Eräät äänekkäät kirjoittelijat ovat erityisesti Yhdysvalloissa pelotelleet soijan haitallisuudella. Nyt uudessa Life-Extension Magazinessa on ilmestynyt erittäin asiantunteva artikkeli, jossa tyrmätään näitä myyttejä ja tuodaan tutkimuksiin perustuen esille soijan terveyshyötyjä. Jos olet aiemmin tutustunut vain soijalla pelotteluun, kannattaa nyt lukea tämä artikkeli ainakin vastapainoksi.
Englantia osaamattomille voin referoida artikkelia sen verran, että soijalla on selektiivisiä ja myönteisiä estrogeenin kaltaisia vaikutuksia, mutta ilman estrogeenin haitallisia vaikutuksia. Soijan isoflavoneilla on osoitettu olevan myönteisiä vaikutuksia luuhun, verisuonten endoteelisoluhin ja rintasoluihin ilman haitallisia vaikutuksia. Niinpä ruokavaliot, joissa soijaa käytetään paljon, on yhdistetty alempaan sydän- ja verisuonitautien, osteoporoosin, syövän ja liikalihavuuteen liittyvien komplikaatioiden, kuten diabeteksen, riskiin.
Itse kiinnitän mielelläni huomiota siihen, että soijaa käytetään Okinawalla vielä enemmän kuin Japanin pääsaarilla. Siitä huolimatta, tai ehkä osaltaan sen vuoksi, Okinawalla on enemmän satavuotiaita kuin missään muualla. Jos soija olisi niin haitallista kuin kriitikot väittävät, tämä tuskin olisi mahdollista.
Mielenkiintoinen on myös tämä kiinalaisväestössä tehty tutkimus soijan käytön ja kokonaiskuolleisuuden välisestä suhteesta. Soijaa vähintään neljästi viikossa syöneiden kokonaiskuolleisuus oli selvästi pienempi kuin soijaa harvoin syöneiden. Soijan käyttö näytti vähentävän erityisesti tiettyjen yleisten syöpien ja iskeemisen sydäntaudin riskiä. Sama soijan käänteinen yhteys kaikista syistä johtuvaan kuolleisuuteen on havaittu tässä tutkimuksessa myös japanilaisväestössä.
Osaltaan tulokset saattavat tietysti johtua siitä, että soijaa vältelleet ovat omaksuneet muutenkin perinteisestä ruokavaliosta poikkeavia epäterveellisiä elintapoja, mutta se tuskin tekee kokonaan tyhjäksi asiaa. Länsimaisissa väestöissä soijan käyttöä on ollut vaikea tutkia soijan syönnin vähäisyyden vuoksi.
Lähteet ja lisätietoa:
Chi F, et al. Post-diagnosis Soy Food Intake and Breast Cancer Survival: A Meta-analysis of Cohort Studies. Asian Pac J Cancer Prev. 2013;14(4):2407-12.
Rodriguez O. Is Soy Safe? Busting the Myths of a Nutritional Powerhouse. Life Extension Magazine, July 2010.
Ho SY et al. Soy consumption and mortality in Hong Kong: proxy-reported case-control study of all older adult deaths in 1998. Prev Med. 2006 Jul;43(1):20-6.
Jacobsen BK, et al. Does high soy milk intake reduce prostate cancer incidence? The Adventist Health Study (United States). Cancer Causes Control. 1998 Dec;9(6):553-7.
Nagata C et al. Soy and fish oil intake and mortality in a Japanese community. Am J Epidemiol. 2002 Nov 1;156(9):824-31.
Taku K, et al. Extracted or synthesized soybean isoflavones reduce menopausal hot flash frequency and severity: systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Menopause. 2012 Mar 19.
Okinawa Centenarian Study.
Andrew Weil soijasta.
Hyvä artikkeli soijaan liittyen löytyy myös TMUSCLE.comista. Suosittelen lukemaan.
VastaaPoistaEnglannintaidoton kiittää referaatista. ;)
VastaaPoistaSemmoisen tyhmän kysymyksen kysyisin, että miten tärkeänä pidät sitä, että soijatuotteet olisivat luomua? Olen lukenut paljon pelotteluja erityisesti ei-luomun soijan haitallisuudesta. Pyrin kyllä ostamaan koko ajan enemmän luomua, mutta aina se ei ole mahdollista esim. kaupan valikoimasta johtuen. Eli kannattaako mielestäsi ottaa ei-luomu soijatuote, vai jotain ihan muuta, jos luomua ei ole saatavilla?
Soijan syöpää ehkäiseviä vaikutuksia kuvataan Béliveaun kirjoissa (esim. Ruokavalio ja syöpä). Tosin (rinta)syövän kokeneille soijaa taas ei suositella, ja vahingollisina eli syövän riskiä lisäävinä pidetään myös vaihdevuosien hoitoon tarkoitettuja soijalisäaineita. Suurin etu saadaan, jos soijaa nautitaan jo lapsena ja nuorena runsaasti.
VastaaPoistaHassua, luin juuri Okinawan dieetistä. Tällainen haamututkimus (kolmannen käden lähde) tuli vastaan:
VastaaPoista"In 1992 scientists at the Department of Community Health, Tokyo Metropolitan Institute of Gerontology, Japan published a paper which examined the relationship of nutritional status to further life expectancy and health status in the Japanese elderly[1]. It was based on three epidemiological studies. In the first, nutrient intakes in ninety-four Japanese centenarians investigated between 1972 and 1973 showed a higher proportion of animal protein to total proteins than in contemporary average Japanese. The second demonstrated that high intakes of milk and fats and oils had favourable effects on ten-year survivorship in 422 urban residents aged sixty-nine to seventy-one. The survivors revealed a longitudinal increase in intakes of animal foods such as eggs, milk, fish and meat over the ten years. In the third study, nutrient intakes were compared between a sample from Okinawa Prefecture where life expectancies at birth and sixty-five were the longest in Japan, and a sample from Akita Prefecture where the life expectancies were much shorter. It found that the proportion of energy from proteins and fats were significantly higher in the former than in the latter."
Lähde:
1. Shibata H., Nagai H., Haga H., Yasumura S., Suzuki T., Suyama Y. Nutrition for the Japanese elderly. Nutr & Health. 1992; 8(2-3): 165-75.
Ei ollut proteiinien kasvun selittäjänä soijasta sanaakaan.
Tuota possujuttua lukuunottamatta haluan vielä painottaa, että tofu on hyvää ja tykkään. ^^
VastaaPoistaJussi Riekki,
VastaaPoistaLinkittämäsi pitkän artikkelin alku edusti melko tyypillistä soija-kriittistä kirjoittelua — juuri sitä, mihin Life-Extensionin artikkelissa vastattiin. Myöhemmin artikkelissa tuli esille neutraalimpaa tietoa, mutta selvimmät hyödyt jätettiin silti kertomatta.
Artikkelin kanssa olen samaa mieltä siitä, että käyttämällä valmistetut soijatuotteet, kuten natto ja tempe, ovat kaikkein suositeltavimpia, ja pidän myöskin perinteisesti valmistettua tofua hyvänä vaihtoehtona. Olen artikkelin kanssa samaa mieltä myös siitä, että kannattaa suosia perinteisiä soijatuotteita ja jättää esimerkiksi soijaisolaatit, soijaproteiini ja teksturoitu soijaproteiini käyttämättä.
Linkittämäsi artikkelin alkupuolen tiedot olivat vahvasti sidoksissa amerikkalaiseen ympäristöön. Esimerkiksi tofu, joka on myynnissä maamme suosituimmassa kauppaketjussa, on valmistettu perinteisellä menetelmällä geenimanipuloimattomista soijapavuista. Siten se on aivan hyvää ja suositeltavaa tavaraa.
Keskivaiheilla artikkelia soijan fytoestrogeeneista esitettiin yksinkertaistavaa tietoa, joka Life-Extensionin artikkelissa kumottiin.
Merkittävin puute artikkelissa oli se, että siinä jätettiin huomiotta väestötutkimukset, jotka osoittavat runsaasti soijaa sisältävien ruokavalioiden hyödyt mitä tulee sairastuvuuteen syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja kaikista syistä johtuvaan kuolleisuuteen. Osteoporoosin kohdalla hyödyt sentään tunnustettiin.
Hei, kiitos mielenkiintoisesta blogiartikkelistasi. Vaikka tästä artikkelista onkin jo jokunen vuosi aikaa niin ehkä voin vielä saada vastauksen mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen? Eli kysymys olisi noista soijaisolaatti ja soijaproteiini tuotteista, kuinka haitallisina pidät niitä?
PoistaOlen aloittanut kuntoilun ja ostin soijaisolaattiproteiinijauhetta lähinnä palautumistarkoitukseen (nykyisinhän ovat kovin suosittuja kaikki nämä proteiinilisät, palautusjuomat yms). Itse en haluaisi käyttää hera- tai maitoproteiinivalmisteita, koska olen kasvissyöjä ja haluan välttää eläinperäisiä tuotteita. Onko nuo soijaproteiinituotteet kovin haitallisia ja mitä voisin syödä/juoda niiden sijaan jos sellaisten käyttö ei ole suositeltavaa? Toki ajattelen itsekin niin, että pitäisi koittaa saada tarvittava määrä proteiinia ym ihan ruuasta esim. pähkinöistä, pavuista, kasviksista, eikä käyttää lainkaan mitään tälläisiä proteiinilisiä, mutta kun se vaan tuntuu kovin paljon helmpommalta käyttää esim. tuollaista proteiinijuomaa palautumis
juomana treenin jälkeen ja jos siitä voi saada proteiinin helposti (olen vähän huono kokkailemaan ja vahtimaan sitä, että saisin riittävästi kaikkea varsinkin silloin kun treenaa kovaa, niin tuo tuntuu niin paljon helpommalta vaihtoehdolta). Nehän lupaavat suoritusten paranemista, lihasmassan kasvua jne... Olen toki myös skeptinen niiden toimivuuteen ylipäänsä ja kaikista noista proteiinilisistähän on ollut myös kirjoittelua, että ne ovat ihan huuhaata ja ihmisten huijaamista. Sitten on ainakin olevinaan myös tutkimuksia joissa urheilijoiden suoritukset oikeastikin olisivat niillä parantuneet. Eli vaikea taas tietää mitä tässä kannattaisi uskoa kun on niin paljon puolesta ja vastaan kirjoittelua ja ilmeisesti tutkimuksiakin... :/
Solveig,
VastaaPoistaVastauksessani edellä Jussi Riekille jo koskettelinkin tätä kysymystä. On parempi suosia perinteisiä soijatuoteitta, kuten nattoa, tempeä ja tofua. Suomessa on tarjolla geenimuuntelemattomiakin soijatuotteita, joten geenimuunnellun soijan käyttöön ei ole oikeastaan mitään syytä. Teksturoitua soijaproteiinia, kuten soijapaloja tai soijasuikaleita, pyrin välttämään, vaikka satunnaisesti syönkin niitä, jos niitä sattuu olemaan tarjolla kylässä tai ravintolassa.
Soijarouhekin on ilmeisesti teksturoitua soijaproteiinia ja siten vältettävää?
Poista(Niin ja kiitos tästä kirjoituksesta!)
Pellon pientareella,
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että soijasta on todennäköisesti eniten hyötyä, jos sitä nautitaan jo lapsena ja nuorean. Sen sijaan Béliveaun neuvo välttää soijaa rintasyövän kokeneille on todennäköisesti väärä, koska ainakin tässä puoli vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa soijan runsas käyttö yhdistyi sekä pienempään kuolleisuuteen että vähäisempään uusiutumisriskiin rintasyöpää sairastavilla. (Kirjojen hankaluus lähteenä on siinä, että niiden tiedot ovat useimmiten jo muutaman vuoden vanhoja ja uusimpia tutkimustuloksia ei ole voitu ottaa huomioon.)
Neonomide,
VastaaPoistaAsiaa tulee tarkastella sitä taustaa vasten, että perinteisesti japanilainen ruokavalio on ollut länsimaalaisiin ruokavalioihin verrattuna poikkeuksellisen vähärasvainen (vain n. 11 E% rasvasta) ja erittäin vähän eläinkunnan tuotteita, paitsi kalaa, sisältävä. Tällaisessa kontekstissa rasvan ja eläinkunnan tuotteiden pieni lisäys voi merkitä parannusta ruokavalion
laadukkuuteen ja samalla se voi heijastella vaurastumista.
Jos muuten luet lähteesi mainitseman abstraktin, eläinkunnan tuotteiden käytön lisäksi siinä oli mainittu myös muita tekijöitä, kuten C-vitamiini ja vähäisempi suolan käyttö, selittämässä okinawalaisten parempaa elininän odotetta. Nämä kaksi tekijää eivät heijastele okinawalaisten suurempaa eläinkunnan tuotteiden käyttöä.
Olisi myös virhe ulottaa tutkimustulos yksioikoisesti länsimaiseen väestöön ja ajatella, että eläinkunnan tuotteiden lisääminen olisi täälläkin hyödyksi, koska täällä eläinkunnan tuotteiden käyttö on jo valmiiksi korkeaa. Okinawalaisiin verrattuna meidän tulisi lisätä kalan, soijan, vihannesten ja merilevänkin käyttöä.
Suosittelen muuten katsomaan tätä tutkimusta(pdf), joka mielenkiintoisesti havaitsee yhteyden palkokasvien käytön ja eliniänodotteen välillä eri pitkäikäisissä väestöissä. Tutkimus siis puoltaa vahvasti palkokasvien käyttöä.
Solveigille vielä,
VastaaPoistaKatsoin uudelleen kysymystäsi ja huomasin, että olitkin kysynyt luomusoijasta verrattuna tavalliseen. Tätä kysymystä en pidä niin tärkeänä, vaan olennainen valinta on ehkä sittenkin geenimanipuloidun ja geenimanipuloimattoman välillä. Luomusoijasta voinee olettaa, että se on myös geenimanipuloimatonta.
Kiitos paljon vastauksistasi, Juhana! :) Tofu on yksi lempiruoka-aineitani, joten antamistasi tiedoista oli taas kerran paljon apua.
VastaaPoistaKommenttiisi Neonomidelle: Mainitsit vähäisemmän suolan käytön yhtenä tekijänä selittämässä okinawalaisten korkeamman eliniän odotetta, mutta millaista suolaa tarkoitat? Oikeassa suolassa (meri-/vuorisuolassa) on hivenaineita hurjat määrät - ja tähän verrannollista taas on merilevä, jota meidän tulisi lisätä.
VastaaPoistaHei, soijaan liittyen pari kommenttia.
VastaaPoistaVarmaan monet tietävät, että erittäin suuri osa maailman soijasta on geenimuunneltua. Varmaan monet myös tietävät, että muuntogeenejä todennäköisesti siirtyy myös niille viljelyalueille, joille niitä ei ole tarkoitettu. Voidaanko siis viljelykasvin, joka suurimmaksi osaksi on GM-ruokaa, puhtaudesta enää nykymaailmassa olla mitään takeita?
Entä muuten idätetyt soijapavut? Niitä voisin joskus kokeilla, mutta onko kellään niistä kokemusta?
Tosiaankin suolan laadulla on myös paljon merkitystä. Ja yksi herkkuruokani, wakame-levä, myös maistuu melko suolaiselta, ellei heitä liotusvettä pois.
Olen miettinyt, kuinka pitkälle tiedemaailman hyljeksimä veriryhmä- ja genotyyppiruokavalio voi pitää paikkansa. Ja huomannut, että siinä ehkä sittenkin ainakin minun kohdallani on jotain järkeä. Jokainen meistä on yksilö, ja tähän suuntaan olen pyrkinyt ruokavaliotani viemään kuunnellen itseäni enemmän.
VastaaPoistaTieni on vasta alkutaipaleella (oman kehon kuuntelussa siis on paljonkin paranettavaa), sillä huonot ruokailutapani istuvat yllättävän syvässä, kun en ole lyönyt itselleni nyrkkiä pöytään ja päättänyt hillitä ruokahaluani paremmin (ja syödä hitaammin).
Jos siis veriryhmäruokavalio, joka oli Suomessakin monen huulilla julkisuuteen tultuaan, ei ole enää kovin suosittu, johtunee se pitkälti siitä, että veriryhmien sisällä on äärettömän paljon variaatioita, minkä teorian isä Peter D'Adamo itsekin tiedostaa (sitä korostaen). Homma on mennyt aika paljon eteenpäin kirjan "Syö oikein oman tyyppisi mukaan" julkistamisen jälkeen. Itse halusin O-veriryhmäläisenä, kalavegetaarista ruokaa suurimman osan elämästäni syötyäni lukea jatko-osan "Elä oikein..." lukea ja myös "The GenoType Diet" -kirjan, ja sitten ihmettelin muutamia sen suosituksia omalle oletetulle tyypilleni. Asiaa hieman mietittyäni ostin sitten sen persoonalliseen ruokavalioon suositellun SWAMI Xpressin, joka on nettiselaimessa toimiva ohjelma, joka syötettyjen tietojen perusteella sitten laskee mahdollisimman hyvin juuri itselle sopivan ruokavalion. Se tuntuu _minulle_ järkeenkäyvemmältä kuin puhdas veriryhmä- tai genotyyppiruokavalio. Olen 100-prosenttisen varma, että se ei ole virheetön, mutta hyviä suuntaviivoja se on minulle ainakin tähän mennessä antanut: yllättyin huomatessani, että hyvin koostettu kasvispainotteinen ateria, joka sisältää myös _laadukasta_ punaista lihaa (lammasta, highland-nautaa tai riistaa), tuntuu sopivan minulle jopa paremmin kuin soijaa sisältävä kasvisateria (joskin tehotuotettu liha on varmasti soijaakin huonompi vaihtoehto).
Itse pidän juuri tofusta ja tempestä. Ja toivottavasti nattoakin joskus uskallan kokeilla. Söin lapsena melko/erittäin paljon soijatuotteita enkä huomannut niistä silloin olevan ongelmaa. Pienelle osalle ihmisistä (ainakin herkimmät non-sekreettorit) oikein valmistettu soija ei tunnu sopivan lainkaan (olen törmännyt näihin näkemyksiin D'Adamon suosittelemia ruokavaliota noudattavien keskuudessa), mutta en onneksi taida kuulua sentään siihen ryhmään.
Sen sijaan ongelma minulle selvästi on ollut vehnä (ja muut gluteiinia sisältävät viljat). Niitä pyrin välttämään niin pitkälle kuin mahdollista. Soija ei ole läheskään yhtä paha juttu keholleni.
Lektiinien lisäksi juurikin myös Jussi Riekin blogissa
http://jussiriekki.blogspot.com/2010/05/muistijaljet-geeneissa-epigeneettinen.html
mainitut termit epigenetiikka ja histonit mainitaan myös GenoTyyppiRuokavaliossa. D'Adamo käyttää epigenetiikkaa paljonkin, mutta en ole lainkaan tutkinut, kuinka eri tavoin hän käsittelee samannimisiä asioita, mutta näytti ensisilmäyksellä olevan paljon yhteistäkin. Eli vaikka lektiinit onkin hyvä jossain määrin huomioida ruokavaliotaan koostaessa, on käsittääkseni D'Adamonkin mielestä ravitsemuksessa lukemattomasti muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat ruuan sopivuuteen ihmisille yhdessä ja erikseen.
O-veriryhmä on tosiaankin se yleisin maailmassa. A-ryhmä kuitenkin on hyvin monissa länsimaissa ja jopa Japanissa yleisin, ainakin jos luotetaan tähän linkkiin:
http://www.bloodbook.com/world-abo.html
Jos soija suojelee monia ihmisiä rintasyövältä, saattaa se pahimmillaan jopa aiheuttaa rintasyövän joillakin ihmisillä, jotka syövät sitä paljon, vaikka se ei heille optimaalista ravintoa olekaan. Me olemme kuitenkin yksilöitä jokainen.
Hei Tuomo,
VastaaPoistaVastauksena ensimmäiseen kommenttiisi:
Kysymys soijan geenimanipuloinnista on hankala. Tietääkseni soijan geenimanipuloinnista ei ole osoitettu olevan terveydellistä haittaa, mutta maissin geenimanipulointi on aiheuttanut sisäelinvaurioita koe-eläimille (ks. de Vendômois. A Comparison of the Effects of Three GM Corn Varieties on Mammalian Health. Int J Biol Sci 2009; 5:706-726). Tämä heittää varjon myös soijan geenimanipuloinnin ympärille, ja siksi luomusoijan suosiminen on turvallisempaa. Luomusoijan puhtaudesta ei siis ole takeita, mutta toistaiseksi tilanne on se, että kontaminaatio on aika vähäistä ja vaikka jonkin verran muuntogeenejä olisikin siirtynyt luomusoijan joukkoon, luomusoija on kuitenkin pääasiassa GM-vapaata, ja pienestä määrästä geneettisesti manipuloitua soijaa on tuskin haittaa.
En muista itse käyttäneeni soijaa idätettynä, mutta kiinalaisesta ravitsemuslääketieteestä massiivisen opuksen kirjoittanut Paul Pitchford pitää soijan ituja terveellisenä ravintona. Soijan ituja on suosittu perinteisesti Kiinassa talviaikaan, kun tuoreista vihanneksista on ollut puutetta. Idätettyjä soijapapuja syödään myös Koreassa, ja Japanissa niitä käytetään viinietikalla maustettuihin salaatteihin sekä lämpimien ruokien aineksena. Soijan idut sisältävät hieman lektiinejä, haitta-aineita, joiden vuoksi niitä ei mielestäni pitäisi käyttää kypsentämättä kovin suuria määriä. Monet muut idut ovat tässä suhteessa turvallisempia.
Pidän hyvänä sitä että soijan lisäksi ruokavalioon sisällytetään pieniä määriä merilevää, esim. muutaman kerran viikossa. Silloin tällöin käytän itsekin pätkän liotettua wakame-merilevää osana esimerkiksi kurkkusalaattia.
Tuomo,
VastaaPoistaToiseen kommenttiisi:
Ravitsemuksen vaikutus geenien ilmentymiseen on todella mielenkiintoinen asia. Siitä tiedetään kuitenkin konkreettisella tasolla vielä verrattain vähän. Osa niin terveellisen kuin epäterveellisenkin ruoan vaikutuksista välittyy kuitenkin geenien ilmentymisen kautta.
Yksilöllisiä eroja myös ilman muuta on, ja on oletettavaa, että tulevaisuudessa geenitestien pohjalle kehittyvää ravitsemusohjausta tulee olemaan paljon nykyistä enemmän. Paljon tiedämme geneettisestä alttiudestamme kuitenkin jo siltä pohjalta, että panemme merkille sekä itse sairastamamme että lähisukulaistemme sairastamat sairaudet ja otamme ne huomioon omassa ravitsemuksessamme. Jos siis esimerkiksi omilla vanhemmilla on ollut sydänkohtauksia tai lonkkamurtumia, nämä voidaan nähdä merkkeinä mahdollisesti myös meitä koskevista perinnöllisistä riskeistä.
Hei P.P.,
VastaaPoistaVasta nyt huomasin kommenttisi suolasta, jossa kirjoitat, että "oikeassa suolassa (meri-/vuorisuolassa) on hivenaineita hurjat määrät".
Tämä käsitys ei pidä paikkaansa, vaan merisuolan kuiva-aineesta noin 95 prosenttia on natriumkloridia. Lisäksi siinä on pieniä määriä myös muita kivennnäis- ja hivenaineita, mutta se ei ole niiden hyvä lähde.
Jos merisuolaa esimerkiksi käytetään yksinomaisesti, se voi johtaa jodin puutteeseen. Siksi kannatankin jodioidun mineraalisuolan käyttöä merisuolan sijaan. (Toinen vaihtoehto on käyttää merisuolaa sekä pientä määrää sellaista merilevää, jossa on runsaasti jodia. Tässä vaihtoehdossa sopiva annostelu on kuitenkin hankalampaa.)
Hei Juhana,
VastaaPoistayleisesti ottaenhan mung-pavun idut ovat lähes ainoita palkokasvin ituja, joita ei tarvitse kypsentää. Tosin en ole tutkinut, suositellaanko soijapapujen itujen kypsentämistä. Täytyy ottaa selvää... Mutta lektiinit ovat mielenkiintoisia, koska yleisesti puhutaan juuri palkokasvien lektiineistä; vehnän lektiini kuitenkin aiheuttanee vähintään yhtä paljon ongelmia nykyään kuin palkokasvien vastaavat. Ja onhan lektiinejä myös esim. tomaatissa...
Mutta mites vuorisuolan käyttö? Esim. vaaleanpunainen himalajasuola tai Intiassa paljon käytetty "musta" vuorisuola (käytännössä harmaanruskea), jossa on paljon rikkiä ja aromikas maku?
Maissi yleisesti ottaen (ei vain geenimuuntelun osalta) on huonompaa ravintoa kuin soija, vaikka vaikeahan näitä on verrata, koska kyse on niin kovin erilaisista kasveista.
Mutta tosiaan, ei soija suinkaan sovi kaikille: eräskin alle nelikymppinen nainen kertoi, että lasillinen soijamaitoa päivässä pahensi PMS-oireita ja viivästytti kuukautisia. Ja jos tofukin tehdään soijamaitoon pohjautuen, luulisi sen olevan _lähes_ samassa kategoriassa.
Yksi terveyteen ja pitkäikäisyyteen liittyvä iso tekijä on se, miten hyvin ateriansa nauttii ja kuinka paljon syö. Vanha viisaushan on, että syöminen pitäisi lopettaa, kun on 80-prosenttisesti täynnä. Luulen, että ainakin Japanissa ja Ranskassa, jossa eletään pitkään, tämä taito osataan keskivertoa paremmin. Jos ruuastaan nauttii (vaikka se ei olisi juuri omalle kehotyypille optimaalista), saattaa se olla parempi vaihtoehto kuin syödä kehotyypilleen parasta mahdollista ruokaa hirveän stressin alaisena ja hotkien sitä liikaa.
Hei Tuomo,
VastaaPoistaPalkokasvien iduista voidaan käyttää keittämättä myös linssien ja herneiden ituja. Sen sijaan esimerkiksi adukipapujen ja kikherneiden ituja on keitettävä 5-10 minuuttia ja vesi kaadettava pois. Näin opastetaan elävän ravinnon keittokirjassa 'Herkutellaan elävällä ravinnolla' (Elävän ravinnon yhdistys, 2001).
Edellinen arvioni merisuolasta pätee myös ruususuolaan, joka sekin on 95,5-prosenttisesti natriumkloridia netistä löytyneiden koostumustietojen mukaan. Loppu 4,5 prosenttia on sitten muita mineraaleja ja epäpuhtauksia. Mainitsemaasi "mustaa" vuorisuolaa en tunne, mutta uskoisin saman pätevän myös siihen.
Länsimaisten teollisten soijatuotteiden, kuten soijamaidon, isoflavonipitoisuus on niin matala, että en oikein uskon lasillisen soijamaitoa voivan aiheuttaa kertomiasi oireita, vaan epäilen yhteyttä sattumanvaraiseksi tai ns. nosebo-vaikutukseksi. Mutta kaikki on tietysti mahdollista.
Olen täysin samaa mieltä kohtuullisuudesta ja aterioista nauttimisesta. Olenkin kirjoittanut niistä Ravintoa sydämelle -kirjassani ja tässä blogissanikin.
Luin juuri pari (minulle) uutta soijaa koskevaa väitettä: Japanissa kiellettiin erään tunnetun firman GM-soijan maahantuonti jo vuosituhannen alussa. Toisekseen, japanilaiset soijatuotteet sisältävät mahdollisesti selvästi vähemmän myrkkyjä/epäpuhtauksia kuin esim. amerikkalaiset.
VastaaPoistaKiitos tiedoista! :) Miksi muuten juuri isoflavonit olisivat oireita aiheuttava soijan osa?
Tuomo kysyi:"Miksi muuten juuri isoflavonit olisivat oireita aiheuttava soijan osa?"
VastaaPoistaNiin, siis minä en ajattele, että isoflavonit aiheuttaisivat oireita, mutta kun kysymys oli hormonitoimintaan liittyvistä PMS-oireista on loogista ajatella, että jos soija aiheuttaisi oireita, se johtuisi juuri isoflavoneista, joiden on todettu hieman lievittävän esimerkiksi vaihdevuosioireita. Linkki hormonitoimintaan siis on, mutta vaihdevuosioireiden kohdalla se on niitä helpottava.
Alla vielä edellisessä viestissäni esittämäni väitteeni tueksi uutisartikkeli. Siinä kerrotaan isoflavoni-asiantuntijoiden pitämästä symposiumista, jossa he toteavat isoflavonien tarjoavan "kohtuullista mutta arvokasta lievitystä vaihdevuosiin".
VastaaPoistaIsoflavones are safe and effective, say academics. Nutraingredients
Luin tuosta myös hiljattain; kuulemma monet niistäkin henkilöistä, jotka katsovat, että soija ei heille muuten sovi, voisivat kuitenkin juuri vaihdevuosina sitä käyttää.
VastaaPoistaHenkilö, josta edellä kerroin, totesi, että hänen tyttärillään oli soijatuotteita käytettyään vastaavankaltaisia oireita kuin hänellä aiemmin oli ollut (joita hän ei vielä silloin ollut osannut yhdistää soijaan). Kyse oli ainakin kuukautiskierron pitenemisestä, en sitten tiedä kuinka paljon muita muutoksia soija ruokavaliossa aiheutti.
Muuten, yhtään okinawalaisten ruokavalion merkitystä vähättelemättä, saarelaisten elämänmeno on myös hyvin hyvin erilaista kuin stressaavassa, kiireisessä, työntäyteisessä ja hektisessä kaupunkiyhteisöissä vaikka Suomessa. Okinawalla eletään luonnon helmassa, yhdessä luonnon kanssa, ja elämästä nauttien - toki sielläkin tehdään kovasti töitä ja joskus hermoillaankin, mutta pelkkä ruoka tuskin on tuon saaren pitkään eläneiden iän salaisuus.
VastaaPoistaMukava Okinawa-blogi suomalaisen aivotutkijan Yoen blogista antaa muuten mielenkiintoisen kuvan paratiisisaaren oudosta, letkeästä elämänmenosta, hauskasti kirjoitettuna. http://yoe.iki.fi/
Kiitos kommentista, Riisa. Olen ilman muuta kanssasi samaa mieltä siitä, että okinawalaisten elämäntavassakin on suojaavia tekijöitä. Niistäkin Okinawan satavuotiaita tutkineet tutkijat kirjoittavat Okinawa Program -kirjassaan.
VastaaPoistaKiitos myös blogivinkistä. Okinawa-blogi olikin ihan uusi tuttavuus minulle!
Kiitos vastauksesta, palaan itsekin tähän meri-/vuorisuola-asiaan. Jodia niissä on tosiaan vähän, se on totta. Natriumkloridia merisuolassa on kuitenkin noin 80 %, vuorisuolassa mainitsemasi 95 %. Hivenaineskaalan osalta molemmat päihittävät sen sijaan mineraalisuolan, joka sisältää noin 76 % natriumkloridin lisäksi vain noin 10 eri hivenainetta, ks.
VastaaPoistahttp://www.e-coach.fi/index.php?name=Content&nodeIDX=35,
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=36&lang=fi ja
http://www.e-coach.fi/index.php?name=Content&nodeIDX=35.
Tutkittua tietoa ja linkkejä merisuolasta löytyy myös täältä:
http://www.e-coach.fi/index.php?name=Content&nodeIDX=374.
Käytännössä olen itse päätynyt tuohon toiseen mainitsemaasi vaihtoehtoon eli käyttämään merisuolaa (ja savea) sekä merilevää. Eri merilevien tarkoista jodipitoisuuksista en tosin ole vielä selvillä.
Pahoitteluni, mutta ylle tuli tuplana sama linkki. Tässä tarkoittamani:
VastaaPoistahttp://www.e-coach.fi/index.php?name=Content&nodeIDX=1563
Mainitsemani veriryhmä- ja GenoTyyppiruokavalion kehittäjänä tunnettu Peter D'Adamo lienee ilmeisesti monien muidenkin asiaa tutkineiden kanssa sitä mieltä, että jos suvussa on esiintynyt kilpirauhasongelmia (erit. liikatoimintaa), jodin saannin kanssa tulee olla tarkkana. Persoonallista ruokavaliotani katsoessani nimittäin suurin osa levävaihtoehdoista oli erittäin suositeltavia, jos suvussani ei olisi kilpirauhasongelmia. Mutta nyt, kun niitä on, suuri osa levistä onkin mieluummin vältettäviä (nori, kelp / rakkolevä, kombu...). Itse siis käytän lähinnä muita leviä.
VastaaPoistaTuomo: Minulla ei ole antaa mitään linkkiä/tieteellistä lähdettä, mutta jodin saannin suhteen on olemassa sellaistakin näkemystä, että elimistö osaisi ottaa luonnollisesta lähteestä (kuten merilevästä) tarvitsemansa/sopivan määrän jodia. Tarkkana pitäisi siis pikemminkin olla jodin keinotekoisten lähteiden, kuten jodioitujen suolojen kanssa.
VastaaPoistaKäy maalaisjärkeen. :) Kiitos, P. P.! Toki täytyy jatkaa silloin tällöin lempimerilevän syömistä... :P
VastaaPoista