Salminen aloittaa juttunsa kertomalla, että 20 vuotta sitten keskeisissä päivälehdissä julkaistiin ilmoitus: "Viisi asiaa, jotka olet halunnut kuulla ravinnon rasvoista, mutta kukaan ei ole kertonut." Keskeinen mainoksen sanoma oli, ettei maitorasva ole haitallista sydämen terveydelle. Salminen jättää mainitsematta, että ilmoituksen kustansivat maidontuottajat ja Valio, joilla oli tietysti omat taloudelliset intressinsä puolustaa maitorasvaa.
Sittemmin maidontuottajat ja Valio ovat aika hyvin taipuneet virallisen ravintovalistuksen taakse, mutta Salminen jatkaa yhä siitä, mihin 20 vuotta sitten jäätiin.
Salminen katsoo englantilaisen Caerphilly-tutkimuksen tulosten osoittavan, että runsas maito vähentäisi sydänsairastavuutta ja aivohalvauksia. Tutkimuksen tulosten lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että runsas maidonjuonti yhdistyi tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan vähäisempään aivohalvausten määrään (p = 0.05). Iskeemisen sydäntaudin ja kokonaiskuolleisuuden kohdalla sekoittavien tekijöiden osalta täysin vakioidut tulokset olivat kaukana tilastollisesta merkitsevyydestä (p = 0.59 ja p = 0.67). Siten tulosten perusteella ei voi ainakaan väittää sitä, mitä Salminen väittää tulosten osoittavan. Maito tosin yhdistyi alempaan aivohalvausten määrään, mutta mikään tutkimuksessa ei osoita, että se olisi ollut juuri maidon rasvaisuuden ansiota.
Salminen käyttää keppihevosenaan myös kreikkalaisen Cardio2000-tutkimuksen osatutkimusta. Salmisen mukaan tutkimus osoittaisi maidon suojaavan sydäntaudeilta. Salminen on siltä osin oikeassa, että tutkimuksessa maitotuotteiden käyttö yhdistyi alempaan sepelvaltimotaudin riskiin. Jos kuitenkin katsoo Cardio2000-tutkimusta tarkemmin, voi huomata, että sepelvaltimotautiriskin vähentämisen kannalta optimaalinen maitotuotteiden (sisältäen kaikki maitotuotteet, ei siis vain maitoa) määrä oli niinkin alhainen kuin vain 7,4 annosta viikossa. Määrä on niin vähäinen, että siihen päästäkseen suomalaisten pitäisi vähentää maitotuotteiden käyttö alle puoleen nykyisestä!
Edellä mainituista tutkimuksista kumpikaan ei osoita rasvaisen maidon haitattomuutta tai terveellisyyttä rasvattomaan nähden, koska kummassakaan ei ollut arvioitu riskejä suhteessa maidon rasvaisuuteen. Luotettavampaa tietoa rasvaisen ja rasvattoman maidon terveellisyydestä saadaan esimerkiksi suureen Sairaanhoitajien terveystutkimuksen aineistoon perustuvasta Harvardin tutkimuksesta Dietary saturated fats and their food sources in relation to the risk of coronary heart disease in women. Siinä tutkittiin myös rasvaisen ja rasvattoman maidon yhteyttä sydäntautiriskiin.
Tutkijat havaitsivat, että rasvaista maitoa runsaasti juoneilla oli 67 prosenttia korkeampi sepelvaltimotautiriski maitoa lähes täysin välttäneisiin verrattuna. Tulos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p = 0.0001). Lisäksi rasvattoman maidon käyttö yhdistyi 22 prosenttia alempaan sepelvaltimotautiriskiin sitä lähes täysin välttäneisiin verrattuna. Vaikkakaan tämä tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä, tulos osoitti kuitenkin trendiä vähenemisen suuntaan (p = 0.09) ja oli siten todennäköinen.
"Similarly, the ratio of high-fat to low-fat dairy product consumption was positively associated with the risk of CHD. Among the dairy products, whole-milk consumption was associated with a significantly increased risk of CHD. The multivariate RRs across categories of intake of whole milk [almost never, <244 trend =" 0.09).">
Tämän tutkimuksen valossa on siis viisasta korvata rasvainen maito rasvattomalla, jos maitoa juo ja haluaa vähentää omaa sydäntautiriskiään. Maidonjuonti ei tietenkään ole mitenkään välttämätöntä, vaan pidän parempana maitotuotteiden käyttöä esimerkiksi rasvattomana jogurttina ja juustoina. Jos haluaa rajoittaa tyydyttyneen rasvan saantia esimerkiksi siten kuin virallisissakin ravitsemussuosituksissa suositellaan, mikä mielestäni on viisasta, se edellyttää silloin sitä, että suurimman osan käytetyistä maitotuotteista tulee olla rasvattomia tai vähärasvaisia.
Klikkaa isommaksi.
Tyydyttyneiden rasvojen määrää on lisäksi hyvä tarkastella suhteessa tyydyttymättömien rasvojen saantiin. Olennaista on, että kasvikunnan pääasiassa tyydyttymättömiä rasvoja saadaan riittävästi suhteessa eläinkunnan suurelta osin tyydyttyneisiin rasvoihin. Maissa, joissa eläinrasvaa saadaan ravinnosta runsaasti ja kasvikunnan rasvaa vain vähän, sydäntautikuolleisuus on yleensä korkeaa. Yleisesti on siis järkevää rajoittaa eläinrasvojen saantia ja pitää huolta riittävästä hyvälaatuisten kasvirasvojen saannista. Hyviä kasvikunnan rasvoja on esimerkiksi neitsytoliiviöljyssä, kylmäpuristetussa rypsiöljyssä, avokadossa ja pähkinöissä. Lisäksi on tietysti hyvä pitää huolta kalan pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen saannista eli rasvaista kalaa on hyvä syödä.
"että rasvaista maitoa runsaasti juoneilla oli 67 prosenttia korkeampi sepelvaltimotautiriski maitoa lähes täysin välttäneisiin verrattuna."
VastaaPoistaOliko kyseessä täydet verrokkiryhmät, joissa ainoa ero oli maitotyypissä? Usein ne jotka juovat rasvatonta maitoa seuraavat ruokavaliotaan muutenkin, ja vastaavasti rasvaista maitoa käyttävien ruokavalio saattaa muutenkin olla rasvainen. Puhumattakaa päivittäisten kaloriannosten eroista.
Tässä yhteydessä ei kai voi puhua verrokkiryhmistä, koska kysymyksessä oli väestötutkimus eikä satunnaistettu ja kontrolloitu tutkimus. Tulokset oli kuitenkin kontrolloitu useiden sekoittavien tekijöiden osalta (mm. iän, painoindeksin, tupakoinnin, vaihdevuosi-iän, mahdollisen hormonikorvaushoidon, perinnöllisen sydäninfarktiriskin, E-vitamiinilisän käytön, alkoholinkäytön, verenpainehistorian, aspiriininkäytön, liikunnan ja kokonaisenergiansaannin mukaan). Pidän aika epätodennäköisenä, että tuloksiin olisi jäänyt ainakaan paljon näistä mainituista syistä johtuvaa vaikutusta. Esimerkiksi vihannesten tai hedelmien vähäisempi käyttö saattaa tietysti osittain selittää eroja, mutta en usko senkään selittävän eroja kokonaan. Tutkimus oli eräiden maailman arvostetuimpiin kuuluvien ravitsemustutkijoiden tekemä, joten en myöskään usko, että tutkimuksessa olisi isoja metodologisia virheitä.
VastaaPoistaTätä metodista peruskysymystä aiemmin linkittämäsi suomalainen väitöstutkimus valotti varsin olennaisella tavalla. Vaikka sekoittavat tekijät kontrolloitiin huolellisesti, tutkija sanoutui jyrkästi irti yksittäisten ruoka-aineiden tilastollisesta haitallisuudesta (ruis, liha ja kahvi suhteessa varhaisiin verisuonimuutoksiin). Yksittäiset ravintotekijät haluttiin nähdä ainoastaan ruokavaliotyypin markkereina.
VastaaPoistaNähdäkseni sama logiikka pitäisi tällöin ulottaa myös maidon rasvaan -sekä silloin, kun se näyttäytyy haitallisena, että silloin, kun se näyttäytyy suojaavana.
Tämä lähestymistapa kuitenkin pidemmän päälle sahaa oksaa ravitsemustutkimuksen alta: onko kaikki sittenkin silkkaa sosiologiaa?
Sinänsä Salmisen argumentointi ei minuakaan vakuuttanut, muunmuassa siksi että emme tiedä minkälaiseen ruokavalioon tulokset vertautuivat.
Tätäkin väitöstutkimus selvensi osuvasti.
Mirkalle: Maitorasvan haitallisuus tulee aika selvästi esille myös silloin, kun on tutkittu kokonaisia ruokavaliomalleja - myös mainitussa suomalaistutkimuksessa. Se ei muuta asiaa.
VastaaPoistaNyt en taida ymmärtää mitä tarkoitat.
VastaaPoistaVera Mikkilän väitös tutkii nimenomaan kokonaisia ruokavaliomalleja, mutta tietokoneajot oli verisuonimuutosten suhteen suoritettu myös yksittäisistä ravintotekijöistä, joista selkeästi yli muiden, mukaanlukien luonnollisestikin myös maitorasva, nousivat mainitut ruis, liha ja kahvi. Siitä huolimatta tämän kolmikon haitallisuus ei tutkijalle kelvannut, mikä minua vähän kummastuttaa, kuten edellä totesin.
Mitä mahdoin ymmärtää väärin?
Vera Mikkilä tietää, että olen kirjoittanut tässä blogissa hänen väitöskirjatutkimuksestaan, joten hän on tervetullut vastaamaan itse kysymykseesi, jos hän haluaa. :-)
VastaaPoistaMutta itse tarkoitan vain sitä, että tutkimus tutkimuksen jälkeen kokonaisia ruokavaliomalleja tutkittaessa runsaasti maitorasvaa sisältävät ruokavaliot kuuluvat aina siihen epäterveellisempään ruokavalioon. Noissa ruokavalioissa voi tietysti olla muitakin epäterveellisiä piirteitä, jotka voivat myös selittää niiden yhteyttä suurempiin riskeihin.
Tutkija ei voi tietenkään vetää kokonaisia ruokavaliomalleja koskevista tutkimuksista mitään maidon tyydyttynyttä rasvaa koskevia kausaalisia johtopäätöksiä, mutta ulkopuolisen tervejärkiset johtopäätökset ovat toki sallittuja. Toisaalta tieteen lähestymistapaan tietysti myös kuuluu tervejärkisten johtopäätösten kyseenalaistaminen, se kuuluu asiaan.
Mainitsemasi ruis, liha ja kahvi olivat muistaakseni yhteydessä kaulavaltimon intima-median paksuuteen. Riskitekijöitä pitäisi kuitenkin mielestäni katsoa kokonaisuutena, eikä rajoittua ainostaan tuohon intima-mediaan, joka toki on tärkeä riskitekijä sekin.
Sepä olisi hauskaa.(Sivulla 50 mainitaan IMT, sivulla 62 varhaiset muutokset.)
VastaaPoistaPointtini tässä ei ollut maitorasva, vaan tulosten tulkintakriteerit. Tuskin mikään itseäni vähempää kiinnostaa kuin tappelu maitorasvasta sinänsä. Käsittääkseni rukiin syöminen myös korreloisi alueellisesti aika ikävästi. Itse olet väittänyt lihan osoitetun haitalliseksi. Kahvin kärkimaakin olemme kyseenalaisin terveystilastoin.
Mutta pointtini ei ollut mikään näistä. Puhutaan ihan mistä palikoista tahansa.
Näkemäni ongelma on, että jos yksittäisten, kenties taloudellisesti tärkeidenkin, ruoka-aineiden mahdollinen haitallinen rooli kiistetään, koko ruokavalion merkitys samalla heikkenee.
Silloin jäljelle jää enää sosiologia.
"Näkemäni ongelma on, että jos yksittäisten, kenties taloudellisesti tärkeidenkin, ruoka-aineiden mahdollinen haitallinen rooli kiistetään, koko ruokavalion merkitys samalla heikkenee."
VastaaPoistaMutta kaikki eivät ajattele noin. Jos yksittäisten ruoka-aineiden toisistaan erillinen haittavaikutus kiistetään, jää jäljelle vielä selitysmalli, jossa ruokavaliot ovat niin holistisia ja synergisiä kokonaisuuksia, että terveellisyys tai epäterveellisyys riippuu yksinomaan tai lähes yksinomaan ruokavalion kokonaisuudesta. Itse en aivan edusta tätä näkemystä, vaan jonkinlaista välimuotoa. Vaikka katson, että ruokavalion eri tekijöillä on keskinäisiä yhteisvaikutuksia ja synergiaakin, uskon samalla, että jossain määrin terveellisyyttä ja epäterveellisyyttä voidaan määrittää myös yksittäisten ravintotekijöiden perusteella.
Antropologille holistinen lähestymistapa olisi liiankin houkutteleva. Se johdattaisi suojelemaan kaikenlaista alkuperäistä ja kivaa. els-ajattelua.
VastaaPoistaToki perinteisillä järjestelmillä ON paljon annettavaa. Mutta se ei riitä. Elinympäristö on ollut aina jatkuvassa muutoksessa, niin myös ravinto. Ruokavaliot ja -kulttuurit ovat myös historian eri vaiheissa jatkuvasti sekoittuneet vaihtelevalla intensiteetillä.
Kiinan ruokahistoria (parhaiten dokumentoitu maailman kaikista ruokajärjestelmistä) osoittaa, että sekoittumiset ovat parantaneet ja luoneet eniten uusia innovaatioita.
Mutta itse linjasta lienemme samaa mieltä.
Kahvihan on osoittautunut tutkimuksissa niin terveelliseksi ja toisissa tutkimuksissa niin epäterveelliseksi. Fifti fifti.
VastaaPoistaViime vuosina kahvista on julkaistu aiempaa myönteisiä tutkimustuloksia. Saattaa olla, että on paljon yksilöllisiä eroja siinä, keille kahvi on terveellistä ja keille ei. Runsas kahvinjuonti saattaa ehkäistä diabetesta (tai ainakin viivästyttää sen puhkeamista) ja Parkinsonin tautia. Toisaalta sydänpotilailla runsas kahvinjuonti voi lisätä riskejä ja lisäksi kahvinjuonti, varsinkin ilman maitoa, voi kiihdyttää luukatoa. 1-2 kupillisesta päivässä tuskin on silti haittaa.
VastaaPoistaTutkimustuloksia voi vääristää se, että kahvinjuojat voivat olla lähtökohtaisesti terveempiä kuin kahvia välttävät tai vähemmän juovat.
Yleisenä linjana pitäisin hyvänä sitä, että kahvia juodaan 1-2 kuppia päivässä. Lisäksi sitten vihreää teetä niin paljon kuin tekee mieli. Jos tietää olevansa diabeteksen riskiryhmässä, kahvia voi juoda enemmän, jos se tuntuu sopivan.
Kofeiinia käsittelevästä proteiinista (ja sitä tuottavista geeneistä) on olemassa kolme tai useampaa muotoa, joista yksi on muita huomattavasti tehottomampi. Geeni altistaa sydänkohtaukselle. Eurooppalaisen rodun ihmisistä n. 90%:lla on tämä tehottomampi geeni (eli muistaakseni sen osuus on n. 38%).
VastaaPoistaKahvissa ei ole pelkästään kofeiinia. Samoin maidossa on useita eri ainesosia, joiden hyödyntämiseen ihmisten elimistö voi olla eri tavoin sopeutunut. Vuosituhansia maitotaloudessa eläneet ihmispopulaatiot kuten maasait tai pohjoismaalaiset voivat olla sopeutuneita maitoon ruokavaliossa ihan eri tavoin kuin välimerenmaiden ihmiset. Se professorismiehen mainitsema tutkimus rasvahappojen osuuksista ruotsalaisissa sydänkohtauspotilaissa antaisi kuitenkin erittäin perustellun aiheen olettaa, että maitorasvat ehkäisevät sydänkohtauksia pohjoismaisilla ihmisillä.
Pekka Pessille:
VastaaPoistaAjatus populaatioiden välisestä erosta mm. maidon suhteen on ihan mahdollinen. Viljan suhteen on osoitettu, että keliakialle altistava geeni on varsin yleinen Pohjois-Euroopassa Britteinsaaria myöten, mutta jo Välimerellä lähes tuntematon. Siis Euroopan sisällä!
Tähän hypoteesiin sopisi aasialaisten väitetty laktoosi-intoleranssi sekä muutamakin tutkimus Japanista, jossa eurooppalaisittain mitättömältä tuntuva maitotuotteiden käyttö jo lisäsi kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi.
Kuitenkaan sekään ei liene varmaa: Olen nähnyt myös soraääniä väitetystä laktoosi-intoleranssista, jonka huippumaita olisikin Suomi, kun taas aasialaiset pienen totuttelun jälkeen sietäisivät maitoa hyvin.
Myös tuo rutsalaistutkimus on kyseenalainen. Se perustuu pelkkään korrelaatioon, joka ei välttämättä toteudu Suomessa.
Anteeksi että hyppään puutalojen ulkomaalauseen kiihkeimpien rasvatunteiden välttämiseksi:
Ruotsissa on vahva arvostus perinteistä talonpoikaiskulttuuria kohtaan. Faluröd (ruotsalainen punamultakeittomaali) on kansallinen instituutio ja ylpeyden aihe. Ruokapuolella vastaavasti husmanskost on arvostettua Tukholman huippuravintoloita myöten.
Toisin on Suomessa (paitsi ehkä Pohjanmaalla). Itsetehtyä "kotikutoista" on halveksittu. Omia perinteitä ei ole kunnioitettu. Sotien jälkeen punaiset tuvat kielivät ryssästä ja köyhyydestä. Ne piti äkkiä maalata vaalealla lateksilla, jos ei ollut varaa siihen tavoiteltuun tiilitaloon. Punamulta jäi lähinnä maaseudun ulkorakennuksiin.
Nyt jos ottaisi vaikkapa sen sydänataudin riskitekijäksi punaiseksi keittomaalatun asuinpuutalon, Ruotsi tuottaisi hyvinvoivaa, tervettä, identiteetistään ylpeää keskiluokkaa. Suomi tuottaisi, Pohjanmaata lukuunottamatta, köyhyyttä ja maaseutusyrjäytyneisyyttä.
En tiedä enkä väitä, mutta en hämmästyisi, vaikka voin kulutus käyttäytyisi saman suuntaisesti. Ruotsissa voin käyttö korreloisi oman kulttuuritaustan ja perinteisen elämänmenon arvostukseen, kun taas Suomessa syrjäytyneisyyteen ja köyhyyteen.
En siis katso laillasi, että ruotsalaistutkimus välttämättä osoittaa voin suojelevan sydäntaudilta. Se osoittaa vain, että enemmän syöneillä oli vähemmän tapahtumia kuin vähemmän syöneillä. Emme tiedä mistä se johtui.
Toki see saa viime vuosikymmenten maitorasva tappaa-julistukset outoon valoon.
Kun katson blogitekstin taulukkoa, kuva yksi rasvatyyppien ja määrien kulutuksesta eri Euroopan maissa, minun silmääni ei näy merkittävää korrelaatiota kasvi- ja eläinperäisissä rasvoissa. Minusta sen sijaan näyttää melkoisen vahvalta korrelaatio, jonka mukaan terveimmät kansat söivät eniten rasvaa lähteestä riippumatta, ja sairaimmat vähiten (ilmeisesti tärkkelysten osuus näissä korkea.)
Kenties myöhässä mutta:
VastaaPoistaIhmettelen tuota kuviota rasvan saannista, kun sen mukaan suomalaisten saanti olisi n. 125 g.
Finravinto 2002, samalta vuodelta, kertoo että miesten saanti on 87 g, naisten 59, mikä antaisi keskiarvoksi 78 g eli huomattavasti vähemmän kuin taulukossa.