Parikin mediassa ollutta juttua on käsitellyt vanhustenhoidon ongelmia. Keskiviikkoillan MTV3:n ajankohtaisohjelma 45 minuuttia (katso video) kertoi, että vanhusten liikalääkityksen aiheuttamia haittoja hoidetaan — ironista kyllä — lisälääkkeillä.
Ohjelmassa oli esimerkkinä potilas, joka oli saanut lähes kahtakymmentä lääkettä. Vanhuslääketieteen asiantuntija, professori Sirkka-Liisa Kivelä piti tilannetta älyttömänä.
Tanskassa vanhuksia ei makuuteta osastoilla
Päivän Helsingin Sanomissa on toimittaja Annukka Oksasen kirjoittama puolen sivun artikkeli 'Tanskassa vanhuksia ei jätetä sänkyihin' (sivu B4). Juttu kertoo vanhusten hoidon eroista Tanskan ja Suomen välillä. Suurin ero on siinä, että siellä huonokuntoisiakaan vanhuksia ei siirretä terveyskeskusten makuuosastoille.
— Täällä niitä makuusaleja ei yksinkertaisesti ole, kertoo Tanskassa työskentelevä sairaanhoitaja.
Vanhuksia ei silti jätetä heitteille, vaan heitä hoidetaan heidän omissa kodeissaan tai hoitokodeissa. Se onnistuu ympärivuorokautisen kotihoidon ansiosta, ja lääkärikin käy tarvittaessa.
Juttua taustoittamaan oli haastateltu myös suomalaista asiantuntijaa, koulutuspäällikkö Jari Koivistoa. Hänen mukaansa Tanskan malli tulee jonkin verran kalliimmaksi, mutta olennaista eroa Suomeen verrattuna ei kuitenkaan ole. Kyse ei siis ole rahasta vaan asenteesta, suhtautumisesta vanhuuteen ja vanhuksiin.
— Vanhuus ei ole sairaus, mutta vanhuksilla on sairauksia, jotka tulee hoitaa hyvin, kiteytti Koivisto.
Oikeus päättää itse omasta elämästään on Tanskassa johtava vanhustenhoitoa ohjaava periaate.
Suomessa tarvitaan suhtautumistavan muutosta
Suomalaisten vanhusten liikalääkitys ja makuuttaminen vuodeosastoilla ovat erilaisia vanhustenhoidon ongelmia. Niillä on kuitenkin myös jotain yhteistä. Ne paljastavat sen, että suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän suhtautumisessa vanhuuteen on jotain pahasti vialla. Vanhuuteen suhtaudutaan kuin sairauteen, ja vanhukset esineellistetään irrallisten hoitotoimenpiteiden tahdottomiksi objekteiksi.
Nyt olisi korkea aika tuoda vanhustenhoitoon arvokkuus. Vanhuksia on mahdollista hoitaa kokonaisvaltaisesti, ja heidän on mahdollista asua jos ei kodeissa, niin ainakin kodinomaisissa olosuhteissa, jos vain sitä yhteiskuntana haluamme.
Jutussa mainittiin nuhjuiset rakennukset ja vanhanaikainen keittiö.
VastaaPoistaSuomessa käytetään valtavia rahasummia rakentamiseen ja korjausrakentamiseen, tarpeettomaan remontointiin, ja sitten varsinaiselta toiminnalta puuttuukin rahoitus.
Tanskassa on näköjään tärkeysjärjestys ymmärretty paremmin.
Hei Mirka, tuo oli terävä huomio. Preferensseistä on todellakin myös kysymys.
VastaaPoistaAsiallista puhetta kyllä. Osin ehkä myös kulttuurikysymys. Tai lähinnä tulee mieleen oman Tanskan opiskeluvaihtoni aikana tekemäni tutustumiskäynti kööpenhaminalaiseen yksityiseen vanhainkotiin, joka on itse asiassa jopa Tanskassa kuuluisa kodinomaisuudestaan ja ehkä tietynlaisesta yhteisöllisyydestäkin. Henkilökunta ruokailee asukkaiden kanssa ja huoneet on tosiaan sielläkin sisustettu asukkaiden omin huonekaluin, vaatteet ovat myös omia, kuten Hesarin jutussakin.
VastaaPoistaOdotukset olivat siis korkeat, ja tietyin tavoin paikka toki lunastikin ne. Silti paikan jatkuva ja joka paikassa tapahtuva asukkaiden sekä henkilökunnan tupakointi, sisäänpäinlämpeävä ilmapiiri (sain mm. "huonon suomalaiset eivät osaa koskaan englantia" -vitsin korviini vahingossa, onneksi olin sentään se poikkeus) ja niin, hävettää myöntää, mutta myös nuhjuisuus, saivat ajattelemaan, etten ainakaan oman elämäni missään vaiheessa haluaisi asua ko. paikassa. Vaan haluaisinko sitten puhtauttaan kiiltelevässä laitoksessakaan, tuskin.
Tärkeysjärjestys on Tanskan mallissa ehdottomasti kohdillaan ja Tanskasta meillä ja muilla olisi kyllä muutenkin opittavaa.
Kiitos, Ylimuuli. Oli mielenkiintoista kuulla omakohtaisia kokemuksiasi. Minulla niitä on vain Suomesta. Tein joskus muutaman lyhyen hoitajan sijaisuuden suomalaisilla kroonikko-osastoilla, ja olen nähnyt sairaalaelämää myös omaisena. Kävin yhdessä vaiheessa yli puolen vuoden ajan lähes päivittäin katsomassa erästä lähisukulaistani sairaalassa.
VastaaPoista