Löysin pari uutta uusiseelantilaista, ilmeisesti ajankohtaisohjelmissa ollutta TV-inserttiä, jotka käsittelevät A1-maidon mahdollisia terveysriskejä.
Ensimmäisessä videossa (pituus 4:37) Uuden-Seelannin elintarviketurvallisuusvalvontaa edustava Carole Inkster toteaa olevansa melko luottavainen, että A1- ja A2-maito, ja maito yleensäkin, on terveellistä. Hänen mukaansa molemmat maidot ovat turvallisia. Jälkimmäisessä videossa (pituus 8:37) Inkster toteaa, että asiaa koskeva tieteellinen näyttö on riittämätöntä ("inconclusive"). Silti hän pitää A1-maitoa "ehdottoman turvallisena". Ristiriitaista?
Turun Sanomat kirjoittaa asiasta
Myös päivän Turun Sanomat kirjoittaa tästä A1/A2-maito-kysymyksestä. Lehti on haastatellut juttua varten professori Olli Simelliä TYKSin lastenklinikalta ja Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puskaa. Simellin mukaan Woodfordin kirjassa esittämät väitteet ovat vanhoja:
— Kyse on jo reilut kymmenen vuotta sitten esitetyistä hypoteeseista, joiden mukaan alkukantaisten lehmärotujen tuottama maito ei altistaisi diabetekselle toisin kuin pitkälle jalostettujen rotujen. Nyt on herätetty uudestaan henkiin vanhaa ajatusta.
Pääjohtaja Pekka Puska puolestaan toteaa, että maidonjuontia koskevia suosituksia ei ole syytä muuttaa. Hän korostaa, että haitallisinta maidossa voi olla sen sisältämä tyydyttynyt rasva. Maitorasvan saannin vähentäminen on siten hänen mukaansa ylivoimaisesti tärkein asia.
Oma kommentti
Vaikkakin ensimmäiset hypoteesit on esitetty jo kauan sitten, asiasta on tehty myös uudempia tutkimuksia, jotka edelleen heittävät epäilyksen varjon asian ylle. Esimerkiksi viime vuonna julkaistun islantilaistutkimuksen mukaan vähäisempi A1-beeta-kaseiinin saanti saattaa selittää Islannin muita Pohjoismaita pienempää ykköstyypin diabeteksen riskiä.
Itse katsoisin, että riskienhallinnan yleisen periaatteen mukaisesti altistusta pitäisi yrittää vähentää, jos siihen päästään yksinkertaisilla menetelmillä, silloinkin kun tieteellinen näyttö terveysriskistä on epävarmaa. Eräs tärkeimpiä altistusta vähentäviä keinoja voisi olla professori Woodfordin ehdottama äidinmaidonkorvikkeiden muuttaminen A2-maitopohjaisiksi.
Simellin lausunnosta: Mistä lähtien hypoteesin ikä on ollut keskeinen arviointikriteeri?
VastaaPoistaJos rohkenen Simelliä tulkita, niin kaipa hän tarkoitti, että vanhat hypoteesit on hänen mukaansa punnittu ja köykäisiksi havaittu. Itse en olisi ollenkaan niin vakuuttunut asiasta, sillä viime vuosinakin on julkaistu A1-beetakaseiinista uusia tutkimuksia.
VastaaPoista