Rasvakeskustelu käy kuumana. Onko rypsiöljy terveellistä, entä voi? Jos olet ymmällä rasvahapoista etkä tiedä mitä rasvoja kannattaisi suosia, käy lukemassa radio-ohjelma Uuden Mustan nettisivuilta ravinnon rasvoja käsittelevä uusi juttuni.
Oman artikkelini lisäksi suosittelen myös ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen blogiinsa laatimia kirjoituksia Muuttuuko käsitys rasvojen terveellisyydestä ja Olisiko rasvarauhan aika? Niissä hän arvioi kriittisesti taannoista YLEn MOT-ohjelmaa, sen synnyttämään polemiikkia ja puntaroi sitä, mitä tutkimusnäyttö todella osoittaa eri rasvahappojen terveellisyydestä ja epäterveellisyydestä.
Linkki näyttää erehdyttävästi blogilta, mutta siihen ei voi kommentoida.
VastaaPoistaMissä on varmuus alle 40 % rasvan saannin pitkäaikaisvaikutuksista?
Hei,
VastaaPoistaMinkälaisia makroravintoaineiden ja rasvahappojen keskinäisiä suhteita itse suosisit ja miksi? Paljonko tyydyttynyttä rasvaa suhteessa esimerkiksi yksittäistyydyttymättömiin?
Kiitos hyvästä artikkelista:-)
VastaaPoistaKiitos, Yaelian. :-)
VastaaPoistaKiitos todella selventävästä rasva-infostasi ! Oli mielyllyttäävää lukea artikkelisi, koska kaiken sanoit niin selvästi. Taidat lopultakin olla Suomen paras asiantuntija näissä terveys - ja ravintoasioissa . KIITOS paljon !
VastaaPoistaKiva kun pidit, Leo! :-)
VastaaPoistaPaljon kiitoksia minunkin puolestani selkeästä artikkelistasi!! Luulin tietäväni jo aika paljon erilaisista rasvoista, mutta tässä oltiin kuitenkin aivan eri tasolla. Erittäin hyvää/hyödyllistä tiedonvälitystä!
VastaaPoistaKiitos! Uuden Mustan sivuille on tulossa toinenkin artikkelini.
VastaaPoistaSelkeä ja hyvä teksti, Juhana. Koska siteerasit tyydyttyneiden osalta ranskalaisten suosituksiin (eli he nostivat suositustaan aiemmista safan osalta), on hyvä tuoda myös esille heidän suosituksensa linolihapon osalta. He rajoittavat sen saannin enintään 4 prosenttiin koska ovat tietoisia sen liikasaannin haitoista terveydelle. He siis nostivat safan suositusta ja laskivat linolihapon saantisuositusta.
VastaaPoistaVielä korostaisin, että safan osalta ei ole tieteellisiä todisteita yhteydestä sv-tautiin. Se on jo varmasti tullut aika selväksi. Myöskin safan korvaamisen hyödyt pufalla ovat hyvin epäselvät
http://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/rasvahypoteesin-viimeiset-oljenkorret/
Näin on.Tieteellinen totuushan tällä hetkellä on, että rasvat ovat suhteellisen turvallista tavaraa. Ainoastaan linolihapon saantia on syytä tarkkailla. Runsas linolihappo on yhdistetty mm. syöpään ja se hapettaa LDL-kolesterolia. Katse kohdistuu tällä hetkellä aivan oikein hiilihydraatteihin. Siellä ns. nopeat hiilihydraatit tuovat ongelmia.
VastaaPoistaNyt tulee ongelmaksi mikä sitten on nopeaa ja mikä ei. Ranskan leivän ja täysjyväruisleivän GI kun on melkein samaa luokkaa. Tämän hetken tiedon mukaan voidaankin sanoa, että on terveellisempää syödä voilla voideltu ranskanleipä ilman ranskanleipää.
Ravintosuosituksiin ja –politiikkaan näin radikaalia ei ole tulossa. Totuushan tulee n. 10-15 vuoden viiveellä suosituksiin (joskus kestää jopa 40 vuotta).
Myöskin hyvä rasvaselvitys oheisessa linkissä:
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=173
Tutkija,
VastaaPoistaKannattaa huomata, että ranskalainen suositus, johon vähähiilihydraattisten ruokavalioiden kannattajat ovat innokkaasti vedonneet julkisuudessakin, ei ole tyydyttyneitä rasvoja kohtaan mitenkään höveli. Suosituksessahan katsotaan, että tyydyttyneitä rasvoja tulisi saada korkeintaan 12 prosenttia energiasta. Jos tämä suositus otetaan vakavasti, se merkitsee sitä, että niin ranskalaisilla kuin suomalaisillakin on tarvetta vähentää tyydyttyneen rasvan saantia. Saavathan ranskalaiset tuoreimpien tietojen mukaan 16 prosenttia energiastaan tyydyyttyneistä rasvoista ja suomalaisetkin 14 prosenttia.
Tarkasti ottaen suosituksessa ei suositella linolihapon saanniksi korkeintaan 4 prosenttia energiasta, vaan juuri neljää, mitä siis pidetään parhaana määränä. Tuon luvun kohdalla näen kyllä hieman ranskalaista kotiinpäin vetämistä, koska esimerkiksi Nurses' Health Studyn pitkän seurannat viittaavat linolihapon hyötyihin.
Jacobsenin viimevuotisen meta-analyysin mukaan 5 prosenttia alempi energiansaanti tyydyttyneistä rasvoista (SAFA) korvattuna vastaavalla määrällä monityydyttymättömiä rasvoja (PUFA) merkitsee 13 prosentilla pienentynyttä sepelvaltimotaudin riskiä.
Linolihapon (omega-6) hieman runsaamman saannin mahdolliset riskit liittyvät lähinnä tilanteisiin, joissa omega-3-rasvahappoja ja antioksidantteja saadaan vähän. Omissa suosituksissani puhun kuitenkin tämän tästä näiden puolesta.
Ei ole opastuksesi yhtenevä mm. Heikkilän ohjeiden kanssa. Jos ajattelet selventäväsi 'tavallisille' ihmisille rasvavalistusta, olen eri mieltä. Kiintoisaa oli tyydyttyneiden osalta kertoa myös kookosöljystä - joskin varsin maltillisesti. Annat selkeät ohjeet. Miksi voi on dissattu? Olisiko ollut syytä käsitellä hiilihydraattejakin rasvan ohella - asia saisi laajemman kontekstin.
VastaaPoistaystävällisesti p.r.
Sori, en huomannut tuota edellistä kommenttia sekä vastaustasi siihen.
VastaaPoistaKookosrasvan terveysvaikutuksista voisit olla hieman myötäelävämpi;)
Mitä muuten käytännössä tarkoittaa 13 prosentilla vähentynyt sepelvaltimotautiriski?
VastaaPoistaOnhan huomioon otettava myös se, että kaikki eivät sairastu. Siis montako prossaa sairastuu, sen jälkeen voi pohtia mikä on tilastollinen riski syödä mitä sitten syö l. montako sadasta voin syöjästä sairastuu?
Niin...kannattaa ottaa huomioon,että ranskalaisilla sentään suunta on oikea. Rajaa nostettiin 10 -> 12. En uskokaan, että voidaan isommin harppauksin mennä eteenpäin.
VastaaPoistaTarkasti ottaen pufan määrää suositeltiin 2 - 4 % enintään.
Erilaisia tutkimuksia ja meta-analyysejä voidaan vetää tavoitteellisesti esiin ja perustella lähes mitä tahansa. Lähemmässä tarkastelussa ne hyvin usein paljastuvat aika heikoiksi (tuo aiempi ravitsemus ja terveys -linkki on siitä oiva osoitus).
Muun muassa tutkimuksia tyydyttyneen maitorasvan hyödyistä eliniän pidennykseen ja sv-tautien ehkäisyyn on lukuisia ympäri maailmaa. Näistä ei vain virallisesti voi Suomessa puhua. Krauss myöskin todisti, että tyydyttynyt rasva tai sen määrä ei ole yhteydessä sv-tauteihin.
Tutkimukset myöskin nojaavat melkein aina kolesteroliteoriaan. Se on tosissaan vain teoria jota ei ole tieteellisesti todistetttu.
PeeÄr,
VastaaPoistaHeikkilän kirjoittelua en liiemmin seuraa, mutta en pidä ihmeellisenä jos suositukseni eivät ole samanlaisia kuin hänellä. :-)
Jacobsenin kohdalla minun olisi pitänyt puhua 13 prosenttia alemmasta sydäntautikuolleisuudesta (ei siis sydäntautiriskistä). Pahoittelen epätarkkuuttani, mutta pääasiahan siinä oli siis se, että Jabobsenin mukaan tyydyttyneen rasvan (kuten voin) korvaaminen monityydyttymättömillä rasvoilla (joita on juoksevissa kasviöljyissä) on siis hyväksi sydämelle.
FatFan
VastaaPoistaHuoli linolihapon syöpää lisäävästä vaikutuksesta näyttää tutkimusten valossa olevan aiheeton. Esimerkiksi Leosdottirin Malmö Diet and Cancer Studyssa (2005) monityydyttymättömien rasvojen (PUFA) runsas saanti ei ollut yhteydessä korkeampaan syöpäkuolleisuuteen - päinvastoin PUFAn runsaimman saannin neljänneksessä syöpäkuolleisuus oli naisilla 23 prosenttia alempaa ja miehillä 16 prosenttia alempaa kuin pienimmän saannin neljänneksessä. PUFA oli lisäksi naisilla yhteydessä 37 prosenttia pienempään sydäntautikuolleisuuteen (miesten osalta tulos oli neutraali). Eli käytännössä PUFA ei näytä lisäävän sepelvaltimotautiriskiäkään esimerkiksi sillä epäilemälläsi mekanismilla, että LDL-kolesteroli hapettuisi herkemmin.
Niin ja sitten on niitä lukuisia tutkimuksia jotka väittävät toista linolihaposta (esim. vatsasyöpätutkimukset).
VastaaPoistaJakobsenin tutkimus ja näyttö ei ole kovinkaan vahva (se ei ole RCT).
FatFan,
VastaaPoistaVoi olla, että jossain eläinkokeissa linolihappo on yhdistynyt vatsasyövän riskiin, mutta esimerkiksi tässä tutkimuksessa linolihapon saanti oli käänteisessä yhteydessä.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9797127
Mutta ylipäänsä on parempi katsoa kokonaiskuolleisuutta kuin yksittäisiä, jo suhteellisen harvinaisiksi muodostuneita sairauksia. On siis hyvä nähdä metsä puilta.
Väitteesi siitä, että Jacobsen ei olisi näyttönä vahva on outo. Tiedemaailmassa pidetään meta-analyysien antamaa näyttöä tutkimustyypeistä kaikkein vahvimpana. Niihin otetaan mukaan vahvin näyttö, mitä aiheesta on siihen mennessä julkaistu ja vedetään se yhteen.
Voisitko vastata kysymykseeni: Moniko 100:sta 'sekaruokaa' syövästä sairastuu sydän - ja verisuonitapahtumiin. Toiseksi moniko voita (kovia rasvoja) syövä sairastuu? Prosentit tuntuvat niin kovin etäisiltä. Siis toivoisin konkretiaa.
VastaaPoistaUskon vastauksen tähän olevan sitä selkeyttävää argumentointia - tietää sitten todennäköisyytensä.
PeeÄr,
VastaaPoistaSadasta sekaruokaa syövästä runsaat 40 kuolee Suomessa sydän- ja verisuonisairauksiin (aivohalvaukset mukaan luettuna). Vielä useampi ehtii elämänsä aikana sairastua sydäntauteihin. Kovia rasvoja syövien sairastumiseen on mahdotonta vastata yksiselitteisesti, koska kaikki saavat tyydyttyneitä rasvoja ruokavaliostaan. Toiset vain saavat enemmän kuin toiset. Kovat rasvat eivät myöskään ole ainoa ja mahdollisesti eivät edes tärkein syy sydäntauteihin, mutta terveellisemmällä rasvojen valinnalla voisimme silti vähentää sydäntauteihin sairastuvuutta.
Sanottakoon tässä vielä selvästi, että minäkin pidän raffinoituja hiilihydraatteja haitallisena. Nyt oli kuitenkin niin, että minulta oli tilattu juttu ravinnon rasvoista ja siksi keskityin niistä kirjoittamiseen.
Kiitos Juhana."Kovat rasvat eivät myöskään ole ainoa ja mahdollisesti eivät edes tärkein syy sydäntauteihin, mutta terveellisemmällä rasvojen valinnalla voisimme silti vähentää sydäntauteihin sairastuvuutta."
VastaaPoistaMistä muuten sait tuon 40 - vainaata;)
Ole hyvä.
VastaaPoistaJoskus kirjaani varten tutkin tilastokeskuksen kuolleisuustilastoja. Sydäntaudit ovat yhä suurin yksittäinen sairausryhmä johon kuollaan. Siksi suomalaisten kannattaisi yleisesti ottaen tehdä ruokavaliovalintoja pitkälti sillä perusteella millä pystytään ehkäisemään sydäntauteja.
Vielä kertaan...ei ole olemassa mitään tieteellisesti tai muuten todistettua yhteyttä tyydyttyneen rasvan ja sv-tautien osalta. Se käy myös ilmi Juhanan hyvistä tilastotiedoista. Sv-tautikuolemat ovat yhä suurin syy kuolemiin vaikka tyydyttynyttä rasvaa on radikaalisti vähennetty 40 vuoden aikana.
VastaaPoistaOnneksi hoitomme sv-tauteihin ovat parantuneet huimasti ja näin olemme saaneet lisää elinikää ja ehkäisseet kuolemia. Hjallis Harkimo on tästä hyvä esimerkki. Hjalliksenkin tapaus kuitenkin kirjautuu tilastoihin vähärasvaisen ravinnon toimivuuden todisteeksi vaikka kyseessä on kirurgisesti pelastettu kaveri. Näitä on tilastoissa paljon (mm. Sydänliiton entinen puheenjohtaja).
Hifisteleminen eri rasvaainesosien korvaamisilla on melko pientä näpertelyä. Se korkeintaan osoittaa sen, että tietty rasva käyttäytyy runsaan hiilihydraattikuorman kanssa tietyllä tavalla. Esimerkiksi VHH-ruokavalioon ja sen hyötyihin tai haittoihin näistä ei voi vetää johtopäätöksiä. Hyvä on myös pitää mielessä eri ainesosien vaikutus kokonaiskuolleisuuteen.
On aivan selvää jo kemiallisen rakenteen osalta, että linolihappo on erittäin helposti hapettuva rasva ja näin tuo liiallisena tulehdusta elimistöön. Vielä jos se on lämpökäsitelty ja prosessoitu (rypsiöljyn paisto, margariinin teko) se on jo valmiiksi hapettuneessa tilassa suuhun mennessä.
Tutkija,
VastaaPoistaViimeisen kahden vuoden aikana on julkaistu kolme meta-analyysiä ravinnon rasvoista, joista mikään ei ole suopea tyydyttyneille rasvoille.
Suosittelen mahdollisessa jatkokeskustelussa tukeutumista tutkimuksiin, koska muuten keskustelu menee pelkäksi inttämiseksi.
Olen samaa mielta Leon kanssa. Todella erinomainen ja selventava artikkeli rasvoista.
VastaaPoistaKaunis kiitos.
CuklaBrisa
CuklaBrisa,
VastaaPoistaKiitos ja mukava kuulla!
Juhana,
VastaaPoistaEn malta olla tarkentamatta vielä kysymystäni:
Moniko ihminen sadasta kuolee ns. ennenaikaisesti, kun ruokavalio on VHH + Kovat rasvat? Moniko Monityydyttämättömiä syövistä?
Eli montako 'ennenaikaista' kuolemaa 100:sta kyetään välttämään siirryttäessä voista öljyihin ja margariineihin?
Jäi vielä pois oleellinen l. montako 100:sta ihmisestä kuolee 'ennenaikaisesti' - kaikkihan me kuolemme;)- syynä rasvavalinta?
VastaaPoistaHei PeeäR,
VastaaPoistaEnsimmäiseen kysymykseesi sanoisin, että pitäisi tietää mihin ruokavalioon verrattuna. Verrataanko (a) keskimääräiseen suomalaiseen ruokavalioon vai (b) sellaiseen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jossa on suosittu juoksevia kasviöljyjä vai esimerkiksi (c) Välimeren ruokavalioon?
Lisäksi pitäisin tarpeellisena käsitellä sitäkin, keiden on hyvä vähentää hiilihydraatteja. Joillekin se on paikallaan mutta kaikille en sitä suosittelisi.
Mielestäni lähtökohtana olisi hyvä olla sen, että hiilihydraatteja vähentävät vain ne, joille siitä on hyötyä. Itse katson, että hiilihydraattien vähentämisestä on hyötyä vatsanseudun lihavuudesta ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöistä kärsiville (esimerkiksi diabeetikoille).
Sen sijaan tavallisten ihmisten, joiden paino on normaali ja joilla ei ole sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä, ei mielestäni pitäisi yleisesti ottaen vähentää hiilihydraatteja ainakaan merkittävästi. Heillä painonhallinta, liikunta, täysjyväviljojen suosiminen ja riittävästä D-vitamiinin saannista huolehtiminen ovat hyviä keinoja ehkäistä esimerkiksi kakkostyypin diabetesta. Jos he sen sijaan lähtisivät noudattamaan kovia rasvoja suosivaa VHH-ruokavaliota, arvioisin sydäntautiriskin kasvavan 15-20 prosenttia verrattuna esimerkiksi suomalaisiin oloihin sovellettuun Välimeren ruokavalioon.
Jos taas esimerkiksi metabolisesta oireyhtymästä kärsivä henkilö lähtee vähentämään hiilihydraatteja, se on sinänsä järkevää. Mutta siinäkin tapauksessa arvioisin, että tyydyttyneiden rasvojen suosiminen kohottaisi hänen riskejään samoin ehkä 10-15 prosentilla siihen verrattuna, että hän vähentäisi hiilihydraatteja suosimalla hyvässä suhteessa saatuja, pääasiassa juoksevia kasviöljyjä. Jos hän vielä lisäksi suosii eläinproteiinia, hänen riskinsä kasvaa ehkä vielä 5 prosentilla.
Ottaen huomioon, että ennenaikaiset sydäntaudit ovat WHO:n ja Harvardin tutkijoiden näkemysten mukaisesti ehkäistävissä 90-prosenttisesti, merkittävä osa ennenaikaisista kuolemista voidaan ehkäistä elämäntapakeinoin. Koska elämäntapakeinot koostuvat kuitenkin todella monista keinoista, on aika vaikea sanoa, mikä yhden ravitsemustekijän osuus olisi. Yleensä yhden tekijän osuus on aika pieni, mutta ehkä huono rasvavalinta voi kohottaa 15 prosentilla riskiä kuolla ennenaikaisesti. Huonolla rasvavalinnalla en tarkoita vain liiallista tyydyttyneiden rasvojen saantia, vaan myös esimerkiksi liian vähäistä omega-3-rasvojen saantia. Eli siis noin 15 ihmistä sadasta voisi kuolla ennenaikaisesti huonon rasvavalinnan vuoksi.
Luvut ja arviot ovat pääasiassa hatusta vedettyjä, ja ymmärrän, että niistä voi olla myös eri mieltä.
Kiitos valaisevasta rasva-jutustasi. Kysymyksiä kuitenkin jäi ja yksi niistä koskee rypsiöljyn terveellisyyttä. Pitkään ulkomailla asuessani omaksuin aasialaisen asenteen että rypsiöljy ei ole suositeltavaa koska se kuumennettaessa pilaantuu (hapettuu?) toisin kuin esim. oliivi- ja raffinoimaton kookosöljy. Maalaisjärjellä ajatellen tuntuisi oudolta että välimeren dieettiin olennaisena kuuluva oliiviöljy olisi rypsiöljyä huonompaa - väkihän on noissa maissa terveempää kuin niissä maissa joissa rypsiöljyä käytetään.
VastaaPoistaToinen kysymykseni liittyy kookosrasvaan: kun nyt sinäkin (varovaisesti tosin) toteat että myytille kookosrasvan epäterveellisyydestä ei ole perusteita, niin miksi se edelleen demonisoidaan suomalaisessa terveysvalistuksessa! Sehän on ainoa kasvirasva joka ei pilaannu kuumennettaessa ja lisäksi sillä ON huomattavia terveyttä edistäviä vaikutuksia jotka tuntuvat olevan tiedossa kaikkialla muualla kuin Suomessa.
Ajopuu,
VastaaPoistaViittaat Aasiaan. Japanissa rypsi- tai rapsiöljy on eniten käytetty ruokaöljy ja sitä käytetään myös paistamisessa. Jos se olisi kovin haitallista, japanilaiset tuskin saavuttaisivat korkeaa elinikäänsä. Rypsiöljyn savuamispiste ei ole kovin matala, joten se kestää hyvin kohtuullisella lämmöllä paistamisen.
Kookosrasvan heikkoutena on muun muassa se, että se ei sisällä käytännössä mitään tarvitsemistamme välttämättömistä rasvahapoista (linolihappo, alfalinoleenihappo ja DHA). On tärkeää, että saamme näitä kaikkia sopivassa määrin. Runsaasti kookosrasvaa käytettäessä se ei onnistu.
Kylmäpuristetun kookosrasvan savuamispiste on 177°C. Ei siis pidä paikkaansa, että se ei pilaantuisi kuumennettaessa.
Kuten artikkelissani kirjoitin, kookosrasvan terveellisyyttä on liioiteltu. Merkittävä osa sitä koskevista tutkimuksista on huonoja, vanhoja, pieniä tai pelkästään in vitro -tutkimuksia. Ravitsemuksessakin on paljon pinnallisia muoti-ilmiöitä, ja kookosrasvan hypettäminen on yksi niistä. Pieni kriittisyys kannattaa siksi säilyttää. :-)
Hei Juhana!
VastaaPoistaSuosittelet usein parhaiksi öljyiksi kylmäpuristettua oliiviöljyä. Myös seesamöljyn olen nähnyt sinun mainitsevan.
Mutta mitenkäs hamppuöljy?
MItä mieltä olet siitä?
Olen ymmärtänyt, että se on mielettömän hyvä öljy rasvahappokostumuksineen ja lisäksi ekologinen ja tietääkseni aina luomua ja kylmäpuristettua.
Pidätkö oliiviöljyä kaikkein parhaimpana ja yleisimmin käytettävänä ruokaöljynä?
Kiitoksia jo etukäteen! :)
Mitä muuten tarkoittaa tuo in vitro-tutkimus?
VastaaPoistaHei Sivi,
VastaaPoistaHamppuöljyssä on paljon välttämättömiä rasvahappoja (linolihappoa ja alfalinoleenihappoa). Siten se soveltuu näiden rasvahappojen lähteeksi sellaisille ihmisille, jotka eivät saa niitä tarpeeksi muista ruokavalion rasvoista. Esimerkiksi rypsiöljyä käyttävä ei tarvitse rinnalle hamppuöljyä.
Hamppuöljy ei sovi paistamiseen.
Pääasiallisesti suosittelemiini ruokaöljyihin otan kantaa Uuden Mustan ravinnon rasvoja koskevan artikkelini loppupuolella. Oliiviöljyllä ja rypsiöljyllä on molemmilla hyvät puolensa, kuten olen selostanut.
Mielenkiintoista tuoretta (1.10.2010) huippututkijoiden pohdintaa rasvoista oheisessa linkissä (Mozaffarian, Volek ja kumppanit)
VastaaPoistahttp://www.eurekalert.org/pub_releases/2010-10/gg-tsf100110.php
"...Replacing saturated fat with polyunsaturated fat gave a small reduction in CVD risk, but even with optimal replacement the magnitude of the benefit was very small. According to Mozaffarian it would be far better to focus on dietary factors giving much larger benefits for CVD health, such as increasing intake of seafood/omega-3 fatty acids, whole grains, fruits and vegetables, and decreasing intake of trans fats and sodium."
"...A recent meta-analysis of epidemiological and intervention studies of milk fat conducted by Peter Elwood, DSc, MD, FRCP, FFPHM, DUniv, Hon DSc, Honorary Professor at the School of Medicine, Cardiff University, found that milk and dairy consumption actually was associated with a decrease in CVD risk ."
Tutkija,
VastaaPoistaTuolla näkemyksellään Mozaffarian tukee täysin Välimeren ruokavaliota, sillä nuo osatekijät ovat olennaisia perinteisen Välimeren ruokavalion elementtejä.
Elwoodin meta-analyysit koskevat maitotuotteiden käyttöä, ei maitorasvaa. Sanottakoon kuitenkin, että hieman liberaalimpaan asenteeseen maitorasvoja kohtaan on mielestäni aihetta, ja sekin on perinteisen Välimeren ruokavalion mukaista. Välimeren maissahan on perinteisesti käytetty maitotuotteita normaalirasvaisina. Voi ei sen sijaan ole ollut osa päivittäistä ruokavaliota.
Mutta monet ihmiset eivät siedä maitoproteiinia tai laktoosia kovinkaan hyvin. Tällaiset henkilöt kuitenkin sietävät yleensä melko hyvin gheetä, joka sisältämänsä voihapon myötä on suolistollekin suhteellisen terveellistä - tietenkin kohtuukäytettynä. Mites tämä on selitettävissä?
VastaaPoistaTuomo,
VastaaPoistaAllergia maidon proteiinille on aikuisiässä hyvin harvinainen. Laktoosia ei ole kypsytetyissä juustoissa ja muitakin laktoosittomia maitotuotteita on.
En pidä gheetä terveellisenä, sanoi ayurveda siitä mitä tahansa.
Samassa linkissä huippututkijat jatkaa...
VastaaPoista"...He showed that low-carbohydrate diets appear to have beneficial lipoprotein effects in individuals with atherogenic dyslipidemia, compared to high-carbohydrate diets, whereas the content of saturated fat in the diet has no significant effect."
Tutkija,
VastaaPoistaLainaat kovin valikoiden. Kyseisen kohdan edellä luki, että Kiran Musunuru -niminen tutkija keskittyi hiilihydraatteihin. Hän piti niiden rollia merkittävänä liikalihaville sekä metabolisesta oireyhtymästä, insuliiniresistenssistä ja tyypin 2 diabeteksesta kärsiville. Ei siis ole kysymys siitä, että hiilihydraattien vähentämistä suositeltaisiin kaikille, vaan juuri näille häiriintyneestä metaboliasta kärsiville ihmisille. Tällä linjalla minäkin olen, mutta katson tutkimusnäytön viittaavan siihen, että hiilihydraatteja vähennettäessäkin kannattaa suosia pääasiassa kasviöljyjä ja kasvikunnan proteiineja.
Pyydän ystävällisesti kiinnittämään huomiota keskusteluohjeeseeni.
VastaaPoistaMinusta olisi kuitenkin hyödyllistä ymmärtää, että "normaalin" määritelmämme ovat kirjaimellisesti sairaita:
VastaaPoista""However, let us, for a moment, leave all these uncertainties and accept the fact that the average middle-aged or elderly European, even in Mediterranean countries, sooner or later will be at high risk of stroke or cardiovascular death. The most important underlying condition, atherosclerosis, affects to a high degree the coronary arteries of virtually everyone who has passed the age of 60, even in southern Europe""
http://eurheartj.oxfordjournals.org/content/26/24/2605.full
Jos se Välimeren ruokavaliomallinnus on niin erinomaista, miksi sielläkin lihavoidutaan keskivartaloista mutta esiteollisissa yhteisöissä pääsääntöisesti ei ?
Tutkija Staffan Lindebergillä oli joukko muitakin hyviä esimerkkejä siitä, kuinka ilmeisesti edes Välimeren seudun asukkaat eivät ole tottuneet agraariseen ruokavalioon sairastumisriskien perusteella kirjassaan Food and Western Disease (2010).
Eläinproteiini on naurettavan helppoa pilata liialla kypsentämisellä ja roskaravinnolla verrattuna kasviproteiiniin, minkä nähden minusta raakoja yleistyksiä ei tulisi vetää. Kasvisten prosessoiminen ja eläinten prosessoiminen tapahtuvat eri tavoin. Kasvikunnan rikkaimmissa proteiininlähteissä on joukko allergeeneja, jotka voivat lisätä mm. autoimmuunireaktioiden riskiä. Viimeistä sanaa aiheessa tuskin siis on sanottu, tai edes kunnolla yritetty.
Sitten vielä pitää mainita, että vaikkapa Suomessa viljatuotteista saadaan noin kolmannes päivittäisestä suolastamme, mutta silti establismentin fatwa saarnaa miten suolaa saadaa aivan liikaa ja liukenematonta viljakuitua aivan liian vähän.
Voisitko Juhana selventää, miten itse riskeeraan terveyttäni syömällä reilusti yli puoli kiloa kasviksia/marjoja/hedelmiä päivässä ja elukkatuotteiden ohella useita, jopa yli 10 kertaa enemmän vitamiineja ja hivenaineita verrattuna päivittäissuositukseen, kun en syö viljatuottteita kuin harvoin ja vahingossa ? Mikä on elinaikaennusteeni ja missä vaiheessa alan kärsiä metabolisesta oireyhtymästä ? Milloin täysin normalisoitunut verenpaineeni nousee riskitasoille ja milloin munuaiseni lakkaavat toimimasta ja saan sydänkohtauksen tai aivohalvauksen ? Milloin tämä - elämäni terveellisin viljaton ja lähes maitotuotteeton jakso - päättyy kuin seinään ja miten ?
Tuossa pubmedia selailtuani on sanottava, että täysjyväviljojen terveysnäytöt ainakin epidemiologisesti ovat hyvin vakuuttavaa tasoa. Toisaalta kovin usein niillä on korvattu ruokavaliosta jotain silkkaa moskaa. Totuus lienee tuolla jossain.
Hei Neonomide,
VastaaPoistaUskoisin Välimerellä lihottavan sen vuoksi, että sielläkin arkiliikunta on vähentynyt. Lisäksi siellä viljatuotteiden laatu on heikentynyt. Kun aiemmin Välimeren ruokavalioonkin kuului täysjyväohraleipää ja bulguria, nykyisin kaiketi melkein kaikki vilja on valkoista.
Mutta olisiko tähän ratkaisuna hiilihydraattien vähentäminen Atkinsin tapaan? Tuskin, sillä AJCN:ssä julkaistu uusi 10-vuotinen ruotsalaisseuranta (Sjögren et al. 2010) osoitti Välimeren ruokavalion vahvuutta verrattuna hiilihydraattien vähentämiseen. Välimeren ruokavaliota noudattaneiden kuolleisuus oli pienempää.
Puheesi esimerkiksi siitä, että "eläinproteiini on naurettavan helppoa pilata liialla kypsentämisellä" jne. kuulostavat ad hoc -selityksiltä eli tarkoitusta varten keksityiltä lisäehdoilta, joita käytetään kun ei haluta myöntää ilmeisiä tuloksia.
Puhe kasvikunnan proteiinien allergeeneista on tietysti periaatteessa totta, mutta niidenkin kohdalla on hyvä katsoa, missä laajuudessa riskit todella aktualisoituvat väestötasolla. Kasvikunnan proteiinin käyttöä koskevat väestötutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että nämä teoreettiset haitat eivät käytännössä ole merkittäviä. Muuten ei olisi selitettävissä, miksi kasvikunnan proteiinin runsaampi käyttö yhdistyy tutkimuksissa esimerkiksi pienempään painonnousun, diabeteksen ja sydäntaudin riskiin.
Suolan lähteenä pikemmin lihajalosteet ovat ongelmallinen ruoka-aineryhmä. Suolan käyttö on nimittäin liian suurta lähinnä miehillä, joilla lihajalosteiden käyttö on runsaampaa.
Mitä tulee oman ruokavaliosi terveysvaikutuksiin, en halua ruveta tuomariksi siinä. Sinulla on varmasti aivan erityisiä terveydellisiä syitä viljatuotteiden välttämiseen ja tiedät myös ravitsemuksesta niin paljon, että osannet koota oman ruokavalion terveellisesti. Omissa suosituksissani pyrin antamaan neuvoja ajatellen lähtökohtaisesti kaikkia suomalaisia tai ainakin isoja joukkoja ihmisiä. Silti on ilman muuta selvää, että yksilöllisille sovelluksille on aina annettava tilaa, koska aineenvaihdunnallisesti olemme yksilöitä. Jokainen ihminen on myös tietyllä tavalla oman terveytensä asiantuntija. Olemmehan eläneet tähänastisen elämämme oman kehomme kanssa ja tiedämme kokemusperäisesti paljonkin sen käyttäytymisestä. Tämä on asia, jonka asiantuntijat usein unohtavat.
Olemme samaa mieltä siitä, että täysjyväviljojen hyödyt ovat epidemiologisesti hyvin vakuuttavaa tasoa. Uskoakseni olemme kuitenkin samaa mieltä siitä, että suomalaisen ruokavalion keskeinen ongelma ei ole liian vähäinen täysjyväviljan käyttö, vaan jokin muu.
Väistit ensimmäisen kysymykseni tuolla ylhäällä, mutta ei se mitään - tiedämme molemmat vastauksen.
VastaaPoistaEt kai kuitenkaan ihan tosissasi rinnasta ruotsalaisseurantaa (seurantatutkimus, 43+ E% hh) ja hiilihydraattien vähentämistä Atkinsin malliin?
Ravitsemus ja terveys,
VastaaPoistaToivoisin todella, että kommentteja ei kirjoitettaisi vinoilutyyliin. Jos se jatkuu, tulen jatkossa poistamaan kommenttisi. Ihmettelen Fogelholmin tapaan, miksi vähähiilihydraattisten ruokavalioiden kannattajien on niin vaikeasta käydä sivistynyttä keskustelua. Jos ei ole mahdollista olla ystävällinen, voisi ainakin yrittää olla neutraali.
Mitä ensimmäisessä kommentissasi nostamiisi asioihin tulee, niin Uudessa Mustassa on kommentointimahdollisuus. Varsinaiseen kysymykseesi alle 40 energiaprosenttia rasvaa sisältävän ruokavalion terveellisyydestä voi vastata vaikka siten, että tällä hetkellä maailman pitkäikäisimmissä väestöissä syödään siten, että rasvasta saadaan alle 40 prosenttia energiasta. Voidaan esittää hypoteesi, että enemmän rasvaa sisältävä ruokavalio voisi olla vielä terveellisempi, mutta tällöin todistustaakka on kyllä hypoteesin esittäjillä.
Pidän todellakin ruotsalaisseurantatutkimuksessa havaittua hiilihydraattien vähenemistä Atkins-tyyppisten ruokavalioiden tosielämävaikutuksena. Siitä kertoo esimerkiksi se, että ko. tutkimuksessa hiilihydraattien vähentäminen heijastui rasvojen käyttöön ("an inverse relation between the polyunsaturated:saturated fat ratio and CR was observed"). Atkins-tyyppisissä ruokavalioissahan kehotetaan yleisesti rajoittamaan monityydyttymättömien rasvojen saantia ja tyydyttyneisiin rasvoihin suhtaudutaan liberaalisti ja se sopii tuohon kuvaan.
Varsinkin, kun "ruotsalaistutkimuksen" karpeimmat söivät pari grammaa hiilihydraattia vähemmän kuin suomalaiset keskimäärin, ja ryhmän koko oli peräti seitsemän.
VastaaPoistaIäkkäillä suomalaisilla miehillä hiilihydraattien keskimääräinen saanti on Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan 49,7 energiaprosenttia. Sen sijaan ruotsalaistutkimuksessa vähäisimmän hiilihydraattien saannin desiiliin kuuluneet saivat 40 prosenttia energiastaan hiilihydraateista. Eroa voi pitää merkittävänä.
VastaaPoistaAtkins ei tietääkseni ikinä kehottanut välttämään monityydyttymättömiä. Päin vastoin suositteli mm. avokadoa ja pähkinöitä säännölliseksi osaksi juurikin hyvinä pitämiensä rasvojen vuoksi.
VastaaPoistaToisekseen tutkimusajankohtana kukaan ei Ruotsin vanhoista papparaisista ollut Atkinsista kuullutkaan. Minun silmääni vähäiset erot hiilihydraattisaannissa todennäiöisesti selittyvät pikemmin hedelmillä ja marjoilla, joiden saanti juurikin osalla vanhoja miehiä on meilläkin erityisen heikkoa.
Mutta laajempi ruotiminen tuskin on tarpeen: seitsemän ei-atkinslaista ei edusta minulle atkinslaisuudesta kertovaa otosta. Lähinnä se kertoo virallisen viljaleirin paniikinomaisesta yrityksestä takertua ihan mihin tahansa.
Ruokapäiväkirjat tutkituista on kerättiin 1991-1995, jolloin oli kyllä tietoa vähähiilihydraattisista ruokavalioista. Itsekin kuulin vähähiilihydraattisista ruokavalioista viimeistään vuonna 1983, kun tohtori Pertti Pakarisen dieettiohjelma ilmestyi. Niihin aikoihin olin muuten jonkin aikaa Pakarisen kanssa samalla sairaalaosastolla töissä. Pakarinen kuoli 66 vuoden ikäisenä aggressiiviseen syöpään, ja Atkins kuoli liukastuttuaan 67 vuoden iässä.
VastaaPoistaHarmillista, ettei eri mieltä saakaan olla.
VastaaPoistaJonkinlaisen arvion Atkinsin tosielämävaikutuksesta saa Gardnerin ja kumppaneiden tutkimuksesta (JAMA, 2007). Siinä hiilarien osuudeksi jäi vuoden kohdalla 34,5 %. Tosielämässä yksilöitä ei kuitenkaan satunnaisteta jollekin ruokavaliolle, vaan kukin voi valita itsellensä sopivan, joten prosentti menee jonkin verran alemmas. Esittämäsi tosielämävaikutus ei siis ole realistinen.
Turvallista rasvan määrää ei voida todistaa suuntaan eikä toiseen yhteiskuntien välisillä vertailulla, sillä nykyään kaikki pitkälle kehittyneet yhteiskunnat saavat rasvaa vain noin 40 % tai vähemmän.
Hei Juhana ja kiitos vastauksestasi!
VastaaPoistaEn itse asiassa tarkoittanutkaan maitoproteiiniallergiaa. Lähinnä sitä, että maidon proteiini ei ole kovin hyvä proteiini isolle joukolle ihmisistä, jotka toisaalta kuitenkaan eivät ole sille allergisia. Käsitykseni tästä ja myös gheestä pohjautuvat yllättäen :D taas enemmänkin veriryhmäruokavalion johdannaisiin kuin ayurvedaan.
Miksi et pidä gheetä terveellisenä? Rasvan kovuuden vai sen kuumentamisprosessin vuoksi?
Kaverini väitti, että kun siirtyi pehmeistä kasviöljyistä enemmän gheetä käyttämään (hänelle ei laktoosin vuoksi tavallinen voi oikein sovi), hänen ihostaan erittyvä rasva muuttui kellertävästä valkoisemmaksi ja haju vähemmän härskiksi. Olin hieman ihmeissäni, miten hän pystyy moisia mittaamaan, mutta ajattelinpa sen silti tässä jakaa. Josko se jotain todistaisi ainakin yksilöllisistä rasvasuosituksista ja oman kehon kuuntelun tärkeydestä.
Mielenkiintoista kritiikkiä USAn suosituksiin ja huomioita Jakobsenin tutkimukseen.
VastaaPoistaIn the face of contradictory evidence: Report of the Dietary Guidelines for
Americans Committee
http://download.journals.elsevierhealth.com/pdfs/journals/0899-9007/PIIS0899900710002893.pdf
“…Citing a meta-analysis by Jakobsen et al. [49] as evidence of “a significant inverse association for PUFA (with 5% substitution for
SFA) and coronary events” (p. D3-16), the DGAC Report misrepresents the actual findings of the meta-analysis.
The NEL summary shows this association was weak overall and significant only for women younger than 60 y. The meta-analysis [49]
also showed that for all men in the study and for women at least 60 y of age, there was no significant association between substitution of PUFA for SFA and risk of coronary events or
coronary death. An accurate summary of this meta-analysis and the additional controversies and uncertainties in the science
suggest that evidence associating dietary SFA with increased risk
of CVD is inconclusive…”
FatFan,
VastaaPoistaItse pyrin puolustamaan sellaisia ravitsemuksellisia lähestymistapoja, joilla voidaan vähentää sairastavuutta ja kuolleisuutta. En oikein ymmärrä, miksi on tärkeää puolustaa kiihkeästi sellaista ravintoainetta (tyydyttynyttä rasvaa), joka meta-analyyseissa parhaimmillaankin on neutraali. Kerrotko logiikan?
Juhana,
VastaaPoistaNyt olet ymmärtänyt väärin. Yritän tässä vain kumota sitä jääräpäistä ja valheellista uskomusta, että tyydyttynyt rasva olisi jotenkin pahasta. Ja sitä, että aiemmin mainitsit Jakobsenin näyttäneen jotain merkittävää toteen.
Hiilihydraattien haitoista sen sijaan on tukuttain näyttöä. Mitä teemmekään? Suosittelemme syötäväksi pääosin hiilihydraatteja (60%). Väitänkin, että kun ja jos hiilihydraatteja korvataan tyydyttyneellä rasvalla tai proteiinilla vaikutukset ovat merkittäviä. Tähänhän emme voi mennä koska se sotii yleistä ravintopolitiikka vastaan.
FatFan,
VastaaPoistaJos kolmesta viimeisestä meta-analyysistä kahdessa tyydyttynyt rasva on osoittautunut hieman haitalliseksi ja siinä kolmannessakin epäsuorasti, niin katsoisin kyllä tutkimusnäytön tällä hetkellä viittaavan edelleen siihen, että tyydyttynyt rasva on ainakin lievästi haitallista jos sitä saadaan liikaa suhteessa muihin rasvoihin.
Mutta en todellakaan usko ymmärtäneeni väärin. Nettihän on pullollaan karppaajia todistamassa, että tyydyttynyt rasva ei ole haitallista ja/tai että se on terveellistä.
Luin juuri tieteellisen katsauksen okinawalaisten ruokavaliosta (Willcox DC et al. 2009). Okinawahan on Japanin eteläinen saari ja se on tunnettu siitä, että siellä on enemmän 100-vuotiaita asukkaita kohden kuin missään muualla. Mielenkiintoista on myös se, että iäkkäiden okinawalaisten ruokavalio on erittäin hiilihydraattipainotteinen (58 E%). Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että hiilihydraattien suuri määrä ei sinänsä ole ongelma, vaan se jos niiden laatu on heikko.
Sellaista haluaisin vielä kysyä, että onko pellavansiemenöljy mielestäsi sopivaa paistamiseen? Onko siis pellavansiemenöljyn terveysvaikutukset pilattu, jos sitä kuumentaa?
VastaaPoistaHei Eeva,
VastaaPoistaUuden Mustan jutussani kirjoitin: "Eräät öljyt kestävät kuumentamista heikosti eikä niitä ei pidä käyttää paistamiseen ollenkaan olivatpa ne sitten kylmäpuristettuja tai raffinoituja. Tällaisia öljyjä ovat esimerkiksi pellavansiemenöljy, camelinaöljy ja saksanpähkinäöljy. Ne sopivat vain kuumentamattomiin ruokiin, kuten salaatinkastikkeisiin."
Mitä näille öljyille sitten kuumennettaessa tapahtuu, jos esim. munakkaaseen lisää pellavaöljyä, mutta varsinainen paistorasva on jotain muuta? En ole itse huomannut ainakaan maussa mitään vikaa...
VastaaPoistaEeva,
VastaaPoistaEi se olekaan makuasia. Omega-3-rasvat hapettuvat ja muuttuvat terveydelle haitallisiksi.
Kiitos paljon vastauksestasi Juhana! Ihanaa kun jaksat valistaa meitä pieniä tietämättömiä!
VastaaPoistaPäädyin siis valuttamaan öljyn vasta valmiin ruoan päälle. Hyvää on näinkin. :)