Traditionaalisia ja ei-traditionaalisia keinoja vähentää sydäntautiriskiä

Joskus ylenkatsotut traditionaaliset riskitekijät vaikuttavat myös merkittävästi sydäntautiriskiin

Olen blogikirjoituksissani ja muualla tuonut usein esille uusien, vähän tunnettujen tekijöiden mahdollisuuksia sydäntautiriskin alentamisessa. Esimerkiksi riittävällä karotenoidien saannilla, kaakaon polyfenoleilla tai riittävällä D-vitamiinilisän käytöllä voi vähentää sydäntautiriskiä.

Vastapainoksi on hyvä tuoda esille, että myös traditionaaliset riskitekijät vaikuttavat edelleen merkittävästi sydäntautiriskiin. Jos mitään traditionaalista sydäntaudin riskitekijää ei ole 55 vuoden iässä, elinikäinen riski kuolla sydäntautiin on pieni (n. 5-6 prosentin luokkaa), kertoo uusi meta-analyysi. Sen sijaan jos henkilöllä on kaksi tai useampia traditionaalisista riskitekijöistä, riski kuolla sydäntautiin on jo melko suuri (n. 20-30 prosentin luokkaa).

Koostetutkimuksessa tarkasteltuja traditionaalisia riskitekijöitä olivat muassa yli 4,7 mmol/l ylittävä kokonaiskolesteroli, korkea systolinen tai diastolinen verenpaine, tupakointi ja diabetes.

Se, että näillä vakiintuneilla riskitekijöillä on vaikutusta, ei tietenkään sulje pois sitä, että myös monet muut tekijät vaikuttavat sydäntautiriskiin. Muita tärkeitä tekijöitä, jotka eivät olleet tässä meta-analyysissa selvityksen kohteena, ovat esimerkiksi riittävä liikunta, normaalipainon ylläpitäminen, karotenoidien ja polyfenolien monipuolinen saanti ravinnosta, raffinoitujen hiilihydraattien välttäminen, omega-3-rasvahappojen runsaahko saanti, riittävä K2-vitamiinin saanti sekä hyvä D-vitamiinistatus (eli sopivan suuren D-vitamiinilisän käyttö).

Olisikin mielenkiintoista nähdä myös tutkimus, jossa tarkasteltaisiin, miten tämänkaltaiset elämäntapatekijät yhdessä ehkäisisivät sydänkuoleman riskiä.

Loppukaneettina tekee mieli sanoa, että kokonaiskolesterolin kummittelu riskitekijänä on vähän outoa. Vaikka väestötasolla se yhdistyy alempaan sydäntautiriskiin, matala kokonaiskolesteroli ei vähennä kokonaiskuolleisuutta. Kokonaiskolesterolin sijaan pitäisikin tarkastella kolesterolisuhteita, kuten kokonaiskolesteroli:HDL-suhdetta (tai LDL:HDL-suhdetta). Kolesterolisuhteiden merkitystä riskitekijöinä ei ole tietääkseni kukaan onnistunut ampumaan alas.

Jos edellä sanottu vaikuttaa liian monimutkaiselta, omaa sydäntautiriskiä voi vähentää yksinkertaisesti syömällä perinteisen Välimeren ruokavalion mukaisesti, harrastamalla liikuntaa sekä hallitsemalla stressiä.

Viitteet:

Risk of Cardiac Death Pretty Much Set by 55. MedPage Today.

Berry JD, et al. Lifetime Risks of Cardiovascular Disease. N Engl J Med. 2012 Jan 26;366(4):321-9.

Keinoja rintasyövän ehkäisyyn

Sivulleni tullaan aina välillä rintasyöpää koskevilla hakusanoilla. Asia siis kiinnostaa. Olen kirjoittanut rintasyövän ja yleensäkin syövän ehkäisemisestä muutamissa blogikirjoituksissani, muun muassa tässä, mutta nyt haluan vielä mainostaa englanninkielistä Food for Breast Cancer -sivustoa.

Se on mielestäni aika hyvältä näyttävä sivusto, jolle on koottu keinoja rintasyövän ehkäisemiseksi ja siitä selviytymisen tukemiseksi. Klikkaamalla ruoka-aineiden nimiä niistä löytää lisätietoja tutkimusviitteineen. Aina keinoja tukeva tutkimusnäyttö ei ole aina kovin vahvaa mutta pidän silti lähestymistavasta.

En suosittele lääkärin määräämistä syöpähoidoista luopumista ja pelkkää tukeutumista ravitsemuksellisiin keinoihin, jos jo sairastaa rintasyöpää.

Linkki:

Food for Breast Cancer.

Myönteisiä arvioita Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjasta

Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjasta on julkaistu myönteisiä arvosteluita. Eilen julkaistussa arviossaan ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen tiivisti lukukokemuksensa näin:

"Kaikkinensa Harjun kirja on upea teos tuoreinta tutkimustietoa ja käytännön neuvoja helposti lähestyttävässä muodossa. Toivon, että tämä hyvin pureskeltu ja sujuvasti kirjoitettu tieto luuston ja ravinnon yhteyksistä saavuttaisi laajan joukon kansalaisia sekä terveydenhuollon ammattilaisia. Tällaista ravitsemuksellista tietopakettia ei ole kovin usein tarjolla mistään sairaudesta."

— Reijo Laatikainen, ravitsemusterapeutti

Helsingin Sanomien maanantaisessa (26.9.) arviossa sanotaan:

"Kolmeakymppiä kolkuttelevalle naiselle osteoporoosi ei ole se akuutein terveysongelma, mutta ravintoasiantuntija Juhana Harjun Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirja oli silti hyödyllinen ja kiinnostava.

Kirja tarjoaa selkeää ja havainnollista tietoa osteoporoosista, sen esiasteesta osteopeniasta sekä näiden hoidosta ja ehkäisystä. Tuntuu kuin olisi mukavan lääkärin vastaanotolla."

— Jenni Leukumaavaara, Helsingin Sanomat

Ravintovalmentaja Jussi Riekki luki myös teoksen:

"Luusto lujaksi elämäntavoilla tarjoaa kattavasti tietoa luuston hyvinvoinnista ja siitä, miten siihen voidaan ravitsemuksellisesti vaikuttaa. Kirjassa on siteerattu roppakaupalla aiheeseen liittyvää tutkimusta ja sisältö tarjoaa varmasti uutta tietoa myös niille, joille aihe on entuudestaan tuttu... Kaikin puolin loistava teos."

— Jussi Riekki, ravintovalmentaja

Lisäksi kirjasta on tullut myönteistä palautetta myös lukijoilta ja esimerkiksi Suomen Osteoporoosiliitosta.

Jos tältä pohjalta kiinnostuit Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjasta, voit tilata sen helposti ja edullisesti esimerkiksi Adlibris-nettikirjakaupasta, mutta kirjaa myydään myös tavallisissa kirjakaupoissa.

Viitteet:

Luusto lujaksi -kirja, apua osteoporoosin itsehoitoon. Pronutritionist 27.9.2011

Tärähtele osteoporoosi loitolle. Helsingin Sanomat 26.9.2011

Kirjasuosituksia syksyksi. Jussiriekki.fi 2.9.2011

Täysjyvän määritelmä tutkimuksissa

En ole yleensä hirveän innostunut määritelmistä tai semanttisista kiistoista, mutta nyt koen sellaisesta kirjoittamisen tarpeelliseksi.

Suomenkielisessä sosiaalisessa mediassa on ollut viime aikoina jonkin verran hämmennystä siitä, mitä englannin kielen sanaparilla "whole grain" oikein tarkoitetaan. Yleensä se on suomennettu täysjyväviljaksi, mutta jotkut ovat väittäneet, että käsitteellä tarkoitettaisiin kokojyvää eli sitä, että jyvä on vielä kokonainen. Täysjyväviljahan tarkoittaa sitä, että jyvä on voitu myös esimerkiksi jauhaa.

Ero voi tuntua hiusten halkomiselta, mutta ei välttämättä sitä ole, koska viljan jyvärakenteen rikkomisella on vaikutusta esimerkiksi siihen, kuinka nopeasti syöty vilja kohottaa verensokeria ja insuliinia. Hidasta verensokeria ja insuliinia kohottavaa vaikutusta voi pitää myönteisenä, ja siksi viljan nauttimista kokojyvänä voi pitää yleisesti vielä parempana kuin sen nauttimista täysjyväviljana. (Poikkeuksena tästä yleisestä säännöstä on kuitenkin pasta, jolla on hidas verensokeria kohottava vaikutus rikotusta jyvärakenteesta huolimatta.)

Silti englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa käsite "whole grain" pitää sisällään myös jauhetun viljan. Se käy hyvin selville esimerkiksi Harvardin tutkimuksesta, jossa "whole grain" määritellään selvästi:

"Whole grains were considered in their intact and pulverized forms, for which, by definition, they must contain the expected proportion of bran, endosperm, and germ for the specific grain types. The following ingredients in the database were designated as whole grains: whole wheat and whole-wheat flour, whole oats and whole-oat flour, whole cornmeal and whole-corn flour, brown rice and brown-rice flour, whole barley, whole rye and rye flour, bulgur, buckwheat, popcorn, amaranth, and psyllium."

Määritelmässä täysjyvävilja siis käsittää niin kokonaiset viljan jyvät kuin myös murskatut ja jauhetut muodot, kun taas suomen kielen "kokojyvä" on suppeampi käsite, joka tarkoittaa vain kokonaisia jyviä. Kun englanninkielisessä kirjallisuudessa tarkoitetaan ehyttä, rikkomatonta jyvärakennetta, käytetään yleensä ilmaisuja "intact grain", "intact whole grain" tai "whole kernel" erotukseksi laajemmasta käsitteestä "whole grain". Jos taas halutaan puhua nimenomaan jauhetusta täysjyväviljasta, käytetään termiä "wholemeal", esim. "wholemeal bread" tai "wholemeal flour".

Kun siis tutkimuksissa on havaittu täysjyväviljan käyttöön liittyviä hyötyjä, niitä on saavutettu yleensä sellaisella täysjyväviljalla, jossa osa nautitusta viljasta on ollut myös esimerkiksi täysjyväjauhoista leivottua. Jos käytetty vilja olisi ollut pelkästään kokojyväviljaa, hyödyt olisivat voineet olla vielä tuntuvampia.


Täysjyvän määrä tuotteissa

Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, täysjyvän käsitteeseen liittyy vielä se, kuinka paljon elintarvikkeessa täytyy olla täysjyvää, jotta se voidaan sellaiseksi laskea. Varsinkin monissa amerikkalaistutkimuksissa täysjyväviljan (whole grain) määritelmä on ollut niin liberaali, että se on käsittänyt kaikki viljatuotteet, joissa on ollut 25 prosenttia tai enemmän täysjyväviljaa. Voikin aiheellisesti kysyä, olisivatko täysjyväviljan hyödyt tulleet tutkimuksissa vielä selvemmin esille, jos täysjyvän kriteeri ei olisi ollut näin löperö vaan tiukempi.


Viitteet:

Jensen MK, et al. Intakes of whole grains, bran, and germ and the risk of coronary heart disease in men. Am J Clin Nutr. 2004 Dec;80(6):1492-9.

Definition of Whole Grains. Whole Grains Council.

Jacobs DR Jr, et al. Whole-grain intake may reduce the risk of ischemic heart disease death in postmenopausal women: the Iowa Women's Health Study. Am J Clin Nutr. 1998 Aug;68(2):248-57.

Itämeren ruokavalio vs. Välimeren ruokavalio

ET-lehden uusin numero 1/2012 asettaa vastakkain Itämeren ruokavalion ja Välimeren ruokavalion. Siihen liittyen lehdessä on kolme lyhyehköä haastattelua. Ravitsemustieteilijä Eeva Voutilainen puolustaa jutussa Itämeren ruokavaliota ja minut on valittu edustamaan Välimeren ruokavaliota.

Kolmas haastateltava, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen on asetettu jutussa erotuomariksi lausumaan arvio esitellyistä ruokavalioista. Reijo näkee molemmissa ruokavalioissa hyviä puolia mutta kallistuu vahvemman tutkimusnäytön vuoksi enemmän Välimeren ruokavalion kannalle, mutta puolustaa esimerkiksi ruisleipää.

Mainittakoon, että oma haastatteluosuuteni ei täysin vastaa korjaamaani versiota. Repliikikseni pantu "Syön ainakin viisi tomaattia päivässä" ei pidä paikkaansa. Muuten kaikkien haastattelut ovat sisällöiltään mielestäni OK.

Hyvä katsaus Välimeren ruokavalion terveyshyötyihin

kuva pronutritionist.net

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen on kirjoittanut hyvän kokoavan artikkelin Välimeren ruokavalion terveyshyödyistä Pronutritionist-sivunsa blogiin. Jutussaan Välimeren ruokavalio, kestävä pohja terveyden vaalimiseen hän tuo esille myös tutkimusnäyttöä, jota Välimeren ruokavaliosta on sydänterveydelle, aikuistyypin diabeteksessa, metabolisessa oireyhtymässä, laihduttamisessa ja aivojen toiminnan ylläpitämiselle.

Linkki:

Laatikainen R. Välimeren ruokavalio, kestävä pohja terveyden vaalimiseen. Pronutritionist 28.12.2011

Rauhallista Joulua kaikille lukijoilleni!

Väriaine jolla on merkittäviä terveyshyötyjä

Kurpitsan intensiivisen oranssi väri on peräisin beetakryptoksantiinista.

Blogiani säännöllisesti seuraavat lukijat tietävät, että pidän uusien asioiden löytämisestä ja tuomisesta esille.

Yksi monista asioista, joiden tutkimiseen olen viimeisten parin vuoden aikana viehtynyt, on karotenoidien myönteiset terveysvaikutukset. Karotenoideihin kuuluvat tunnetusti esimerkiksi porkkanan sisältämä beetakaroteeni ja tomaatin sisältämä lykopeeni. Vihreät lehtivihannekset sisältävät luteiinia ja zeaksantiinia.

Nyt haluan nostaa esille beetakryptoksantiinin, johon Suomessa ja maailmalla ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Yleensä se on kuitattu melko ohimenevillä maininnoilla. Beetakryptoksantiinihan on oranssi väriaine, joka antaa värinsä kurpitsalle, mandariineille, appelsiineille, paprikalle ja papaijalle.

Beetakryptoksantiini on myös voimakas antioksidantti. Se suojaa soluja ja niiden DNA:ta vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta, kuten monet muutkin antioksidantit. Beetakryptoksantiinilla on kuitenkin myös joitakin spesifejä vaikutuksia kehossamme. Se näyttää suojaavan erityisesti keuhkosyövältä.

Eräässä koostetutkimuksessa, joka perustui seitsemän aiemman tutkimuksen yhteenvetoon, beetakryptoksantiinia eniten saaneilla oli 24 prosenttia pienempi keuhkosyövän riski. Syöpää ehkäisevän vaikutuksen ajatellaan perustuvan erityisesti siihen, että beetakryptoksantiini stimuloi syöpää ehkäisevän RB-geenin ilmentymistä.

Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassani olen kirjoittanut beetakryptoksantiinin hyödyllisyydestä luustolle. Kerron sen olevan luustolle tärkeä karotenoidi, joka lisää uuden luun muodostumista ja estää jo muodostuneen luun hajoamista. Beetakryptoksantiini ja sitä sisältävät ruoka-aineet ovatkin merkittäviä osteoporoosin ravitsemushoidossa.

Arvostettu japanilainen luustotutkija, professori Masayoshi Yamaguchi kirjoittaa beetakryptoksantiinista näin:

"Karotenoideista beetakryptoksantiinilla on ainutlaatuinen anabolinen vaikutus luumassaan siksi, että se stimuloi osteoblastista uuden luun muodostumista ja estää osteoklastista luun resorptiota. Beetakryptoksantiini muuttaa luun muodostumiseen osteoblasteissa ja luun resorptioon osteoklasteissa osallistuvien proteiinien geenien ilmentymistä. Ruokavaliosta saadulla beetakryptoksantiinilla on osoitettu olevan ehkäisevä vaikutus luukatoon osteoporoosin eläinmalleissa ja korjaava vaikutus luun aineenvaihduntaan vaihdevuosi-ikäisillä naisilla."

Beetakryptoksantiini voi myös vähentää nivelreumaan sairastumisen riskiä. Eräässä englantilaisessa seurantatutkimuksessa beetakryptoksantiinin runsas saanti oli yhteydessä 49 prosenttia pienempään tulehduksellisen moninivelsairauden riskiin. Pienempään riskiin yhdistynyt määrä beetakryptoksantiinia on saatavissa yhdestä lasillisesta appelsiinimehua.

Lisäksi beetakryptoksantiini voi ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja. Tuoreessa itäsuomalaisilla miehillä tehdyssä tutkimuksessa beetakryptoksantiinin havaittin olevan yhteydessä vähäisempään kaulavaltimon paksuuntumiseen. Miehillä, joiden plasmassa oli eniten beetakryptoksantiinia, oli vähiten kaulavaltimon paksuuntumista. Tulos viittaa siihen, että beetakryptoksantiinin runsas saanti voi ehkäistä aivohalvauksia ja sydäninfarkteja.

Uudessa yhdysvaltalaisessa NHANES-aineistoon perustuvassa tutkimuksessa selvitettiin eri karotenoidien yhteyttä kokonaiskuolleisuuteen. Kun beetakryptoksantiinia saatiin alfakaroteenin rinnalla, sen runsas saanti yhdistyi pienempään kuolleisuuteen. Tutkijat katsovat tuloksen selittyvän sillä, että karotenoideilla on synergisiä, toisiaan tukevia vaikutuksia. Esimerkiksi beetakryptoksantiini sieppaa tehokkaasti vapaita radikaaleja vesipitoisessa ympäristössä; alfakaroteeni puolestaan sieppaa niitä tehokkaammin syvällä solukalvon rasvakerroksessa.

Yhdysvalloissa on arvioitu, että 75–80 prosenttia sikäläisistä ei saa tarpeeksi beetakryptoksantiinia ja suuruusluokka lienee sama Suomessakin. Riittävään saantiin päästäksemme meidän tulisi syödä enemmän ruoka-aineita, joissa beetakryptoksantiinia on runsaasti.

Beetakryptoksantiinin hyviä lähteitä, määrät 100 g kohti:

• Kurpitsat 1450–3471 mcg
• Persimoni 1447 mcg
  
• Papaija 761 mcg
  
• Oranssi ja punainen paprika 490 mcg
  
• Ruusunmarja 483 mcg
  
• Mandariini 407 mcg
  
• Mandariinimehu 214 mcg
• Appelsiinimehu 168 mcg
• Maissi 161 mcg
• Appelsiinit 116 mcg
• Aprikoosit 104 mcg
• Nektariinit 98 mcg
  

Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa, mikä on ihanteellinen beetakryptoksantiinin saantimäärä, mutta ainakin itse pidän tässä vaiheessa jo selvänä, että vähäinen saanti on riski. Beetakryptoksantiinin riittävästä saannin turvaamiseksi on mielestäni järkevää sisällyttää joitakin sen lähteitä ruokavalioon. Välimeren ruokavaliossa beetakryptoksantiinia on saatu luonnostaan, koska siinä on syöty appelsiineja ja mandariineja. Täällä pohjoisessa voisimme ainakin osan vuodesta turvautua esimerkiksi myös kurpitsaan ja ruusunmarjaan.


Lähteitä:

America's phytonutrient report. Nutrilite Health Institute, 2009. (PDF)

Karppi J, et al. Plasma carotenoids are related to intima--media thickness of the carotid artery wall in men from eastern Finland. J Intern Med. 2011 Nov;270(5):478-85.

Männistö S, et al. Dietary carotenoids and risk of lung cancer in a pooled analysis of seven cohort studies. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev. 2004 Jan;13(1):40-8.

Pattison DJ, et al. Dietary beta-cryptoxanthin and inflammatory polyarthritis: results from a population-based prospective study. Am J Clin Nutr. 2005 Aug;82(2):451-5.

Shardell MD, et al. Low-serum carotenoid concentrations and carotenoid interactions predict mortality in US adults: the Third National Health and Nutrition Examination Survey. Nutr Res. 2011 Mar;31(3):178-89.

Uchiyama S, et al. Oral administration of beta-cryptoxanthin induces anabolic effects on bone components in the femoral tissues of rats in vivo. Biol Pharm Bull. 2004 Feb;27(2):232-5.

USDA's National Nutrient Database for Standard Reference.

Yamaguchi M. Beta-cryptoxanthin and bone metabolism: the preventive role in osteoporosis. Journal of Health Science, 54(4) 356-369 (2008).) (PDF)

Uusi ravintokeskustelufoorumi

Puhdasruoka.fi on ravitsemuskeskustelulle paikan tarjoava foorumi, joka saattaa kiinnostaa joitakin lukijoitani. Foorumi on suhteellisen uusi, ja ainakaan minä en ollut tiennyt sen olemassaolosta aiemmin.

Palstalla on keskustelua esimerkiksi kasvissyönnistä, ekologisuudesta, ravintolisistä ja VHH-ruokavaliosta. Kiinnostavaa oli havaita siellä myös paleoruokavalion kritiikkiä. Vaikka en ruokavalion vastustajiin varsinaisesti kuulukaan, pidän kritiikkiä hyvänä sen vuoksi, että minusta on hyvä asettaa kyseenalaisiksi myös ajan muodikkaita trendejä, jollainen paleokin ilman muuta on.

Mainitsen foorumin informaatiotarkoituksessa. En kuulu foorumin perustajiin tai ylläpitäjiin enkä välttämättä ole samaa mieltä kaikkien foorumilla esitettyjen näkemysten kanssa.

Linkki:

Puhdasruoka.fi

Välimeren ruoat pitävät suomalaisen terveenä

Suomalaista ruokavaliota on historiallisesti rajoittanut meidän pohjoinen ilmastomme. Viljeltävien kasvilajien määrä on ollut pieni verrattuna esimerkiksi Etelä-Eurooppaan. Olen joskus lukenut suomalaisen maatalouden historiaa. Olen ollut hämmästynyt siitä, miten yksipuolinen suomalainen ruokavalio on ollut. Varsinkin talviaikaan syötyjen ruokien kirjo on ollut todella suppea.

Viime vuosikymmeninä suomalainen ruokavalio on monipuolistunut elintason nousun, ruoan tuonnin, kasvihuoneviljelyn ja kylmäsäilytyksen ansiosta. Niinpä suomalaiset ovat hieman lähentyneet välimerellistä syömistä esimerkiksi siinä, että vihannesten ja hedelmien syöntiä on lisätty, mutta edelleen jäämme siitä jälkeen.

Suomalaisten kannattaisi pyrkiä välimerelliseen syömiseen, sillä alueen ruokavalion hyödyistä on vakuuttavaa ravitsemustieteellistä näyttöä ympäri maailmaa. Välimeren ruokavaliota on sovellettu erilaisiin väestöihin ja kaikkialla se on ollut terveellinen.

Välimeren ruokavaliota vahvasti puoltavasta tutkimusnäytöstä huolimatta Suomessa on yritetty nostaa sen rinnalle tai jopa ohi Itämeren ruokavalio. Vaikuttaa siltä, että sen suosittelijat eivät oikein tajua Suomen pohjoisen ilmaston rajoittavan monien terveellisten vihannesten, hedelmien, pähkinöiden ja papujen viljelyä.

Ravitsemussuosituksia on sekä Yhdysvalloissa että Suomessa kritisoitu siitä, että niitä ei ole laadittu puhtaasti terveysperustein, vaan niiden muotoilemiseen ovat vaikuttaneet myös maatalouspoliittiset ja elintarviketeollisuuden intressit. Myös puheessa Itämeren ruokavalion puolesta näyttää olevan paljolti kysymys terveyden ulkopuolisista asioista.

Kotimaisten marjojen käyttö on ilman muuta terveellistä, sitä on turha kiistää. Silti olen vakuuttunut, että monien Välimeren ruokavalion osatekijöiden hylkiminen aiheuttaisi hallaa suomalaisten terveydelle. On nimittäin olemassa mielenkiintoista tutkimusnäyttöä, joka viittaa vahvasti siihen, että Välimeren ruokavalion elementtien suosiminen on terveellistä myös suomalaisille ja yleensä pohjoismaalaisille. Seuraavassa nostan esille joitakin Välimeren ruokavalion osatekijöitä, joilla on vahvoja terveyshyötyjä.



Viininjuonti yhteydessä kolmannesta pienempään kokonaiskuolleisuuteen

Viini on olennainen Välimeren ruokavalion osatekijä, joka useiden seurantatutkimusten mukaan vähentää erityisesti sepelvaltimotaudin riskiä. Kohtuullisen viininjuonnin hyödyt ovat tulleet esille useissa pohjoismaisissakin tutkimuksissa. Esimerkiksi Grønbaekin ym. tanskalaisessa koostetutkimuksessa viininjuonti oli yhteydessä 34 prosenttia pienempään kokonaiskuolleisuuteen verrattuna absolutisteihin.

Myös suomalaisessa peräti 29 vuotta kestäneessä Strandbergin ym. seurantatutkimuksessa, johon osallistuneet olivat korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevia miehiä, viininjuonti osoittautui yhtälailla suojaavaksi. Viininjuojilla oli tutkimusajanjaksolla 34 prosenttia pienempi kaikista syistä johtuva kuolemanriski. Sen sijaan Itämeren ruokavalion mukaisesta oluen tai kirkkaiden juonnista ei ollut vastaavaa hyötyä.

Myös muissa pohjoismaisissa tutkimuksissa viinin juonti on osoittautunut vastaavalla tavalla terveelliseksi. Eräässä norjalaisessa tapaus-kontrollitutkimuksessa viinin juominen yhdistyi 42 prosenttia pienempään infarktiriskiin. Muut alkoholijuomat eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pienempään riskiin.

Alkoholi on Suomessa sellainen mörkö, että suomalaisessa kansanterveystyössä näistä tutkimustuloksista ei ole juuri puhuttu. Vallitsevan ajattelutavan mukaan alkoholinkäyttö karkaa heti käsistä kuin mopo. Mutta ehkä olisi jo aika arvioida tätä totuutta uudestaan. Tutkimusnäyttökin osoittaa, että keski-iässä aloitettu kohtuullinen alkoholinkäyttö vähentää tuntuvasti sepelvaltimotaudin riskiä verrattuna absolutismiin ja lisäksi alkoholinkäyttö karkaa hallitsemattomaksi vain ani harvoin.

Alkoholinkäytössä on tietysti paikallaan muistaa kohtuus. Jos tuntuu siltä, että se pysyy hallinnassa, Harvardin tutkijoiden näyttöön perustamaa suositusta, yhtä annosta (12 cl) viiniä päivässä naisille ja korkeintaan kahta (24 cl) miehille, voi pitää hyvänä.



Pähkinät suojaavat sydäntä ja ehkäisevät diabetesta

Pähkinät on ruoka-aineryhmä, jonka hyödyistä sydämelle on ravintoasiantuntijoiden ja ravitsemustieteilijöiden keskuudessa laaja yhteisymmärrys. Pähkinöiden säännöllinen syönti useimpina päivinä viikossa on ollut väestötutkimuksissa yhteydessä 37 pienempään sydäntautiriskiin.

Lisäksi pähkinöiden sisällyttämisestä ruokavalioon on paljon hyötyä metabolisessa oireyhtymässä ja diabeteksen ehkäisyssä. PREDIMED-Reus-tutkimuksessa pähkinöillä vahvistettu Välimeren ruokavalio vähensi aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista yli 50 prosentilla.

Diabeetikoilla puolestaan hiilihydraattien vaihtaminen pähkinöihin on alentanut LDL-kolesterolia ja parantanut verensokeritasojen hallintaa.

Varsinkin aiemmin pelättiin, että pähkinät lihottaisivat, koska ne sisältävät niin runsaasti rasvaa. Tutkimukset osoittavat pikemminkin päinvastaista. Pitkissä seurantatutkimuksissa pähkinöiden syöminen on ollut yhteydessä parempaan painonhallintaan.

Pähkinöiden hyödyistä on kirjoittanut myös ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen hyvin muun muassa kirjoituksissaan Pähkinät, oliiviöljy ja Välimeren ruokavalio ehkäisevät diabetesta? ja Pähkinöitä miesten terveydelle.

Itse olen kirjoittanut pähkinöiden syömisen hyödyistä Ravintoa sydämelle -kirjassani (WSOY 2007) sekä esimerkiksi Uuden Mustan artikkelissani Pekaanipähkinöitä sydämelle, manteleita sokeritasapainoon.


kuva www.pronutritionist.net

Tomaatin syömisestä tuntuvaa hyötyä

Suomalaisessa Silasteen ym. tutkimuksessa runsaan tomaattiruokien syömisen osoitettiin alentavan LDL-kolesterolia ja suojaavan sitä hapettumiselta.

Kuopion yliopiston tutkimuksissa tomaatin lykopeeni on puolestaan ollut yhteydessä pienempään kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntumiseen. Tulos on sikäli merkittävä, että kaulavaltimon seinämän paksuuntuminen ennustaa aivohalvausriskiä ja sydäninfarktin riskiä.

Niinpä ei olekaan ihme, että seerumin matalat lykopeenipitoisuudet on yhdistetty suurempaan sydäntapausten ja aivohalvausten riskiin. Kuopiolaisessa KIHD-tutkimuksessa miehillä, joiden lykopeenitasot olivat matalimmat — jotka siis eivät olleet syöneet tomaattia — oli peräti 3,3-kertainen sydäntapausten riski verrattuna muihin.

Sen lisäksi seerumin korkeat lykopeenipitoisuudet — jota voi pitää siis tomaatin syömisen osoittajana — on yhdistetty pienempään syöpäriskiin. Kuopiolaisessa KIHD-tutkimuksessa lykopeenia runsaasti saaneilla oli 45 prosenttia pienempi syöpäriski (3. vs. 1. tertiili).

Tomaattien syöminen on myös yksi parhaista keinoista ehkäistä osteoporoottisia murtumia, kuten Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirjassa olen kertonut. Pitkässä amerikkalaisessa 17-vuotisessa seurantatutkimuksessa vähintään neljä annosta tomaattiruokia viikossa syöneillä oli peräti 42 prosenttia pienempi lonkkamurtumariski. Se on sen ansiota, että lykopeeni vähentää luustoa hajottavien osteoklastisolujen muodostumista. Lisäksi lykopeeni lisää luustoa muodostavien osteoblastisolujen muodostumista.

Jotkut välttelevät tomaatin syömistä talvella, mutta se ei ole järkevää, sillä kuukauden mittaisen lykopeenirajoituksen on kanadalaisessa tutkimuksessa osoitettu lisäävän oksidatiivista stressiä ja kiihdyttävän luuston hajoamista.

Metalli- ja pahvipakkauksien pinnoitteissa on bisfenoli A:ta, joka on hormonihäiritsijä. Sen vuoksi on parempi ostaa esimerkiksi lasipurkkeihin pakattua paseerattua tomaattia, jos tomaattisäilykkeitä käyttää.


kuva www.pronutritionist.net

Sitrushedelmät pienentävät aivohalvausten ja syöpien riskiä

Sitrushedelmät ovat Välimeren ruokavalioon kuuluva ruoka-aineryhmä, joiden syöminen vähentää aivohalvausriskiä. Se on tärkeä asia, sillä aivohalvauksiin kuolee paljon myös työikäisiä ja lisäksi se on merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja.

THL:n pari vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin muun muassa vihannesten, hedelmien ja marjojen yhteyttä suomalaisten aivohalvausriskiin. Hedelmät ja ristikukkaiset vihannekset osoittautuivat tutkimuksessa suojaaviksi. Hedelmistä erityisesti sitrushedelmät näyttivät olevan hyödyksi: runsas sitrushedelmien syönti oli yhteydessä 33 prosenttia pienempään aivohalvausriskiin. Sen sijaan esimerkiksi marjoilla — vaikka ne muuten terveellisiä ovatkin — ei havaittu olevan suojaavaa vaikutusta.

Suomalaistutkimus ei ole mikään onnenkantamoinen, sillä myös tanskalaisessa prospektiivisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että vihanneksista ja hedelmistä vain sitrushedelmät olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pienempään aivohalvausriskiin. Eniten sitrushedelmiä syöneillä oli 47 prosenttia pienempi aivohalvausriski.

Sitrushedelmien ja esimerkiksi appelsiinimehun aivohalvaukselta suojaava vaikutus on tullut esiin myös amerikkalaisissa tutkimuksissa. Lukuun ottamatta ristikukkaisia vihanneksia, jotka myös ovat osoittautuneet suojaaviksi, sitrushedelmät ovat pienentäneet aivohalvausriskiä tehokkaammin kuin mitkään muut vihannekset tai hedelmät.

Erityisesti punaisten greippien syömisellä on suotuisaa vaikutusta sydäntaudin riskitekijöihin. Punaisen greipin syöminen alentaa tutkimusten mukaan tehokkaasti LDL-kolesterolia ja triglyseridejä. Lisäksi punaisten greippien syöminen tarjoaa elimistölle hyvää antioksidanttisuojaa. Greippejä syödessä toki kannattaa muistaa, että niiden syöminen ja greippimehun juominen haittaa useiden lääkeaineiden metaboliaa maksassa.

Sitrushedelmät ehkäisevät myös joitakin syöpiä. Laajan 248-sivuisen australialaisen katsauksen The Health Benefits of Citrus Fruits mukaan sitrushedelmät ovat ehkäisseet tilastollisesti merkitsevästi syöpää 48 tutkimuksessa. Lisäksi sitrushedelmät ovat olleet tilastollisesti ei-merkitsevässä yhteydessä pienempään syöpäriskiin 21 tutkimuksessa. Sitrushedelmät ehkäisevät erityisesti suun, ruokatorven ja vatsan syöpiä.

Yleisesti tiedetään, että sitrushedelmissä on C-vitamiinia. Terveydelle merkittävämpiä ovat silti sitrushedelmien flavonoidit, muun muassa appelsiinin hesperidiini ja greipin naringeniini. Sen lisäksi punaisessa greipissä on merkittävästi lykopeenia, ja mandariineissa ja appelsiineissa on beetakryptoksantiinia. Viimemainittu on karotenoidi, joka on yhdistetty pienempään keuhkosyöpäriskiin. Harvardin tutkijoiden koostetutkimuksessa beetakryptoksantiinin runsas saanti oli yhteydessä 34 prosenttia pienempään keuhkosyöpäriskiin. Lisäksi beetakryptoksantiinin runsas saanti on yhdistetty pienempään kokonaiskuolleisuuteen.


Lopuksi

Edellä on vain joitain poimintoja siitä tutkimusnäytöstä, joka tukee näiden Välimeren ruokavalion osatekijöiden sisällyttämistä myös suomalaiseen ruokavalioon. Ainakin minut tällainen näyttö on vakuuttanut.


Tutkimusviitteet:

Gorinstein S, et al. Red grapefruit positively influences serum triglyceride level in patients suffering from coronary atherosclerosis: studies in vitro and in humans. J Agric Food Chem. 2006 Mar 8;54(5):1887-92.

Grønbaek M, et al. Type of alcohol consumed and mortality from all causes, coronary heart disease, and cancer. Ann Intern Med. 2000 Sep 19;133(6):411-9.

Johnsen SP, et al. Intake of fruit and vegetables and the risk of ischemic stroke in a cohort of Danish men and women. Am J Clin Nutr. 2003 Jul;78(1):57-64.

Kelly JH Jr, Sabaté J. Nuts and coronary heart disease: an epidemiological perspective. Br J Nutr. 2006 Nov;96 Suppl 2:S61-7.

King DE, et al. Adopting moderate alcohol consumption in middle age: subsequent cardiovascular events. Am J Med. 2008 Mar;121(3):201-6.

Mizrahi A, et al. Plant foods and the risk of cerebrovascular diseases: a potential protection of fruit consumption. Br J Nutr. 2009 Oct;102(7):1075-83.

Männistö S, et al. Dietary carotenoids and risk of lung cancer in a pooled analysis of seven cohort studies. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev. 2004 Jan;13(1):40-8.

Salas-Salvadó J, et al. Reduction in the incidence of type 2 diabetes with the Mediterranean diet: results of the PREDIMED-Reus nutrition intervention randomized trial. Diabetes Care. 2011 Jan;34(1):14-9.

Silaste ML, et al. Tomato juice decreases LDL cholesterol levels and increases LDL resistance to oxidation. Br J Nutr. 2007 Dec;98(6):1251-8.

Rissanen TH, et al. Serum lycopene concentrations and carotid atherosclerosis: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Am J Clin Nutr. 2003 Jan;77(1):133-8.

Rissanen TH, et al. Low serum lycopene concentration is associated with an excess incidence of acute coronary events and stroke: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Br J Nutr. 2001 Jun;85(6):749-54.

Karppi J, et al. Serum lycopene and the risk of cancer: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor (KIHD) study. Ann Epidemiol. 2009 Jul;19(7):512-8.

Mackinnon ES, et al. Dietary restriction of lycopene for a period of one month resulted in significantly increased biomarkers of oxidative stress and bone resorption in postmenopausal women. J Nutr Health Aging. 2011 Feb;15(2):133-8.

Sahni S, et al. Protective effect of total carotenoid and lycopene intake on the risk of hip fracture: a 17-year follow-up from the Framingham Osteoporosis Study. J Bone Miner Res. 2009 Jun;24(6):1086-94.

Strandberg TE, et al. Alcoholic beverage preference, 29-year mortality, and quality of life in men in old age. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2007 Feb;62(2):213-8.

Radiohaastatteluni YLE Areenassa

Jos haluat kuulla näkemyksiäni ravitsemuksesta ja ruoasta, käy kuuntelemassa parinkymmenen minuutin mittainen haastatteluni YLE Areenassa. Siinä puhun Välimeren ruokavalion puolesta, otan kantaa Itämeren ruokavalioon ja vastailen spontaanisti toimittaja Jarmo Laitanevan muihinkin kysymyksiin.


Haastatteluni YLE Areenassa:

YLE Puheen Aamu: Sateenkaaren värinen ruokavalio. YLE Puhe 23.11.2011.

Vältä ravitsemusuutisten karikot

Oletko joskus ravitsemusuutista lukiessasi miettinyt, voiko uutiseen luottaa ja pitääkö se paikkansa? YLEn Uuden Mustan uudessa artikkelissani kerron, miten voit välttää ravitsemusuutisten karikot. Juttuni ei ole tyhjentävä mutta voit saada siitä joitain hyviä vinkkejä.

Käy lukemassa:

Harju J. Tulkitse ravitsemusuutisia oikein. Uusi Musta 21.11.2011.

TV2:n Ruokaillasta ja ravitsemustrendeistä

Epäterveellistä vain sen vuoksi, että ei lähiruokaa?

Katsoin eilen TV2:n Ruokailta-ohjelman. Ajanhengen vaikutus näkyi siinä, miten voimakkaasti luomu-, karppaus- ja erityisesti lähiruokateemat nousivat esille. Ajanhengellä tarkoitan sitä, että kunakin aikana ihmisillä on kollektiivisesti taipumus asettua jonkin ajattelutavan tai mieltymyksen taakse. Ajanhengen ilmentymää oli esimerkiksi 60- ja 70-lukujen vaihteen läpipolitisoituminen. Viime keväänä sitä oli ns. arabikevät arabimaissa.

Suomessa ajanhenkeä on ollut muun muassa vahva kiinnostus ruokaan ja ravitsemukseen sekä samanaikainen tiettyjen ruoka- ja ravitsemustrendien nousu. Ajassa on liikkunut lisäaineiden vastaisia asenteita, vastakkaisuutta virallisia auktoriteetteja, kuten THL:ää, kohtaan, karppauksen nousua trendiksi, ekologisuutta, luomuinnostusta ja halua suosia lähiruokaa.

Ajanhengessä liikkuvissa ilmiöissä on hyvää se, että usein ne ovat syntyneet vastareaktiona jollekin yhteiskunnassa olevalle puutteelle. Lisäaineiden vastainen sekä lähi- ja luomuruokaa suosiva trendi on syntynyt vastareaktioksi ja korjausliikkeeksi sille, että syömämme ruoka on vähitellen muuttunut liian prosessoiduksi ja liikaa lisäaineita sisältäväksi. Karppaus on vastaavasti syntynyt korjausliikkeenä huonolaatuisten hiilihydraattien liialliselle syömiselle ja siitä aiheutuneille ongelmille.

Ajanhengessä liikkuvat ilmiöt ja trendit tuovat siis yleensä mukanaan jotain hyvää. Niillä on sanoma. Luomu- ja lähiruokatrendin ytimessä on sanoma, että meidän on tarpeen syödä entistä luonnollisempaa ruokaa. Karppauksen ytimessä on sanoma, että huonolaatuisten hiilihydraattien haitat on syytä nähdä.

Vaikka ajanhengessä liikkuvien ilmiöiden pääsanoma on hyvä, niihin liittyy usein ylilyöntejä ja fanaattisuutta. Yhden ulottuvuuden merkitystä saatetaan liioitella liikaa niin, että pahimmillaan ajanhengessä liikkuvan trendin seuraajat marssivat sopuleina järveen. Vain harva osaa ottaa ajan hengessä liikkuviin trendeihin etäisyyttä ja tarkastella niitä ikään kuin ulkopuolisena. Trendin kyseenalaistajaa ei myöskään trendin huumassa arvosteta.

Nykyisissä ruoka- ja ravitsemustrendeissäkin on liioittelua. Samalla kun yhdellä sektorilla ratkaistaan jokin ongelma, saatetaan luoda ongelma ravitsemuksen toisella alueella.

Esimerkiksi lähiruokainnostus on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että ruokavalion muut aspektit ovat silloin tällöin unohtuneet. Jos vaikkapa kouluissa aletaan käyttää pelkästään suomalaista lähiruokaa, se merkitsee vääjäämättä koululaisille tarjottavan ruoan ravitsemuksellista kaventumista.

Koululaiset saavat tietysti vatsansa täyteen suomalaisestakin ruoasta myös keskitalvella, mutta jos aikuisten lähiruokaideologian vuoksi lapsille ei anneta vaikkapa tuoretta salaattia, tomaattia, paprikaa ja parsakaalia, se kaventaa ruoan ravitsemuksellista laatua. Jos lapset jäävät vaille näitä ruoka-aineita, he saavat vähemmän esimerkiksi monia tärkeitä karotenoideja (luteiinia, zeaksantiinia, lykopeenia, beetakryptoksantiinia) ja K-vitamiinia. Niin aikuiset kuin lapsetkin tarvitsevat näitä ravintoaineita. Lapset eivät saisi jäädä niitä ilman vain sen vuoksi, että aikuisille on sillä hetkellä tärkeää noudattaa jotain ideologista periaatettaan.

Kannatan lähellä tuotetun ruoan suosimista, mutta tämän periaatteen noudattamista ei pitäisi viedä niin pitkälle, että se johtaa ruokavalion ravitsemukselliseen kaventumiseen.

Ruokailta YLE Areenassa:

A2 Teema: Ruokailta (1. osa) (katsottavissa n. 15.12. 2011 saakka)

Eri pähkinöiden terveyshyödyt

YLEn Uuden Mustan sivuilla on ilmestynyt nyt uusi pähkinöiden terveyshyödyistä kertova juttu. Pähkinöitähän kannattaa syödä ennen kaikkea sen vuoksi, että ne ovat terveellisiä sydämelle. Väestötutkimuksissa pähkinöiden säännöllinen syönti on ollut yhteydessä selvästi pienempään sepelvaltimotaudin riskiin. Uuden Mustan jutussani painopiste on eri pähkinöiden hieman erilaisissa ominaisuuksissa ja hyödyissä. Jos haluat esimerkiksi tietää, mitä hyötyä on pekaanipähkinöiden tai parapähkinöiden syömisestä, käy lukemassa.

Klikkaa:

Harju J. Pekaanipähkinöitä sydämelle, manteleita sokeritasapainoon. Uusi Musta 11.11.2011

Karppaus ja sosiaalisen median haasteet

Karppauskeskustelu käy nyt todella kuumana. Karppauksesta keskustellaan parhaaseen katseluaikaan lähetettävissä ajankohtaisohjelmissa. Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vaaditaan asiantuntijoita kansan pariin keskustelemaan.

Äkkipäätään THL:n ja muiden asiantuntijoiden jalkautuminen sosiaaliseen mediaan voi kuulostaa tosi hyvältä.

En kuulu HS:n pääkirjoitusartikkelin tarkoittamiin virallisessa asemassa oleviin ravitsemusasiantuntijoihin, mutta haluan silti kertoa omista kokemuksistani.

Olen ollut jo vuosien ajan sillä kannalla, että karppaus on ennen kaikkea terapeuttinen laihdutusruokavalio, joka sopii niille, jotka haluavat laihduttaa ja/tai joilla on ongelmia verensokeritasojen säätelyn kanssa. Jos sitä noudatetaankin, olisi terveellisintä ja ekologisinta suosia pääasiassa juoksevia kasviöljyjä, erityisesti neitsytoliiviöljyä, ja kasvikunnan proteiinilähteitä ja kalaa. Tärkeää on tietysti myös syödä runsaasti kasviksia, hedelmiä unohtamatta.

Myös normaalipainoiset voivat vähentää viljan osuutta maltillisesti, mutta heidänkin olisi terveellisintä tehdä se kasviöljyjä sekä kasvikunnan proteiiinia ja kalaa suosien.

Olen siis paljolti ymmärtänyt hiilihydraattien vähentämistä, mutta siitä huolimatta olen joutunut kokemaan puolijulkisessa ravintoasiantuntijan roolissani sellaista loanheittoa, että se on ollut ajoittain hyvin raskasta. Olen joutunut kokemaan paljon epäystävällisyyttä, loukkauksia ja asiattomuuksia vain sen takia, että en ole taipunut sellaisen karppaamisen kannalle, jossa syödään runsaasti eläinrasvaa ja eläinproteiinia. Syynä kantaani on se, että tutkimusnäyttö on nähdäkseni jo vuosien ajan viitannut siihen, että jos hiilihydraatteja korvataan pääasiassa eläinkunnan tuotteilla, terveydelliset riskit ja ekologinen kuormitus lisääntyvät.

Karppaajien kanssa keskustelussa ovat onnistuneet vain sellaiset sosiaalisen median asiantuntijat, jotka ovat silittäneet karppaajia riittävästi myötäkarvaan. Ei voi olla oikein, että ystävällisen tai edes neutraalin keskustelun ehdoksi asetetaan taipuminen omalle kannalle.

En oikein tiedä, miten tämä yhtälö voitaisiin onnistuneesti ratkaista. Periaatteessa olisi hyvä, jos THL ja muut viralliset tahot voisivat jalkautua sosiaaliseen mediaan, mutta miten kukaan viran puolesta keskusteleva kestäisi sitä asiattomuutta ja painostusta, jota on odotettavissa?

Lue myös:

Professori välttää karppausväittelyä: ”Psyyke ei kestäisi”. Uusi Suomi 29.10.2011.

Tuore EVA-raportti unohtaa elämäntapakeinot ja sosioekonomiset terveyserot

Mielenkiintoinen raportti, jolla on rajoituksensa

Suomalaisten terve elinikä on Länsi-Euroopan lyhin, vain 54 vuotta. Muun muassa sen vuoksi suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä tarvitsisi korjaamista. Tuore Elinkeinoelämän valtuuskunnan tilaama raportti Sairaat elämät, jonka on laatinut Markus Leikola, pyrkii tarttumaan tähän haasteeseen.

Pikaisesti katsoen raportissa on monia mielenkiintoisia ehdotuksia, jotka tähtäävät palvelun parantamiseen. Monet niistä ovat joustavuutta lisääviä ja parantaisivat terveyspalveluiden tasoa ja asiakastyytyväisyyttä.

Raportin huutava puute on kuitenkin ennaltaehkäisyn laiminlyönti. Erityisesti raportti unohtaa niiden keinojen mahdollisuudet, jotka liittyvät elämäntapoihin. Liikuntaa, ravitsemusta ja ruokavaliota ei mainita lainkaan koko 88-sivuisessa raportissa. Kuitenkin tiedetään, että yleisiä kansansairauksia, kuten sydäntauteja, diabetesta ja osteoporoottisia lonkkamurtumia, voitaisiin ehkäistä hyvin juuri elämätapakeinoin.

Maailman terveysjärjestön WHO:n ja Harvardin ravitsemustutkijoiden mukaan elintavoilla, kuten liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla, voitaisiin ehkäistä jopa 80 prosenttia ennenaikaisista sydän- ja verisuonisairauksista.

Raportti ei myöskään mainitse sosioekonomisia terveyseroja, vaikka ne ovat Suomessa erityisen suuria. Sosioekonomisten terveyserojen räikein ilmentymä on 12,5 vuoden ero köyhän ja rikkaan miehen eliniänodotteessa. Kun yritetään kohottaa tervettä elinikää koko väestössä, hyviin tuloksiin ei päästä ellei kiinnitetä huomiota erityisesti niiden terveyteen, joiden terveydentila on heikoin. Kun ottaa huomioon raportin tilaajan – Elinkeinoelämän valtuuskunnan – tätä laiminlyöntiä voi pitää odotettuna, mutta olisi ollut kiva, jos EVA olisi tässä suhteessa yllättänyt.

Terveydenhuollon kehittämisen lähtökohdaksi pitäisi mielestäni ottaa yksilöllisyyden ja joustavuuden parantaminen samanaikaisesti sen kanssa, että tuloeroihin ja koulutukseen liittyviä terveyseroja pyritään pienentämään. Perinteisestihän näitä tavoitteita on pidetty toisilleen vastakkaisina. Mielestäni niiden yhdistäminen on kuitenkin täysin mahdollista.

Viite:

Leikola M. EVA Raportti: Sairaat elämät – Suomalaisen terveydenhuollon korjauspaketti. Taloustieto Oy, 2011 (PDF).

Uuden Mustan juttuni

Olen kirjoittanut YLEn Uuden Mustan sivuille ravintoartikkeleita, jotka ovat olleet aika suosittuja. Ne ovat käsitelleet esimerkiksi Välimeren ruokavaliota, ravinnon rasvoja ja D-vitamiinia. Olen koonnut ne linkeiksi alle. Suosittelen niihin tutustumista, sillä olen käsitellyt niissä ravintoasioita usein blogikirjoituksia perusteellisemmin.

Tulkitse ravitsemusuutisia oikein

Pekaanipähkinöitä sydämelle, manteleita sokeritasapainoon

Kasviskarppaaja laihduttaa terveellisesti ja ekosti

Välimeren ruokavalio: Jätä maito, valitse jogurtti

Ruoan paistaminen on luultua epäterveellisempää


Välimeren ruokavalio: Korvaa edes osa lihasta pavuilla


Välimeren ruokavalio: Lisää vihanneksia ja hedelmiä!


Välimeren ruokavalio on tutkitusti terveellinen


Saatko tarpeeksi D-vitamiinia?


Sokerien hyvät, pahat ja rumat


Selvyyttä ravinnon rasvoihin

Lisäksi Uudessa Mustassa on julkaistu haastatteluihini perustuvia juttuja:

Miten tukevaa tekoa olet?

Syö viljaa! Älä syö viljaa!