Suurin osa perusturvan varassa elävistä kotitalouksista ei pysty kattamaan tuloillaan kohtuullisen minimin mukaista kulutusta, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uudesta raportista. Lukuunottamatta takuueläkettä saavia eläkkeensaajia, perusturvan varassa elävien kotitalouksien tulot riittävät kattamaan vain noin kaksi kolmasosaa kohtuulliseksi katsotusta minimikulutuksesta.
Asumiskulujen jälkeen perusturvan varassa olevien tulot ovat THL:n raportin mukaan reaalisesti jopa hieman laskeneet vuodesta 1990. Samaan aikaan kuilu keskipalkkaisten tulotasoon on revähtänyt yhä suuremmaksi.
Omana kommenttina uutiseen lisään, että perusturvan riittämättömyys on yksi syy, joka selittää myös väestöryhmien välisiä suuria terveyseroja Suomessa. Perusturvan varassa elävä joutuu karsimaan menoja sellaisilla tavoilla, joita keskituloinen ei tule usein ajatelleeksikaan. Riittämättömän perusturvan varassa elävä joutuu leikkaamaan menojaan läpi linjan ja kaikilta osin esimerkiksi terveelliseen ravintoon ei ole varaa. Sitäkin voi joutua pohtimaan, onko lääkärissä käyntiin tai lääkärin määräämiin lääkkeisiin varaa.
Väestöryhmien välisiä terveyseroja ei onnistuta poistamaan pelkillä sosiaali- ja terveydenhoitosektorin toimilla. Terveyserojen tasaamiseksi tarvitaan myös tasokorjausta perusturvaan ja veropolitiikkaa, jolla pienennetään väestöryhmien välisiä tuloeroja.
Tärkeää olisi myös terveydenhuollon maksujen omavastuuosuuksien leikkaaminen — ne ovat karanneet Suomessa huomattavasti korkeammiksi kuin ne ovat EU:ssa keskimäärin. Myös ruoan arvonlisäveron alentaminen jalostamattomilta peruselintarvikkeilta parantaisi terveyttä koko väestössä sen suunnatessa kulutusta terveellisiin perusruoka-aineisiin.
Pian voimme eduskuntavaaleissa vaikuttaa näihinkin asioihin.
Lähteet:
Perusturvan taso on Suomessa matala ja jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. THL:n tiedote 1.3.2011
Perusturvan riittävyyden arviointiraportti (PDF). THL. Avauksia 4/2011
Kiitos tästä kirjoituksesta! On tosi hienoa, että otat kirjoituksissasi monesti huomioon paljon laajemman kuin vain ravintotieteellisen näkökulman, esim. erilaiset eettiset kuten eläinsuojelulliset näkökulmat, ympäristönäkökulmat tai tämän yhteiskunnallisen näkökulman. Arvostan sitä kovasti!
VastaaPoistaMenninkäinen,
VastaaPoistaKiitos tunnustuksesta ja kiva että olet huomannut asian. Pirteää kevään jatkoa sinulle! :-)
Mietittiin asiaa hieman aikaisemmin. Työttömällä jää vissiin joku 300-400e asumiskulujen jälkeen. Opiskelijalla ei taida jäädä 100e enempää, kuinkahan ne on aina pärjännyt? Luotetaanko liikaa että vanhemmat avustaa vai pitää tehdä samalla töitä jolloin opiskelu, harrastukset, vapaa-aika, terveys, jne. kärsii. Jotkut varmaan saa järjestettyä töitä sopivaksi, uskoisin kummiskin että monet ei saa.
VastaaPoistaMinulla ainakin menee perustarvikkeisiin noin 300e/kk. En osaa edes kuvitella eläväni 100e:lla kuukaudessa saatika vähemmällä koska ei siinä todellakaan tulla toimeen jos ajatellaan sitä kokonaisuutta mitä perus toimeentulo vaatii minimissään. Ja jostain on karsittava. En tiedä eläkeläisten tilannetta niin siihen on paha sanoa mitään..
Olen kyllä täysin samaa mieltä perusturvasta ja veroituksesta kanssasi.
Dragofix,
VastaaPoistaOlen itsekin ollut opiskelija ja voin sen kokemuksen pohjalta sanoa, että aika samanlaista köyhyyttä se on kuin muillakin. Nuorilla opiskelijoilla on tosiaan se etu, että vanhemmat usein avustavat ja monilla on myös satunnaisia työtuloja. Hieman opiskelijoiden tilannetta helpottavat halvat ateriat opiskelijaruokaloissa.
Sen sijaan, että keskustellaan siitä, kuinka valtion byrokratiakoneisto ei riittävän hyvin elätä kaikkia, voitaisiin ja ehdottomasti pitäisi mielestäni keskustella ensisijaisesti keskustella siitä ja edistää sellaista ajatusmallia, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja on suorastaan itse itsestään vastuussa.
VastaaPoistaPitäisi opettaa sellaista ajatusta, että jokainen ihminen on itsessään -- tuloista riippumatta -- arvokas, tämä parantaisi henkistä hyvinvointia. Jokainen on myös kykenevä tuottamaan jotain arvokasta hyötyä jollekin toiselle. Toki valtio on pyrkinyt tekemään mahdollisimman vaikeaa siitä, että kuka tahansa voisi tienata rahoja siten, että vaikkapa ilman vakituista työtä olessaan voisi satunnaisesti autella tuttuja ja tuntemattomia rahallista tai muuta korvausta vastaan.
Suomi tulee kaatumaan siihen, että kaikki (niin köyhät kuin rikkaat) pyrkivät saamaan entistä suuremman osan muiden tuottamasta hyödystä, sen sijaan että keskittyisivät itse tuottamaan muille hyötyä.
Tärkeää asiaa! Ja kyllä taatusti se lääkäriin meno jää, jos ei ole ihan akuutti ja paha tarve. Nämä asiat ovat itselläkin kärkisijalla äänestyspäätöstä tehdessä. Kuitenkin hyvää ja terveellistä ruokaa voi pitkälti tehdä itsekin, eilen tein ison kattilallisen kaalipohjaista jauheliha-kasviskeittoa, josta tulee riittämään moneksi päiväksi.
VastaaPoistaArvonlisäveron laskemiseen en kuitenkaan usko lainkaan, johan se viimeksi nähtiin miten kävi - se oli mielestäni iso virhe. Kyllä kauppa vetää kaiken löysän omiin katteisiinsa, ei se toimi vapaaehtoispohjalta.
Hyvä Juhani,
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä siitä, että jokaisen pitäisi pyrkiä ottamaan vastuu omasta elämästään ja siihen pitäisi kannustaa. En kuitenkaan näe, että kannustavuus ja riittävästä perusturvasta huolehtiminen olisivat välttämättä toistensa kanssa ristiriidassa.
Kirjoitit: "Jokainen on myös kykenevä tuottamaan jotain arvokasta hyötyä jollekin toiselle." Tuo on periaatteessa hyvä lähtökohta, mutta aina ei ole työttömyyden, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi mahdollista, että henkilö voisi hankkia itselleen ja perheelleen riittävän elatuksen.
Usein poliittisessa retoriikassa poliittinen oikeisto pitää kannustavuuden ja yksilön vastuun korostamista tekosyynä eriarvoisuutta ylläpitävälle tulonjaolle ja veropolitiikalle. Näen kuitenkin tällä retoriikalla ensisijaisesti puolustettavan hyvätuloisten etuja.
Olet oikeassa osoittaessasi sitä, että ihmiset pyrkivät saamaan etuja muiden tuottamasta hyödystä. Myös minun mielestäni politiikassa pitäisi tehdä ratkaisuja, jotka eivät perustu ryhmäkuntaisiin intresseihin, vaan pikemminkin siihen, mitä arvoja pidetään hyväksyttävinä. Itse en pidä hyväksyttävänä sitä, että samaan aikaan kun yhteiskuntamme on vauraampi kuin koskaan, osa ihmisistä on jätetty heitteille riittämättömän perusturvan varaan, kerjäämään ruokajonoihin ja penkomaan roskiksista pois heitettyä ruokaa. Se ei ole oikein.
Opiskelijalla on se etu verrattuna vaikkapa toimeentulotuella elävään, että opiskelija pystyy hanttihommia tekemällä parantamaan elintasoaan merkittävästi ilman että tukia viedään pois. Toimeentulotuki ja yleinen asumistuki ovat – toisin kuin opintotuki ja asumislisä – hyvin jyrkästi tulovähenteisiä. Esimerkiksi puolipäiväistä siivoustyötä ei vain kannata tehdä kenenkään muun kuin opiskelijan (paitsi tietenkin pimeästi).
VastaaPoistaAsia erikseen on, että kaikille perusturvan varassa eläville edes matalan tuottavuuden matalapalkkainen työ ei ole optio. Mutta edes niille, joille se on, pitäisi taata vähintään opiskelijan veroinen efektiivinen marginaaliveroaste. Nykyisellään toimeentulotuen varassa elävän efektiivinen marginaaliveroaste (marginaaliveroaste, jossa otetaan huomioon tukien tulovähenteisyys) voi olla reilusti yli 70 prosenttia.
Poliittisesti tässä on vähän sellaista ongelmaa, että tietyt puolueet pitävät hyvin ideologisesti kiinni siitä, että vaikka tulonsiirrot olisivat nykyisellään kuinka tuhlailevia, edes mitään niukempaa tulonsiirtoa ei saisi implementoida niin, ettei siinä olisi jonkinlaista tarveharkintaa yms. byrokraattista pompottelua. Toisaalta myöskin nämä perustulojärjestelmäehdotukset ymmärretään usein systemaattisesti väärin, ikään kuin niissä oltaisiin radikaalisti puuttumassa tulonjakoon kokonaisuutena. Niissä on tarkoitus tehdä järjestelmästä oikeudenmukaisempi, läpinäkyvämpi, selkeämpi ja ennustettavampi, mutta mitään pyrkimystä radikaalisti uudistaa tulonjakoa määrällisesti ei näissä ole taustalla.
Tapio,
VastaaPoistaToit esille tärkeitä näkökohtia, joista olen samaa mieltä.
Valtio jakaa tällä hetkellä rahaa esimerkiksi asuntolainojen verovähennyksiin, hyvätuloisten lapsilisiin ja kotitalousvähennyksiin. Niistä luopumalla rahaa voitaisiin siirtää sinne missä sitä todella tarvitaan eli esimerkiksi perusturvan korotukseen.
Elän avopuolisoni kanssa minimitoimeentulolla. Meillä molemmilla on neuropsykiatrinen sairaus, joka tekee töissäkäymisen mahdottomaksi. Arkielämä kotona on haasteellista vaikkei meidän töissä tarvitse käydäkään.
VastaaPoistaMinimitoimeentulolla joutuu tinkimään kyllä monesta. Ei ole varaa syödä sellaista terveellistä ruokaa kuin haluaisi, jollei vastaavasti tingi reilusti määrästä (eli näe nälkää) - puhumattakaan sitten luomuruuasta. Silmälasien päivitys, hammaslääkäri, hyvät kengät ja vaatteet jne. on myös sellaisia juttuja mihin ei ole varaa vaikka elämme hyvin yksinkertaista elämää emmekä kuluta mihinkään turhaan. Ekonominen tiukkuus aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja epävarmuutta.
Toisaalta olen suhteellisesti omasta osastamme kiitollinen, kun tälläinen elämä on mahdollista maailman ollessa sellainen kuin se on. Erityisesti globaalista perspektiivistä resurssit ovat jakautuneet todella epätasa-arvoisesti. Meillä on kuitenkin katto pään päällä, puhdas vesi ja vaatteet emmekä näe nälkää. Maailmassa on 2,5 miljardia ihmisiä ilman vessaa ja viemäröintiä, miljardilta puuttuu juomakelpoinen vesi ja lähes yhtä monta näkee nälkää - puhumattakaan niistä, jotka kuolevat nälkään. Tosin näiden epäkohtien korjaaminen olisi mahdollista resurssien kannalta. Tahtoa vaan pitäisi löytyä.
Villen,
VastaaPoistaKiitos kokemuksesi jakamisesta. Ymmärrän tilannettanne hyvin. Olen myös samaa mieltä globaaleista pohdinnoistasi. Viime kädessä taustalla on nähdäkseni länsimaisten ihmisten itsekkyys: hamutaan yhä vain lisää vaikka aineellista runsautta on jo tarpeeksi.