Vasta nyt huomasin dosentti Mikael Fogelholmin lyhyen artikkelin, jonka hän oli kirjoittanut jokin aika sitten Duodecim-lehteen. Tasapainoisesti kirjoitetussa jutussa hän arvioi ajankohtaisia kysymyksiä hiilihydraattien vähentämisestä ja ravinnon rasvoista — ja päätyy lopuksi suosittelemaan Välimeren ruokavaliota pienin suomalaisin muunnoksin.
Sen myönnytyksen tekisin kirjoituksen mainitsemille 'alakarppaajille', että hiilihydraattien vähentäminen pitäisi tunnustaa sopivaksi erityisruokavalioksi vatsanseudun lihavuudesta ja diabeteksesta kärsiville. Tällöin kuitenkin hiilihydraatteja tulisi vähentää korvaamalla niitä pääasiassa juoksevilla kasviöljyillä. Proteiinien kohdalla tulisi myös painottaa kasvikunnan lähteitä.
Viite:
Fogelholm M. Välimeren ruokavalio vai niukasti hiilihydraatteja? Duodecim 2010;126(13):1517-9
Tuttua Fogelholmin politiikkaa. Hän on taitava valikoimaan lähteitään.
VastaaPoistaFogelholm kirjoitti:
"Kahden tuoreen meta-analyysin mukaan vastaavan suuruinen monityydyttymättömien rasvahappojen saannin lisääminen ja samanaikainen tyydyttyneiden rasvahappojen saannin vähentäminen pitkissä satunnaistetuissa interventioissa pienensi sydäntapahtumien riskiä 10 - 17 % (Skeaff ja Miller 2009, Mozzaffarian ym. 2010)."
Hän jätti mainitsematta, että kolmas, Menten meta-analyysi, joka vieläpä löytyy hänen omasta lähdeluettelostaan, summasi, ettei satunnaistetuissa interventioissa rasvamuutoksesta ole etua.
Hän jätti myöskin mainitsematta, että hänen poimimiensa meta-analyysien tulos perustuu pääasiassa suomalaiseen mielisairaalatutkimukseen ja Oslon tutkimukseen. Ensinmainittu oli todella huonosti toteutettu tutkimus, ja jälkimmäinen oli monen muutoksen interventio, josta ei voida päätellä yksin rasvojen vaihtamisen vaikutusta.
Taitavaa kerta kaikkiaan...
Hei,
VastaaPoistaFogelholmin kirjoitus oli pääkirjoitusartikkeli, jonka tarkoitukseksi ymmärsin sen, että hän halusi ravitsemustieteilijänä hahmotella kokonaiskuvaa. Artikkelissa hän ei siis kirjoittanut pelkästään tyydyttyneistä rasvoista. Keskeinen hänen artikkelinsa johtopäätös oli se, että hän antoi tukensa suomalaiseen ympäristöön sovelletulle Välimeren ruokavaliolle. Se onkin järkevää, sillä Välimeren ruokavalion suojaavuus tulee selkeästi esille myös mainitsemassasi Menten meta-analyysissä. Sen mukaan vahva näyttö osoittaa Välimeren ruokavalion suojaavan sepelvaltimotaudilta.
Menten meta-analyysissä todetaan myös, että on vahvaa näyttöä yksittäistyydyttymättömän rasvan suojaavuudesta, mikä siis puoltaa pääasialliseesti yksittäistyydyttymättömiä rasvoja sisältävien oliiviöljyn ja/tai rypsiöljyn käyttöä pääasiallisina ravinnon rasvoina. Heikkoa näyttöä on Menten mukaan monityydyttymättömän rasvan suojaavuudesta ja tyydyttyneiden rasvojen haitallisuudesta.
Rasvahappojen terveellisyyttä arvioitaessa on syytä ottaa huomioon rasvahappojen saannin keskinäiset suhteet. Jos nimittäin tyydyttyneiden rasvojen käyttöön suhtaudutaan kovin hövelisti, se merkitsee sitä, että suojaavia tyydyttymättömiä rasvoja saadaan liian vähän. Ei siten ole kysymys niinkään tyydyttyneiden rasvojen absoluuttisesta pahuudesta, vaan rasvahappojen saannin keskinäisistä suhteista.
Lisäksi on paikallaan ottaa huomioon ruokavalion kokonaisuus. Välimeren ruokavalion keskeinen piirrehän on se, että yksittäistyydyttymättömiä rasvoja saadaan runsaasti suhteessa tyydyttymättömiin. Ilman tätä olennaista piirrettä ei ole olemassa Välimeren ruokavaliota! Ja sen suojaavuudesta siis kyseisen meta-analyysin mukaan on olemassa vahvaa näyttöä.
Mainittu Menten meta-analyysin koko teksti on muuten tässä PDF:nä.
Välimeren ruokavalio on todellakin yksi vaihtoehto ottaa askel keskivertoruokavaliosta terveellisempään suuntaan. Vaan mitä käy, kun välimeren ruokavaliota muutetaankin elementeillä, jotka eivät siihen kuulu: nopeata hiilaria eli ruisleipää ja rypsiöljyä, joka on koostumukseltaan varsin erilaista kuin oliiviöljy? Sitä emme tiedä, mutta ei kai sillä niin väliä, kunhan kotimaisen maatalouden tuotteet saadaan kaupaksi.
VastaaPoistaFogelholm rinnastaa tyydyttyneen rasvan ja hiilihydraatit samanveroisiksi sydäntautiriskille. Tästä seuraa sitten hänen looginen johtopäätöksensä, että ensinmainittuja pitäisi saada 10 % eikä yhtään enempää, kun taas jälkimmäisiä voi syödä 50 %. :)
Minkälaiset suhteet E% on Välimeren ruokavaliossa?
VastaaPoistaPerinteisessä kreetalaisessa Välimeren ruokavaliossa rasvasta saatiin noin 40 prosenttia energiasta, proteiinista 13 prosenttia ja hiilihydraateista loput eli noin 47 prosenttia. Muissa Välimeren alueen ruokavalioissa rasvan käyttö on ja on ollut jonkin verran vähäisempää. Suurin osa rasvoista saatiin perinteisessä kreetalaisessa Välimeren ruokavaliossa oliiviöljystä, joten yksittäistyydyttymättömän rasvan osuus oli suuri.
VastaaPoistaSaako pellavansiemenrouhetta syömällä mielestäsi tarpeeksi alfalinoleenihappoja, esim. jos nauttii rouhetta 5g päivässä?
VastaaPoistaHei Eeva,
VastaaPoistaEi saa. Siinä on vain 17 prosenttia rasvaa. Suosittelen sen sijaan teelusikallista pellavansiemenöljyä.
Itse puolestani suosittelen yön yli liotettuja pellavan- ja chian siemeniä, kunhan ne pureskelee huolella. Kyllä niistäkin saa varmasti hieman alfalinoleenihappoa ja tietysti sitten huonosti pureskelluista siemenistä hyvää kuitua ;)
VastaaPoistaAi miksikö suosittelen? Todennäköisempää, etteivät ole härskiintyneet. Pellavansiemenrouheen pitäisi olla hyvin tuoretta, että itse uskaltaisin sitä suuhuni työntää. Ja öljy - mikäs siinä, jos löydät tumman pullon ja kylmäketju on katkeamaton ja käytät pullon mahdollisimman pian avaamisen jälkeen, ehkä n. 2 kuukautta.
Jep. Laskeskelen Juhanan tietojen perusteella, että jos 20g päivässä tota rouhetta vetää niin päästään samaan kuin yksi tl päivässä... Itsekin arvostan kuidun saantia samalla kuin huolehtii niistä rasvoista. :)
VastaaPoistaEeva ja Tuomo,
VastaaPoistaKatselin jossain kaupassa pellavansiemenrouheen rasvamääriä ja ne olivat kaksi kertaa isompia kuin netistä löytämäni tiedot ja yllä käyttämäni. Siten 10 grammaakin pellavansiemenrouhetta riittäisi alfalinoleenihapon lähteeksi.
Minua silti epäilyttää pellavansiementen kadmiumin määrä, jos siemeniä runsaasti käyttää päivittäin. Pellavansiemenet nimittäin kuuluvat kadmiumia kerääviin kasveihin (asiasta on myös tutkimusnäyttöä). Lisäksi pellavansiemenissä on syanogeenisia glykosideja, jotka nekään eivät ole terveellisiä.
Itse en käyttäisi pellavansiemeniä tai pellavansiemenrouhetta teelusikallista enempää päivässä. Pellavansiemenöljyssä en usko kadmiumia kovin paljon olevan.
Jep, pellavansiemenissä on kadmiumia ja syanidin sukulaisia... sekä myös kasviestrogeeneja, jotka nekään eivät liiassa määrin ole hyväksi. Eli en toki käytä siemeniä joka päivä, yleensä 2/3 aamuista :D mutta se pellavansiemenlima juuri on hyvä ruuansulatuskanavan toiminnalle käsittääkseni...?
VastaaPoistaMutta onhan noita muita ruoka-aineita, joilla voi hieman kumota tuota kadmiumkertymää. Ei vaan painunut mieleen, mistä oli kyse.