DASH-ruokavalio vähentää myös sydämen vajaatoiminnan riskiä

Verenpaineen alentamisessa parasta näyttöä on DASH-ruokavalion toimivuudesta. Se on ruokavalio, jossa tärkeintä on runsas kasvisten ja hedelmien syöminen. Muita ruokavalion olennaisia osatekijöitä ovat myös täysjyväviljan sekä rasvattomien tai vähärasvaisten maitotuotteiden käyttö. Suolan käyttöä pyritään ruokavaliossa vähentämään, samoin makeisten. Lisäksi ruokavaliossa suositellaan pähkinöiden, siementen ja papujen käyttöä. Myös kalaa suositaan, kuten myös siipikarjaa ja vähärasvaista lihaa. Rasvoissa käytetään kasvirasvoja, esimerkiksi hyvälaatuista margariinia ja kasviöljyjä.

Nyt ruotsalaistutkimuksessa on havaittu, että henkilöillä, jotka söivät eniten DASH-ruokavaliota muistuttaen, on selvästi alempi riski sairastua sydämen vajaatoimintaan. Parhaiten DASH-ruokavaliota noudattaneella neljänneksellä oli yli kolmanneksen (37 %) pienempi riski sairastua sydämen vajaatoimintaan. Tutkimuksen tulokset julkaistiin arvostetussa Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä. Suosittelen DASH-ruokavaliota verenpaineen alentamiseen.

Lähde:

Levitan EB et al. Consistency With the DASH Diet and Incidence of Heart Failure. Arch Intern Med. 2009;169(9):851-857.

Runsaampi magnesiumin saanti voi alentaa aivohalvauksen riskiä

Veren matalat magnesiumin tasot näyttävät kasvattavan aivohalvausriskiä noin 25 prosentilla uuden tutkimuksen mukaan. Myös vähäinen magnesiumin saanti ruokavaliosta oli yhteydessä suurempaan aivohalvausriskiin, vaikkakaan tämä tulos ei aivan saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (P = 0.09).

Magnesium alentaa aivohalvausriskiä mahdollisesti sen ansiosta, että magnesiumilla on hieman verenpainetta alentavaa vaikutusta. Korkea verenpainehan kohottaa aivohalvausriskiä.

Aiemman tutkimuksen mukaan magnesium näyttää alentavan myös kakkostyypin diabeteksen riskiä. Tukholman Karoliinisen Instituutin meta-analyysissä (tutkimusten tutkimuksessa) jokainen 100 milligramman lisä magnesiumin saannissa oli yhteydessä 15 prosenttia vähäisempään kakkostyypin diabeteksen riskiin.

Periaatteessa suomalaiset saavat suosituksiin nähden magnesiumia keskimäärin riittävästi, mutta tässä referoidut tutkimukset herättävät kysymyksen, ovatko suositukset riittävällä tasolla.

Finravinto 2007 -raportin mukaan viljatuotteet ovat merkittävin magnesiumin lähde suomalaisilla. Valkoisissa jauhoissa ja niistä leivotuissa tuotteissa magnesiumia on kuitenkin vain vähän, mutta täysjyvävilja on hyvä lähde. Muita hyviä magnesiumin lähteitä ovat muun muassa pähkinät, auringonkukan siemenet ja monet pavut. Näitä olisikin hyvä syödä nykyistä enemmän.

Lähteet:

Serum and Dietary Magnesium and Risk of Ischemic Stroke. American Journal of Epidemiology.

Magnesium intake and risk of type 2 diabetes: a meta-analysis. Journal of Internal Medicine.

Sikaiso riski on lähempänä kuin Meksikossa

Valtavirran ajatuskulkujen vahvasti läpäisemässä Helsingin Sanomissa on kerrankin hyvä juttu. Toimittaja Ritva Liisa Snellman asettaa artikkelissaan 'Kulkutaudeista tuli kohu-uutisia' sikainfluenssahypetyksen oikeisiin mittasuhteisiin. Hän on käynyt haastattelemassa infektiotautien professoria Heikki Peltolaa, jonka mielestä sekä tiedotusvälineet että osa terveysviranomaisista ovat kadottaneet suhteellisuudentajunsa.

"Keuhkokuumeeseen kuolee joka vuosi neljä miljoonaa lasta, samoin ripulitauteihin, mutta niiden tutkiminen ei ole seksikästä", Peltola selvittää lehdessä.

Itse epäilin sikainfluenssasta vaahtoamista vahvasti jo ennen kuin alkoi näyttää siltä, että se on tautina uskottua lievempi. Tiedotusvälineillä ja ihmisillä on nimittäin taipumuksena korostaa yhtäkkisiä ja dramaattisia riskejä. Hitaasti kehittyvät ja yleiset riskit jäävät samaan aikaan huomiotta.

Hiipivistä ja paljolti näkymättömistä riskeistä huomattavimpia ovat sydän- ja verisuonitaudit, joihin kuolee Suomessa vuodessa noin 20 000 ihmistä. Vaikka suomalaiset periaatteessa tietävätkin jotain sydäntaudeista, tavalliset ihmiset eivät liiemmin ole kiinnostuneita niiden ehkäisystä.

Alettuani muutama vuosi sitten kirjoittaa Ravintoa sydämelle -kirjaani uskoin, että se voisi myydä todella hyvin. Ajattelin, että sydäntautien luvatussa maassa suomalaiset olisivat kiinnostuneita aihetta käsittelevästä kirjasta. Uskoin myös, että ihmiset olisivat kiinnostuneita lääkkeettömistä tavoista pitää huolta terveydestään.

Kirja on myynyt suomalaiseksi, pienen kielialueen tietokirjaksi kohtalaisen hyvin. Se ei silti saavuttanut sellaista huomiota ja myyntimääriä kuin olisin toivonut. Syyksi arvelen sitä, että suomalaiset pitävät sydäntaudin riskiä niin etäisenä iäkkäiden ihmisten asiana, että siihen ei viitsitä perehtyä.

Veikkaisin useimpien meistä silti haluavan iäkkäinä terveitä lisävuosia, jos se vain olisi mahdollista. Lisävuosien hankkiminen olisi kuitenkin hyvä aloittaa mieluiten viimeistään keski-iässä, jotta terveellisten elintapojen vaikutus olisi todella tuntuva. Kehittyyhän valtimotauti hitaasti, vuosikymmenten kuluessa.

Suosittelemani Välimeren ruokavalio on siitä houkutteleva tapa pienentää sydäntautiriskiä, että se ei vaadi suuria kieltäymyksiä. Onhan ruokavaliota noudatettu Välimeren maissa aivan luonnostaan useiden vuosisatojen, ellei vuosituhansien ajan. Pitää vain tietää, miten sitä noudatetaan ja sen jälkeen on vain hieman totuttauduttava uusille tavoille.

Lisätietoa:

Ritva Liisa Snellman. Kulkutaudeista tuli kohu-uutisia. Helsingin Sanomat 3.5.2009. (Maksullista sisältöä)

Vähäkalorinen Välimeren ruokavalio on turvallisempi sydämelle

Erittäin vähähiilihydraattinen ruokavalio voi kohottaa sydäntautiriskiä ainakin lyhytaikaisesti. Uudessa tutkimuksessa, johon osallistuneet olivat ylipainoisia tai liikalihavia naisia, verrattiin vähäkalorista erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota vähäkaloriseen Välimeren ruokavalioon. Tutkimuksessa havaittiin, että edellisen noudattaminen heikensi verisuonen sisäpinnan eli endoteelin toimintaa ensimmäisinä päivinä.

Sen sijaan vähäkalorista Välimeren ruokavaliota noudattaneilla verisuonten kyky rentoutua parani tilapäisesti. Näin siis vähäkalorinen Välimeren ruokavalio vaikuttaa myös endoteelin toimintaa ajatellen turvallisemmalta ja terveellisemmältä valinnalta kuin vähäkalorinen, erittäin vähähiilihydraattinen ruokavalio.


Onko hiilihydraattien vähentämisessä mieltä?

Hiilihydraattien vähentäminen voi olla järkevää vatsanseudun lihavuudesta ja/tai sokeriaineenvaihdunnan häiriöistä kärsiville. Kuten olen aiemmin Ravintoa sydämelle -kirjassanikin kirjoittanut, se on kuitenkin turvallisinta ja terveellisintä tehdä Välimeren ruokavalion puitteissa ja maltillisesti.

Käytännössä suositukseni merkitsee ensinnäkin sitä, että raffinoidut hiilihydraatit (mm. valkoinen leipä, valkoinen riisi, peruna, sokeri ja limsat) karsitaan ruokavaliossa aivan minimiin. Samalla viljan kokonaismäärää voidaan jonkin verran vähentää.

Vihanneksia on terveellistä käyttää runsaasti ja monipuolisesti.

Hedelmiä ei hiilihydraattien pelossa pidä jättää ruokavaliosta pois. Vaikka lisätty fruktoosi tai fruktoosi-glukoosisiirappi (valmisruoissa ja -juomissa) on haitallista, kokonaisten hedelmien mukana saadusta fruktoosista ei ole haittaa, koska niissä on paljon terveellisiäkin aineita. Niissä on muun muassa liukoista kuitua, runsaasti antioksidantteina toimivia flavonoideja ja muita fytokemikaaleja sekä sydämelle ja luustolle terveellistä kaliumia. Jos kuitenkin kärsii verensokeriongelmista tai keskivartalolihavuudesta, voi olla turvallisinta suosia vähemmän sokeria sisältäviä hedelmiä ja marjoja. Vähäsokerisimmat hedelmät näet tästä luettelosta.


Suosi kasvikunnan rasvoja ja kasvikunnan proteiineja

Rasvan ja proteiinin osuutta ruokavaliossa voidaan kasvattaa, mutta kuitenkin kasvikunnan tuotteita painottaen. Esimerkiksi sydämelle terveelliseksi tiedetty, perinteinen kreetalainen Välimeren ruokavalio sisälsi melko runsaasti (n. 40 energiaprosenttia) rasvaa, mutta se saatiin pääasiassa neitsytoliiviöljystä. Lisäksi saatiin myös omega-3-rasvahappoja.

Hiilihydraatteja vähennettäessäkin on terveellistä käyttää runsaammin kasvikunnan proteiineja (pähkinöitä, papuja ja tofua). Käytännössä hyvä linja voisi olla vaikkapa sellainen, että jos lounaalla nautitaan eläinkunnan proteiinia (esimerkiksi kalaa), illalla voidaan syödä jotain kasvikunnan proteiinia (esimerkiksi tofua). Tällainen linja vähentää sekä diabetes- että sydäntautiriskiä.

Lähde:

Buscemi S et al. Effects of hypocaloric very-low-carbohydrate diet vs. Mediterranean diet on endothelial function in obese women. Eur J Clin Invest. 2009 May;39(5):339-47.

Hauskaa Vappua!

Kuten tiedämme, humalahakuinen juominen ei ole terveellistä. Haluan siksi rohkaista lukijoitani hillittyyn vapun viettoon. Alla olevassa Alivaltiosihteerin videossa näytetään oivallisesti, että selvinkin päin voi pitää hauskaa.

Maan päivän saarna

Kuva JH

Hyvää Maan päivää Sinulle lukijani, vaikkakin päivän myöhässä. En ollut ajatellut kirjoittaa koko asiasta, mutta tämän Deepak Chopran lyhyen englanninkielisen tervehdyksen kuunteleminen innoitti minut kuitenkin tarttumaan aiheeseen.

Terveellinen ravinto ja Maan hyvinvointi liittyvät toisiinsa. Meidän alettava pitää ympäristöstämme parempaa huolta, jos haluamme, että lapsillammekin on tulevaisuudessa riittävästi puhdasta ruokaa. Myös puhtaan veden varannot ovat vaarassa. Luonnon saastuttamisen ja luonnonvarojen tuhlaamisen vähentäminen on alettava ottaa tosissaan.

Monet tuudittautuvat yhä teknologiaoptimismiin. Poliitikot ja muut uskovat, että voimme jatkaa kutakuinkin samaa elämäntapaa kuin ennenkin. He ajattelevat, että uudet ympäristöystävällisemmät keksinnöt pelastavat meidät. He uskottelevat, että riittää kun autojemme hiilidioksidipäästöt ovat hieman vähäisemmät.

Itse näen, että länsimaisessa elämäntavassamme ja luontosuhteessamme on jotain paljon pahemminkin vialla kuin vain se, että teknologiamme on liian saastuttavaa. Ympäristöystävällisen teknologian kehittämisen lisäksi meidän on välttämätöntä muuttaa perustavanlaatuisesti sitä, miten suhtaudumme luontoon. Emme voi jatkaa enää sillä tavoin, että pidämme luontoa vain hyväksikäytön kohteena ja raaka-ainevarantona.

Välineellisen ja vieraantuneen luontosuhteen on muututtava. Monet aikaisemmat kulttuurit, esimerkiksi monet intiaanikultuurit ja hindut, olivat hyvin tietoisia ihmisen läheisestä yhteydestä luontoon.

"Me olemme osa tätä maata ja se on osa meitä. Tuoksuvat kukat ovat sisariamme, ja kauris, hevonen ja mahtava kotka ovat veljiämme.  Kallioiset harjanteet, niittyjen rehevyys, ponin ruumiin lämpö ja ihminen — kaikki kuuluvat samaan perheeseen."

— INTIAANIPÄÄLLIKKÖ SEATTLE

Myös meidän on oivallettava uudelleen yhteytemme luontoon. Jos jatkamme edelleen piittaamattomalla ja lyhytnäköisellä linjalla, tuhoamme vähitellen elämän edellytykset tällä pallolla. Länsimaista hybristä seuraa nemesis ellemme muuta suuntaa.

Tarvitsemme uutta, kunnioittavaa asennoitumista luontoon. Sen on perustuttava siihen, että tunnustamme täyden riippuvuutemme kauniista luomakunnasta, kosmoksesta. Tästä lähtökohdasta löydämme myös sellaisia arkipäivän ratkaisuja, joiden avulla pystymme jälleen löytämään harmonisen tavan elää luonnon kanssa sopusoinnussa.

Lisävirikkeitä:

The Eco-Philosophy Center

Vihreä Elämän Suojelun Liitto ry.

Why the Free Market Doesn't Work: Consumption vs. Conservation

Seitsemän tapaa, joilla voit vähentää syömisesi ympäristövaikutuksia

Eräiden tiedossa oli jo 1970-luvulla, että ruoantuotannolla on ekologisia vaikutuksia. Frances Moore Lappé kirjoitti silloin kirjan Diet for a Small Planet, joka suomennettiin sittemmin nimellä Ruokaa kaikille. Kuten monien muiden uusien asioiden kohdalla, suuri yleisö ei ollut vielä silloin valmis vastaanottamaan viestiä.

Vasta nyt kun ilmastonmuutos on käynyt yhä ilmeisemmäksi ja kun ruoantuotannon ilmastovaikutuksia on alettu tutkia, ajatukset ovat alkaneet saada vastakaikua. Ruoantuotannon ympäristövaikutukset ovat asia, josta puhutaan nykyään jo YK:n tasolla ja siitä voidaan kertoa YLEn TV-uutisissakin.

NaturalNews.com-sivustolla on nyt artikkeli, jossa kiteytetään hyvin viisi tapaa, joilla jokainen meistä voi vähentää syömisen haitallisia ympäristövaikutuksia. Kirjoitin vapaasti niiden pohjalta omat seitsemän kohtaani.

Osta paikallisesti tuotettua ruokaa. Suuri osa ruoantuotannon hiilijalanjäljestä on peräisi siitä, että ruokaa joudutaan kuljettamaan pitkiä matkoja ennen kuin se päätyy kaupan hyllylle.

Vältä talvisin Suomessa kasvihuoneessa viljeltyjä vihanneksia. Jos valinta on tehtävä espanjalaisen tuontitomaatin ja Suomessa talvella kasvihuoneessa viljellyn tomaatin välillä, espanjalainen on ympäristöä säästävämpi valinta, koska kasvihuoneviljely syö valtavat määrät energiaa. Aiheesta enemmän Helsingin Sanomien artikkelissa.

Kävele tai pyöräile kauppaan. Voit vähentää liikenteen päästöjä myös kävelemällä tai pyöräilemällä kauppaan sen sijaan, että ajaisit sinne autolla. Saat samalla terveellistä liikuntaa.

Vältä turhia pakkauksia. Jätteen vähentämiseksi voit ostaa suuremmissa erissä tai ostaa pakkaamattomia tai vain vähän pakattuja tuotteita. Voit myös käyttää omaa kassia sen sijaan, että ostaisit muovikassin.

Suosi kasvikunnan ruoka-aineita. Nykyään on osoitettu jo vakuuttavasti, että eläinkunnan ruokien tuottaminen kuormittaa ympäristöä huomattavasti enemmän kuin kasvikunnan ruokien. Lisäksi kasvikunnan ruoka-aineiden runsaampi käyttö olisi myös terveellisempää. Se ei merkitse sitä, että kaikista täytyisi tulla vegaaneja, mitä en pidä edes terveydellisesti ihanteellisena. Hyvä muutos esimerkiksi olisi, että 30-50 prosenttia eläinkunnan tuotteista saatavasta proteiinista korvattaisiin kasvikunnan proteiinilähteillä, kuten esimerkiksi pähkinöillä, pavuilla ja tofulla.

Suosi yksinkertaisia perusraaka-aineita. Vältä elintarviketeollisuuden runsaasti jalostamia ja käsittelemiä ruokia. Ruoan prosessointi kuluttaa energiaa ja raaka-aineita. Se myös vähentää ruoan sisältämien ravintoaineiden määrää. Ruoka on yleisesti ottaen terveellisintä valmistaa yksinkertaisista perusraaka-aineista.

Viljele itse. Kaikilla meillä ei ole mahdollista viljellä kaikkea ruokaa itse, mutta monilla on mahdollisuus palstaviljelyyn. Kasvattaessasi ruokasi itse tiedät aina syöväsi laadukkaista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Lisäksi monet pitävät kasvimaan hoitoa rentouttavana ja mukavana.

Lisäpuuhaa:

Englanninkielentaitoiset voivat käyttää tätä aterialaskuria sen selvittämiseksi, kuinka paljon eri ateriat tuottavat kasvihuonepäästöjä.

Välimeren ruokavalio osoittautui jälleen kerran suojaavaksi

Välimeren ruokavalio on osoittautunut jälleen kerran sepelvaltimotaudilta suojaavaksi. Se käy ilmi uudesta katsauksesta, jossa käytiin järjestelmällisesti läpi aikaisempia tutkimuksia.

Katsauksen mukaan on hyvää näyttöä siitä, että vihannekset, pähkinät ja Välimeren ruokavalio suojaavat sepelvaltimotaudilta. Yhtä vakuuttavaa näyttöä on siitä, että transrasvahapot ja korkea glykeeminen indeksi tai kuorma ovat haitallisessa yhteydessä sydäntauteihin. 

Lisäksi korkealuokkaisimmat tutkimukset osoittavat katsauksen mukaan hyvin myös sen, että yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvoja (rypsiöljyä, oliiviöljyä) sisältävillä ruokavalioilla on sydäntaudeilta suojaavaa vaikutusta. Samoin näistä tutkimuksista on hyvää näyttöä, että länsimaisen ruokavaliomallin mukaisesti syöminen on riski. Toisin sanoen runsas punaisen lihan, lihajalosteiden, rasvaisten maitotuotteiden ja raffinoitujen ruokien käyttö on riski, kuten tutkimusta referoiva Medical News Today -uutisartikkelikin kertoo.

Kohtalaista näyttöä on lisäksi siitä, että kalansyönti, kalan omega-3-rasvahapot, runsaasti E- ja C-vitamiineja sisältävät ruoat, beetakaroteeni (esimerkiksi porkkanoissa), täysjyvävilja, hedelmät, kuitu ja alkoholi suojaavat sydäntaudeilta.

Uusi tutkimus tukee täysin ravitsemuslinjaani ja niitä neuvoja, joita annan Ravintoa sydämelle -kirjassani. Jos olet kiinnostunut tutkimustietoon perustuvasta tavasta pitää huolta sydämestäsi, suosittelen kirjan hankkimista. Teos on kirjoitettu tavallisia terveydestään kiinnostuneita lukijoita — Sinuakin — varten.

Lähteet:

A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease.

Vegetables, Nuts And Mediterranean Diet Better For Heart, Research Review.

D-vitamiini lievittää tulehdusta

Alhaiset D-vitamiinitasot ovat yhteydessä lievään krooniseeen tulehdukseen. Näin kertoo Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä julkaistu tutkimus. Tulehdusarvon TNF-α (tuumorinekroositekijä alfa) havaittiin olevan korkeammat naisilla, joiden D-vitamiinitasot olivat matalat. Havainto selittää osaltaan D-vitamiinin merkitystä tulehduksiin liittyvien sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Tällaisia sairauksia ovat muun muassa sydäntaudit, MS-tauti ja nivelreuma.

Tieto merkitsee sitä, että D-vitamiinin riittävästä saannista kannattaa huolehtia myös tulehdusten vähentämiseksi. Optimaalisten D-vitamiinitasojen saavuttamiseksi useimmat aikuiset tarvitsevat noin 50 mikrogrammaa D3-vitamiinia päivässä syksystä kevääseen (50 mikrogrammaa on samalla voimassa oleva, erittäin konservatiivinen turvallisen saannin yläraja aikuisille). D-vitamiinia saa hyvin varustetuista apteekeista ja luontaistuotekaupoista 25 mikrogramman vahvuisena. 

Kesäaikaan on järkevää ottaa maltillisesti aurinkoa. Jos auringonottoa vältetään esimerkiksi ihosyövän pelossa, myös kesäaikaan on tarpeen käyttää D-vitamiinilisää. Laitospotilaat ja iäkkäät ihmiset tarvitsevat kesäaikaankin D-vitamiinilisää. 

Lähde:

Relationship Between Vitamin D Deficiency And Increased Inflammation In Healthy Women. Medical News Today.

Tomaatit ja porkkanat vähentävät lonkkamurtumien riskiä

Viikon takainen blogikirjoitukseni oli tietysti pelkkää aprillia, mutta tämä ei enää ole. Arvostetussa luustotutkimuksia julkaisevassa tiedelehdessä on julkaistu nimittäin tutkimus, jonka mukaan runsas karotenoidien saanti on selvässä yhteydessä väheisempään lonkkamurtumien riskiin. Karotenoidithan ovat kasvisten sisältämiä väriaineita, joita on runsaasti tomaateissa, porkkanassa, vihreissä vihanneksissa ja vesimelonissa.

Yli 17 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa tutkittavat olivat iäkkäitä, keskimäärin 75-vuotiaita naisia ja miehiä. Tutkimuksessa havaittiin, että eniten karotenoideja saaneella kolmanneksella oli 46 prosenttia pienempi riski saada lonkkamurtuma kuin karotenoideja vähiten saaneella kolmanneksella.

Yksittäisistä karotenoideista selvintä hyötyä havaittiin olevan lykopeenista, jota on runsaasti tomaatissa. Niillä tutkituista, jotka söivät vähintään 4,4 annosta tomaattiruokia viikossa, oli 42 prosenttia pienempi riski saada lonkkamurtuma verrattuna alle tuon määrän syöneisiin henkilöihin. Nämä tulokset olivat myös tilastollisesti merkitseviä.

Se, miten karotenoidit voisivat vaikuttaa myönteisesti luustoon, voi tuntua käsittämättömältä. Karotenoideilla on kuitenkin monia vaikutuksia luustoon. Laboratoriotutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että tomaatin väriaine lykopeeni vähentää luustoa luustoa hajottavien solujen muodostumista ja siten myös luuston liiallista hajoamista. Lisäksi lykopeeni stimuloi luustoa muodostavien solujen syntymistä.

Beetakryptoksantiini on toinen ruuan sisältämä karotenoidi, jonka on myös osoitettu estävän luuston hajoamista ja ja stimuloivan luuston muodostumista. Tätä karotenoidia on runsaasti esimerkiksi talvikurpitsassa, papaijassa, paprikassa ja mandariineissa.

Tutkijat pitävät tutkimuksensa tuloksia hyvin luotettavina tutkimusmuodon ja pitkän, yli 17 vuotta kestäneen seuranta-ajan vuoksi. Siten ei ole todennäköistä, että tutkimuksen havainnot ovat virhetulos tai vain sattuman seurausta. Tutkimus voi osaltaan selittää sitä, miksi Välimeren tomaattia runsaammin käyttävissä ruokakulttuureissa osteoporoosiriski on paljon pienempi kuin esimerkiksi Pohjoismaissa.

Tutkimuksen tuloksia voi tulkita niin, että karotenoidien runsaasta saannista huolehtiminen on todennäköisesti yksi hyvä lisäkeino huolehtia luuston kunnosta. Se hidastanee luuntiheyden heikkenemistä ja erityisesti myöhemmällä iällä myös murtumien riskiä.

Käytännössä luustoa suojaavan määrän karotenoideja saa siten, että syödään päivittäin esimerkiksi kaksi porkkanaa sekä yhtä desilitraa tomaattimehua vastaava määrä tomaattiruokia (se voi olla myös esimerkiksi tomaattikeittoa). Myöskään vihreitä vihanneksia ei pidä unohtaa karotenoiden lähteenä senkään vuoksi, että niissä on luuston tarvitsemaa K-vitamiinia.

Lähteet:

Sahni S et al. Protective Effect of Total Carotenoid and Lycopene Intake on the Risk of Hip Fracture: A 17-Year Follow-Up From the Framingham Osteoporosis Study.

Sahni S et al. Inverse association of carotenoid intakes with 4-y change in bone mineral density in elderly men and women: the Framingham Osteoporosis Study.

Läski saadaan viimein hyötykäyttöön

Lihavuusleikkaukset ovat yleistyneet kaikkialla läntisessä maailmassa niin paljon, että poistetun rasvan hyötykäyttöä on alettu pohtia. Yhdysvalloissa lihavuusleikkauksilla poistetaan niin paljon rasvaa, että sitä on voitu nyt alkaa koeluonteisesti käyttää autojen polttoaineena.

— Yhdessä lihavuusleikkauksessa poistetulla rasvalla auto kulkee noin 852 kilometriä, ja kun lihavuusleikkauksia tehdään nykyiseen liukuhihnatahtiin, polttoaineen saanti on turvattu, kertoo tuotekehittelyyn osallistunut energiaprofessori April Fool Kalifornian yliopistosta.

Kaiken kaikkiaan arvioidaan, että noin 5 prosenttia autoista voisi käyttää läskiä polttoaineena 10 vuoden kuluttua. Professori Fool pitääkin erinomaisen innovatiivisena, että näin lihavuudenhoito ja ympäristöystävälliset teknologiat voivat viimein lyödä kättä keskenään.

Kadmiumin saantia on suotavaa vähentää

Kadmium on raskasmetalli, jota kertyy elimistöön pääasiallisesti tupakoinnin ja ruoan mukana. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on nyt antanut aiempaa paljon tiukemmat ohjeet kadmiumin saannista. Syynä tiukentuneisiin ohjeisiin on ennen kaikkea se, että käsitykset turvallisen saannin määristä ovat uuden tutkimustiedon myötä laskeneet.

Kun aiemmin kadmiumin vielä turvallisen saannin määrinä pidettiin 7 mikrogrammaa painokiloa kohti viikossa, EFSA on nyt alentanut rajan 2,5 mikrogrammaan. Suomalaisten saanti keskimäärin jää vielä tuon rajan alle, 0,9—1,95 mikrogrammaan painokiloa kohti viikossa. Suomalaisten eurooppalaista vähäisempi saanti johtuu Evirasta saamieni tietojen mukaan muun muassa siitä, että täällä keinolannoitteet ovat tarkemmin valvottuja kuin muualla Euroopassa.

Vaikka suomalaisten keskimääräiset kadmiumin saantimäärät eivät ylitäkään turvallisen saannin rajaa, kadmiumin saannin rajoittaminen kuitenkin kannattaa, koska kadmium rasittaa munuaisia, lisää tuntuvasti osteoporoosin riskiä ja se on myös luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi.

Tupakoinnin välttäminen on tärkein yksittäinen keino vähentää kadmiumin saantia. Tupakoinnin osuus kadmiumin saannista on 15—30 prosenttia, kun tupakoidaan 20—40 savuketta päivässä. Kuitenkin kun otetaan huomioon se, että kadmiumin imeytyminen keuhkoista on ruuansulatuskanavaa suurempaa, tupakoinnista saadaan kadmiumia käytännössä saman verran kuin ravinnostakin.

Korkeita kadmium-pitoisuuksia on näissä ruoka-aineissa: munuainen, maksa, simpukat, osterit, mustekala (myös kalmari), merilevä, hevosenliha, metsäsienet, pellavansiemenet ja tumma suklaa. Näitä ei pitäisikään syödä kovin suuria määriä. Merilevää, pellavansiemeniä ja tummaa suklaata en silti näkisi tarpeelliseksi hylätä kokonaan, koska vähäisesti nautittuina ne ovat muuten terveellisiä. Harvoin voi toki syödä muitakin.

Erityisen korkeita pitoisuuksia on hirven ja poron maksassa ja munuaisissa, minkä vuoksi yli 1-vuotiaiden eläinten maksaa tai munuaisia ei hyväksytä lainkaan elintarvikkeiksi. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira muistuttaakin metsästäjiä siitä, että hirven sisäelimiä ei pitäisi käyttää korkean kadmiumpitoisuuden vuoksi. Myös etanoiden kadmiumin määrä on hälyttävää tasoa, mutta niiden syöminen taitaa olla Suomessa kulinaarinen kuriositeetti.

Keinolannoitteiden käyttö lisää kadmiumpitoisuutta ja siksi tavanomaisesti viljellyn ruoan kadmiumpitoisuus on keskimäärin korkeampi kuin luonnonmukaisesti viljellyn. Eri ruoka-aineryhmistä eniten kadmiumia saadaan viljasta sen runsaan käytön vuoksi. Siksi luomuviljan käyttö olisikin perusteltua, vaikka sen kadmiumpitoisuus ei välttämättä aina olekaan alempi kuin tavanomaisesti viljellyn. On eräitä tutkimusviitteitä, joiden mukaan erityisesti luomuviljelty pinaatti, tomaatti ja peruna on paljon puhtaampaa tavanomaisesti viljeltyyn verrattuna.


Lisätietoa:

Eviran tiedonanto asiasta

EFSAn lausunto asiasta

Hauska parodia terveysasioista

NaturalNews.com on sivusto, joka käsittelee terveysasioita välillä melko poleemisellakin tavalla. Nyt sivustolla on julkaistu huvittava parodia (klikkaa lukeaksesi) siitä, miten jokainen meistä voi omaksua valtavirran ajatukset koskien terveyttä ja hyvää ravitsemusta. En ole kaikista jutun taustalla piilevistä olettamuksista täsmälleen samaa mieltä sivuston kanssa, mutta kirjoitus ravistelee mielestäni silti hyvällä tavalla sovinnaisia ajatuskulkuja. Suosittelen kaikille englanninkielentaitoisille lukijoilleni.

Rasvahappo joka suojaa verisuonia kalkkiutumiselta

Verisuonten kalkkiutuminen, K2-vitamiini ja D-vitamiini ovat hakusanoja, jotka blogini kävijälaskureiden perusteella ovat kiinnostaneet monia lukijoita. Monipuolistaakseni kuvaa siitä, miten verisuonten kalkkiutumista voidaan ehkäistä, pidän tarpeellisena kirjoittaa vielä yhdestä tekijästä, jolla ilmeisestikin voidaan ehkäistä verisuonten kalkkiutumista hyvin tehokkaasti, jo aiemmin mainittujen lisäksi.

Se tekijä on linoleenihappo. Se on ravinnon rasva, jota ruokavalioissamme on pääasiassa alfalinoleenihappona, joka on omega-3-rasvahappo. Ruuissamme on lisäksi pieniä määriä gammalinoleenihappoa, joka on omega-6-rasvahappo.

Vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa runsaampi linoleenihapon saanti ruokavaliosta oli voimakkaassa yhteydessä vähäisempään verisuonten kalkkiutumiseen. Tutkitut jaettiin viiteen eri ryhmään heidän saamansa linoleenihapon määrän mukaan. Eniten linoleenihappoa ruuastaan saaneilla havaittiin peräti 65 prosenttia vähemmän verisuonten kalkkiutumista linoleenihappoa vähiten saaneisiin verrattuna.

Eniten linoleenihappoa käyttäneiden saanti oli tässä tutkimuksessa keskimäärin 1,25 grammaa päivässä. Sen saavuttamiseksi tarvitaan vajaa 1 ruokalusikallinen rypsiöljyä tai noin ½ teelusikallista pellavansiemenöljyä päivässä. Ylenmääräiseen alfalinoleenihapon nauttimiseen en näe kuitenkaan aihetta.

Tutkimus puoltaa epäsuorasti rypsiöljyn käyttöä ruokaöljynä ja miksei myös rypsiöljypohjaisen margariinin käyttöä. Jos käytetään pääasiassa oliiviöljyä (kuten itse teen), on pidettävä huolta siitä, että alfalinoleenihappoa saadaan riittävästi muista lähteistä, esimerkiksi mainitusta pellavansiemenöljystä tai saksanpähkinöistä, koska oliiviöljyssä tätä rasvahappoa ei ole käytännössä lainkaan.

Gammalinoleenihappoa saadaan ruuasta vain hyvin vähän. Sen käytöstä ravintolisänä voi olla lisähyötyä. Jos niin tehdään, olisi tärkeää kuitenkin pitää huolta siitä, että samalla saadaan riittävästi kalan pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja, EPA:a ja DHA:ta.

Lähde:

Djoussé L et al. Dietary Linolenic Acid Is Inversely Associated With Calcified Atherosclerotic Plaque in the Coronary Arteries. Circulation. 2005 Jun 7;111(22):2921-6.

Teenjuonti pienentää aivohalvausriskiä

Teenjuonti on yhteydessä pienempään aivohalvausriskiin tieteellisessä Stroke-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan. Kolmen päivittäisen teekupillisen juonti vähensi ei-aasialaisessa väestössä, kuten esimerkiksi eurooppalaisilla, aivohalvausriskiä 24 prosentilla. Suuruudeltaan vähennys on samaa luokkaa kuin esimerkiksi liikunnan vaikutus aivohalvausriskiin. Liikunta pienentää sitä noin 20 prosentilla. Mielekästä on tietysti yhdistää molemmat keinot.

Hyötyä on yhtä lailla niin mustasta kuin vihreästäkin teestä. Tee suojaa aivohalvaukselta todennäköisesti sisältämiensä flavonoidien ansiosta. Ne parantavat verisuonen sisäseinämän eli endoteelin toimintaa.

Muita tutkimuksiin perustuvia keinoja aivohalvausriskin vähentämiseksi löytyy Ravintoa sydämelle -kirjastani.

Lisätietoa:

Uutisartikkeli Medpage Today -sivustolla.

D-vitamiini vähentää flunssaan sairastumisen riskiä

Uuden laajan tutkimuksen mukaan D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua flunssaan ja muihin ylähengitysteiden infektioihin. Niillä tutkituista, joiden seerumin D-vitamiinitasot olivat alle 25 nanomoolia litrassa (eli 10 ng/ml) oli 40 prosenttia suurempi riski sairastua flunssaan kuin niillä tutkimukseen osallistuneista, joiden D-vitamiinitasot olivat vähintään 75 nanomoolia litrassa (eli 30 ng/ml). Astmaa tai keuhkoahtaumatautia sairastavilla riski oli vielä huomattavasti suurempi.

Suomalaisten keskimääräiset D-vitamiinitasot lienevät noin 50-55 nanomoolia litrassa. Tutkimuksen tuloksen perusteella voikin hyvin tehdä sen johtopäätöksen, että suomalaisten olisi järkevää tavoitella korkeampia D-vitamiinitasoja flunssien ehkäisemiseksi. Käytännössä se merkitsee sitä, että D-vitamiinia tulisi käyttää ravintolisänä nykyistä runsaammin. Aikuisten tulisi käyttää sitä vähintään 25 mikrogrammaa, mutta mieluummin 50 mikrogrammaa päivässä. Ravinnosta ei D-vitamiinia ole käytännössä mahdollista saada optimaalista määrää, vaan varsinkin talviaikana riittävän D-vitamiinilisän käyttö on tarpeen.

Vapaus valita hoitomuoto on tärkeä

A-studiossa nähtiin insertti, jossa kerrottiin aikeista rajoittaa luontaishoitoja. Asia liittyy siihen, että sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan alaa sääntelevää lainsäädäntöä. Hanke on esitelty niin, että luontaishoitojen rajoittamisella pyrittäisiin suojaamaan haavoittuvaisia potilasryhmiä. Lainsäädäntöä valmistelevan työryhmän yksipuolinen koostumus viittaa kuitenkin siihen, että taustalla on ennen kaikkea ideologinen halu rajoittaa sellaisia hoitoja, joiden harjoittaminen ei sovi vallitsevaan terveydenhoitoa koskevaan paradigmaan.

Näen asian niin, että luontaishoitoja ja vaihtoehtohoitoja koskevia ennakkoluuloja on paljon. Siitä kertoo jo se, että hoidot on pyritty leimaamaan orwellilaisen uuskielisellä termillä "uskomushoidot".

Termin käytön taustalla on se paikkansa pitämätön olettamus, että luontaishoitojen teho olisi pelkästään uskomuksen varassa. On selvää, että luontaishoitoja koskevaa näyttöä on vähemmän kuin koululääketieteen hoitoihin liittyvää, koska edellisten tutkimiseen ei liity sellaisia taloudellisia intressejä, että niillä voisi rikastua. Tutkimusrahoitusta ei siksi löydy, ja kun sitä ei löydy, näyttöäkin kertyy vähemmän.


Onnellinen asiakas aromaterapiahieronnan jälkeen. Kuva JH

Toisaalta on niin, että uskomushoito-nimityksen käyttäjät eivät ole perillä siitäkään vaihtoehtohoitoja koskevasta näytöstä, jota jo on olemassa. Esimerkiksi akupunktion hyödyistä migreenissä ja niska-hartia-alueen säryissä on näyttöä, ja kalevalaisen jäsenkorjauksen on osoitettu auttavan alaselkäkipuihin paremmin kuin fysioterapian. Kosketushoidoistakin on olemassa suomalainen väitöskirjatutkimus, joka kertoi hoitojen auttavan.

Luontaislääketieteen käyttämillä hoitomenetelmillä on usein myös pitkiä perinteitä. Hoitomenetelmien harjoittamisen taustalla on monesti käytännön kokemusta siitä, että jokin toimii. Lääketieteen piirissä vastaavaa kutsutaan kliiniseksi kokemukseksi.

En väitä, että kaikki luontaishoidot toimisivat. En esimerkiksi itse ole saanut apua homeopatiasta, ja suhtaudun siihen aika skeptisesti. Toisaalta pidän taas monia muita hoitoja hyödyllisinä. Paitsi suoranaisesti parantavia, luontaishoitojen joukossa on monia miellyttäviä kosketushoitoja, joilla on rentouttava ja muutenkin hyvää tekevä vaikutus. Itse pidän paljon esimerkiksi aromaterapiahieronnoista. Olisi todella harmi, jos laajoilta potilasryhmiltä kiellettäisiin oikeus esimerkiksi tällaisiin hemmotteluhoitoihin.

Katson, että hoitomuotoja koskeva valinnanvapaus on asia, jonka pitäisi itsestään selvästi kuulua moniarvoiseen yhteiskuntaan siinä kuin esimerkiksi mielipiteenvapauden ja kokoontumisoikeudenkin. Jos olet kiinnostunut siitä, että myös tällä alueella yhteiskunnassamme säilyisi valinnanvapaus, käy allekirjoittamassa asiaa koskeva adressi (klikkaa tätä).

Lisätietoa:

Luonnonlääketieteen keskusliiton kuvaus asiasta (pdf)