Suomalaiset naiset pelkäävät sairastua syöpään, mutta sairastuvat paljon useammin sydän- ja verisuonitauteihin, muistuttaa Suomen Sydänliitto sivuillaan.
Sydän- ja verisuonitaudit ovat myös naisilla ylivoimaisesti tavallisin kuolinsyy. Niiden osuus kokonaiskuolleisuudesta oli vuonna 2004 lähes kaksi kertaa suurempi kuin kaikkien syöpätautien yhteensä. Sydäntautien osuus kokonaiskuolleisuudesta oli miehillä 40 prosenttia ja naisilla 43 prosenttia.
Sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn tärkeyttä korostaa se, että niitä on paljon helpompi ehkäistä kuin syöpää. Harvardin yliopisto ja Maailman terveysjärjestö WHO ovat arvioineet, että ennenaikaista riskiä sairastua sydäntauteihin voi pienentää terveellisten elintapojen yhdistelmällä jopa 80 prosenttia. Sen sijaan mahdollisuudet ehkäistä syöpää ovat selvästi heikommat, vaikka toki syöpäriskiäkin on mahdollista vähentää.
On tosiaan suorastaan jonkinlainen slogan, että suomalaiset naiset pelkäävät sairastuvansa rintasyöpään, mutta kuolevat valtimosairauksiin.
VastaaPoistaOnkohan niin, että syöpä koetaan arvaamattomana uhkana, kun taas sv-taudit ovat niin tavallisia, että niihin suhtaudutaan vähän kuin luonnolliseen kuolemaan?
VastaaPoistaTässä yhteydessä ei voi kuin ihmetellä, miksi blogin pitäjän kirjoittama kirja sv-tautien torjumisesta ei ole saanut mediassa laajempaa huomiota. Onko taustalla jotakin yhteiskunnallisia tekijöitä?
Kirsille: Niin, mistähän tuo myytti on syntynyt? Olisikohan niin, että naistenlehdet ovat pitäneet rintasyöpäriskiä enemmän esillä, mutta vaienneet sydäntautiriskistä?
VastaaPoistaMirkalle: Itsekin hieman olen ihmetellyt median hiljaisuutta. Suomi on sentään yhä korkean sydäntautiriskin maa ja Ravintoa sydämelle -kirja on tietääkseni ensimmäinen suomalaista yleisöä varten kirjoitettu kirja sydäntautien ravitsemuksellisesta ehkäisystä.
En osaa täsmällisesti vastata. Naisten sepelvaltimotautiriskistä on alettu puhua enemmän vasta viime aikoina. 60-70-lukujen taitteessa, kun suomalaisia työikäisiä miehiä kuoli sydäninfarkteihin todella paljon, miehet oppivat pelkäämään infarktia. Nykyisin ensimmäinen infarkti harvoin työikäistä tappaa. Taudin pelottavuus on hellittänyt otettaan. Sydänkuolema on usein äkkikuolema. Syöpä on usein pitkällinen ja kivulias sairaus, johon liittyy pitkäaikaista epävarmuutta. Syöpäkuolemaa pelätään käsittääkseni moneen syöpään liittyvien kipujen tähden.
VastaaPoistaMielikuvilla lienee tosiaan osansa. Vaikka syöpään yhdistetäänkin kipuja ja pitkällisiä ja raskaita hoitoja, se on ehkä jotenkin glorifioitu, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Syöpä on dramaattinen ja lopullinen, vaikkei se todellisuudessa onneksi läheskään aina johdakaan kuolemaan (mitkähän lienevät prosentit kaikista syöpäsairauksista, en tiedä?).
VastaaPoistaJa juuri se, että sen saamiseen on niin paljon hankalampi vaikuttaa. Sydän- tai verisuonitautiin sairastuva saattaa joutua katsomaan raadollisempaan peiliin elintapojensa ja valintojensa osalta, vaikka tietysti myös perintötekijät ovat käsittääkseni aika merkittävässä roolissa. Syöpä tuntuu toistaiseksi valikoivan uhrinsa satunnaisemmin.
Ehkä sv-taudit ovat vaietumpia tietynlaisen "arkisuutensa" vuoksi. Näin ei tietenkään pitäisi olla. En tiedä. Pohdituttaa.