D-vitamiinin puute yhdistyy kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Se selviää uudesta seurantatutkimuksesta, joka on julkaistu Yhdysvaltain Sydänliiton julkaisemassa Circulation-tiedelehdessä. Niillä tutkituilla, joiden veressä kiertävän D-vitamiinin tasot olivat kaikkein alimmat (alle 10 ng/mL eli alle 25 nmol/l), oli lähes kaksinkertainen sydäntapauksen riski mittauksen jälkeisten runsaan viiden vuoden seurantajakson aikana. Riski oli ilmeinen varsinkin niillä, joiden verenpaine oli korkea.
D-vitamiinilla on reseptoreita esimerkiksi verisuonten endoteeli- ja sileälihassoluissa sekä sydänlihaksen soluissa, ja D-vitamiinilla tiedetään olevan erilaisia sydämeen ja verenkiertoon liittyviä tehtäviä.
D-vitamiinia saadaan eniten auringosta. D-vitamiinin puutteen voi korjata kesäaikaan parhaiten kohtuullisella auringonotolla ja talviaikaan kaukomatkalla aurinkoon tai riittävällä D-vitamiinilisällä. Myös kalassa on merkittäviä määriä D-vitamiinia.
Mikä on näkemyksesi sopivasta D-vitamiinimäärästä/vrk? Virallinen linja Suomessa lienee 7 mg/vrk tienoilla. Jostakin luin että esimerkiksi jenkeissä ollaan nostamassa suositeltua annostusta.
VastaaPoista-gs
Olisi ihanteellista, että D-vitamiinilisän määrä perustuisi D-vitamiinitasojen mittaukseen sellaisena vuodenaikana jolloin sen tasot ovat alimmillaan (yleensä kevättalvella).
VastaaPoistaTietojeni mukaan suurimmalla osalla ihmisistä 25 mikrogrammaa D-vitamiinia on riittävästi kohottamaan D-vitamiinitasot optimialueen alarajalle eli noin 75-80 nanomooliin litrassa. Kuitenkin monet jäävät tälläkin supplementaatiomäärällä tuon rajan alle.
Tutkimuksia luettuani ja itseltänikin D-vitamiinitasoja mittauttaneena minulla on tuntuma, että useimmille aikuisille optimaalinen talviaikainen D-vitamiinilisän määrä on noin 50 mikrogrammaa, jotkut saattavat tarvita enemmänkin. Tuo 50 mikrogrammaa on samalla virallinen turvallisen saannin yläraja, mutta D-vitamiinitutkijat (mm. Vieth) ovat kritisoineet sitä aivan liian matalaksi.
Paras D-vitamiinin taso on toissakesänä julkaistun Harvardin meta-analyysin mukaan 90-100 nmol/l (Bischoff-Ferrari HA et al. Estimation of optimal serum concentrations of 25-hydroxyvitamin D for
multiple health outcomes. Am J Clin Nutr. 2006 Jul;84(1):18-28).
Ihanteellista olisi mitoittaa D-vitamiinin saanti niin, että sillä saavutettaisiin tämä taso.
PS. Oma blogisi on hyvin mielenkiintoinen. Olen pohtinut paljon samanlaisia asioita, vaikka ne ovatkin tämän blogin aihepiirin ulkopuolella.
Onko 50 mikrogrammaa sama kuin 1000 IU?
VastaaPoistaEi, 25 mikrogrammaa on yhtä kuin 1000 IU:ta. 50 mikrogrammaa on 2000 IU:ta.
VastaaPoista(IU = international units = KY = kansainvälistä yksikköä.)
Mitä arvelet tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan muoto D2 olisi sittenkin yhtä tehokas kuin D3? Jälkimmäinen lienee edelleenkin varmempi valinta?
VastaaPoistaTutkimus oli tietysti yllätys. En usko silti, että viimeistä sanaa asiassa on sanottu.
VastaaPoistaD3-vitamiini on muissa tutkimuksissa osoittautunut paljon luotettavammaksi. Kun D2-vitamiinilla on tämän tästä saatu nollatuloksia eli sillä ei ole ollut läheskään aina terapeuttisia vaikutuksia, D3-vitamiini on tuottanut harvemmin pettymyksiä.
Kun D3-vitamiini ei ole ollut epäilyksenalainen ja kun tiedetään, että kolekalsiferoli (D3) on myös elimistön itsensä valmistamaa ainetta, mitä ergokalsiferoli (D2) ei ole, valitsen ilman muuta yhä D3-vitamiinin.
Jään myös mielenkiinnolla odottamaan mitä muut D-vitamiinitutkijat ja erityisesti Reinhold Vieth asiaan sanovat. Viethän kirjoitti taannoin sen 'The case against ergocalciferol (vitamin D2) as a vitamin supplement' -artikkelin - ja varsin varmana asiastaan.