Ruokavalio alentaa kolesterolia tehokkaasti

Ruokavaliolla voidaan alentaa sydäntautiriskiä siinä missä kolesterolilääkkeilläkin. Kustannustehokkaat ravitsemushoidot on otettava tosissaan käyttöön, kirjoittaa Juhana Harju.

Jo muutaman vuoden ajan on keskusteltu siitä, onko nykyisen laajuinen kolesterolilääkkeiden käyttö mielekästä. Kolesterolilääkkeiden runsasta määräämistä ovat kritisoineet julkisuudessa esimerkiksi epidemiologian professori Pertti Happonen ja Kelan tutkimusprofessori Timo Klaukka. Puolustajana on ollut muiden muassa geriatrian professori Timo Strandberg.

Kritiikin taustalla on ollut se, että tällä hetkellä Kelan korvaamia kolesterolilääkkeitä käyttää noin 500 000 suomalaista. Lääkekustannukset ovat kasvaneet huikeimpina vuosina peräti 16 prosenttia vuodessa. Lääkekulujen karkaamista käsiteltiin esimerkiksi TV1:n ykkösdokumentissa Kallis lääke (23.9.2007). Ohjelmassa kiinnitettiin huomiota siihen, että lääkevaihtoa tehostamalla lääkekustannuksissa voitaisiin säästää kymmeniä, ellei satoja miljoonia euroja.

Statiinilääkkeen vertaaminen toiseen statiiniin on kuitenkin keskustelua ”laatikon sisällä”, liian ahtaiden reunaehtojen puitteissa. Vielä 1970-luvulla lääkäri Pekka Puskan johdolla korkeita kolesterolitasoja pyrittiin toden teolla alentamaan elämäntapakeinoin. Nyt 2000-luvulla korkeita kolesterolitasoja on alettu pitää luonnollisina ja niiden lääkehoitoa asiaan kuuluvana. Tilanteen nurinkurisuutta kuvaa osuvasti amerikkalainen lääkäri Jay S. Cohen:

”Suurella osalla ihmisistä, joilla on lääketieteellisesti diagnosoitu korkea kolesteroli, ’hyperkolesterolemia’, ei ole mitään lääketieteellistä häiriötä. He kärsivät tasapainottomasta ravitsemuksesta. Yhteiskunnallisesti ei ole järkevää, että kohotamme LDL-kolesteroli- ja triglyseriditasoja ja laskemme HDL-kolesterolia huonolla ravitsemuksella – ja sitten määrittelemme nämä epänormaalit lukemat lääketieteellisiksi häiriöiksi ja… samalla vakuuttelemme itsellemme, että näin toimiminen on täysin järkevää.”

Kustannustehokkuutta arvioitaessa ei pitäisi rajoittua ainoastaan statiinilääkkeiden keskinäiseen vertailuun. Tulisi ottaa huomioon myös lääkkeettömien hoitojen, erityisesti ruokavalion, mahdollisuudet kolesterolin alentamisessa. Keskustelussa on täysin unohdettu se, että elämäntapahoidoilla – terveellisellä ruokavaliolla, painon pudottamisella, stressinhallinnalla ja liikunnalla – voidaan sydäntautiriskiä vähentää vähintään samassa määrin kuin lääkkeilläkin.

Lääkäreitä ohjeistavat Käypä hoito -suositukset. Niiden kolesteroliarvojen hoitoa koskevissa suosituksissa todetaan, että elämäntapahoitoja pidetään yleensä ensisijaisina hoitotapoina. Suosituksissa myös arvioidaan, että ”elämäntapahoitojen tehokkaalla toteuttamisella voitaisiin saavuttaa riittävä lipidivaste valtaosalla ihmisistä.” Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että kolesteroliarvot korjaantuisivat riittävästi ilman lääkitystäkin, jos vain elämäntapahoidot otettaisiin käyttöön.

Käypä hoito -suosituksen kirjoittajat on aivan oikeassa siinä, että kolesterolia voitaisiin alentaa elämäntapakeinoilla riittävästi. Suosituksen antama ohjeistus jää kuitenkin puolitiehen, sillä siinä ei kerrota edes lääkäreille millaista ruokavaliomallia potilaiden tulisi noudattaa ”riittävän lipidivasteen” saavuttamiseksi. Ainoaksi vihjeeksi kolesterolia tehokkaasti alentavasta ruokavaliosta jäävät kaksi alaviitettä.

Ruokavalio voi olla kolesteroliarvojen korjaamisessa erittäin tehokas. Toronton yliopiston professori David Jenkinsin johdolla tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että hyvin suunnitellulla ruokavaliolla huonoa LDL-kolesterolia voidaan alentaa kutakuinkin yhtä paljon kuin statiini-kolesterolilääkkeelläkin, noin 30 prosenttia. Tämän Portfolio-ruokavalion olennaisia osatekijöitä olivat runsas liukoisen kuidun määrä, mantelit, soija ja kasvisterolit. Liukoista kuitua saatiin runsaasti muun muassa vihanneksista, hedelmistä, marjoista, kaurasta ja ohrasta. Mantelit kuuluivat päivittäiseen ruokavalioon; niitä käytettiin myös ruoanlaitossa. Soijaa syötiin ruokavaliossa eri muodoissa, ja kasvisteroleita saatiin muun muassa kasvisterolimargariineista.

Ruokavalion lisäksi kolesteroliarvoja voi korjata myös liikunnalla. Hyvin tunnetaan liikunnan hyvää HDL-kolesterolia kohottava vaikutus, mutta riittävän intensiivisellä liikunnalla voidaan myös alentaa jonkin verran LDL-kolesterolia, minkä tänä vuonna julkaistu Aki Vainionpään väitöskirjatutkimus osoitti.

Kolesterolin alentamiseen keskittyneessä julkisessa keskustelussa on täysin unohdettu myös se, että sydäntautiriskiä voidaan alentaa tehokkaasti kolesterolista riippumattakin. Vakuuttavinta näyttöä tässä suhteessa on omega-3-rasvoista, joita on esimerkiksi rypsiöljyssä ja rasvaisessa kalassa, sekä Välimeren ruokavaliosta, jonka tärkeä osatekijä omega-3-rasvat ovat.

Lyonin sydäntutkimus tehtiin jo 1990-luvun puolella, mutta ansaitsee tulostensa vuoksi edelleen huomion. Siinä sovellettua Välimeren ruokavaliota noudattaneiden potilaiden sydäntautitapausten ja -kuolleisuuden määrä oli lähes kolmen vuoden seuranta-aikana 70 prosenttia alempi kuin kontrolliryhmällä, joka sekin noudatti aivan järkevää, silloista sydänpotilaille suositeltua ruokavaliota.

Omega-3-rasvahappojen hyödyt tulivat esille myös GISSI-tutkimuksessa, jossa pelkkä kalaöljylisä vähensi sydäntautikuolleisuutta 30 prosenttia ja kokonaiskuolleisuutta 20 prosenttia. Näiden rasvahappojen ja erityisesti kalaöljyjen hyödyt on osoitettu lukuisissa muissakin tutkimuksissa. Parin vuoden takaisessa lääketieteellisessä Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tuli esille myös kalaöljyjen hyödyllisyys statiini-kolesterolilääkitykseen verrattuna. Kalaöljyjen todettiin alentavan sekä sydäntautikuolleisuutta että kokonaiskuolleisuutta enemmän kuin statiinien.

Ravitsemushoidot ovat lääkehoitoihin verrattuna myös hyvin edullisia. Se käy vahvasti ilmi esimerkiksi Kuopion yliopistossa tehdystä Tekesin raportista Ravitsemushoidon kustannusvaikuttavuus. Raportissa todetaan, että ravitsemusneuvonta ja -hoito ovat laiminlyötyjä terveydenhuollossa. Suomessa on vain yksi ravitsemusterapeutti noin 200 000 asukasta kohti, vaikka tavoite on yksi 30 000:tta kohti.

Ruokavaliohoidoissa ei onnistuta lääkärin vastaanotolla muutamassa minuutissa annetuilla ohjeilla. Lisänä tarvitaan muita keinoja. Potilaille tulee jakaa hyvin toimitettuja aineistoja ruokavaliohoidoista. Ravitsemusterapeuttien virkoja on perustettava perusterveydenhuoltoon tuntuvasti enemmän, ja potilaita on ohjattava heidän vastaanotoilleen paljon nykyistä useammin. Lisäksi on panostettava erityisiin ennaltaehkäiseviin ohjelmiin, joiden on osoitettu olevan kustannustehokkaitakin. Tarvitaan esimerkiksi potilasryhmille järjestettäviä luentoja ja ryhmätapaamisia, joista potilaat voivat saada tukea omille pyrkimyksilleen elää terveellisemmin.

JUHANA HARJU

Juhana Harju on ravintoasiantuntija ja Ravintoa sydämelle -teoksen kirjoittaja.