Maan päivän saarna

Kuva JH

Hyvää Maan päivää Sinulle lukijani, vaikkakin päivän myöhässä. En ollut ajatellut kirjoittaa koko asiasta, mutta tämän Deepak Chopran lyhyen englanninkielisen tervehdyksen kuunteleminen innoitti minut kuitenkin tarttumaan aiheeseen.

Terveellinen ravinto ja Maan hyvinvointi liittyvät toisiinsa. Meidän alettava pitää ympäristöstämme parempaa huolta, jos haluamme, että lapsillammekin on tulevaisuudessa riittävästi puhdasta ruokaa. Myös puhtaan veden varannot ovat vaarassa. Luonnon saastuttamisen ja luonnonvarojen tuhlaamisen vähentäminen on alettava ottaa tosissaan.

Monet tuudittautuvat yhä teknologiaoptimismiin. Poliitikot ja muut uskovat, että voimme jatkaa kutakuinkin samaa elämäntapaa kuin ennenkin. He ajattelevat, että uudet ympäristöystävällisemmät keksinnöt pelastavat meidät. He uskottelevat, että riittää kun autojemme hiilidioksidipäästöt ovat hieman vähäisemmät.

Itse näen, että länsimaisessa elämäntavassamme ja luontosuhteessamme on jotain paljon pahemminkin vialla kuin vain se, että teknologiamme on liian saastuttavaa. Ympäristöystävällisen teknologian kehittämisen lisäksi meidän on välttämätöntä muuttaa perustavanlaatuisesti sitä, miten suhtaudumme luontoon. Emme voi jatkaa enää sillä tavoin, että pidämme luontoa vain hyväksikäytön kohteena ja raaka-ainevarantona.

Välineellisen ja vieraantuneen luontosuhteen on muututtava. Monet aikaisemmat kulttuurit, esimerkiksi monet intiaanikultuurit ja hindut, olivat hyvin tietoisia ihmisen läheisestä yhteydestä luontoon.

"Me olemme osa tätä maata ja se on osa meitä. Tuoksuvat kukat ovat sisariamme, ja kauris, hevonen ja mahtava kotka ovat veljiämme.  Kallioiset harjanteet, niittyjen rehevyys, ponin ruumiin lämpö ja ihminen — kaikki kuuluvat samaan perheeseen."

— INTIAANIPÄÄLLIKKÖ SEATTLE

Myös meidän on oivallettava uudelleen yhteytemme luontoon. Jos jatkamme edelleen piittaamattomalla ja lyhytnäköisellä linjalla, tuhoamme vähitellen elämän edellytykset tällä pallolla. Länsimaista hybristä seuraa nemesis ellemme muuta suuntaa.

Tarvitsemme uutta, kunnioittavaa asennoitumista luontoon. Sen on perustuttava siihen, että tunnustamme täyden riippuvuutemme kauniista luomakunnasta, kosmoksesta. Tästä lähtökohdasta löydämme myös sellaisia arkipäivän ratkaisuja, joiden avulla pystymme jälleen löytämään harmonisen tavan elää luonnon kanssa sopusoinnussa.

Lisävirikkeitä:

The Eco-Philosophy Center

Vihreä Elämän Suojelun Liitto ry.

Why the Free Market Doesn't Work: Consumption vs. Conservation

Seitsemän tapaa, joilla voit vähentää syömisesi ympäristövaikutuksia

Eräiden tiedossa oli jo 1970-luvulla, että ruoantuotannolla on ekologisia vaikutuksia. Frances Moore Lappé kirjoitti silloin kirjan Diet for a Small Planet, joka suomennettiin sittemmin nimellä Ruokaa kaikille. Kuten monien muiden uusien asioiden kohdalla, suuri yleisö ei ollut vielä silloin valmis vastaanottamaan viestiä.

Vasta nyt kun ilmastonmuutos on käynyt yhä ilmeisemmäksi ja kun ruoantuotannon ilmastovaikutuksia on alettu tutkia, ajatukset ovat alkaneet saada vastakaikua. Ruoantuotannon ympäristövaikutukset ovat asia, josta puhutaan nykyään jo YK:n tasolla ja siitä voidaan kertoa YLEn TV-uutisissakin.

NaturalNews.com-sivustolla on nyt artikkeli, jossa kiteytetään hyvin viisi tapaa, joilla jokainen meistä voi vähentää syömisen haitallisia ympäristövaikutuksia. Kirjoitin vapaasti niiden pohjalta omat seitsemän kohtaani.

Osta paikallisesti tuotettua ruokaa. Suuri osa ruoantuotannon hiilijalanjäljestä on peräisi siitä, että ruokaa joudutaan kuljettamaan pitkiä matkoja ennen kuin se päätyy kaupan hyllylle.

Vältä talvisin Suomessa kasvihuoneessa viljeltyjä vihanneksia. Jos valinta on tehtävä espanjalaisen tuontitomaatin ja Suomessa talvella kasvihuoneessa viljellyn tomaatin välillä, espanjalainen on ympäristöä säästävämpi valinta, koska kasvihuoneviljely syö valtavat määrät energiaa. Aiheesta enemmän Helsingin Sanomien artikkelissa.

Kävele tai pyöräile kauppaan. Voit vähentää liikenteen päästöjä myös kävelemällä tai pyöräilemällä kauppaan sen sijaan, että ajaisit sinne autolla. Saat samalla terveellistä liikuntaa.

Vältä turhia pakkauksia. Jätteen vähentämiseksi voit ostaa suuremmissa erissä tai ostaa pakkaamattomia tai vain vähän pakattuja tuotteita. Voit myös käyttää omaa kassia sen sijaan, että ostaisit muovikassin.

Suosi kasvikunnan ruoka-aineita. Nykyään on osoitettu jo vakuuttavasti, että eläinkunnan ruokien tuottaminen kuormittaa ympäristöä huomattavasti enemmän kuin kasvikunnan ruokien. Lisäksi kasvikunnan ruoka-aineiden runsaampi käyttö olisi myös terveellisempää. Se ei merkitse sitä, että kaikista täytyisi tulla vegaaneja, mitä en pidä edes terveydellisesti ihanteellisena. Hyvä muutos esimerkiksi olisi, että 30-50 prosenttia eläinkunnan tuotteista saatavasta proteiinista korvattaisiin kasvikunnan proteiinilähteillä, kuten esimerkiksi pähkinöillä, pavuilla ja tofulla.

Suosi yksinkertaisia perusraaka-aineita. Vältä elintarviketeollisuuden runsaasti jalostamia ja käsittelemiä ruokia. Ruoan prosessointi kuluttaa energiaa ja raaka-aineita. Se myös vähentää ruoan sisältämien ravintoaineiden määrää. Ruoka on yleisesti ottaen terveellisintä valmistaa yksinkertaisista perusraaka-aineista.

Viljele itse. Kaikilla meillä ei ole mahdollista viljellä kaikkea ruokaa itse, mutta monilla on mahdollisuus palstaviljelyyn. Kasvattaessasi ruokasi itse tiedät aina syöväsi laadukkaista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Lisäksi monet pitävät kasvimaan hoitoa rentouttavana ja mukavana.

Lisäpuuhaa:

Englanninkielentaitoiset voivat käyttää tätä aterialaskuria sen selvittämiseksi, kuinka paljon eri ateriat tuottavat kasvihuonepäästöjä.

Välimeren ruokavalio osoittautui jälleen kerran suojaavaksi

Välimeren ruokavalio on osoittautunut jälleen kerran sepelvaltimotaudilta suojaavaksi. Se käy ilmi uudesta katsauksesta, jossa käytiin järjestelmällisesti läpi aikaisempia tutkimuksia.

Katsauksen mukaan on hyvää näyttöä siitä, että vihannekset, pähkinät ja Välimeren ruokavalio suojaavat sepelvaltimotaudilta. Yhtä vakuuttavaa näyttöä on siitä, että transrasvahapot ja korkea glykeeminen indeksi tai kuorma ovat haitallisessa yhteydessä sydäntauteihin. 

Lisäksi korkealuokkaisimmat tutkimukset osoittavat katsauksen mukaan hyvin myös sen, että yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvoja (rypsiöljyä, oliiviöljyä) sisältävillä ruokavalioilla on sydäntaudeilta suojaavaa vaikutusta. Samoin näistä tutkimuksista on hyvää näyttöä, että länsimaisen ruokavaliomallin mukaisesti syöminen on riski. Toisin sanoen runsas punaisen lihan, lihajalosteiden, rasvaisten maitotuotteiden ja raffinoitujen ruokien käyttö on riski, kuten tutkimusta referoiva Medical News Today -uutisartikkelikin kertoo.

Kohtalaista näyttöä on lisäksi siitä, että kalansyönti, kalan omega-3-rasvahapot, runsaasti E- ja C-vitamiineja sisältävät ruoat, beetakaroteeni (esimerkiksi porkkanoissa), täysjyvävilja, hedelmät, kuitu ja alkoholi suojaavat sydäntaudeilta.

Uusi tutkimus tukee täysin ravitsemuslinjaani ja niitä neuvoja, joita annan Ravintoa sydämelle -kirjassani. Jos olet kiinnostunut tutkimustietoon perustuvasta tavasta pitää huolta sydämestäsi, suosittelen kirjan hankkimista. Teos on kirjoitettu tavallisia terveydestään kiinnostuneita lukijoita — Sinuakin — varten.

Lähteet:

A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease.

Vegetables, Nuts And Mediterranean Diet Better For Heart, Research Review.

D-vitamiini lievittää tulehdusta

Alhaiset D-vitamiinitasot ovat yhteydessä lievään krooniseeen tulehdukseen. Näin kertoo Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä julkaistu tutkimus. Tulehdusarvon TNF-α (tuumorinekroositekijä alfa) havaittiin olevan korkeammat naisilla, joiden D-vitamiinitasot olivat matalat. Havainto selittää osaltaan D-vitamiinin merkitystä tulehduksiin liittyvien sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Tällaisia sairauksia ovat muun muassa sydäntaudit, MS-tauti ja nivelreuma.

Tieto merkitsee sitä, että D-vitamiinin riittävästä saannista kannattaa huolehtia myös tulehdusten vähentämiseksi. Optimaalisten D-vitamiinitasojen saavuttamiseksi useimmat aikuiset tarvitsevat noin 50 mikrogrammaa D3-vitamiinia päivässä syksystä kevääseen (50 mikrogrammaa on samalla voimassa oleva, erittäin konservatiivinen turvallisen saannin yläraja aikuisille). D-vitamiinia saa hyvin varustetuista apteekeista ja luontaistuotekaupoista 25 mikrogramman vahvuisena. 

Kesäaikaan on järkevää ottaa maltillisesti aurinkoa. Jos auringonottoa vältetään esimerkiksi ihosyövän pelossa, myös kesäaikaan on tarpeen käyttää D-vitamiinilisää. Laitospotilaat ja iäkkäät ihmiset tarvitsevat kesäaikaankin D-vitamiinilisää. 

Lähde:

Relationship Between Vitamin D Deficiency And Increased Inflammation In Healthy Women. Medical News Today.

Tomaatit ja porkkanat vähentävät lonkkamurtumien riskiä

Viikon takainen blogikirjoitukseni oli tietysti pelkkää aprillia, mutta tämä ei enää ole. Arvostetussa luustotutkimuksia julkaisevassa tiedelehdessä on julkaistu nimittäin tutkimus, jonka mukaan runsas karotenoidien saanti on selvässä yhteydessä väheisempään lonkkamurtumien riskiin. Karotenoidithan ovat kasvisten sisältämiä väriaineita, joita on runsaasti tomaateissa, porkkanassa, vihreissä vihanneksissa ja vesimelonissa.

Yli 17 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa tutkittavat olivat iäkkäitä, keskimäärin 75-vuotiaita naisia ja miehiä. Tutkimuksessa havaittiin, että eniten karotenoideja saaneella kolmanneksella oli 46 prosenttia pienempi riski saada lonkkamurtuma kuin karotenoideja vähiten saaneella kolmanneksella.

Yksittäisistä karotenoideista selvintä hyötyä havaittiin olevan lykopeenista, jota on runsaasti tomaatissa. Niillä tutkituista, jotka söivät vähintään 4,4 annosta tomaattiruokia viikossa, oli 42 prosenttia pienempi riski saada lonkkamurtuma verrattuna alle tuon määrän syöneisiin henkilöihin. Nämä tulokset olivat myös tilastollisesti merkitseviä.

Se, miten karotenoidit voisivat vaikuttaa myönteisesti luustoon, voi tuntua käsittämättömältä. Karotenoideilla on kuitenkin monia vaikutuksia luustoon. Laboratoriotutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että tomaatin väriaine lykopeeni vähentää luustoa luustoa hajottavien solujen muodostumista ja siten myös luuston liiallista hajoamista. Lisäksi lykopeeni stimuloi luustoa muodostavien solujen syntymistä.

Beetakryptoksantiini on toinen ruuan sisältämä karotenoidi, jonka on myös osoitettu estävän luuston hajoamista ja ja stimuloivan luuston muodostumista. Tätä karotenoidia on runsaasti esimerkiksi talvikurpitsassa, papaijassa, paprikassa ja mandariineissa.

Tutkijat pitävät tutkimuksensa tuloksia hyvin luotettavina tutkimusmuodon ja pitkän, yli 17 vuotta kestäneen seuranta-ajan vuoksi. Siten ei ole todennäköistä, että tutkimuksen havainnot ovat virhetulos tai vain sattuman seurausta. Tutkimus voi osaltaan selittää sitä, miksi Välimeren tomaattia runsaammin käyttävissä ruokakulttuureissa osteoporoosiriski on paljon pienempi kuin esimerkiksi Pohjoismaissa.

Tutkimuksen tuloksia voi tulkita niin, että karotenoidien runsaasta saannista huolehtiminen on todennäköisesti yksi hyvä lisäkeino huolehtia luuston kunnosta. Se hidastanee luuntiheyden heikkenemistä ja erityisesti myöhemmällä iällä myös murtumien riskiä.

Käytännössä luustoa suojaavan määrän karotenoideja saa siten, että syödään päivittäin esimerkiksi kaksi porkkanaa sekä yhtä desilitraa tomaattimehua vastaava määrä tomaattiruokia (se voi olla myös esimerkiksi tomaattikeittoa). Myöskään vihreitä vihanneksia ei pidä unohtaa karotenoiden lähteenä senkään vuoksi, että niissä on luuston tarvitsemaa K-vitamiinia.

Lähteet:

Sahni S et al. Protective Effect of Total Carotenoid and Lycopene Intake on the Risk of Hip Fracture: A 17-Year Follow-Up From the Framingham Osteoporosis Study.

Sahni S et al. Inverse association of carotenoid intakes with 4-y change in bone mineral density in elderly men and women: the Framingham Osteoporosis Study.

Läski saadaan viimein hyötykäyttöön

Lihavuusleikkaukset ovat yleistyneet kaikkialla läntisessä maailmassa niin paljon, että poistetun rasvan hyötykäyttöä on alettu pohtia. Yhdysvalloissa lihavuusleikkauksilla poistetaan niin paljon rasvaa, että sitä on voitu nyt alkaa koeluonteisesti käyttää autojen polttoaineena.

— Yhdessä lihavuusleikkauksessa poistetulla rasvalla auto kulkee noin 852 kilometriä, ja kun lihavuusleikkauksia tehdään nykyiseen liukuhihnatahtiin, polttoaineen saanti on turvattu, kertoo tuotekehittelyyn osallistunut energiaprofessori April Fool Kalifornian yliopistosta.

Kaiken kaikkiaan arvioidaan, että noin 5 prosenttia autoista voisi käyttää läskiä polttoaineena 10 vuoden kuluttua. Professori Fool pitääkin erinomaisen innovatiivisena, että näin lihavuudenhoito ja ympäristöystävälliset teknologiat voivat viimein lyödä kättä keskenään.

Kadmiumin saantia on suotavaa vähentää

Kadmium on raskasmetalli, jota kertyy elimistöön pääasiallisesti tupakoinnin ja ruoan mukana. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on nyt antanut aiempaa paljon tiukemmat ohjeet kadmiumin saannista. Syynä tiukentuneisiin ohjeisiin on ennen kaikkea se, että käsitykset turvallisen saannin määristä ovat uuden tutkimustiedon myötä laskeneet.

Kun aiemmin kadmiumin vielä turvallisen saannin määrinä pidettiin 7 mikrogrammaa painokiloa kohti viikossa, EFSA on nyt alentanut rajan 2,5 mikrogrammaan. Suomalaisten saanti keskimäärin jää vielä tuon rajan alle, 0,9—1,95 mikrogrammaan painokiloa kohti viikossa. Suomalaisten eurooppalaista vähäisempi saanti johtuu Evirasta saamieni tietojen mukaan muun muassa siitä, että täällä keinolannoitteet ovat tarkemmin valvottuja kuin muualla Euroopassa.

Vaikka suomalaisten keskimääräiset kadmiumin saantimäärät eivät ylitäkään turvallisen saannin rajaa, kadmiumin saannin rajoittaminen kuitenkin kannattaa, koska kadmium rasittaa munuaisia, lisää tuntuvasti osteoporoosin riskiä ja se on myös luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi.

Tupakoinnin välttäminen on tärkein yksittäinen keino vähentää kadmiumin saantia. Tupakoinnin osuus kadmiumin saannista on 15—30 prosenttia, kun tupakoidaan 20—40 savuketta päivässä. Kuitenkin kun otetaan huomioon se, että kadmiumin imeytyminen keuhkoista on ruuansulatuskanavaa suurempaa, tupakoinnista saadaan kadmiumia käytännössä saman verran kuin ravinnostakin.

Korkeita kadmium-pitoisuuksia on näissä ruoka-aineissa: munuainen, maksa, simpukat, osterit, mustekala (myös kalmari), merilevä, hevosenliha, metsäsienet, pellavansiemenet ja tumma suklaa. Näitä ei pitäisikään syödä kovin suuria määriä. Merilevää, pellavansiemeniä ja tummaa suklaata en silti näkisi tarpeelliseksi hylätä kokonaan, koska vähäisesti nautittuina ne ovat muuten terveellisiä. Harvoin voi toki syödä muitakin.

Erityisen korkeita pitoisuuksia on hirven ja poron maksassa ja munuaisissa, minkä vuoksi yli 1-vuotiaiden eläinten maksaa tai munuaisia ei hyväksytä lainkaan elintarvikkeiksi. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira muistuttaakin metsästäjiä siitä, että hirven sisäelimiä ei pitäisi käyttää korkean kadmiumpitoisuuden vuoksi. Myös etanoiden kadmiumin määrä on hälyttävää tasoa, mutta niiden syöminen taitaa olla Suomessa kulinaarinen kuriositeetti.

Keinolannoitteiden käyttö lisää kadmiumpitoisuutta ja siksi tavanomaisesti viljellyn ruoan kadmiumpitoisuus on keskimäärin korkeampi kuin luonnonmukaisesti viljellyn. Eri ruoka-aineryhmistä eniten kadmiumia saadaan viljasta sen runsaan käytön vuoksi. Siksi luomuviljan käyttö olisikin perusteltua, vaikka sen kadmiumpitoisuus ei välttämättä aina olekaan alempi kuin tavanomaisesti viljellyn. On eräitä tutkimusviitteitä, joiden mukaan erityisesti luomuviljelty pinaatti, tomaatti ja peruna on paljon puhtaampaa tavanomaisesti viljeltyyn verrattuna.


Lisätietoa:

Eviran tiedonanto asiasta

EFSAn lausunto asiasta

Hauska parodia terveysasioista

NaturalNews.com on sivusto, joka käsittelee terveysasioita välillä melko poleemisellakin tavalla. Nyt sivustolla on julkaistu huvittava parodia (klikkaa lukeaksesi) siitä, miten jokainen meistä voi omaksua valtavirran ajatukset koskien terveyttä ja hyvää ravitsemusta. En ole kaikista jutun taustalla piilevistä olettamuksista täsmälleen samaa mieltä sivuston kanssa, mutta kirjoitus ravistelee mielestäni silti hyvällä tavalla sovinnaisia ajatuskulkuja. Suosittelen kaikille englanninkielentaitoisille lukijoilleni.

Rasvahappo joka suojaa verisuonia kalkkiutumiselta

Verisuonten kalkkiutuminen, K2-vitamiini ja D-vitamiini ovat hakusanoja, jotka blogini kävijälaskureiden perusteella ovat kiinnostaneet monia lukijoita. Monipuolistaakseni kuvaa siitä, miten verisuonten kalkkiutumista voidaan ehkäistä, pidän tarpeellisena kirjoittaa vielä yhdestä tekijästä, jolla ilmeisestikin voidaan ehkäistä verisuonten kalkkiutumista hyvin tehokkaasti, jo aiemmin mainittujen lisäksi.

Se tekijä on linoleenihappo. Se on ravinnon rasva, jota ruokavalioissamme on pääasiassa alfalinoleenihappona, joka on omega-3-rasvahappo. Ruuissamme on lisäksi pieniä määriä gammalinoleenihappoa, joka on omega-6-rasvahappo.

Vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa runsaampi linoleenihapon saanti ruokavaliosta oli voimakkaassa yhteydessä vähäisempään verisuonten kalkkiutumiseen. Tutkitut jaettiin viiteen eri ryhmään heidän saamansa linoleenihapon määrän mukaan. Eniten linoleenihappoa ruuastaan saaneilla havaittiin peräti 65 prosenttia vähemmän verisuonten kalkkiutumista linoleenihappoa vähiten saaneisiin verrattuna.

Eniten linoleenihappoa käyttäneiden saanti oli tässä tutkimuksessa keskimäärin 1,25 grammaa päivässä. Sen saavuttamiseksi tarvitaan vajaa 1 ruokalusikallinen rypsiöljyä tai noin ½ teelusikallista pellavansiemenöljyä päivässä. Ylenmääräiseen alfalinoleenihapon nauttimiseen en näe kuitenkaan aihetta.

Tutkimus puoltaa epäsuorasti rypsiöljyn käyttöä ruokaöljynä ja miksei myös rypsiöljypohjaisen margariinin käyttöä. Jos käytetään pääasiassa oliiviöljyä (kuten itse teen), on pidettävä huolta siitä, että alfalinoleenihappoa saadaan riittävästi muista lähteistä, esimerkiksi mainitusta pellavansiemenöljystä tai saksanpähkinöistä, koska oliiviöljyssä tätä rasvahappoa ei ole käytännössä lainkaan.

Gammalinoleenihappoa saadaan ruuasta vain hyvin vähän. Sen käytöstä ravintolisänä voi olla lisähyötyä. Jos niin tehdään, olisi tärkeää kuitenkin pitää huolta siitä, että samalla saadaan riittävästi kalan pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja, EPA:a ja DHA:ta.

Lähde:

Djoussé L et al. Dietary Linolenic Acid Is Inversely Associated With Calcified Atherosclerotic Plaque in the Coronary Arteries. Circulation. 2005 Jun 7;111(22):2921-6.

Teenjuonti pienentää aivohalvausriskiä

Teenjuonti on yhteydessä pienempään aivohalvausriskiin tieteellisessä Stroke-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan. Kolmen päivittäisen teekupillisen juonti vähensi ei-aasialaisessa väestössä, kuten esimerkiksi eurooppalaisilla, aivohalvausriskiä 24 prosentilla. Suuruudeltaan vähennys on samaa luokkaa kuin esimerkiksi liikunnan vaikutus aivohalvausriskiin. Liikunta pienentää sitä noin 20 prosentilla. Mielekästä on tietysti yhdistää molemmat keinot.

Hyötyä on yhtä lailla niin mustasta kuin vihreästäkin teestä. Tee suojaa aivohalvaukselta todennäköisesti sisältämiensä flavonoidien ansiosta. Ne parantavat verisuonen sisäseinämän eli endoteelin toimintaa.

Muita tutkimuksiin perustuvia keinoja aivohalvausriskin vähentämiseksi löytyy Ravintoa sydämelle -kirjastani.

Lisätietoa:

Uutisartikkeli Medpage Today -sivustolla.

D-vitamiini vähentää flunssaan sairastumisen riskiä

Uuden laajan tutkimuksen mukaan D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua flunssaan ja muihin ylähengitysteiden infektioihin. Niillä tutkituista, joiden seerumin D-vitamiinitasot olivat alle 25 nanomoolia litrassa (eli 10 ng/ml) oli 40 prosenttia suurempi riski sairastua flunssaan kuin niillä tutkimukseen osallistuneista, joiden D-vitamiinitasot olivat vähintään 75 nanomoolia litrassa (eli 30 ng/ml). Astmaa tai keuhkoahtaumatautia sairastavilla riski oli vielä huomattavasti suurempi.

Suomalaisten keskimääräiset D-vitamiinitasot lienevät noin 50-55 nanomoolia litrassa. Tutkimuksen tuloksen perusteella voikin hyvin tehdä sen johtopäätöksen, että suomalaisten olisi järkevää tavoitella korkeampia D-vitamiinitasoja flunssien ehkäisemiseksi. Käytännössä se merkitsee sitä, että D-vitamiinia tulisi käyttää ravintolisänä nykyistä runsaammin. Aikuisten tulisi käyttää sitä vähintään 25 mikrogrammaa, mutta mieluummin 50 mikrogrammaa päivässä. Ravinnosta ei D-vitamiinia ole käytännössä mahdollista saada optimaalista määrää, vaan varsinkin talviaikana riittävän D-vitamiinilisän käyttö on tarpeen.

Vapaus valita hoitomuoto on tärkeä

A-studiossa nähtiin insertti, jossa kerrottiin aikeista rajoittaa luontaishoitoja. Asia liittyy siihen, että sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan alaa sääntelevää lainsäädäntöä. Hanke on esitelty niin, että luontaishoitojen rajoittamisella pyrittäisiin suojaamaan haavoittuvaisia potilasryhmiä. Lainsäädäntöä valmistelevan työryhmän yksipuolinen koostumus viittaa kuitenkin siihen, että taustalla on ennen kaikkea ideologinen halu rajoittaa sellaisia hoitoja, joiden harjoittaminen ei sovi vallitsevaan terveydenhoitoa koskevaan paradigmaan.

Näen asian niin, että luontaishoitoja ja vaihtoehtohoitoja koskevia ennakkoluuloja on paljon. Siitä kertoo jo se, että hoidot on pyritty leimaamaan orwellilaisen uuskielisellä termillä "uskomushoidot".

Termin käytön taustalla on se paikkansa pitämätön olettamus, että luontaishoitojen teho olisi pelkästään uskomuksen varassa. On selvää, että luontaishoitoja koskevaa näyttöä on vähemmän kuin koululääketieteen hoitoihin liittyvää, koska edellisten tutkimiseen ei liity sellaisia taloudellisia intressejä, että niillä voisi rikastua. Tutkimusrahoitusta ei siksi löydy, ja kun sitä ei löydy, näyttöäkin kertyy vähemmän.


Onnellinen asiakas aromaterapiahieronnan jälkeen. Kuva JH

Toisaalta on niin, että uskomushoito-nimityksen käyttäjät eivät ole perillä siitäkään vaihtoehtohoitoja koskevasta näytöstä, jota jo on olemassa. Esimerkiksi akupunktion hyödyistä migreenissä ja niska-hartia-alueen säryissä on näyttöä, ja kalevalaisen jäsenkorjauksen on osoitettu auttavan alaselkäkipuihin paremmin kuin fysioterapian. Kosketushoidoistakin on olemassa suomalainen väitöskirjatutkimus, joka kertoi hoitojen auttavan.

Luontaislääketieteen käyttämillä hoitomenetelmillä on usein myös pitkiä perinteitä. Hoitomenetelmien harjoittamisen taustalla on monesti käytännön kokemusta siitä, että jokin toimii. Lääketieteen piirissä vastaavaa kutsutaan kliiniseksi kokemukseksi.

En väitä, että kaikki luontaishoidot toimisivat. En esimerkiksi itse ole saanut apua homeopatiasta, ja suhtaudun siihen aika skeptisesti. Toisaalta pidän taas monia muita hoitoja hyödyllisinä. Paitsi suoranaisesti parantavia, luontaishoitojen joukossa on monia miellyttäviä kosketushoitoja, joilla on rentouttava ja muutenkin hyvää tekevä vaikutus. Itse pidän paljon esimerkiksi aromaterapiahieronnoista. Olisi todella harmi, jos laajoilta potilasryhmiltä kiellettäisiin oikeus esimerkiksi tällaisiin hemmotteluhoitoihin.

Katson, että hoitomuotoja koskeva valinnanvapaus on asia, jonka pitäisi itsestään selvästi kuulua moniarvoiseen yhteiskuntaan siinä kuin esimerkiksi mielipiteenvapauden ja kokoontumisoikeudenkin. Jos olet kiinnostunut siitä, että myös tällä alueella yhteiskunnassamme säilyisi valinnanvapaus, käy allekirjoittamassa asiaa koskeva adressi (klikkaa tätä).

Lisätietoa:

Luonnonlääketieteen keskusliiton kuvaus asiasta (pdf)

Vihreä tee vähentää hieman rintasyöpäriskiä

Vihreä tee pienentää hieman rintasyöpäriskiä kiinalaisessa väestössä tehdyn tapaus-kontrolli-tutkimuksen mukaan. Säännöllisillä teenjuojilla oli 12 prosenttia alempi rintasyöpäriski teetä juomattomiin verrattuna. Alle vaihdevuosi-ikäisillä teen rintasyöpää ehkäisevä vaikutus oli lisäksi yhteydessä kuukaudessa juotuun teen määrään eli useammista kupillisista oli enemmän hyötyä.

Teen juonnin on aikaisemmin havaittu vähentävän esimerkiksi kohdunrungon syövän ja levinneen eturauhassyövän riskiä.

Lähde:

Shrubsole MJ et al. Drinking green tea modestly reduces breast cancer risk. J Nutr. 2009 Feb;139(2):310-6.

Myönteinen arvio Ravintoa sydämelle -kirjasta

Tohtori ja kansanterveystieteen dosentti Matti Tolonen on kirjoittanut Luontaisterveys-lehden numeroon 1/09 hyvin myönteisen arvion Ravintoa sydämelle -kirjastani. Tolonen luonnehtii kirjaa yleisesti "mainioksi" ja kirjoittaa, että "Harju osoittaa päteviin tutkimuksiin viitaten, kuinka hyvä ruokavalio on usein ensisijainen lääkehoitoon nähden."

Tolonen katsoo, että teos on hyvä tietopaketti viime vuosien ravitsemustutkimuksista. Lukijalle tulevat tutuiksi sydän- ja verisuonitautien tärkeimmät syytekijät, samoin kuin luonnonmukaiset keinot niiden torjuntaan, hän kirjoittaa.

"Kaiken kaikkiaan voin suositella kirjaa terveydestä kiinnostuneiden maallikkojen perusteokseksi, josta voi ensi lukemisen jälkeenkin selata ja kerrata tarpeellista tietoutta", Tolonen päättää kirjoituksensa.

Pidän suuressa arvossa tohtori Tolosen kirjoittamaa positiivista arviota. Onhan hän seurannut tiiviisti ravitsemuslääketiedettä jo noin kolmen vuosikymmenen ajan. Bio-Vitan sivuillaan hän on usein tuonut ensimmäisenä suomenkielisen lukijan ulottuville uusimpia ravitsemustieteellisiä tutkimustuloksia. Vaikka Tolosta erityisesti alkutaipaleella arvosteltiin, myöhemmät tutkimustiedot ovat usein vahvistaneet hänen näkemyksensä. Näin on käynyt esimerkiksi kalaöljyjen kohdalla.

Jos kiinnostuit kirjasta, voit tilata sen esimerkiksi täältä tai ostaa tavallisista kirjakaupoista.

Edam-juusto on sydämelle terveellistä

Jälleen on tullut uutta tutkimustietoa K2-vitamiinin hyödyistä sydäntautiriskin vähentämisessä. Nyt uudessa hollantilaistutkimuksessa tiettyjen kypsytettyjen juustojen sisältämät K2-vitamiinin muodot olivat yhteydessä alempaan sepelvaltimotautiriskiin naisilla. (Todennäköisesti K2-vitamiini on samalla tavoin hyödyllistä myös miehille, mutta tämän tutkimuksen aineistoon kuului vain naisia.) Nyt saadut uudet tiedot tukevat tuloksia, joita saatiin merkittävästä Rotterdamin tutkimuksesta, josta kirjoitin blogissani puolitoista vuotta sitten.

Tutkimuksessa tehokkaimmaksi osoittautunutta K2-vitamiinin muotoa (MK-7) on länsimaisissa ruokavalioissa eniten Edam-juustossa, mutta erityisen paljon sitä on japanilaisessa soijapapuvalmisteessa natossa. Toisaalta paria muuta tutkimuksessa terveelliseksi osoittautunutta muotoa (MK-8 ja MK-9) saadaan länsimaisissa ruokavalioissa sen verran enemmän, että myös niistä on käytännössä paljon hyötyä. Myös näitä viimeksi mainittuja muotoja on ilmeisesti varmimmin juuri Edamissa.

Tutkimuksen perusteella ei vielä pystytä sanomaan, minkä verran näitä hyödyllisiä K2-vitamiinin muotoja olisi parasta saada. Itse en suosittelisi juustojen ahmimista, mutta kohtuullista Edam-juuston sisällyttämistä ruokavalioon pitäisin kuitenkin järkevänä, varsinkin jos ei haluta ruveta syömään japanilaiseen tapaan nattoa.

Terveellisimpiä K2-vitamiinin muotoja on erään japanilaistutkimuksen mukaan runsaasti myös sveitsiläisessä Emmentalissa ja norjalaisessa Jarlsberg-juustossa. Suomessa Edam lienee kuitenkin varmempi K2-vitamiinin lähteenä, koska täkäläisessä tutkimuksessa Emmentalin K2-vitamiinipitoisuuden havaittiin olevan Edamiin nähden vähäinen. Tuorejuustoista voidaan sanoa melko varmasti, että niissä K2-vitamiinia ei ole merkittäviä määriä. Myöskään fermentoimatta valmistetuissa juustoissa, kuten sulatejuustossa, Mozzarellassa tai Ricotta-juustossa, ei ole juuri K2-vitamiinia. Sen sijaan valkohomejuustot, kuten Camembert-, Brie-juustot ja kypsytetyt vuohenjuustot, saattavat olla kohtalaisen hyviä lähteitä.

Monia lukijoitani ehkä askarruttaa juuston sisältämä tyydyttynyt rasva. Tämä ja aiemmat hollantilaiset tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että Edam-juuston sisältämistä K2-vitamiinin muodoista on niin paljon hyötyä verisuonten kalkkiutumisen ja sepelvaltimotaudin ehkäisemisessä, että se painaa vaakakupissa paljon enemmän kuin sen sisältämä tyydyttynyt rasva. Niinpä ainakin Edam-juusto ansaitsisi mielestäni Sydänmerkin, vaikka se ei olisikaan vähärasvaista, kasvirasvajuustoa tai vähäsuolaista. Tällaisen hyväksyminen saattaa kuitenkin olla vaikeaa, koska juustot eivät tyypillisesti ole olleet olennainen osa niin sanottua terveystietoista ruokavaliomallia.

Ja jotta tästäkään blogikirjoituksesta ei syntyisi väärää mielikuvaa, korostan uudelleen sitä, että sydämelle terveellinen ruokavalio on tietysti kokonaisuus, jossa ei pidä tukeutua liikaa mihinkään yksittäiseen tekijään. Sydämelle terveellisen ruokavalion olennaisia piirteitä ovat muun muassa vihannesten ja hedelmien runsas syöminen, pähkinöiden kohtuullinen mutta säännöllinen käyttö, omega-3-rasvojen riittävä saanti (mm. rasvaisesta kalasta), myös muiden hyvien rasvojen riittävä saanti, raffinoitujen hiilihydraattien välttäminen, tyydyttyneiden rasvojen saannin rajoittaminen, transrasvojen välttäminen sekä kasvikunnan proteiinin (tofu, pavut, linssit) suosiminen.

En myöskään ajattele, että maitotuotteiden osuutta ruokavaliossa pitäisi yleisesti lisätä sen vuoksi, että Edam-juusto on kohtuullisesti syötynä terveellistä. Pikemminkin on niin, että muita maitotuotteita olisi osittain hyvä korvata tiettyjen juustojen käytöllä, vähän ranskalaiseen tapaan.

Lisätietoja tutkimuksesta löytyy myös tämän blogikirjoituksen kommenteista alta.

Lähteet ja lisätietoa:

Gast GC et al. A high menaquinone reduces the incidence of coronary heart disease in women. Nutr Metab Cardiovasc Dis.

Vitamin K2, but not K1, effective for heart health benefits: Study. NutraIngredients

Toinen blogini

Olen aloittanut uuden Laakson henki -nimisen rinnakkaisblogin. Se on ainakin nyt alkuvaiheessaan omistettu Kumpulanlaakson ja Vallilanlaakson muodostaman suositun puistoalueen suojelemiselle. Alueella sijaitsee myös kultuurihistoriallisesti arvokas Kumpulan kartano, jonka juuret ulottuvat 1400-luvulle asti. Nyt puistoaluetta ja kartanoympäristöä uhkaa kadun rakentaminen, mikä halkaisisi idyllisen puistoalueen pahasti. Tervetuloa siis vierailemaan myös tähän toiseen blogiini. Saattaa olla, että myöhemmin kirjoitan siellä myös muista aiheista.

Erektio-ongelmat voivat ennakoida sepelvaltimotautia

Olen seurannut tässä blogissa erityisesti sydäntauteihin liittyviä asioita, joten kerrottakoon myös erektio-ongelmien yhteydestä sydäntauteihin. Nyt uudessa tutkimuksessa on nimittäin havaittu, että ne ennustavat myöhempää sydäntautiriskiä. Mayo-klinikan tekemän tutkimuksen mukaan miehillä, joilla on erektiovaivoja 40-49-vuoden iässä, on kaksi kertaa suurempi sydäntautiriski kuin miehillä, joilla ei näitä ongelmia ole. 

Luultavasti erektio-ongelmien yhteys sydäntauteihin selittyy sillä, että haitalliset verisuonimuutokset, jotka ahtauttavat myöhemmin sepelvaltimoita, näkyvät jo aiemmin peniksessä. Näin seksuaalisen kyvykkyyden ylläpitäminen on yksi hyvä lisäsyy noudattaa sydämelle terveellistä ruokavaliota. Sen sijaan äijämäinen elämäntapa eli tupakointi, makkaransyönti, eläinrasvat ja kasvisten vieroksuminen johtaa todennäköisemmin aikaisiin erektio-ongelmiin kuin sydämelle terveellinen Välimeren ruokavalio. Tämän onkin todettu parantavan erektioita, kuten tutkimuskin kertoo.

Lisää tietoa Välimeren ruokavaliosta ja muutenkin sydämelle terveellisistä ruoista löydät Ravintoa sydämelle -kirjastani.

Lähde:

Mayo Clinic study finds younger men with erectile dysfunction at double risk of heart disease.