Ehdotin runsas viikko sitten blogikirjoituksessani, että tyypin 1 diabeteksen ehkäisemiseksi Suomessa tulisi harkita lasten D-vitamiinisuositusten kohottamista 25 mikrogrammaan (1000 IU). Tänään ScienceDaily, joka välittää tiedeuutisia, kertoo tuoreesta Diabetologia-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan tyypin 1 diabetes voisi olla ehkäistävissä juuri tuolla määrällä D-vitamiinia. Professori Cedric F. Garland kuitenkin lisäsi samassa yhteydessä, että ilman keskustelua lääkärin kanssa alle 1-vuotiaille ei pidä antaa yli 10 mikrogrammaa D-vitamiinia.
Lisätietoa
EurekAlert: Current vitamin D recommendations fraction of safe, perhaps essential levels for children.
Suomalainen syntymäkohorttitutkumus tuli ulos jo 2001. Sen jälkeen on ilmeisesti tullut monia muita kiihtyvään tahtiin.
VastaaPoistaEivätkö Suomen viranomaiset seuraa tutkimusta lainkaan? Miksi tämmöinen vitkuttelu?
MIKSI MITÄÄN EI TEHDÄ?
Asia johtuu käsittääkseni siitä, että elämme kansainvälisesti uutta näyttöön perustuvan lääketieteen (engl. evidence-based medicine) aikaa. Jotta vitamiineja ja mineraaleja koskevia suosituksia muutettaisiin, viranomaistahot odottavat erittäin vahvaa näyttöä. Käytännössä tunnutaan edellytettävän Cochrane-tyyppisiä meta-analyysejä, joita varten täytyisi taas olla tehtyinä riittävä määrä satunnaistettuja kontrolloituja kokeita, jotka osoittaisivat tiettyä annos-vastetta. Pullonkaulana on se, että näiden satunnaisten ja kontrolloitujen tutkimusten tekemiseen ei tahdo oikein löytyä riittävästi tutkimusrahoitusta. Niinpä vaadittavaa näyttöä joudutaan odottamaan lähes ikuisuus - ja sillä aikaa ihmiset sairastuvat ja kuolevat aivan turhaan.
VastaaPoistaItse olen sitä mieltä, että tällaiset näyttövaatimukset kertovat terveyspolitiikkaa ohjaavan ajattelun jäykkyydestä, ja ne ovat vitamiinien, mineraalien ja muiden ravintolisien kohdalla kohtuuttomia. Myös terveen järjen käyttö pitäisi sallia. Kohtuuttomien ja jäykkien näyttövaatimusten sijaan tulisi punnita tasapainoisesti hyödyt ja riskit, ja jos tietyssä vaiheessa hyödyt ylittävät selvästi riskit, käyttöä tulisi suositella tai annoksia kohottaa.
Esimerkiksi D-vitamiinin kohdalla suurempiin suositeltaviin annoksiin sisältyvät hyödyt ylittävät moninkertaisesti mahdolliset riskit, joita ei käytännössä edes ole. Suurempien annosten hyödystä on jo enemmän kuin tarpeeksi näyttöä. Sekä lapsille että aikuisille voitaisiin tällä hetkellä suositella aivan hyvin 25 mikrogrammaa D-vitamiinia ilman esimerkiksi hyperkalsemian vaaraa. Onhan turvallisen saannin yläraja on jo tällä hetkellä 25 mikrogrammaa lapsille ja 50 mikrogrammaa aikuisille.
Olipa masentavaa luettavaa.
VastaaPoistaEli taas kerran periaatteessa hyvä asia (näyttövaatimus) on käytännössä saatu toimimaan vastoin kansalaisten etua sairaanhoitobisneksen eduksi.
Ainoa hyvä puoli lienee se, että internetissä viranomaisista riippumatonta tietoa on saatavilla, ja tähän aikaan vuodesta D on ilmaista.
"Eli taas kerran periaatteessa hyvä asia (näyttövaatimus) on käytännössä saatu toimimaan vastoin kansalaisten etua sairaanhoitobisneksen eduksi."
VastaaPoistaJos ajattelet, että tässä on takana jonkinlainen salaliitto, niin sellaiseen en sentään usko. Uskoisin, että tieteelliseen ajatteluun ja käytäntöön liittyvät näyttövaatimukset vain ovat kääntyneet kansalaisten terveydestä huolehtimisen vastaiseksi. Toivottavasti tällaisen paradigman toimimattomuus tulee jossain vaiheessa niin ilmeiseksi, että se korvataan jollain tervejärkisemmällä ja joustavammalla lähestymistavalla.
En ajatellut mitään salaliittoa sentään. Taloudelliset rakenteet riittävät vallan mainiosti huolehtimaan siitä, että edulliset keinot kansanterveyden kohentamiseen eivät saa osakseen samankaltaista rahoitusta kuin vaikkapa lääketutkimus.
VastaaPoistaTässä vain ei ole kysymys pelkästään rahoituksesta, vaan myös terveyspolitiikkaa ohjaavan ajattelun jäykkyydestä ja joustamattomuudesta (enkä nyt puhu vain Suomesta).
VastaaPoistaVoitaisiin aivan hyvin tehdä päätös, että vitamiinien, mineraalien ja muilta ravintolisien suosituksista päättämiseksi ei vaadittaisi samantasoista näyttöä kuin lääkkeiltä. Siihen olisi perusteensakin, sillä yleisesti ottaen ravintolisien käyttöön ei liity samanlaisia potentiaalisia riskejä kuin lääkkeiden käyttöön. (Tällä en tietenkään tarkoita näytöstä luopumista kokonaan, vaan näyttövaatimusten harkittua lieventämistä vitamiinien, mineraalien ja muiden ravintolisien kohdalla.)