Uusi Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjani on ilmestynyt. Kirjassa kerron, miten voit parantaa luuntiheyttä ja luun laatua elämäntapakeinoin eli terveellisellä ravinnolla, ravintolisillä ja liikunnalla.Tein teoksen parissa työtä kolmen vuoden ajan. Aikaa kului paljon, koska otin selvää osteoporoosista perusteellisesti ravitsemus- ja lääketieteellisiin tutkimuksiin perustuen. Halusin selvittää luotettavasti, mitkä ovat todella parhaimmat elämäntapakeinot luuston vahvistamiseksi ja murtumariskin vähentämiseksi.
Huolimatta tukeutumisestani laajaan tutkimusnäyttöön kirjan neuvot ovat hyvin käytännöllisiä ja helppotajuisia. Kirjan lopussa olevat luustolle terveellisten ruokien reseptit vielä helpottavat ohjeiden soveltamista käytäntöön.
Suosittelen kirjaa erityisesti kaikille, jotka kärsivät osteoporoosista tai joiden luuntiheys on heikentynyt lievemmin. Myös jos lähisukulaisillasi — vanhemmillasi tai sisaruksillasi — on todettu luuntiheyden heikentyneen, luuston vahvistamiseen on hyvä syy paneutua.
Kirja on jo myynnissä esimerkiksi Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa, mutta hieman halvemmalla kirjan saa nettikirjakaupoista, kuten esimerkiksi Ad Libriksesta tai Bookysta.
Kertoisitko lyhyesti mitä mm olet ottanut huomioon kirjassa. Yleisestihän ajatellaan että kalsiumia vaan lisää ja että maito on hyvä luustolle. Mitä uusia juttuja sinulla on ja kumoatko näitä nykyisiä?
VastaaPoistaJukka,
VastaaPoistaKiitos mielenkiinnosta. Oikeastaan yksi keskeinen syy, miksi ryhdyin kirjoittamaan kirjaa oli se, että luustoon ja osteoporoosiin vaikuttavia ravitsemuksellisia tekijöitä on tarkasteltu liian yksipuolisesti. Julkisuudessa ja mainonnassahan on luotu sellainen mielikuva, että kun vain saa erittäin runsaasti kalsiumia, osteoporoosilta välttyy. Tämä lähestymistapa ei toimi.
Kirjassa olen käsitellyt osteoporoosiin vaikuttavia ravitsemuksellisia osatekijöitä kautta linjan ja laaja-alaisesti, koska lähes kaikilla ravitsemuksen osatekijöillä on luustovaikutuksia. Niitä on kalsiumin lisäksi monilla mineraaleilla, vitamiineilla, proteiinilähteillä, vihanneksilla ja hedelmillä, polyfenoleilla ja ravinnon rasvoilla ja muutamilla muillakin tekijöillä. Lisäksi kirjassa on myös liikuntaa käsittelevä luku ja samassa luvussa käsitellään myös kaatumisten ehkäisyä.
Kaiken kaikkiaan tuon kirjassa esille monia uusia ravitsemuksellisia tekijöitä, joiden vaikutuksesta luustoon moni ei ole kuullutkaan. Kalsiumin suhteen linjani on vallitsevaa verrattuna kohtuullisuutta ja sopivaa saantia painottava, koska ylenmääräinen kalsiumin ahtaminen voi kohottaa mm. sydäninfarktiriskiä, mistä on tutkimusnäyttöäkin. Tästä huolimatta kalsiumin liian vähäinen saanti on ilman muuta riski luustolle.
Ylläpidän Facebookissa Aamiainen ruohikolla -sivua, jonne olen viime kuukausien aikana postittanut monia linkkejä luustoon vaikuttavista tekijöistä. Suosittelen tämän sivun seuraajaksi tulemista, jos on kiinnostunut luustolle terveellisestä ravinnosta. Seuraan sivulla toki muitakin ravitsemusaiheita.
Kiitos ilmoituksesta ja onnittelut kirjasta!
VastaaPoistaItse tänään spontaanisti ajattelin, että mitkähän tekijät geneettisten lisäksi voivat vaikuttaa aiemmin joskus juttelemaamme Ruotsin ja Turkin noin 30-kertaiseen eroon tietyissä luunmurtumissa? Osaatko heittää tuohon jotain nopeaa ja fiksua?
Alankin metsästää kirjaa asap!
Neonomide,
VastaaPoistaKiitos paljon!
Hyvä kysymys. Kirjassani itse asiassa käytän Turkkia, Chileä ja Koreaa esimerkkeinä pienen osteoporoosiriskin maista. (Monissa Afrikan maissa riski on vielä pienempi mutta mustilla riskin tiedetään olevan geneettisistä syistä todella paljon pienempi.) Sen sijaan pidän erityisesti Chileä mielenkiintoisena, koska siellä on niin paljon eurooppalaisperäistä väestöä. Yhtäläistä Chilelle ja Turkille on melko vähärasvainen Välimeren-tyyppinen ruokavalio.
Vaikka vähärasvaisuus ei ole ehkä hyväksi sydämelle, se näyttää olevan sitä luustolle. Turkkilainen ruokavalio on melko vähärasvainen. Lisäksi he käyttävät oliiviöljyä, joka on luustolle paras valinta. Sen sisältämästä oleuropeiinista on osoitettu olevan hyötyä luustolle.
Jos edelleen vedän hatusta muita syitä, niin turkkilaisten karotenoidien ruotsalaisia runsaaampi saanti on ainakin yksi tekijä, joka todennäköisesti suojaa luustoa, koska amerikkalaisissa väestötutkimuksissa karotenoidien saanti yhdistyy kymmeniä prosentteja pienempään murtumariskiin. He siis syövät enemmän tomaattiruokia ja paprikaa, joissa on karotenoideja. Mandariineissa ja appelsiineissa on beetakrytoksantiinia, joka myös on hyväksi luustolle, ja appelsiinien on osoitettu vähentävän kohtuullisesti luun resorptiota (hajoamista).
Kaiken kaikkiaan antioksidanttien saanti on Turkissa runsaampaa. Muita antioksidantteja ovat esimerkiksi C-vitamiini ja E-vitamiini. Niiden saaminen on tärkeää, koska estrogeenituotannon laantuminen vähentää elimistön itsensä tuottamien antioksidanttien määrää ja lisääntynyt oksidatiivinen stressi lisää tulehdusta ja osteoklastien (luuta hajottavien solujen) aktiivisuutta. Ruokavalion runsaat antioksidantit luultavasti vähentävät estrogeenin (ja miehillä testosteronin) puutteen lisäämää luun hajoamista.
Turkissa syödään myös paljon kasvikunnan proteiinia (mm. papuja, kikherneitä), jonka runsaahko saanti suhteessa eläinproteiiniin on sekä väestöjen välisissä poikittaistutkimuksissa että väestöjen sisäisissä pitkittäistutkimuksissa yhdistynyt pienempään murtumariskiin.
Ruotsissa on haitallista se, että osa ihmisistä saa liikaa retinolia (valmista A-vitamiinia), jolla on haitallisia luustovaikutuksia.
Tässä jotain, vaikkakaan vastaukseni ei ole missään mielessä tyhjentävä. Arvioni ei myöskään perustu kovaan faktaan turkkilaisesta ruokavaliosta vaan tunnen sitä jonkin verran sillä perusteella, että olen matkustanut Turkissa, syönyt turkkilaisissa ravintoloissa eri puolilla maailmaa ja lueskellut keittokirjoja turkkilaisesta keittiöstä.
Kertooko kirjasi mitään savesta luuston rakennusaineena?
VastaaPoistaSavi on luonnonkansojen, eläinten ja pikku lasten luustonrakennusruokaa:
http://www.terveydenjuuri.fi/?p=913
Tutkimuksellista näyttöä saven luustoa rakentavasta vaikutuksesta löytyy esim. NASAn kokeista astronauteilla:
http://en.wikipedia.org/wiki/Medicinal_clay#Use_by_the_NASA_Space_Program
Mikkoskopia,
VastaaPoistaSavessa on erittäin paljon alumiinia, minkä vuoksi en pidä sitä sopivana syötäväksi tai käytettäväksi ravintolisänä.
NASA-lähdettä ei löytynyt linkittämääsi reittiä.
Mitä haittaa ihmiselle on savessa olevasta alumiinioksidista?
VastaaPoistaAlumiini on maankuoren kolmanneksi yleisin alkuaine ja saamme sitä kehoon esim. ihokosketuksen kautta avojaloin kävellessä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alumiini
Eläimet myös syövät alumiinioksidia laajalla kirjolla:
http://www.youtube.com/watch?v=Xvn5Z7r90XE
Ershoffin savikokeet rotilla löytyy esim. täältä:
http://jdr.sagepub.com/content/47/2/260.full.pdf
Mikkoskopia,
VastaaPoistaMielestäni luuston vahvistamisessa ei ole järkevää tukeutua kyseenalaisiin ja mahdollisesti haitallisiin keinoihin, kun on olemassa lukuisa joukko tehokkaita ja haitattomia keinoja, joiden hyödyistä on tutkimusnäyttöä.