31. maaliskuuta 2011

Oletko jäänyt lisäaineiden vangiksi?

Lisäaineet herättävät nyt kuumaa keskustelua niin lehdissä kuin netissäkin. Kiinnostuksen nostattaja oli ennen kaikkea syksyllä ilmestynyt Mats Nilssonin kirja Aitoa ruokaa (Atar 2010). Elintarvikkeiden lisäaineita yksityiskohtaisesti luetteloiva kirja on noussut myyntitilastojen kärkeen.

Moni kuitenkin kokee, että lisäaineiden pelossa on menty liiallisuuksiin ja että siinä lähestytään jo hysteriaa. Esimerkiksi toimittaja Virpi Salmi kirjoitti aiheesta pakinan Lisäainesekot, sekoilkaa lisää. Monia juttu hauskuutti mutta jotkut myös loukkaantuivat kirjoituksesta.

Oma näkemykseni on, että pyrkimys luonnolliseen, lisäaineettomaan ruokaan hyvä asia. Sen lisäksi että lisäaineista voi olla runsaasti saatuna haittaa, runsas lisäaineiden määrä tuotteessa on myös sen indikaattori, että elintarviketeollisuus on käsitellyt ruokaa liikaa.

En kuitenkaan usko, että eri elintarvikkeiden lisäaineiden yksityiskohtaisessa ja loppumattomassa analysoinnissa on mitään järkeä. Niin tehdessämme jäämme jumittamaan tuoteselosteiden lisäainelistojen E-koodien opetteluun. Vaikka joistakin lisäaineista on hyvä tietää jotain, yleisesti ottaen lisäaineiden opiskeleminen lähestymistapana terveellisesti syömisen oppimiseksi ei toimi!

Paljon järkevämpää olisi, että kuluttajina ostaisimme mahdollisimman käsittelemättömiä peruselintarvikkeita. Ne ovat terveellisiä ja niitä syödessämme samalla lisäaineiden saantikin jää automaattisesti vähäiseksi. Olennaista on mielestäni se, miten koostaa terveellisistä perusraaka-aineista koottu ruokavalio oikein.

18 kommenttia:

  1. Miksipä ei sekä että! Voi pyrkiä tekemään ruokaa ravinnetiheistä lunnollisista perusraaka-aineista ja jos joskus ostaa jotain käsitellympää, on hyvä osata ne haitallisimmat lisäaineet ulkoa ja karttaa niitä sisältäviä tuotteita. Tämän tyylin me olemme kokeneet hyväksi.

    Toisaalta on hyvä muistaa, että lapset ja nuoret ovat sen päiväkoti-ja kouluruokatarjonnan varassa päivisin.Niinpä erityisesti siihen ruokamaailmaan tuota muutosta aidomman, vähemmän käsitellyn ja lisäaineettomamman ruuan suuntaan tarvitaan! Kotiruokaansa onkin jo helpompi vaikuttaa.

    VastaaPoista
  2. Minusta olisi hyvä jos lisäainekeskustelussa avattaisiin vähän mitkä lisäaineet ovat ihan tuttuja ja turvallisia kuten vaikka pektiini, leivinjauhe, askorbiinihappo jne. Eikä niputeta kaikkia samaan ryhmään. Ja tosiaan olisi upeaa, että miettisimme enemmän miten voisimme valmistaa itse ruokaa raaka-aineista, sen sijaan että listaamme tuotteita joissa on paljon lisäaineita. Monella tosin taitaa olla hukassa myös ruuanlaittotaito, joten einelihapullinen tilalle itse valmistetut lihapullat voivat olla aivan liian suuri haaste.

    VastaaPoista
  3. Tiinuliinu,

    Myönnän että tämä ei ole niin yksioikoinen joko-tai-asia kuin millaisena sen esitin. Silti olen käytännössä huomannut, että minulla ei ole useinkaan tarvetta lukea tuoteselosteita, kun käytän niin vähän valmisruokia tai puolivalmisteita.

    VastaaPoista
  4. Anette,

    Lisäaineella ja lisäaineella on tosiaan paljon eroa. Monet lisäaineet ovat harmittomia ja jotkut voivat olla suorastaan terveellisiä, kuten mainitsemasi askorbiinihappo (eli C-vitamiini) tai kurkumiini (E100).

    Voi olla, että ihmiset ajattelevat ruoanlaittoa liian sovinnaisesti pitäytyen perinteisissä ruoissa. Jos haluan itse jotain todella pikaista ruokaa, voin vaikka freesata eri värisiä vihanneksia neitsytoliiviöljyssä ja syödä niitä purkkisardiinien kanssa. Tosi nopeaa ja kuitenkin terveellistä.

    VastaaPoista
  5. Terveellisesti syövälle yksilölle isäaiheita haitallisempi terveysuhka voi olla niistä aiheutunut stressi. :)

    Olisi kuitenkin hienoa, jos ongelmallisimmat lisäaineet tosiaan erottuisivat harmittomammista ilman E-koodiavainta. Pektiini ja natriumglutamaatti painivat eri sarjassa, mutta tämä ei välttämättä ole selvää kuluttajalle, joka ei ehdi perehtyä aiheeseen perinpohjaisesti. Lisäksi objektiivista tietoa on vaikea saada pikasilmäyksellä netistä. (Duodecimin artikkeleissakin on selkeitä näkemyseroja natriumglutamaatin osalta.)

    Ennen yleisen ilmapiirin muutosta aromivahvenne on ollut reippaassa käytössä päiväkodista lähtien, mutta nyt tilanteeseen on toivottavasti tullut jonkinlaista muutosta. En pidä haitattomana sitä, että kylläisyydensäätelyä sotketaan jo pienestä pitäen vain siksi, että ruoka on menettänyt aidon makunsa.

    VastaaPoista
  6. Minusta päätös glutamaatista luopumisesta on ikävä. Glutamiinihappo on yksi yleisimmistä aminohapoista ja oman elimistömme rakennusosa. Sen suullisesta nauttimisesta ei ole osoitettu mitään haittaa. Sen käytöllä saadaan kuitenkin vähennettyä suolan määrää jopa 40 % maittavuuden kärsimättä, ja suola on aikuisten oikeesti osoitettu haitalliseksi.

    On myös osoitettu, että glutamaatti lisää laitosruoan menekkiä, mikä on pelkästään hyvä asia.

    Nyt jos glutamaatista luovutaan, seuraus on joko suolan käytön lisääminen, kuten jouduttiin tekemään Pietarsaaressa, tai laitosruoan menekin romahtaminen entisestään.

    Koska useimpien lasten nauttima ruoka on vielä laitosruokaakin ravinteittomampaa, glutamaatin karsiminen todennäköisesti vain heikentää lasten ravitsemusta entisestään. Nykyisinkään se ei hääppönen ole.

    VastaaPoista
  7. Ymmärrän sekä Neytirin että Mirkan kantaa mutta omani poikkeaa molemmista.

    Itse erotan selvästi natriumglutamaatin maun. Pidän sen käyttöä ruokakulttuuria rappeuttavana sen vuoksi, että se peittää alleen muita makuja. Sen käyttö on yksinkertaisesti junttimaista ruoan maustamista, jos nyt käytän vähän kärkevää ilmaisua. :-) Laitoskeittiöissäkin olisi hyvä oppia käyttämään enemmän esimerkiksi yrttimausteita niin ruokaan saadaan enemmän makua suolan käyttöä lisäämättä.

    Sivumennen tekee mieli kertoa, että kävin jokin aika sitten syömässä eduskunnan päärakennuksessa sijaitsevassa Eduskuntaravintolassa, ja olin ällistynyt siitä, miten mautonta ruokaa siellä on. On ihmeellistä, että se kelpaa kansanedustajille.

    VastaaPoista
  8. Mausteiden käyttö kouluruoassa on selvin sanoin kielletty. Jossakin kunnassa edes koulukeittiöön saa tuoda kolmea maustetta allergioiden pelossa.

    Natriumglutamaatti ei todellakaan ole välttämätön osa ruoanlaittoa, itse käytän muutamaan ruokaan pari kertaa vuodessa. Mutta laitosruokaa ei tehdä oikeista raaka-aineita. Muna on munapulveria, kala ei ole kalaa nähnytkään. Oikeata makua saisi kasvis- ja luuliemillä, hahhah arvatkaa käytetäänkö niitä.

    Toinen vaihtoehto on suolan lisääminen, mutta sekin on kielletty laitosruokailun laatusuosituksessa.

    Ainoa käytettävissä keino ruoan saamiseksi ruokaa muistuttavaksi näyttää olevan natriumglutamaatti.

    Sen poistaminen toki vähentää kunnan ruokamenoja menekin laskiessa. Kauppias saa lisätuloja energiajuomien ja karkkien kasvavasta myynnistä.

    Eipä ihme että poliittista tahtoa poistamiseen siis löytyy.

    VastaaPoista
  9. Viimeisen sadan vuoden aikana glutamaattia eniten maailmassa on käyttänyt Japani. Viime vuonna Tokio nousi kuitenkin ykköseksi Michelin-tähtien määrässä. Tämä siitä huolimatta, että Michelin-raadin on katsottu kovasti vetävän kotiin päin eli Ranskaan.

    Rappeuttava vaikutus ruokakulttuuriin ei näytä kovin suoraviivaiselta siis. Kansan terveydestä puhumattakaan.

    VastaaPoista
  10. Kotikaupunkini opiskelijaruokaloissa luovuttiin vuoden alussa natriumglutamaatin lisäämisestä ruokiin. Asiakkaiden pyynnöstä. Muutosta ei kompensoitu suolan määrää lisäämällä. En ole huomannut tällä toimenpiteellä minkäänlaisia kielteisiä vaikutuksia. Ruokien maku saattaa tosin olla vähän hienostunut. ;)

    VastaaPoista
  11. Tervetuloa kärkikymmenikköön!

    Top-blogit Suomessa

    terveisin,

    veteraaniurheilija

    VastaaPoista
  12. Christer,

    Onnittelyt myös oman blogisi menestyksestä!

    Aamiainen ruohikolla on ollut hyvin suosittu ravintoblogi jo aiemmin, kuten esimerkiksi Blogilista osoittaa, mutta blogiseurantaa tekevä Cision ei jostain syystä ollut ottanut aiemmin seurantaansa blogiani.

    VastaaPoista
  13. Kaikkea ruokaa glutamaatti (MSG) ei tosiaan paranna. Erityisesti keittojen ja vihannesruokien menekkiä se kuitenkin useissa tutkimuksissa lisää vähentäen makeiden jälkiruokien syömistä. Samoin uusien ruokalajien hyväksymistä se tutkitusti edistää.

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18296383

    VastaaPoista
  14. Nähdäkseni aitoa ruokaa kirjankin tarkoituksena on olla opaskirja laadukkaisiin elintarvikkeisiin/ruokiin ja siitä (ja Petos lautasella-kirjasta) on itselleni löytynyt hyviä vinkkejä mm. laadukkaiden appelsiinien valitsemiseen. Toki niissä on turhaan listattu perinpohjaisesti eri elintarvikkeiden sisältöjä. Varsinkin petos lautasella oli tosin myös hyvin viihdyttävää lukemista ihan kannesta kanteen :).

    Meidän ruuan tasoa on selkeästi myös parantanut lisäaineiden/aromien yms. välttely. Kun on ruvennut välttelemään lisäaineita tulee melkein väkisinkin ostettua paljon enemmän käsittelemättömiä elintarvikkeita :).

    VastaaPoista
  15. Simo,

    Ymmärrän, että lisäaineiden välttäminen voi tuolla tavoin johtaa terveellisempään syömiseen. Katson ravitsemusta kuitenkin hieman eri näkökulmasta. Minulle ruoka ei ole ensisijassa riski tai uhka vaan korvaamaton keino, jonka avulla voin ylläpitää kehoni terveyttä ja vitaliteettia. Kehoni ei selviäsi kovinkaan montaa viikkoa ilman ruokaa. :-)

    Sen lisäksi tietysti pidän syömisestä; hyvä ruoka on herkullista! Katson, että pääfokuksen ei pitäisikään olla uhkissa ja lisäaineissa, vaan niissä terveyttä ylläpitävissä ravintoaineissa, joita ruoassa on.

    VastaaPoista
  16. Eivät kai yrtit sentään ole kiellettyjä laitosruoassa? Tai oikea kerma tai voi tai laadukas suola, pippuri, sitruunamehu...? Natriumglutamaatti on minunkin mielestäni "junttimainen" mauste, joka saa kaiken maistumaan samalta luonnottomalta teolliselta mössöltä. Jos ei osaa tehdä maittavaa ruokaa ilman E621:tä, on syytä vaihtaa ammattia.

    Mutta en käsitä sitä, että joku vaatii natriumglutamaatin säilyttämistä. Tiedetäänhän hyvin, että moni on yliherkkä sille (osa tietämättään ja määrä varmasti kasvaa koko ajan), kuten minä. Se aiheuttaa kasvojen kutinaa, punoitusta ja kasvojen ja silmien turpoamista. Lisäksi päänsärkyä joskus. Miksi minun pitäisi syödä esim. lounasruokailussa täysin turhaa ja ylimääräistä keinotekoista maun pilaavaa ainetta, jolle olen yliherkkä. On varmasti helppoa, jos voi syödä mitä vain. Itse monellekin ruoka-aineelle yliherkkänä elämä on tuoteselosteiden lukemista (vaikka yleensä ostankin aitoja raaka-aineita) ja ravintolassa tarjoilijoiden juoksuttamista (voitko tarkistaa, onko aineissa sita tai tuota). Onneksi enää ei tarvitse käydä päivittäin lounastauolla ravintolassa tai ruokalassa syömässä, sillä luulenpa että se kroonisen stressin lisäksi aiheuttikin vasta aikuisiällä ilmenneet ruokayliherkkyydet.

    VastaaPoista
  17. Natriumglutamaatti on mielestäni hirvitys länsimaisessa ruokakulttuurissa. Se antaa elintarviketeollisuudelle mahdollisuuden säästää oikeissa raaka-aineissa ja täyttää ruuat bulkkihötöllä (esim. puuvillakuitua valmispizzassa....!) kun muuten olematonta makua saa vahvistettua tällä lisäaineella. Ei ole ihme ettei lapsille kelpaa kouluruoka, kun se ei maistu natriumglutamaatille johon on kotona einesten parissa tottunut.

    Toinen ongelma suomalaisessa ruokakulttuurissa on se, että olemme tyystin unohtaneet että tiettyjen ruokien pitäisi olla tuoretavaraa. Leipä on tästä hyvä esimerkki. Penseät, pesusienimäiset pussileivät säilyvät viikkoja ja sisältävät tolkuttoman määrän lisäaineita, kun taas oikeassa pienleipomoiden tai kotona leivotussa leivässä on säilyvyys paljon lyhempi mutta aineksina vain ne tarpeelliset eli vettä, hiivaa, suolaa ja jauhoja. Ranskalaiset vielä sentään tajuavat tuoreen leivän päälle - joka aamu haetaan tuoreet patongit.

    VastaaPoista

Haluan säilyttää blogissani miellyttävän ilmapiirin. Eri mieltä saa olla, mutta töykeitä, halventavia tai jankkaavia kommentteja ei julkaista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...