteilystä. Vähän aikaa sitten Evira varoitteli vihannesten nitraateista. Ja nyt on turvavyöpakko jo linja-autoissakin.

Kuinka pitkälle tämä turvallisuushakuisuus on tarkoitus viedä? Onko viranomaisten tavoitteena, että päädymme elämään steriileihin laboratorioihin, kiinnitettyinä valjaisiin jottemme kaadu ja syömään säteilytettyä ruokaa ettemme altistuisi ruoan mikrobeille?

Elämän riskejä korostavan lähestymistavan taustalla on se perustavanlaatuinen virheolettamus, että elämä on ennen kaikkea vaarallista ja luonto uhka. Itse näen asian päinvastoin. Ilman elämää ja luontoa emme olisi täällä. Olemme syntyneet elämän ja luonnon jatkaessa itseään (monien näkemyksen mukaan Hengen avustuksella) ja nämä myös pitävät jatkuvasti elämäämme yllä.


Miramarin luostarin puutarhaa, Mallorca. Kuva JH

Koko biosfäärimme on riippuvainen auringonvalon mahdollistaman yhteyttämisen synnyttämästä elämästä. Sen sijaan, että pelkäämme luontoa ja sen mahdollisia uhkia, voisimme olla kiitollisia luonnolle siitä, että se pitää elämäämme yllä niin nerokkaasti ja sallii meidän kokea elämää niin rikkaasti, kaikkine väreineen, tunteineen ja muine olioineen. Intialainen Nobel-kirjailija Rabindranath Tagore on ilmaissut asian näin:

"Intiassa teroitetaan ihmisten mieliin sen tosiasian kirkasta tajuamista, että he ovat mitä kiinteimmässä suhteessa heitä ympäröiviin olioihin ruumiiltaan ja sielultaan ja että heidän tulee tervehtiä aamuaurinkoa, virtaavaa vettä ja hedelmääkantavaa maata sen elävän totuuden ilmennyksinä, jonka povella he itse lepäävät."

Tietysti ennemmin tai myöhemmin tulee aika, jolloin se sama elämä, josta olemme syntyneet, myös tuhoaa meidät. Ennen pitkää kehomme ohjelmoidusti rapistuu telomeerien lyhentyessä, DNA:n tuhoutuessa ja verisuonten tukkeutuessa. Elämä vetäytyy joko hitaammin tai nopeammin siitä muodosta jonka se on saanut. Sekin kuuluu asiaan.

Maslow'n tarvehierarkiassa turvallisuus kuuluu toiseksi alimmalle tasolle. Riittävän turvallisuusasteen saavuttamisen jälkeen olisi luonnollista pyrkiä siirtymään eteenpäin, tavoittelemaan seuraavia, hienovaraisempia tarpeita. Näitä ovat esimerkiksi ystävyys, rakkaus ja luovuus sekä tarve kehittyä ihmisenä.

Suomalainen yhteiskunta on jäänyt jumiin tiettyjen alatason tavoitteiden tavoittelemiseen. Kun ei kyetä hahmottamaan ylevämpiä tavoitteita, elämästä yritetään tehdä hieman parempaa jatkamalla kontrollointia ja sääntelyä yhä edelleen. Pyritään siihen, että materiaalisella tasolla kaikki olisi mahdollisimman täydellistä. Itse en usko ollenkaan tällaisen lähestymistavan toimivuuteen.

En ole kaikkea sääntelyä vastaan. On mielekästä, että henkilöautoissa käytetään turvavöitä. Kannatan myös hyvää sosiaaliturvaa heikommin toimeentulevien aseman helpottamiseksi. Elämän riskien ja turvallisuudentarpeen liioittelu saattaa kuitenkin johtaa päinvastaiseen lopputulokseen kuin olemme toivoneetkaan.

Toivoisin, että Suomi ja me kaikki voisimme olla onnellisempia vuonna 2015 (eikä meidän tarvitse odottaa sen seitsemää vuotta vaan voimme olla sitä jo nyt). Uskoisin, että saavutamme tavoitteen parhaiten, jos suuntaamme aikaisempaa enemmän huomiota tarvehierarkian ylemmille tasoille: ystävyyteen, luovuuteen ja pyrkimykseen toimia sopusoinnussa omien korkeampien päämääriemme kanssa — mitä ne sitten itse kullekin ovat.

10 kommenttia:

  1. On totta, että kun tietty turvallisuuden taso on saavutettu sitä ei voi loputtomasti lisätä ajautumatta elämään steriilissä laboratoriossa, valjaisiin kiinnitettyinä ja syömään säteilytettyä ruokaa.

    Perusturvallisuuden saavutettuaan olisi tosiaan siirryttävä seuraavalle askelmalle, eikä loputtomasti jäätävä turvallistamaan nykytasoa. Tämä johtaa kehityksen tyssäämiseen tuolle tasolle jatkuvasti pohtimaan samaa loputonta kysymystä kuinka turvata oma jatkuminen vielä hieman paremmin, eikä elämän riskialttius kuitenkaan mihinkään katoa. Ja lopulta, halusimme tai emme, riskit ovat elämän suola. Ilman kuolemanvaaraa ei ole yhtään suurta tarinaa.

    Riskitöntä elämää ei ole. Järjestäen kuvaukset tulevista "turvallisista yhteiskunnista" ovat dystopioita.

    VastaaPoista
  2. Ironista on, että liiallinen riskien välttely voi johtaa riskien lisääntymiseen. Jos välttelemme kalaa ympäristömyrkkyjen pelossa, saamme liian vähän pitkäketjusia omega-3-rasvahappoja. Jos välttelemme auringonvaloa, saamme liian vähän D-vitamiinia ja voimme kuolla syöpään.

    "Mitä turvallisuutta toi nyt sit on
    jos ei oo kun kaks katuu joil uskaltaa liikkuu?"

    — Dave Lindholm

    VastaaPoista
  3. Suomessa on tapana julkaista synkeitä tietoja, kuten että suomalaiset ovat maailman lihavimpia, tekevät eniten itsemurhia, eroavat ja juovat eniten, vaikka se ei ihan totta olisikaan. Aina pystytään tulkitsemaan tilastoa jotenkin negatiivisesti. Lehdistö ainakin rakastaa tällaisia otsikoita.

    Täältä puuttuu sitä elämäniloa, jota muualla näkee. Tästä puhui Eicca Toppinen Gloriassa, kun hän arveli, ettei ole sittenkään mikään lottovoitto syntyä juuri Suomeen. Kaikki toimii, mutta on ankeata. Etelässä ei mikään toimi, mutta ihmiset ovat iloisia ja nauttivat elämästään. Suomessa ollaan sitä mieltä, että elämä on taakka.

    VastaaPoista
  4. Ironista on, että liiallinen riskien välttely voi johtaa riskien lisääntymiseen.

    Niin-pä. Mitä enemmän annamme huomiota riskeille sitä suuremmaksi ne huomiomme valossa kasvavat. Mitä enemmän keskitymme johonkin asiaan elämässämme sitä suuremman sijan se siinä saa. Eli jos haluaa turvattoman elämän, kannattaa keskittyä riskeihin ja niiden torjuntaan.

    VastaaPoista
  5. "Täältä puuttuu sitä elämäniloa, jota muualla näkee. Tästä puhui Eicca Toppinen Gloriassa, kun hän arveli, ettei ole sittenkään mikään lottovoitto syntyä juuri Suomeen. Kaikki toimii, mutta on ankeata. Etelässä ei mikään toimi, mutta ihmiset ovat iloisia ja nauttivat elämästään."

    Hyvin sanottu, Katriina. Kehitysmaissa on ollut mielenkiintoista nähdä köyhiä ja jopa raajarikkoja ihmisiä, jotka ovat kaikesta huolimatta voineet olla onnellisia.

    Siellä käsin katsottuna on voinut myös nähdä sen, että länsimaiset yhteiskunnat ovat täysin yliorganisoituneita ja että täällä ollaan keskitytty liikaa muodon tasoon, juuri tuohon turvallisuuteen ja aineellisten olosuhteiden täydellisyyteen. Länsimaissa omasta harmoniasta ja perheen ja muiden läheisten ihmisten tunnetason hyvinvoinnista huolehtiminen ovat jääneet syrjään, yksilöllisten elämänprojektien tavoittelun varjoon.

    En tietysti kaipaa kehitysmaidenkaan oloja, mutta esimerkiksi Intiassa matkustaminen voi tuoda hyvää perspektiiviä suomalaiseen ja ylipäänsä länsimaiseen elämään.

    VastaaPoista
  6. Kyllä sitä hyväosaisten on nyt hyvä paapattaa sieltä omasta turvastaan...:-)

    VastaaPoista
  7. Ei pidä unohtaa, että Maslow'n tarvehierarkian 2. taso, turvallisuus, ei ole mitään abstraktia riskien poissaoloa, vaan sitä, että voidaan riittävällä varmuudella sanoa, että 1. tason tarpeet tulevat täyttymään myös tulevaisuudessa. 2. taso on minun nähdäkseni ennen kaikkea erilaisia sosiaalisia turvaverkkoja.

    Minusta näiden turvaverkkojen luominen ja niiden kunnosta huolehtiminen on onnellisuuden edellytysten toteutumisen kannalta paljon oleellisempaa kuin abstraktien satunnaisuhkien minimointi. Valitettavasti yhteiskuntajärjestelmämme ei osaa arvostaa näitä turvaverkkoja ja sen sijaan keskittyy näpertelemään trivialiteettien kanssa. Ei ymmärretä, että turvallisuutta ei ole se, jos mitään ei saa tehdä, vaan se, jos voidaan olettaa, etteivät vallitsevat elinolosuhteet ole välittömästi uhattuina.

    VastaaPoista
  8. Tapio Peltonen kirjoitti:

    "Minusta näiden turvaverkkojen luominen ja niiden kunnosta huolehtiminen on onnellisuuden edellytysten toteutumisen kannalta paljon oleellisempaa kuin abstraktien satunnaisuhkien minimointi."

    Yleisesti ottaen noin varmasti on. Poliittiselle oikeistollehan on ollut tyypillistä abstraktien satunnaisuhkien (esim. väkivalta kaduilla) korostaminen, kun taas poliittinen vasemmisto on ollut kiinnostuneempi turvaverkkojen luomisesta (esim. työttömyysturva).

    Lisäksi Maslow'n hierarkiahan on yksinkertaistava (kuten melkein kaikki luokittelut tahtovat olla). Esimerkiksi ystävyys, joka kuuluu tarvehierarkiassa ylemmän tason tavoitteisiin, merkitsee useimmiten samalla myös potentiaalista sosiaalista turvaverkkoa, vaikka se ei olekaan ystävyyden päätarkoitus.

    VastaaPoista
  9. Hieno teksti!

    Itsensä toteuttaminen - siinäpä elämän mittainen haaste... Ja jotta voi itseään toteuttaa, pitäisi tuntea itsensä. Ja kuitenkin niin moni sulkee silmänsä ja korvansa sisäiselle ulottuvuudelleen.

    -gs

    VastaaPoista
  10. Kiitos, GS. :-) Maslow todellakin puhuu itsensä toteuttamisesta, mutta en halunnut käyttää tuota termiä, koska sillä on helposti vähän narsistiselta kalskahtava vivahde, mitä Maslow ei kuitenkaan ole tarkoittanut. Siksi puhuin sen sijaan tarpeesta kehittyä ihmisenä, joka Maslow'lla sisältyy tuohon itsensä toteuttamiseen. Ja siinä ihmisenä kehittymisessä on paikallaan katsoa sisäänpäinkin.

    VastaaPoista

Haluan säilyttää blogissani miellyttävän ilmapiirin. Eri mieltä saa olla, mutta töykeitä, halventavia tai jankkaavia kommentteja ei julkaista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...