Eräs laajalle levinnyt myytti on olettamus, että välipalojen syönti olisi epäterveellistä. Jopa jotkut THL:n tutkijat ovat väittäneet tällaista.
Nyt uudessa tutkimuksessa on havaittu, että välipalojen syönti yhdistyy selvästi parempaan painonhallintaan nuoruudessa — tärkeässä iässä, joka ennustaa myöhempää lihavuutta. Eniten välipaloja syöneillä 12—18-vuotiailla oli noin puolta pienempi ylipainon ja vatsanseudun lihavuuden riski verrattuna välipaloja välttäneisiin. Tämä selviää American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
Välipalojen syöntiä on vastustettu muun muassa sen vuoksi, että välipalojen ajatellaan olevan aterioilla syötyä ruokaa epäterveellisempää ja sisältävän enemmän sokeria ja rasvaa. Jotkut saattavat myös ajatella, että välipalojen syöminen lisäisi kokonaisenergiansaantia. Lisäksi usein syöminen on haitallista hampaille.
Terveellisten välipalojen syömisellä on kuitenkin tiettyjä metabolisia etuja, jotka ovat tulleet esille tutkimuksissa. Verrattuna suuriin kerralla syötyihin aterioihin pienet ateriat ja niiden rinnalla syödyt välipalat alentavat hieman insuliini-, kolesteroli- ja triglyseriditasoja.
Suuret ateriat puolestaan pahentavat aterianjälkeistä oksidatiivista stressiä ja asettavat suuremman haasteen ruoansulatukselle. Lisäksi se energiamäärä, mitä emme käytä ateriaa seuraavan noin puolentoista tunnin kuluessa, varastoidaan triglyserideinä elimistöön. Suuren aterian jälkeinen korkea veren insuliinipitoisuus lisää rasvan kerääntymistä vyötärölle.
Puhuessani välipalojen syömisen puolesta en tarkoita sillä jatkuvaa napostelua enkä tietenkään epäterveellisten sokeripitoisten välipalojen syömistä. Terveellinen välipala on terveellistä ruokaa, esimerkiksi hedelmä tai kourallinen saksanpähkinöitä, ja se syödään selkeästi aterioista erillään. Yhden tai kahden selkeän välipalan syöminen 5 tunnin pituisen ateriavälin aikana ei ole jatkuvaa puputtelua.
Edellä sanotulla en tarkoita, etteivätkö jotkut voisi selvitä varsin hyvin myös vähillä aterioilla ilman välipaloja. Ihmisten välillä on aineenvaihdunnallisia eroja.
Lähteet:
Keast DR et al. Snacking is associated with reduced risk of overweight and reduced abdominal obesity in adolescents: National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES) 1999-2004. Am J Clin Nutr. 2010 Jun 16.
Rashidi MR et al. Effects of nibbling and gorging on lipid profiles, blood glucose and insulin levels in healthy subjects. Saudi Med J. 2003 Sep;24(9):945-8.
Jenkins DJ et al. Nibbling versus gorging: metabolic advantages of increased meal frequency. N Engl J Med. 1989 Oct 5;321(14):929-34.
Ruidavets JB et al. Eating frequency and body fatness in middle-aged men. Int J Obes Relat Metab Disord. 2002 Nov;26(11):1476-83.
Fabry P et al. The frequency of meals its relationship to overweight, hypercholesteremia, and decreased glucose-tolerance. Lancet. 1964 Sep 19;2(7360):614-5.
Kasvuiässä olevat 12-18 vuotiaat ovat tietysti toinen asia kuin vähemmän aktiiviset aikuiset. Itse jäin siihen uskoon joskus 90-luvulla bodauskulttuurin kukoistaessa, että on terveellistä syödä 2 tunnin välein. Nykyään pärjää kolmella kunnon aterialla ja verensokeri on paljon tasaisempi. Tarpeen tullen hedelmä tai mainitsemasi kourallinen (tai kolme ;) ) pähkinöitä toimii hyvin. Monille tuo välipalojen syöminen vaan tarkoittaa sitä 2 tunnin välein syömistä ja mielestäni siinä saadaan aikaan melkoinen insuliinivuoristorata.
VastaaPoista"Lisäksi se energiamäärä, mitä emme käytä ateriaa seuraavan noin puolentoista tunnin kuluessa, varastoidaan triglyserideinä elimistöön.". Tarkoittaako tämä siis, että ihminen "lihoo", saa lisää rasvaa ("läskiä") kehoonsa, jota sitten voi yrittää poistaa esim. kestävyysliikunnalla (jossa elimistö käyttää rasvaa eikä hiilihydraatteja energiaksi)? Ei se varmaan ihan noinkaan voi olla. Olisi kiva jos selventäisit, kun en asiaa tunne itse tarkemmin.
VastaaPoistaHei Pellonpientareella,
VastaaPoistaAterian sisältämät rasvat hajotetaan triglyserideiksi, jotka pakataan niiden kuljetusmuotoihinsa, kylomikroneihin. Kylomikronit kuljettavat rasvat ohutsuolesta imunesteen kautta verenkiertoon ja edelleen rasva- ja muihin kohdesoluihin. Lisäksi maksa muodostaa ravinnon hiilihydraateista ja proteiineista triglyseridejä (runsaasti varsinkin korkean glykeemisen indeksin hiilihydraatteja sisältävät ateriat kohottavat triglyseridejä). Ne pakataan edelleen VLDL-hiukkasiin, joiden mukana ne kulkeutuvat verenkiertoa pitkin kohdesoluihin. Siihen, että kylomikronit luovuttavat triglyseridinsä rasvasoluihin, menee muutama tunti, ja VLDL luovuttaa triglyseridit noin yhdeksän tunnin kuluessa.
Eli jos energiansaanti on ollut kulutukseen nähden liiallista, lihomista tapahtuu muutamassa tunnissa. Rasvasoluista energiaa voidaan vapauttaa energiansaantia vähentämällä ja liikunnalla eli perinteisin laihdutuskeinoin.
Hei Juhana, kiitos tyhjentävästä vastauksesta, erittäin mielenkiintoista ja hyvä tietää.
VastaaPoistaMoi! Tää oli kiinnostava postaus! Neuvolantäti huomautti mulle raskausaikana, että pitäisi syödä kolmen tunnin välein. No, sain ohjetta seuraamalla yhdessä kuukaudessa aikaiseksi 4 lisäkiloa.. Ja luvan lopettaa syömisen tämän punnituksen jälkeen. ;) Lisäksi en pidä täydestä olosta, jonka ns. jatkuva syöminen saa aikaiseksi, mä itse asiassa pidän siitä että syön *nälkään*. Tiedätkö tutkimuksia, miten tällaisen erittäin hitaan aineenvaihdunnan ihmisen pitäisi syödä? Tiedän, että tämä on vaikea kysymys, enkä suutu jos et halua ottaa kantaa. :)
VastaaPoistaHei Katja,
VastaaPoistaEn oikeastaan välipaloista kirjoittaessani tarkoita, että aterioiden väliä pitäisi tihentää, vaan tarkoitan välipalojen syöntiä aterioiden lisäksi. Mikäli syödään usein, siinä onnistumisessa olennaista on varsinaisten aterioiden annoskokojen pienentäminen, koska muutenhan kokonaisenergiasaanti kasvaa. Välipalojen syönnissä ideana on oikeastaan ennen muuta saman energiamäärän tasaisempi nauttiminen, ei se, että energiaa saataisiin enemmän.
Myös oma näläntunteen kuunteleminen on tärkeää eli ei pidä syödä vain periaatteen vuoksi vaikka ei olisi nälkä. Ja tähän viimeiseenhän viittasitkin. Hitaasta aineenvaihdunnasta en osaa sanoa mitään, mutta luulen, että siitä ei kohdallasi olekaan kysymys, vaan edellä mainituista seikoista. Silti tämä on vain arvaus. :-)
Sain neuvolan ohjeiden kirjaimellisella noudattamisella itseni sairaaksi ja ylipainoiseksi, vaikka pienensin ateriakokoa reilusti.
VastaaPoistaAyurvedan mukaan vatsan pitää myös levätä. Nuoriso on ihan oikeassa eräässä havainnoissaan. He ovat tarkkoja aterian jälkeen, milloin makeannälkä yllättää. Voi olla, että kysymyksessä on makeannälkä. Hiljattain tuli julkisuuteen tutkimus, jonka mukaan kahvi ei piristäkään, vaan kysymyksessä on vieroitusoireiden tukahduttaminen. Olisin taipuvainen soveltamaan tuota myös makeannälkään.
VastaaPoistaMutta takaisin havaintoon, joka tulkitaan makeannäläksi. Se on kuitenkin havainto siitä, että vatsa on tyhjentynyt ateriasta. Ei sinne pidä tunkea mitään, vaan antaa sen levätä seuraavaan ateriaan saakka.
Nuoriso on ihan oikeilla jäljillä kantaessaan juomapulloa mukanaan. Sisältö vain saisi olla puhdasta vettä.
Ajatelkaa nyt, miten riemastuttavaa maailma onkaan. Kuuskymppinen mies voi julkisella paikalla juoda suoraan pullosta. Nuoruudessani se oli yksi suurista synneistä. Tosikoille pieni vinkki - ajan myötä pullon sisältökin on voinut muuttua:)
Juhana, kommentoisitko tätä tutkimusta:
VastaaPoistahttp://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20339363
Juhani,
VastaaPoistaEnsinnä kannattaisi pohtia sitä, onko ylipäänsä järkevää lisätä proteiinin suhteellista osuutta ruokavaliossa. Riippumatta ateriointitiheydestä en pidä sitä yleisesti ottaen terveydellisesti järkevänä. Esimerkiksi hollantilaisessa 10 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa proteiinin runsas syöminen kaksinkertaisti diabetesriskin verrattuna sitä suhteellisen vähän syöneisiin:
http://care.diabetesjournals.org/content/33/1/43.full
Proteiinin lisääminen saattaa myös kohottaa sepelvaltimotaudin riskiä, kuten tässä tutkimuksessa:
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/92/5/1265
Kuitenkin jos lisätty proteiini on kasvikunnan proteiinia, näiden edellisten tutkimusten perusteella siitä voi olla hyötyä. Olennaisempaa onkin kiinnittää huomiota proteiinin lähteeseen (eli siihen että se on kasvikunnan proteiinia) kuin sen nauttimisen tiheyteen.
Kylläisyyden lisäämiseksi voidaan lisätä myös rasvan määrää hiilihydraattien kustannuksella - mutta tällöinkin mieluiten kylmäpuristettuja kasviöljyjä suosien.
Mitä yleisesti ateriointitiheyteen tulee, minusta blogikirjoituksesssa referoitu tutkimus viittaa siihen, että painonhallinnan kannalta on hyödyllistä syödä välipaloja pääaterioiden lisäksi.
Mainitsemasi hollantilaisen seurannan tekijät myöntävät itse tutkimuksensa rajoitukset - seuranta tehtiin kyselylomakkein, useilla henkilöillä on voinut olla diagnosoimaton diabetes ennen tutkimuksen alkua, jne. Proteiinin vaaroista puhutaan usein mutta harvemmin näkee uskottavia tutkimuksia. Niin ikään on seurattu erittäin suuria proteiinimääriä kuluttavia ihmisryhmiä (urheilijoita) eikä heillä olla suhteellisen lyhytikäisillä tutkimuksilla (~ 6 kk) havaittu ongelmia. Diabetesvaara olikin uusi juttu. Mutta mikä mielestäsi voisi olla mekanismi, lihan sisältämät kaikki välttämättömät aminohapot ovat yht´äkkiä vaarallisia, kun taas kasvisten epätäydellinen aminohappoprofiili ei ole? Authoritkaan eivät pikaisella silmäyksellä sen kummempia teorioita luo.
VastaaPoistaAteriatiheysasiaan liittyen, New York Timesia myöten referoitiin viimeaikaisiin tuloksiin joissa painonhallinta on onnistunut yhtä hyvin tai tehokkaammin kolmella aterialla päivässä kuuden sijaan. Tutkimuksissa joissa useammalla aterialla on onnistuttu kahta-kolmea paremmin, on tutkittavilla henkilöillä alun perin ollut surkeat ruokatottumukset, jotka ateriarytmin muutoksen jälkeen ovat muuttuneet ja tietenkin auttaneet painonhallinnassa. Vai löytäisitkö sellaisen tutkimuksen jossa on nimenomaan rajattu nuo tekijät pois? Tietenkin tuo ateriatiheysasia on yksilöllinen juttu, kenelle sopii mikäkin, mutta esim. perinteistä "aineenvaihdunnan luhistumista" kolmen tunnin syömättömyyden jälkeen ei voi syyttää.
Juhani,
VastaaPoistaTutkimusten rajoitusten toteaminen kuuluu tieteellisten tutkimusten kirjoitustapaan.
Eläinkunnan proteiinin suhteellinen epäterveellisyys kasvikunnan proteiiniin nähden ei johdu niinkään aminohappoprofiileista, vaan siitä, mitä proteiinilähteiden mukana saadaan. Eläinkunnan proteiinien mukanahan tulee myös esimerkiksi tyydyttynyttä rasvaa, kolesterolia ja hemirautaa. Sen sijaan kasvikunnan proteiinin mukana saadaan kuitua, terveellisiä rasvahappoja (pähkinät) ja fytokemikaaleja (palkokasvit, saksanpähkinät). Tällaiseen kasvikunnan proteiinin terveellisempään pakkaamiseen on kiinnittänyt huomiota myös esimerkiksi Harvardin huippututkija Walter C. Willett.
Sillä tavoin lihan aminohappoprofiilillakin on merkitystä, että siinä on useimpia kasvikunnan proteiinilähteitä enemmän metioniinia. Se on aminohappo, jonka runsas saanti on yhdistetty lyhempään elinikään.
Lihan proteiinin arvo on pelkästään yksittäistä ruoka-ainetta tarkasteltaessa täydellisempi kuin useimpien kasvikunnan ruoka-aineiden, mutta asialla ei ole juuri käytännön merkitystä, koska ihmiset syövät kokonaisia ruokavalioita, ei vain yksittäisiä ruokia.
Sanomalehdet referoivat säännöllisesti erilaisia, keskenäänkin ristiriitaisia tutkimustietoja. Sen vuoksi en pidä mitenkään merkittävänä sitä, että The New York Times on referoinut ateriatiheystutkimusta. Sehän kuuluu normaaliin uutisten välitykseen.
Lyhytaikaiset metaboliset tutkimukset, joissa katsotaan yksittäisiä aineenvaihdunnallisia markkereita, johtavat helposti harhaan.
Onko osoitettu kausaliteetti, vai pelkkä korrelaatio?
VastaaPoistaMinulla on vahva epäilys, että hoikat eivät koe tarvetta rajoittaa välipalasyömistä, lihomistaipuvaiset taas havaitsevat ne erittäin hankaliksi. Monille meistä on paljon helpompaa pitää kuuden tunnin ateriaväli ja sen perään syödä kohtuullisesti, kuin syödä esim. omena iltapäivällä, mikä aiheuttaa jättimäisen näläntunteen päivällisaikaan mennessä. Silloin ateriakoon pitäminen kohtuullisena on todella vaikeaa.
Koen siis, että on kovin paperin makuista teoretisoida, että välipalan energian voisi vähentää sitten ateriasyömisestä, kun arkielämä viettää juurikin päinvastaiseen suuntaan. Olen aika ajoin itse sortunut esim. välipalaomeniin, pihalla kun niitä kasvaa, ja aina se johtaa jatkuvaan nälkäisyyteen ja sitten lihomiseen.
Eri mieltä olen myös 'laajalle levinneestä käsityksestä'. Päin vastoin välipaloja on virallinen valistus kovasti suositellut viime vuosikymmenen, ja lihomistilastot ovat sitten sen mukaiset. Jos korrelaation tausta on yllä esittämäni, että ongelmattomat pärjäävät suosituksilla paremmin kuin ongelmaiset, antamasi neuvo on suurelle osalle väestöä kovin, kovin huono.
Myöskään missään perinteisessä ruokakulttuurissa välipaloja en tiedä harrastetun.
"Tutkimusten rajoitusten toteaminen kuuluu tieteellisten tutkimusten kirjoitustapaan."
VastaaPoistaJep tiedossa on, ja lukijan onneksi näin.
"Eläinkunnan proteiinin suhteellinen epäterveellisyys kasvikunnan proteiiniin nähden ei johdu niinkään aminohappoprofiileista, vaan siitä, mitä proteiinilähteiden mukana saadaan."
Eli proteiininsaanti ei olisikaan se ongelma?
Ravitsemustieteen prof. Leena Räsäsen mukaan runsas liha ei ole itsenäinen ongelma, vaan näyttäytyy ongelmaksi lähinnä siksi, että se voi korreloida yksipuoliseen ja/tai vähäiseen kasvisten syömiseen. Semmoiseen leipä-peruna-makkara -meininkiin. Näinhän ei tarvitse olla eikä ole mm. USA:n hyvätuloisimpien sekä espanjalaisten osalta. Näille on tyypillistä sekä runsas kokoliha että runsaat kasvikset mm. salaatit, ja terveysmarkkerit myös hyvät.
VastaaPoistaVielä tuosta mainitsemastasi metioniinista. Kohtuusaanti on oleellinen maksan toiminnalle, lisäksi metioniini on linkattu dementian ehkäisyyn, mainitaan usein erikseen antioksidatiivisten ominaisuuksiensa takia jne jne. Erittäin runsas saanti on linkattu ateroskleroosin lisääntymiseen, mutta erittäin runsas saanti todennäköisesti korreloi myös lihan (rasvan) syönnin lisääntymisen kanssa?
VastaaPoistaMetioniini on välttämätön aminohappo ja kukaan ei varmaankaan kiistä sen riittävän saannin tärkeyttä. Nyt on kuitenkin niin, että life-extensionistit tietävät hyvin metioniinin liiallisen saannin rajoittamisen olevan yksi hyvä keino eliniän pidentämiseen. Tästä katso esimerkiksi:
VastaaPoistahttp://www.fasebj.org/content/20/8/1064.full
Runsas lihansyönti on todellakin pääasiallinen syy liialliseen metioniinin saantiin, mikä onkin yksi hyvä syy lihansyönnin osittaiseen korvaamiseen kasvikunnan proteiinilla.
Hieman nyt ihmettelen. Googlettamalla juurikin naudanlihaa syövässä jenkkilässä ja Ranskassa metioniinia hyvällä B-tuella ylistetään ja markkinoidaan lisäravinteena! Erityisesti kehutaan sitä vahvana antioksidanttina, hiusten ja ihon kunnon parantajana, harmaantumisen ehkäisijänä, alkoholin suurkuluttajille ja jopa pudottaisi keuhkosyöpäriskin puoleen!
VastaaPoistahttp://www.naturalnews.com/029097_lung_cancer_vitamin_B6.html
Lisäksi haitallinen homokysteiinipitoisuus veressä on tutkimuksen mukaan alhaisinta eniten lihaa syövillä.
Sitä markkinoidaan mitä voi myydä. Metioniinin olemassaolo ravintolisänä ei todista sen terveellisyyttä.
VastaaPoistaLihansyönnin mahdollinen yhteys alempaan homokysteiininpitoisuuteen ei johdu runsaammasta metioniinin saannista vaan lihansyöjien runsaammasta B12-vitamiinin saannista.
Samalla tavoin kuin kalorien rajoittaminen metioniinin rajoittaminen parantaa antioksidanttipuolustusta lisäämällä glutationin, endogeenisen antioksidantin, muodostumista ja johtaa tehokkaampaan soluhengitykseen mitokondrioissa.
Pamplona R, Barja G. Mitochondrial oxidative stress, aging and caloric restriction: The protein and methionine connection. Biochim Biophys Acta 2006.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16574059
Perinteisen Välimeren ruokavalion noudattaminen on kätevä tapa rajoittaa terveellisesti metioniinin saantia. Siinähän erityisesti lihaa ja maitotuotteita käytetään vähemmän kuin yleensä läntisissä ruokavalioissa. Niiden sijaan syödään enemmän vihanneksia, hedelmiä, papuja ja pähkinöitä.
VastaaPoista"Lihansyönnin mahdollinen yhteys alempaan homokysteiininpitoisuuteen ei johdu runsaammasta metioniinin saannista vaan lihansyöjien runsaammasta B12-vitamiinin saannista."
VastaaPoistaMetioniinin lähteitä ovat myös pähkinät, pavut ja vilja. Miksi siis nimenomaan se hyvä B12-lähde pitää rajoittaa, kun se juurikin näyttää helpoiten toteuttavan tavoitteen homokysteiinin hallitsemiseksi? En nyt ymmärrä alkuunkaan.
Myös D-lisää myydään. Dissataanko se sillä perusteella että sitä voidaan myydä?
Metioniinia saadaan käytännössä eniten lihasta ja kananmunista. Siksi, ja myös liiallisen hemiraudan saannin rajoittamiseksi, niiden runsas syöminen ei ole viisasta.
VastaaPoistaB12-vitamiinin ja homokysteiinin suhde ei ole aivan yksioikoinen. Esimerkiksi alla olevassa kreikkalaistutkimuksessa iskeemistä sydäntautia (sepelvaltimotautia) sairastavilla B12-vitamiinin tasot olivat kontrollihenkilöitä korkeammat, mutta myös homokysteiinin määrä oli sydäntautia sairastavilla korkeampi. Korkeammista B12-vitamiinin tasoista ei siis ollut apua.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15182405
Poikkeuksellisen pitkäikäisiksi eläville ihmisryhmille on yhteistä runsaan proteiinin syömisen välttäminen. Esimerkiksi kalifornialaiset kasvissyöjäadventistit ja okinawalaiset ovat käytännön esimerkkejä pitkäikäisistä väestöistä, joissa proteiinin, lihan ja metioniinin saanti on yleistä länsimaalaista vähäisempää.
Metioniinia ja hemirautaa on etenkin naudanlihassa. Sen kulutus Suomessa on yksi länsimaiden alhaisimpia, silti terveissä elinvuosissa laahaamme aivan hännillä. Tilanne USA:ssa voi olla toinen, siellä nauta on pääasiallinen liha, meillä taas ylivoimaisesti sika ja broileri, ja silti lihan kokonaiskulutuksemme on länsimaisittain lähinnä säälittävä (korreloi yleisestikin heikkoon ravintoon.)
VastaaPoistaMikäli heikko kansanterveytemme lainkaan johtuu ravinnosta, en voi millään uskoa lihan tai kananmunien käyttöä selittäväksi tekijäksi, varsinkin kun vielä naudanlihan kalleus rajaa sen käytön rikkaisiin tuloluokkiin (meilläkin se on minimoitu). Muistaakseni Helsingin varakkaat kaupunginosat pärjäävät Pariisin tai Sveitsin elinaikaodotteelle. Eivät ne sairastuvat Kallion kundit naudalla elä.
Okinawan nykyiset terveyslukemat taas ovat surkeaa luettavaa. Terveys koski jo väistymässä olevaa vanhusikäluokkaa, jolle luonteenomaista oli perinteinen tiivis kyläyhteisö. Molemmat iäkkäät populaatiot tahoillaan ovat eläneet eräänlaista museoelämää. Vähäinen eläinproteiini lieneekin seuraus perinteisestä pienviljelijäkulttuurista eikä itsenäinen tekijä. (Tofun ja levien kulutus on ollut Okinawalla vielä Japanin pääsaariakin suurempaa, mutta niin myös sianlihan. Proteiinin kokonaissaanti eri lähteistä siis todennäköisesti pääsaaria suurempaa.)
Okinawalla on siis tapahutmassa sama kuvio kuin monilla muilla populaatioilla, joiden perinteinen elämä 'modernisoitui' muutamassa vuosikymmenessä (inuiitit, intiaanit, australian aboriginaalit).
Metioniini ei ole tietenkään ainoa elinikään vaikuttava tekijä ja tuskin edes voimakkain.
VastaaPoistaMitä tulee Okinawan nykyiseen terveystilanteeseen ja siellä vallitsevaan ruokavalioon, tilanne on nuorempien ikäluokkien kohdalla tunnetusti rappeutunut. Sen sijaan pitkän eliniän saavuttaneilla okiwalaisilla ruokavalio on hyvä. Luin hiljattain Okinawan satavuotiaiden tutkijoiden uuden katsauksen okinawalaisesta ruokavaliosta ja olen lukenut myös heidän kirjoittaman kirjansa, joten tunnen asiaa jonkin verran.
Olisi toivonut, että keskustelukumppaneilla olisi ollut kykyä tarkastella metioniinin ikääntymiseen liittyvää mekanismia avoimesti, mutta se näyttää olevan vaikeaa, kun se sotii vakiintuneita mielipiteitä ja ravitsemuksellisia tottumuksia vastaan.
Olisin toivonut tutkimusnäyttöä ihmisillä.
VastaaPoistaEt ollut Juhana ilmeisesti katsastanut tätä reviewta?
VastaaPoistahttp://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19785690
En ole. Vaikuttaa siltä, että artikkeli ei ole saatavissa online-versiona. Nettilähteiden mukaan tuossa kuitenkin sanottiin, että yksi ateria päivässä vaikutti haitallisemmin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin kuin monta ateriaa.
VastaaPoistaHieman yllättävää. Krista Varady on tehnyt tunnetuksi hienoin tuloksin ruokavaliota, jossa joka toinen päivä lähes paastotaan. Samoilta kirjoittajilta mm. tuo:
VastaaPoistahttp://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20880415
Saattaapi olla kiinni rytmityksestä. Päivästä toiseen toistuvat harvat ateriat (warrior diet) saattavat olla haitallisia, mutta vuorottelu usein tapahtuvan syömisen ja harvoin syömisen välillä voi olla eduksi (intermittent calorie restriction).
VastaaPoista