Kuluneen vuoden 10 merkittävintä terveyttä koskevaa läpimurtoa

Terveysasioita seuraavat ja englanninkielentaitoiset lukijani saattaavat olla kiinnostuneita ravitsemusterapeutti Byron Richardsin kirjoituksesta, johon hän on valinnut kuluneen vuoden 10 merkittävintä terveyttä koskevaa läpimurtoa. Listauksessa ovat mukana:

• Kalaöljyjen merkityksen yleinen tunnustaminen
  
• Luuston yhteys muuhun terveyteen
  
• Viinirypäleensiemenuute Alzheimerin taudin ehkäisemisessä
  
• D-vitamiinin laaja-alaiset vaikutukset
  
• Resveratroli ikääntymisen hidastamisessa
  
• Suolen limakalvon terveyden syvempi ymmärtäminen
  
• Edistysaskeleet koskien kolesterolia, vyötärölle kertyvää rasvaa ja sydäntauteja
  
• Aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) merkitys aivojen terveydelle
  
• Juoksemisen moninaiset terveyshyödyt sekä
  
• Kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteys moniin sairauksiin.

Listalle valitut asiat ovat tietysti enemmän tai vähemmän näkemyksestä riippuvaisia, mutta joka tapauksessa Richards kirjoittaa mielenkiintoisista ja tärkeistä asioista.

Toivon kaikille lukijoilleni Onnellista Uutta Vuotta 2009!

Toivotan kaikille lukijoilleni lämminhenkistä Joulua!

Lahjavihje terveyttä arvostavalle

Lahjavihjeenä ehdotan pukinkonttiin Ravintoa sydämelle -kirjaa. Monet suomalaiset arvostavat nykyään hyvin paljon terveyttä, ja tällä lahjalla voit auttaa sen saajaa pitämään parempaa huolta itsestään. Edullisimmin ja vaivattomasti saat kirjan Booky.fi-nettikirjakaupasta (Booky lähettää sen kotimaan osoitteisiin postikuluitta).

Apua migreeniin

Migreeni on piinallinen vaiva, josta monet kärsivät säännöllisesti. Amerikkalaisen Life-Extension Foundationin sivuilla on pääosin asiantunteva artikkeli migreenin syistä ja erilaisista hoitomahdollisuuksista. Sen ohella että kirjoituksessa kerrotaan migreenin tavanomaisista lääkehoidoista, artikkelissa on tietoa myös rohdosvalmisteista ja ravintolisistä, joista voi olla hyötyä migreenin ehkäisyssä, oireiden lievittämisessä ja toipumisen nopeuttamisessa.

Reunuspäivänkakkaraa ja B2-vitamiinia

Artikkelissa mainitaan esimerkiksi reunuspäivänkakkara (Tanacetum parthenium), mutta sen saatavuudessa voi olla ongelmia Suomessa (täällä on tapana siirtää kaikki tehokkaiksi osoittautuneet rohdosvalmisteet lääkeluetteloon, mikä vaikeuttaa niiden saatavuutta). Reunuspäivänkakkaran sivuvaikutuksena on se, että se voi aiheuttaa mm. suun haavaumia.

Sen sijaan artikkelissa mainittua etelänruttojuurta ei pidä käyttää, sillä se on osoittautunut maksalle myrkylliseksi. Siitä varoitetaankin esimerkiksi tällä brittiläisellä sivustolla.

Muita migreenissä mahdollisesti auttavia ravintolisiä ovat LEF:n artikkelin mukaan B2-vitamiini (riboflaviini), ubikinoni, magnesium (mieluiten magnesiumsitraattina), maitohappobakteerit ja melatoniini. Näistä kiinnostavin on ehkä B2-vitamiini, jolla on useissa tutkimuksissa saatu hyviä tuloksia. Tyypillisesti migreenin hoidossa käytetty B2-vitamiinin annos on ollut 400 milligrammaa päivässä. Käsikaupassa ei ole näin vahvoja valmisteita, mutta erityisluvalla saa 200 milligramman tabletteja. Toisaalta 25 milligrammaakin päivässä saattaa riittää, kuten tässä tutkimuksessa arvellaan. Myös magnesiumia voi suositella sen ansiosta, että sitä on helposti saatavilla ja se on edullista. Suositelluilla annoksilla (esim. 350 mg päivässä) käytettynä sitä voi myös pitää turvallisena.

LEF:n suosituksille antaa vahvistusta se, että useimmat näistä rohdoksista ja ravintolisistä on mainittu myös suomalaisessa migreenin hoitoon liittyvässä Käypä hoito -artikkelissa (klikkaa lukeaksesi). Sen mukaan myös B12-vitamiinista voi olla hyötyä migreenissä, jo mainittujen lisäksi. B12-vitamiinia on käytetty annoksella 1 milligramma päivässä.

Kannattaa huomata, että näiden ravintolisien käytölle on joitakin vasta-aiheita, jotka on lueteltu LEF:n artikkelin toisella sivulla. Ihanteellista olisi, että ravintolisien sopivuus varmistettaisiin niitä tuntevalta lääkäriltä ennen käyttöä.

Jos sinulla on omia kokemuksia näiden tai muiden ravintolisien käytöstä migreenissä tai haluat kertoa muista onnistuneista omakohtaisista hoitotavoista, voit jakaa tietoasi myös muille lukijoille kommentoimalla tätä blogikirjoitusta.

Life-Extension Foundationista

Life-Extension Foundation on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka sivuilla on usein tasokkaita artikkeleita ravintolisien käytöstä eri sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Sen lisäksi järjestö myy ravintolisiä Pohjois-Amerikassa. Tietojeni mukaan suomalaisen kuluttajan ei pidä ostaa ravintolisiä suoraan netin kautta Yhdysvalloista, sillä valmisteet voivat jäädä tulliin. Sen lisäksi lainsäädäntö ja muut määräykset voivat rajoittaa monien ravintolisien ja rohdosvalmisteiden tuontia Suomeen. Sen sijaan Life-Extensionin yleensä laadukkaina pidettyjä ravintolisiä voi ostaa joistakin suomalaisista luontaistuotekaupoista ja urheiluravintolisiä myyvistä liikkeistä.

Lisätietoa

Life-Extension Foundationin artikkelissa mainitut lukuisat tutkimusviitteet löytyvät klikkaamalla tätä.

Joulunvalmistelumusiikkia

Video antaa vihjeen joulumusiikin oivasta käytöstä näin joulun alla.


Alttoaaria 'Bereite dich, Zion' (Valmistaudu Siion) J.S.Bachin Jouluoratoriosta.

Esittäjänä sopraano Emmanuelle Halimi.

Iso osa amerikkalaisista käyttää luontaishoitoja

Vaihtoehtohoidot pysyvät suosittuina Yhdysvalloissa. 38 prosenttia amerikkalaisista aikuisista käyttää erilaisia täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kertoo YLE uutiset. Uutisen mukaan vaihtoehtoisten hoitomuotojen suosio on pysynyt melko vakaana vuodesta 2002, jolloin niiden käyttöä tutkittiin ensimmäisen kerran. "Meditaatioon, joogaan ja erilaisiin hengitystekniikoihin liittyvien hoitojen käyttäminen on kuitenkin lisääntynyt selvästi. Luontaistuotteita sanoi viime vuonna käyttävänsä vajaat 20 prosenttia aikuisista."

En ole nähnyt vastaavia tutkimustuloksia Suomesta, mutta arvelisin luontaistuotteiden ja vaihtoehtohoitojen käytön likimain samansuuruiseksi kuin Yhdysvalloissa. Samaan aikaan näiden hoitojen vastaista ideologista asennetta on näkynyt julkisuudessa paljon, ja luontaishoidot yritetään painaa yhä ahtaammalle. Erityisesti tietyt lääkärikunnan edustajat ovat esittäneet vaihtoehtohoitojen vastaisia näkemyksiä, jotka kertovat usein esittäjiensä ennakkoluuloisuudesta ja tietämättömyydestä.

Oma näkemykseni on, että kun näinkin suuri osa kansasta kokee vaihtoehtoiset ja luontaishoidot omalla kohdallaan tarpeellisiksi, olisi paikallaan hyväksyä nämä hoidot osana sitä yhteiskuntaa, jossa elämme. Olisi myös hyvä, jos tavanomaisia lääketieteellisiä hoitoja ja luontaishoitoja ei nähtäisi toistensa vastakohtina, vaan menetelminä, jotka voivat luontevasti täydentää toinen toisiaan. Esimerkiksi Kiinassa ja Japanissa perinteisiä hoitomuotoja käytetään usein länsimaisen lääketieteen rinnalla, ja hyvin tuloksin.

Uutisartikkeli aiheesta englanniksi:

According To A New Government Survey, 38 Percent Of Adults And 12 Percent Of Children Use Complementary And Alternative Medicine. Medical News Today. December 11, 2008.

Mäkikuisma vaikean masennuksen hoidossa yhtä tehokas kuin masennuslääkkeet

Cochrane-katsaukset ovat kansainvälisesti arvostettuja katsauksia siitä, mitkä hoitomenetelmät ovat tuloksellisia. Niitä käytetään Suomessa esimerkiksi lääkäreitä ohjeistavien Käypä hoito -suositusten laadinnan pohjana. 

Hiljattain julkistetussa uudessa Cochrane-katsauksessa arvioitiin mäkikuismauutteen (Hypericum perforatum) tehokkuutta masennuksen hoidossa verrattuna plasebovalmisteeseen ja tavanomaisiin masennuslääkkeisiin. Laadittu katsaus perustui 29 aiempaan tutkimukseen. Niiden pohjalta katsauksessa päädyttiin ehkä yllättävään tulokseen, että mäkikuisma on vaikean masennuksen hoidossa yhtä tehokas kuin tavanomaiset masennuslääkkeet. Lisäksi katsauksessa todetaan, että mäkikuismauutteilla on vähemmän haittavaikutuksia kuin tavallisilla masennuslääkkeillä.

Lähteet ja lisätietoa: 

Linde K, Berner MM, Kriston L. St John's wort for major depression. Cochrane Database of Systematic Reviews 2008, Issue 4. Art. No.: CD000448.

Stephen Daniells. St John’s wort works for depression, says review. NutraIngredients.com, October 9, 2008.

Toinen laiminlyöty vitamiini

Aihe josta nyt kirjoitan, ei ole mitään ravitsemusfriikkien hifistelyä tai hienosäätöä, vaan oikeasti tärkeä. Yleensäkin yritän kirjoittaa tässä blogissa ainoastaan tärkeistä ravintoon ja terveyteen liittyvistä kysymyksistä.

D-vitamiiniakin pahemmin suomalaisessa ravitsemuksessa on ehkä laiminlyöty eräs toinen vitamiini — K-vitamiini. Hiljattain julkistetun Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaisten K-vitamiinin saanti on noin 80-100 mikrogrammaa, hieman eri ikäryhmästä, sukupuolesta ja asuinpaikasta riippuen. Se on vähän, mutta niukkaan saantiin ei tutkimuksessa kiinnitetty silti mitään huomiota.

K-vitamiinille ei ole Suomessa edes virallista saantisuositusta; Finravinto-tutkimuskaan ei mainitse sellaista. Silti K-vitamiini on terveydellemme hyvin merkityksellinen. Yleensä tiedetään parhaiten, että K-vitamiinia tarvitaan veren hyytymiseen. Suomalaisten keskimääräinen saanti riittääkin juuri ja juuri siihen.

K-vitamiinilla on elimistössä kuitenkin myös monia muita tärkeitä tehtäviä, joista suoriutumiseen suomalaisten nykyinen saanti ei täysin riitä. K-vitamiinista riippuvaisia proteiineja (mm. osteokalsiini ja matriksi Gla -proteiini) tarvitaan muun muassa kollageenin muodostumiseen luustossa ja verisuonten kalkkiutumisen ehkäisemiseen. Jotta elimistö voisi suoriutua niistä hyvin, K-vitamiinia tarvitaan nykyistä saantia huomattavasti enemmän niin vihreistä kasviksista kuin tietyistä eläinkunnankin tuotteista.

Mitä hyötyä K-vitamiinin suuremmasta saannista olisi?

K-vitamiinien runsaamman saannin on osoitettu olevan yhteydessä vähäisempään verisuonten kalkkiutumiseen, pienempään osteoporoottisten murtumien riskiin, pienempään eturauhassyöpäriskiin ja nyt aivan viimeksi vähäisempään insuliiniresistenssin riskiin iäkkäillä miehillä, mikä edelleen saattaa vähentää diabetesriskiä. Näistä syistä K-vitamiinin riittävään saantiin pitäisikin kiinnittää virallisella taholla parempaa huomiota. Suositus K-vitamiinin korkeammasta saannista parantaisi samalla myös vihreiden kasvisten sisältämien muiden arvokkaiden ravintoaineiden (folaatti, luteiini, zeaksantiini) saantia.

Paljonko on riittävästi?

Virallisten suositusten muuttumista odoteltaessa jokainen voi oma-aloitteisesti pitää huolta K-vitamiinin paremmasta saannista. Hollantilaiset tutkijat Schurgers ja Vermeer arvioivat, että K-vitamiinista riippuvaisten proteiinien pitämiseksi hyvässä iskussa K1-vitamiinia tarvitaan vähintään 250 mikrogrammaa ja K2-vitamiinia vähintään 50 mikrogrammaa päivässä. Käytännössä tämän määrän K1-vitamiinia saa esimerkiksi parista lehdestä lehtikaalia (40 g), annoksesta pinaattia (70 g) tai isosta annoksesta parsakaalia (n. 200 g). Päivittäisen K2-vitamiinin saa sisällyttämällä ruokavalioon hieman Edam-juustoa (myös broilerissa ja kalkkunassa on K2-vitamiinia, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan se on vähemmän hyödyllisessä muodossa). Mainittujen juustojen määrien ei tarvitse olla suuria. Paras K2-vitamiinin lähde on kuitenkin japanilainen soijapapuvalmiste natto.

K-vitamiini kestää hyvin varastointia, esimerkiksi pakastamista, sekä kuumentamista ruoanlaiton yhteydessä. K-vitamiini on arka valolle.

Huom. Jos käytät verenohennuslääkkeitä, kuten Marevania, K-vitamiinia ei pidä lisätä ruokavalioon omin päin, ilman keskustelua lääkärin kanssa.

Syventävää tietoa:

K-vitamiinitutkija Leon Schurgersin englanninkielinen online-luento K-vitamiinista.

Terhi Koivu-Tikkanen. Determination of phylloquinone and menaquinones in foods by HPLC. Academic disseration. Helsinki 2001 (pdf-tiedosto).

D-vitamiinin puute lisää sydänkuoleman riskiä

D-vitamiinin puute lisää sydänkuoleman riskiä, kertoo uusi tutkimus. Tiedelehdessä Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism julkaistussa saksalaisessa seurantatutkimuksessa D-vitamiinin puute yhdistyi peräti viisi kertaa suurempaan äkillisen sydänkuoleman riskiin ja lähes kolme kertaa suurempaan sydämen vajaatoiminnasta johtuvaan kuoleman riskiin verrattuna D-vitamiinin riittäviin tasoihin. Tutkimuksessa puutteena pidettiin alle 25 nmol/l olevia tasoja, riittävinä vähintään 75 nmol/l olevia tasoja.

Tutkimuksen tulos on selitettävissä siten, että D-vitamiinilla on reseptoreita myös sydämessä, ja D-vitamiini vaikuttaa esimerkiksi sydämen supistumiskykyyn. Lisäksi D-vitamiini voi osaltaan ehkäistä aortan ja verisuonten kalkkiutumista. Käytännössä tutkimuksessa riittävänä pidetyn D-vitamiinitason ylläpitämiseen tarvitaan noin 25 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä, mutta jotkut saattavat tarvita enemmänkin. D-vitamiinivalmisteen vahvuus kannattaa tarkistaa. Sekä luontaistuotekaupoissa että apteekeissa on tätä nykyä saatavilla D-vitamiinivalmisteita, joissa on 25 mikrogrammaa D-vitamiinia. Valmisteen vahvuus kannattaa kuitenkin ostettaessa tarkistaa, sillä useimmat valmisteet ovat ovat heikompia.

Lähteet:

Pilz S et al. Association of vitamin D deficiency with heart failure and sudden cardiac death in a large cross-sectional study of patients referred for coronary angiography. J Clin Endocrinol Metab. 2008 Oct;93(10):3927-35.

Low vitamin D linked to sudden cardiac death. Reuters Health

Tupakoivat naiset elävät 14,5 vuotta lyhyempään

The Washington Post kertoo hätkähdyttävän uutisen: tupakoiva nainen elää 14,5 vuotta lyhyemmän elämän kuin tupakoimaton kanssasisarensa. Ero eliniänodotteessa johtuu ennen kaikkea siitä, että tupakointi lisää monien kroonisten ja vakavien sairauksien riskiä. 

Monet tupakoijat tietävät keuhkosyöpäriskistä. Suurempi tupakoijia vaaniva riski on kuitenkin lisääntynyt keuhkoahtaumataudin vaara. Tupakoijien sydäninfarktiriski on 1,5 kertaa suurempi kuin tupakoimattomien. Aivohalvausten ja osteoporoottisten lonkkamurtumien riski on kaksi kertaa suurempi. Lisäksi tupakointi kasvattaa myös Alzheimerin taudin ja monien muidenkin sairauksien riskiä sekä kiihdyttää ikääntymistä.

PS. Vinkit edelleen tervetulleita siitä, miten syödä terveellisesti ja halvalla. Kommentoi alla olevaan blogikirjoitukseen.

Miten syödä terveellisesti ja halvalla?

Olen blogissani  jo muutaman kerran aiemmin kertonut tutkimustietoonkin viitaten, että hyvin pienet tulot eivät riitä terveellisesti syömiseen. Silti minulla on ollut jo pitkään mielessäni, että vähävaraiset tarvitsivat käytännöllisen oppaan, jossa kerrottaisiin, miten pienillä tuloilla voi edes yrittää syödä terveellisesti. Uskon siis, että terveellisyydestä voi yrittää huolehtia myös silloin, kun joutuu tulemaan toimeen hyvin vähällä — vaikka puutteita ruokavalioon epäilemättä jääkin.

Tarkoitukseni on nyt herätellä uutta ideariihi-tyyppistä keskustelua aiheesta. Ajatuksenani on, että kokoaisin ideoiden pohjalta tähän blogiin pienen käytännöllisen koosteen siitä, mitä ruoka-aineita pienituloisen kannattaisi suosia ja mistä ruokaa hankkia. Myös säästeliäät ruoanvalmistusvinkit ovat tervetulleita. Niin ajatukset yksittäisistä terveellisistä ruoka-aineista, ruokavalion tasapainoisen kokonaisuuden saavuttamisesta kuin riittävän vaihtelun takaamisestakin ovat tervetulleita. Tule nyt mukaan ideoimaan ja kommentoimaan!

Miten parantaisit syömisemme laatua?

Haluaisin viritellä hieman keskustelua teidän lukijoiden kanssa siitä, mitkä olisivat parhaimpia keinoja parantaa ravitsemuksemme laatua ja ruokailutilanteitamme. Edellisessä blogikirjoituksessani luonnostelinkin jo tavallisia ruokavalion vinoutumia hyvin yleisellä tasolla. 

Nyt kysyn Sinulta lukijani: Mitä muuta voimme tehdä syömisemme laadun parantamiseksi? Voit ottaa puheeksi myös torjunta-ainejäämät ja lisäaineet sekä puhua luomusta, ruoan jalostamisesta, tai vaikkapa säilöntämenetelmistä.  Entä onko väliä sillä, miten ruokaa valmistettaessa käsitellään tai missä seurassa se syödään? Muuta tärkeää?

Mikä ruoassa on vaarallista?

Tähän blogikirjoitukseen kirvoitti erään lukijan kommentti, jossa hän kysyi huolestuneena ruoan sisältämistä myrkyistä ja vierasaineista. Olen aiemminkin huomannut, että maallikot pitävät näitä aineita ruoan suurimpina riskeinä. Siinä heidän käsityksensä poikkeavat huomattavasti ravitsemustutkijoiden näkemyksistä. 

Asiantuntijat (ja siinä sivussa minä) tuntuvat pitävän yleisesti ravitsemuksen suurimpina riskeinä epäterveellisiä ravintotottumuksia ja liiallista energiansaantia. Ruoan torjunta-ainejäämät ja lisäaineet ovat näiden riskien rinnalla aika vähäpätöisiä. Riskit ovat siis mitä arkisimpia ja johtuvat paljolti omista valinnoistamme ruokakaupassa — seikka mitä ehkä emme haluaisi hyväksyä. Tietysti elintarviketeollisuudella on myös oma vastuunsa siinä, mitä he tarjoavat, ja lisäksi esimerkiksi ravitsemussuositukset ohjaavat jonkin verran ruokavalintojamme. 

Arkiset riskit, joihin viittaan, ovat niin tavallisia, että moniakaan niistä ei ehkä tule edes ajatelleeksi riskeinä. Niitä on esimerkiksi: 

• Liiallinen energiansaanti kulutukseen nähden (eli syödään yksinkertaisesti liikaa)
• Raffinoitujen hiilihydraattien syönti (näitä ovat mm. pulla, valkoinen leipä ja limsa)
• Liian vähäinen vihannesten ja hedelmien syönti (sen seurauksena saadaan liian vähän mm. folaattia, K-vitamiinia ja antioksidantteja)
• Liian vähäinen hyvien rasvahappojen saanti (erityisesti omega-3-rasvahappoja saadaan usein liian vähän)
• Liiallinen rasvaisten maitotuotteiden ja punaisen lihan syöminen (näiden suosiminen on myös epäekologista). 

Tällaiset aivan tavalliset virheet ravitsemuksessa aiheuttavat jatkuvasti esimerkiksi diabetesta, sydäntauteja ja syöpää. Näistä tyypillisistä länsimaisen ruokavalion vinoutumista olen kirjoittanut myös tässä aiemmassa blogikirjoituksessani. Toki on hyvä pyrkiä myös vähentämään torjunta-aineiden ja lisäaineiden saantia esimerkiksi luomuruokaa suosimalla, mutta se on sittenkin vain hienosäätöä. Olisi myös virhe jättää appelsiinit tai parsakaalit syömättä vain sen takia, että ne on kasvatettu jossain Välimeren maassa. Silloin menisi lapsi pesuveden mukana.

Saisin varmasti enemmän lukijoita, jos keskittyisin kirjoittamaan ruoan sisältämistä torjunta-aineista ja lisäaineista, mutta en voi muuta kuin olla rehellinen sille, mitä oikeasti pidän riskinä. Ja ehkäpä on väärin ajatella ruokaa ollenkaan riskinä. Ehkäpä olisi sittenkin parempi ajatella sitä oivana ja usein nautinnollisenakin keinona, jolla voimme pitää kehomme terveenä ja elinvoimaisena. Syöminen voi olla samaan aikaan sekä terveellistä että nautinto.

Kiinanruusutee alentaa verenpainetta

Hibiscus- eli kiinanruusutee alentaa kohtuullisesti verenpainetta, kertovat Yhdysvaltain Sydänliiton kokouksessa julkistetut tutkimustulokset. Kiinanruusuteen nauttiminen alensi systolista verenpainetta keskimäärin noin 7 elohopeamillimetriä kuusi viikkoa kestäneessä plasebokontrolloidussa tutkimuksessa. Nyt julkaistut tutkimustiedot eivät suinkaan ole ensimmäisiä, vaan olen kertonut kiinanruusuteen verenpainetta alentavasta vaikutuksesta jo aiemmin Ravintoa sydämelle -kirjassani. Kiinanruusuteen verenpainetta alentava vaikutus on sen sisältämien fytokemikaalien ansiota. Kiinanruusuteen käyttö sopii hyvin esimerkiksi DASH-ruokavalion ja liikunnan lisäämisen rinnalle keinoksi alentaa verenpainetta.

Musiikki on hyväksi sydämelle

Miellyttävä musiikki tekee hyvää sydämelle ja verenkiertoelimistölle. Sen paljastaa uutisartikkeli, joka perustuu Yhdysvaltain Sydänliiton kokouksessa julkistettuun tutkimukseen. Koehenkilöitä miellyttävän musiikin havaittiin laajentavan verisuonten seinämiä. Itse valitun mieleisen musiikin verisuonia rentouttava vaikutus oli verrattavissa aerobisella liikunnalla tai statiini-kolesterolilääkkeillä saavutettuun hyötyyn.

Tutkijat toteavatkin, että musiikki "tulisi sisällyttää terveelliseen elämäntapaan aivan samalla tavoin kuin sisällytämme siihen muitakin terveellisiä tapoja."

Omia verisuoniani rentouttaa esimerkiksi Sarah McLachlanin kappale Angel. Ken pitää klassisesta musiikista, voi alentaa verenpainettaan Natalie Dessayn esittämällä huikealla tulkinnalla Mozartin aariasta 'Ruhe sanft mein holdes Leben' oopperasta Zaide. Kaunis ja rauhallinen on myös alla oleva kuuluisan barokkisäveltäjän R. Stonesin kappale 'Vernicilo nero', jonka esittää Arto Wikla.

Missä poliittinen tahto terveyserojen korjaamiseen?

YLEn TV-uutiset kertoo, että köyhä saa huonompaa hoitoa kuin keski- tai hyvätuloinen. Uutinen perustuu Stakesin tutkimukseen, jonka tuloksia tuotiin esille Stakesin tänään järjestetyssä seminaarissa. Erityisen selvästi terveyserot ovat kärjistyneet pitkäaikaisesta sairaudesta kärsivien kohdalla. 

Tutkimusta kommentoinut professori Juhani Lehto kertoo, että erot johtuvat muun muassa siitä, että hyvin toimeentulevat voivat käyttää työterveydenhuoltoa ja yksityisiä terveyspalveluita, kun taas huono-osaisilla on varaa vain kunnallisiin terveyspalveluihin.

— Alimmissa tuloryhmissä voidaan käyttää vain yhtä näistä vaihtoehdoista. Tähän ei politiikassa ole kyetty puuttumaan, sanoo Lehto.

Ehkä oikeammin olisi sanoa, että puolueilla ei ole ollut siihen poliittista tahtoa. Tilanne olisi syytä korjata, sillä terveyserot ovat Suomessa OECD-maiden kolmanneksi suurimmat.

Tutkimus: viheralueet vähentävät sosioekonomisia terveyseroja

Tulotasoltaan alhaisen ja elinajan odotteeltaan heikon Vallilan ainoa laaja viheralue

on Vallilanlaakso. Nyt kaavoittaja on aikeissa silpoa alueen joukkoliikennekadulla. Kuva JH

Lancet on yksi maailman arvostetuimmista lääketieteellisistä lehdistä. Lehden viimeisessä numerossa on julkaistu suuri tutkimus, jossa yhdistyy mielenkiintoisella tavalla kaksi aihetta: sosioekonomiset terveyserot ja viheralueiden terveyttä kohentava vaikutus. Äkkisiltään voisi ajatella, että aiheilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Tutkimus osoittaa kuitenkin toisin.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että viheralueiden läheisyys vähentää sosioekonomisista syistä (mm. köyhyydestä) johtuvaa kuolleisuutta. Viheralueiden helppo saavutettavuus vähensi tuntuvasti kokonaiskuolleisuudessa nähtäviä eroja. Vielä sitäkin selvemmin viheralueiden läheisyys lievitti kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin.

Viheralueiden terveyshyödyt selittyvät muun muassa sillä, että ne rohkaisevat ihmisiä liikkumaan enemmän. Lisäksi viheralueet auttavat uudistumaan psyykkisesti. On osoitettu, että luonnossa liikkumisella on stressiä vähentäviä vaikutuksia. Kuten useimpien ihmisten oma kokemuskin kertoo, luonnossa liikkuminen virkistää psyykkisesti. Se auttaa toipumaan arkipäivän rasituksista, ja mielikin hiljenee.

Suomalaisille nyt saatu tutkimustieto on sikäli merkittävä, että täällä sosioekonomiset terveyserot eri väestöryhmien välillä ovat poikkeuksellisen suuret. Ne ovat Suomessa suuremmat kuin useimmissa muissa länsimaissa. Kuulemma esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä on jo kauan pohdittu, mitä asialle pitäisi tehdä.

Olen aiemmissa blogikirjoituksissani ehdottanut, että sosioekonomisten terveyserojen vähentämiseksi tulisi muun muassa kohottaa vähimmäisetuuksia ja laskea ruoan arvonlisäveroa. Nyt Lancetin tutkimus osoittaa, että myös viheralueet ovat tärkeitä. Erityisesti köyhillä ja elinajanodotteeltaan heikoilla alueilla on syytä pitää huolta siitä, että niiden yhteyteen on kaavoitettu riittävästi viheralueita. Lisäksi alueet on myös syytä pitää kunnossa, mikä ei nykyään ole lainkaan itsestään selvää.

Lähteet:

Green space, psychological restoration, and health inequality.

Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study.