13. kesäkuuta 2008

Sanotaan se suoraan: perinteinen suomalainen ruoka ei ole terveellistä

Aika usein kuulee väitettävän, että perinteinen suomalainen kotiruoka on terveellistä. Internetin keskustelupalstoiltakin voi lukea kertomuksia mummoista ja vaareista, jotka kuulemma elivät 95-vuotiaiksi, vaikka levittivät puoli senttiä voita leivän päälle, söivät makkaraa, joivat pannukaupalla kahvia ja polttivat norttia niin, että tupa oli sinisenä. Tai ehkä juuri siksi?

Anekdotaalisilla kertomuksilla voidaan puolustaa aivan minkälaisia ruokavalioita tahansa. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tue väitettä perinteisen suomalaisen ruokavalion terveellisyydestä. Tuoreessa Vera Mikkilän väitöstutkimuksessa Diet and the development of atherosclerosis: a whole-diet approach from childhood to adulthood osoitetaan selvästi, että perinteinen suomalainen ruokavalio on yhteydessä moniin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.

Väitöstutkimuksessa kartoitettiin sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ja niiden muutosta lapsuudesta aikuisuuteen. Tutkimushanke käynnistettiin vuonna 1980, jolloin tutkittavat olivat 3–18-vuotiaita. Tutkimuksen aineistona käytettiin 1 037 tutkittavalta toistuvasti vuosina 1980–2001 kerättyjä tietoja ruokavaliosta ja sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tasosta. Vuonna 2001 saatiin lisäksi ultraäänimittauksella tietoja kaulasuonten sisäseinämän paksuudesta.


Perinteinen suomalainen ruokavalio yhdistyi sydäntaudin riskitekijöihin

Eräs tutkimuksen keskeinen löydös oli, että pitkäaikainen perinteisen suomalaisen ruokavalion noudattaminen oli yhteydessä useisiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin. Se yhdistyi korkeisiin LDL-kolesterolin, apolipoproteiini B:n ja C-reaktiivisen proteiinin tasoihin sekä naisilla myös kohonneeseen verenpaineeseen ja insuliinitasoon. Lisäksi miehillä, jotka käyttivät runsaasti perinteiselle ruokavaliolle tyypillisiä elintarvikkeita, sepelvaltimotaudin riskiä ennustava kaulavaltimon sisäseinämä oli paksuuntunut muita enemmän.

Kun katsoo tutkimuksen faktorianalyysin tuloksia koko 21 vuoden ajalta, niin sydämelle epäterveelliseksi osoittautuneessa perinteisessä ruokavaliossa käytettiin runsaasti maitoa, voita, kahvia, makkaroita, perunoita ja vehnää. Lisäksi perinteisessä ruokavaliossa oli tyypillistä välttää esimerkiksi muihin maitotuotteisiin kuulunutta jogurttia.

Sydämelle terveellistä terveystietoista ruokavaliota puolestaan luonnehti parhaiten vihannesten, juuston, muiden maitotuotteiden (esimerkiksi jogurtin), teen, marjojen ja hedelmien, palkokasvien, pähkinöiden ja kalan runsas käyttö. Juureksia terveystietoisessa ruokavaliossa syötiin selvästi enemmän aivan tutkimusjakson alussa vuonna 1980, mutta ei enää sen jälkeen.

Naudanlihaa terveystietoisessa ruokavaliossa syötiin vähemmän kuin perinteisessä ruokavaliossa. Lisäksi terveystietoisessa ruokavaliossa käytettiin aikuisiällä alkoholia, jonka kohtuullisen (ei-humalahakuisen) nauttimisen tiedetään muista tutkimuksista suojaavan sydäntä. Molemmissa ruokavalioissa käytettiin runsaasti myös ruista, mutta havaintoa voi pitää pikemminkin suomalaista ruokavaliota kuvaavana kuin terveellisyydestä kertovana. Ruis vaikuttaakin tutkimuksen valossa suhteellisen neutraalilta terveyttä ajatellen. Toki pääasiassa täysjyvää sisältävä ruisleipä on silti vaaleaa leipää paljon terveellisempi valinta.

Pidän tutkimuksessa erityisen mielenkiintoisena maitotuotteiden toisistaan poikkeavaa yhteyttä sydänterveyteen. Suomalaisessa ravintovalistuksessahan on kiinnitetty huomiota yksinomaisesti maitotuotteiden tyydyttyneeseen rasvaan. Itse näkisin kuitenkin, että sen lisäksi maitotuotteiden terveellisyyttä tai epäterveellisyyttä saattavat määrittää vahvasti myös muut tekijät, esimerkiksi maidon proteiinit ja laktoosi. Olen tuonut tässä blogissanikin esille näkemyksen, että maitotuotteet olisi terveellisempää nauttia ranskalaiseen tapaan juustoina tai jogurtteina kuin maitona. Juustoja kypsytettäessä laktoosi ja osa niiden proteiineista hajoaa, ja juustoihin muodostuu lisäksi verisuonten kalkkiutumista ehkäisevää K2-vitamiinia. Myös tämä väitöstutkimus antaa viitteitä siihen suuntaan, että toiset maitotuotteet ovat terveellisempiä kuin toiset, vaikka tällainen väestötutkimus ei tietenkään todista yksittäisten ruoka-aineiden terveellisyyttä. Esitän kuitenkin harkittavaksi, tulisiko ravitsemussuosituksia muuttaa niin, että niissä suositeltaisiin juuston ja jogurtin käyttöä maidon sijaan. Maidon voisi jättää lähinnä vain kahvin kanssa käytettäväksi.


Suomalaista ruokavaliota ei ole syytä romantisoida

Ei siis ole syytä romantisoida perinteistä suomalaista ruokaa. Juuri perinteisen suomalaisen ruokavalion vuoksi Suomessa jouduttiin käynnistämään Pohjois-Karjala-projekti hälyttävän korkean sepelvaltimotautiriskin alentamiseksi. Kun suomalaiset saatiin valtavalla kansallisella projektilla muuttamaan ruokavaliotaan ja vähentämään tupakointia, myös sepelvaltimotaudin riski aleni. Nyt puhutussa väitöstutkimuksessa korkein sepelvaltimotautiriski oli yhä pääasiassa maaseudun kouluttamattomilla ihmisillä. Voi olettaa, että nämä olivat samalla ihmisiä, jotka eivät olleet juuri piitanneet suosituksista syödä enemmän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä ja korvata voi terveellisimmillä rasvoilla — tai sitten heillä ei ollut siihen varaa.

On syytä erottaa Suomessa viljelty ruoka suomalaisesta ruokakulttuurista. Suomessa viljelty ruoka on varmasti keskimäärin ulkomailla viljeltyä terveellisempää ja turvallisempaa. Kotimaisen ruoan torjunta-aine- ja raskasmetallijäämät ovat pienempiä kuin ulkomailta tuodun, mutta suomalainen ruokakulttuuri ei ole terveellinen. Olisi viimein aika sanoa se suoraan.

Olemme syöneet liian yksipuolisesti ja painottaneet epäterveellisiä ruoka-aineita. Suurelta osin syyt suomalaiset ruokakulttuurin epäterveellisyyteen ovat hyvin ymmärrettäviä. Kylmä ilmasto on rajoittanut viljelykautta ja viljeltävien lajien määrää. Monet ruoka-aineet eivät ole säilyneet koko pitkää talvikautta. Aiemmin köyhän kansakunnan ruokapöydän valikoiman saneli pitkälti myös se, mihin oli varaa. Nykyisin tilanne on kuitenkin toisenlainen. Kasvihuoneviljely, elintarvikkeiden tuonti ja kehittynyt kylmäsäilytys mahdollistavat sen, että voimme periaatteessa syödä terveellisesti ympäri vuoden.

Suurimmalla osalla kansasta on myös sellainen tulotaso, että ihmiset voivat ostaa kaupasta melkein sellaista ruokaa kuin haluavat. Terveellisen ruuan kalleus toki koskettaa tiettyjä väestöryhmiä, esimerkiksi opiskelijoita, nuoria lapsiperheitä ja monia eläkeläisiä. Heidän asemaansa tulisikin parantaa. Mutta jos keskituloisella ei ole varaa terveelliseen ruokaan, hän voi pohtia omia preferenssejään. Jos hän ostaisi pikkuisen pienemmän auton, ruokakuluissa ei ehkä tarvitsisi säästää.

Edellä sanottu ei tietenkään merkitse sitä, etteikö suomalaisessa ruokakulttuurissa olisi mitään säilyttämisen arvosta. Toki suomalaiseenkin ruokaperinteeseen kuuluu herkullisia ja terveellisiäkin ruokia. Sellaisia ovat esimerkiksi monet kalaruuat ja marjat.

14 kommenttia:

  1. Mietityttää, mitä tämä traditionaalinen tarkoittaa, kuten väitöskirjan tekijäkin huomauttaa (s.57).

    Olisiko paremmin kuvaava käsitepari yksipuolinen ja monipuolinen?

    Jos katsoo perinnettä yhtään pidemmältä ajalta, kala on kuulunut ruokapöytään paljon makkaraa useammin. Toisaalta esim. tomaatteja, hedelmiä, marjoja ja yrttejä kasvatettiin rannikkokaupunkien nelipihoissa jo 1920-luvulla, kun monin paikoin sisämaahan ne ylsivät vasta puoli vuosisataa myöhemmin. Ennen sotia kaupungeissa siirtomaatavarakaupat tunnettiin ja ruokavalio oli varsin lähellä keskieurooppalaista, ellei oltu köyhiä.

    Äidinäitini ja tärkein ruokaopettajani sai vaikutteita Viipurista, mieheni mummi Raumalta.

    Sekä minun että puolison isoäidit painottivat kasviksia, hedelmiä, kalaa, teetäkin juotiin vaikka toki myös lihaa ja kahvia. Salaatit kuuluivat kunnon ateriaan, marjakiisseli oli jälkiruokana tavallinen ihan arkipäivinäkin. Sieniäkin keräiltiin mitä tunnettiin.

    Omalaatuinen ikäpolvimuutos tuli äitiemme myötä. Äitimme paheksuivat isoäitiemme "ruokaan tuhlaamista" ja karsivat ruokavalionsa pitkälti juuri tässä traditionaaliseksi kuvatuksi, kuitenkin sillä erolla että lihaa syötiin varsin vähän. Elettiin perunalla, leivällä, kekseillä ja pullalla, kahvilla. Napostelun merkitys korostui aterioiden sijaan.

    Mielenkiintoinen oli tulos, jonka mukaan runsas proteiini yhdistyi paksuuntuneeseen kaulavaltimoon vähärasvaisella ruokavaliolla, mutta ei runsaammalla rasvalla. Se sotii aika monen terveellisyyskäsitystä vastaan.

    VastaaPoista
  2. Näkökulmani ei ollut historioitsijan tai antropologin vaan paljon käytännöllisempi. Muistan itse aika hyvin 1960-luvulla syödyn ruokavalion ja peilaan perinteistä suomalaista ruokavaliota sitä vastaan.

    Lisäksi on tietysti syytä huomata, että tutkimuksessa ei lähdetty varta vasten tutkimaan perinteistä suomalaista ruokavaliota, vaan tutkimuksessa erottui faktorianalyysillä kaksi toisistaan poikkeavaa mallia. Niistä epäterveellisemmäksi havaittu nimettiin perinteiseksi suomalaiseksi, koska siinä syödyt elintarvikkeet sopivat tutkijan tulkintaan perinteisestä suomalaisesta ruokavaliosta. Minusta nimitys onkin osuva eikä vääristele mitenkään suomalaista ruokavaliota esimerkiksi sellaisena kuin minä näin sen 1960-luvulla.

    VastaaPoista
  3. 1960-luvun tyypillinen ruokavalio ja malli 1 todella muistuttavat toisiaan. Kala oli suorastaan poissa muodista, sitä kai pidettiin köyhien ruokana.

    En usko että täsmällisempi terminologia haittaisi käytännön sovellettavuutta. Päin vastoin, traditionaalinen/perinteinen-sanalla on myönteinen arvolataus jota ei tässä tarvittaisi. Mutta tekijä ei ole tässä suinkaan yksin, hänhän nostaa ongelman jopa esille: Vastaavat ruokavaliot kun jenkkilässä kulkevat nimihirvityksillä western ja prudent (saa antropologin hihkumaan!) kun taas Välimeren kontekstissa traditionaalinen viittaa päin vastoin tämän työn terveystietoiseen (sen termin hyväksyn.) Oma ehdotukseni perinteisen sijaan voisi olla sodanjälkeinen.

    VastaaPoista
  4. Melenkiintoinen asia on se, että toinen vaihtoehto on nimenomaan terveystietoinen. Riittäisikö pelkkä "terveystietoisuus" selittämään erot mitatuissa oireissa?

    Tiivistelmässä sanotaan muuten näin:

    Perinteiseen ruokavaliotyyppiin kuului runsas rukiin, perunoiden, maidon, voin, makkaran ja kahvin käyttö. Terveystietoiseksi nimetty toinen ruokavalio sisälsi runsaasti kasviksia, juureksia, teetä, ruista, kalaa, juustoa sekä aikusiällä myös alkoholijuomia.

    Ruis näyttää kuuluvan molempiin. Mistä se vehnä ja jukurtti on tempaistu ja miksi? (Taulukko 5 on luettu.)

    VastaaPoista
  5. Kirjoitin ylle kommenttiini terminologisen huomautuksen, jossa totesin, että tässä tutkimuksessa ei ollut alkuperäisenä tarkoituksena tutkia perinteistä suomalaista ruokavaliota. Sama koskee myös terveystietoiseksi nimettyä ruokavaliota. Sekin nimettiin terveystietoiseksi oletettavasti sen vuoksi, että ko. ruokavalion noudattaminen oli käänteisessä yhteydessä sydäntaudin riskitekijöihin ja lisäksi ruokavalio ehkä vastasi tutkijoiden käsitystä terveellisestä ruokavaliosta. Tutkimuksen tuloksethan olivat kontrolloituja sekoittavien tekijöiden osalta, joten en pidä uskottavana, että muut kuin ruokavaliosta johtuvat syyt selittäisivät olennaisesti terveystietoiseksi nimetyn ruokavalion hyötyjä.

    Kannattaa huomata, että en suoraan referoinut tutkimuksen tutkimustiivistelmää, vaan kirjoitin oman blogikirjoitukseni koko tutkimustekstin pohjalta. Kuten aivan oikein huomautit, ruis kuuluu molempiin ruokavalioihin, mutta totesin sen myös itse blogikirjoituksessanikin, mutta se taisi jäädä sinulta huomaamatta.

    Vehnää ja jogurttia ei mainita tutkimustiivistelmässä, mutta vehnä mainitaan Taulukossa 5. Koko 21 vuoden tarkastelujaksolla se yhdistyy paljon voimakkaammin perinteiseen ruokavalioon kuin terveystietoiseen. Hapatettujen maitotuotteiden puolestaan kerrotaan tutkimustekstissä sisältyneen muiden maitotuotteiden ryhmään, ja jogurttihan on Suomessa paljon käytetty hapatettu maitotuote.

    VastaaPoista
  6. Jukurtti on itse asiassa melko uusi osa suomalaisten ruokavaliossa. Kaikki 1960-luvulla syntyneet varmasti muistavat ne ensimmäiset Valion vihreät nelkulmaiset jukurttipurkit ja myöhemmin kilon paketit. Viili ja erilaiset piimät ovat sen sijaan hyvinkin perinteisiä ruokalajeja ihan käytännön syistä. Tuore maito kun hapantuu helposti ja hapattaminen "talon omalla" hapatteella tunnettin ainakin omien isovanhempieni taloissa.

    VastaaPoista
  7. Pekka Pessille:

    "Nämä ruokavalinnat tulkittiiin merkitsevän tietoista pyrkimystä terveellisiin ruokavalintoihin erityisesti 1980, ... ...Niinpä tämä malli nimettiin terveystietoiseksi malliksi, ja oli tyypillinen tytöille ja naisille, tupakoimattomille, koulutetuille ja kaupunkilaisille." (s.47)

    Malli siis nimettiin tutkittavien omia käsityksiä tulkiten. Tilastollisessa käsittelyssä kuitenkin taustavaikuttajat on pyritty huolellisesti huomioimaan, niin että tulos olisi niistä mahdollisimman riippumaton.

    Minua häirinnyt termi 'perinteisyys' (s. 56-57) oli, tarkemmin lukiessa, valittu jotta tätä tutkmusta voidaan vertailla muihin vastaaviin kansainvälisiin tutkimuksiin. Leimallista sille on valtaväestön konservatiivisuus, jonka urbaani keskiluokka haastaa (nyt tulkitsen itse muiden lähteiden perusteella) luodakseen sosiaalista erottautumista. Puhekielisesti ilmaistuna kysymys on jaottelusta juntit vastaan trendipellet.

    Jakoa kuvaavien ruokavalioiden sisältö sitten vaihtelee eri maissa/ruokasysteemeissä. Joissakin maissa kuten Suomessa erottautuminen vallitsevasta ilmennetään terveystietoisuutena. Toisin on esim. lähtökohtaisesti terveelliseksi julistetussa välimerellisessä ympäristössä. Siellä erottautuminen ilmenee, loogisesti, päin vastoin terveydestä piittaamattomana urbaanina kuluttamisena. Vastaavasti myös Japanissa 'perinteinen ruokavalio' korreloi parempaan terveyteen kuin sen haastava, eläinruokapitoisempi urbaani ruokavalio.

    Suomen tilanteelle leimallista on, että sota mullisti suomalaisten elämän perinpohjin: pula-aika säännöstelyineen, nopea kaupungistuminen ja nouseva elintarviketeollisuus mullistivat suomalaisen elämänmenon. Sotaa edeltävään aikaan sijoitettuna lause: "...tea, vegetables, fish, cheese and other dairy products... in Finland, most on these have not been traditionally eaten..." (s.47) olisi täysin absurdi.

    Hapattamaton suora maito yleistyi aikuisten juomana vasta sotein jälkeen. Jugurtti on todellakin myöhäinen tulokas, päin vastoin kuin perinteiset hapanmaitotuotteet kuten edellä todettiin. Urbaanin terveystietoisuuden markkeriksi se kuitenkin sopii hyvin, juuri uutuutensa vuoksi. (Siksikö partaäijän kulttiasema? Keskiluokan uutta kapinaa keskiluokan kapinaa vastaan!)

    Kuten tekijä toteaa, mallit nousivat aineistosta kuvaten suomalaisten tyypillisiä ruokatottumuksia tutkimusaikana. Niistä ei voi päätellä, että terveydellisesti "huonompi" olisi huonoin sisältäen vain huonoja vaihtoehtoja, tai että parempi olisi paras mahdollinen sisältäen vain hyviä vaihtoehtoja. Ne kertovat vain ja ainoastaan, millaisiin päätyyppeihin suomalaisten syöminen tilastojen valossa on mielekästä jakaa, ja että toinen niistä kokonaisuudessaan korreloi pienempään sairastuvuuteen kuin toinen. 'Perinteinen' korreloi voimakkaasti rukiin käyttöön, joka muissa yhteyksissä on todettu terveydelle edulliseksi, ja taas 'terveystietoinen' sisälsi sokeria enemmän.

    Edellä kysyttiin yleistä terveystietoisuutta mahdollisena selittävänä tekijänä. Perinteinen malli yhdistyi riskitekijöihin selvästi johdonmukaisemmin kuin terveystietoinen. Tutkimuksen tekijän mukaan nämä edellä esitetyt piirteet viittaavat siihen, että selittävä tekijä sv-riskiin olisi tosiaankin ennemmin juuri yleinen terveydestä huolehtiminen kuin mikään ainakaan yksittäinen ravintotekijä. (s. 62) Kirjoittaja mainitsee jenkkitutkimuksen (Kerver & al. 2003), joka näihin syihin liittyen kieltäytyi käyttämästä käsitettä 'terveellinen' vaan sen sijaan 'amerikkalaisterveellinen' (vrt. oma termini 'virallisterveellinen'.) Kuten tässäkin tutkimuksessa, amerikkalaisterveellinen ei yhdistynyt (alentuneisiin) sv-riskitekijöihin, vaan sen vertailupari 'western' tai 'perinteinen' yhdistyi kohonneisiin riskitekijöihin.

    Kaiken kaikkiaan antoisaa luettavaa kun ehti perehtyä vähän tarkemmin.

    VastaaPoista
  8. Perinteinen ruokavalio tutkimustiivistelmän mukaan: runsaasti ruista, perunoita, maitoa, voita, makkaraa ja kahvia.
    Terveystietoinen ruokavalio: runsaasti kasviksia, juureksia, teetä, ruista, kalaa ja juustoa.

    Terveystietoinen ruokavaliohan sopii hedelmiä lukuunottamatta aivan just jetsulleen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon! Kappas vain.

    Vhh-foorumeilta ja blogeista olen saanut sen käsityksen, että eivät vhh-ruokavaliolaiset maitoa maitona erityisen paljon juo, vaan syövät nimenomaan muita runsasrasvaisia maitotuotteita. Tämäkin sopii tutkimuksen terveystietoiseen ruokavalioon.

    (Löytyisikö muuten joku tutkimus, jonka mukaan suomalaisissa vihanneksissa todella olisi vähemmän torjunta-aine- ja raskasmetallijäämiä kuin ulkomaisissa? Salmonellaa suomalaisissa elintarvikkeissa ei kai todellakaan ole yhtä paljon, mutta muutoin on mieleen hiipinyt epäilys, että suomalaisten elintarvikkeiden puhtaus on myytti.)

    Mirka kirjoitti: "Mielenkiintoinen oli tulos, jonka mukaan runsas proteiini yhdistyi paksuuntuneeseen kaulavaltimoon vähärasvaisella ruokavaliolla, mutta ei runsaammalla rasvalla." Tämäkin tukee vhh-ruokavaliota: sehän EI ole runsasproteiininen vaan runsasrasvainen (LCHF = low carbohydrate, high fat on Annika Dahlqvistin ruokaohjelman virallinen nimi). Proteiinia ei suositella syötäväksi enempää kuin virallissuosituksissakaan.

    Tutkimuksen "perinteinen" suomalainen ruokavalio ei tosiaan ole sellainen joksi kalevalaishenkisen ugri-perinteellisen mieltää, mutta perinnehän se nykyperinnekin on. Minä en ollut lapsena kiinnostunut ruoasta enkä muista tarkasti lapsuuden (1950-luvulla; kansakoulunopettajaperhe) ruokavaliota muuta kuin että rasvassa (? voissa, kai) kuullotettuja lanttukuutioita syötiin usein, ja lihakeittoa, ja maalla elettiin melkein pelkälleen itse kalastetulla kalalla vaikka emme me köyhiä olleet, ja uunituoreella ruisleivällä, eikä voita säästelty; margariineja emme käyttäneet. Maitoa latkittiin paljon. Herkkuina olivat herneet ja mansikat ja maasta kiskotut porkkanat. Ai niin, aamupala, aah, tuoretta ranskanleipää ja kahvia jossa oli paljon sokeria ja Atlanta-rasvasekoitetta! :D Kuka tietää mitä rasvaa ne kahvin kanssa käytetyt kermakkeet oikein olivat? Atlantan lisäksi oli Vuokko.

    Mirkan termiehdotus tuntuu hyvältä: sodanjälkeinen suomalainen ja terveystietoinen.

    T. Perenna

    VastaaPoista
  9. Olen, Perenna, täysin eri mieltä tulkinnoistasi, joilla pyrit yhdistämään väitöskirjatutkimuksen terveystietoisen ruokavalion vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Mielestäni näkemäsi yhteydet olivat täysin haettuja eivätkä tee oikeutta kummallekaan ruokavaliolle.

    Yhtä hyvin perinteisestä ruokavaliosta, joka siis tutkimuksessa osoittautui epäterveelliseksi, voitaisiin osoittaa yhteyksiä vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin: Tutkimuksen perinteisessä ruokavaliossa syötiin runsaasti voita -- täsmälleen niin kuin useimmat karppaajat tekevät vähähiilihydraattisissa ruokavalioissaan. Tutkimuksen perinteisessä ruokavaliossa vältettiin hedelmiä -- juuri niin kuin karppaajat tekevät.

    Myöskään tutkimuksen makroravintoaineiden yhteyksistä vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin ei voi vetää tekemiäsi johtopäätöksiä. Jos hakemalla haetaan jotain johtopäätöksiä, niin kuin teit, niin tutkimuksessahan kaulavaltimon intima-median paksuus oli paras (0.607) vähäproteiinisella ja vähärasvaisella ruokavaliolla. Ja sehän on päinvastainen ruokavalio kuin vähähiilihydraattinen ruokavalio.

    Parempi kuitenkin, että emme ala hakea keinotekoisesti tutkimuksesta yhteyksiä vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin kumpaankaan suuntaan. Se olisi todellakin keinotekoista.

    VastaaPoista
  10. Olen ihan samaa mieltä Juhana kanssasi. Väitös koski suuria linjoja suomalaisessa ravintokäytäytymisessä. Perennan pohdintaa ymmärrän sitä kautta, kuinka yksilöllisesti kuitenkin haluaa miettiä myös niitä yksittäisiä ravintotekijöitä.

    Hedelmien välttäminen ei kuitenkaan mene ihan noin kuin sanot, kun katsotaan tosiaan sitä suurta suomalaista linjaa: suuri osa hedelmiä "välttävistä" karpeista syö hedelmiä enemmän kuin ykkösryhmäläiset. Itse vältän hedelmiä noin 2-3 kpl (noin 300 g) päivässä, mikä ylittää huikeasti suomalaisen keskikulutuksen.

    VastaaPoista
  11. Mirka, hedelmien syönnissä olet poikkeus vähähiilihydraattisten ruokavalioiden kannattajien joukossa. Siten on mielestäni aika harhaanjohtavaa tuoda esille hedelmiensyöntimääräsi karppaajia kuvaillessasi.

    Toivoisin, että jatkossa yritettäisiin pysyä tämän blogikirjoituksen aiheessa.

    VastaaPoista
  12. Lähinnä Mirkalle: Minua huvittaa väitöskirjatutkimuksen Taulukon 7 vähän proteiinia, vähän rasvaa ja vähän hiilihydraatteja syönyt yhdeksän hengen suuruinen ryhmä . Pyhällä Hengelläkö he elivät? :-D

    VastaaPoista
  13. Kieli poskessahan minä ne vertailut tein vhh:n ja tutkimuksen terveystietoiseksi nimetyn ruokavalion välillä! En minä oikeasti näe niiden olevan samanlaiset muuten kuin että kaikkien koulukuntien terveellisinä pitämiä ruoka-aineita on molemmissa. Enkä näe tutkimuksen perinteiseksi nimettyä ruokavaliota minäkään terveellisenä.

    T. Perenna

    VastaaPoista
  14. Minusta vahvasti näyttää, että väitöskirjan jako ykkös- ja kakkostyypin ruokavalioihin pätee myös karppeihin.

    VastaaPoista

Haluan säilyttää blogissani miellyttävän ilmapiirin. Eri mieltä saa olla, mutta töykeitä, halventavia tai jankkaavia kommentteja ei julkaista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...