Suomalaisista yli miljoonalla on verenpaine koholla. Nyt lääketehdas AstraZeneca on teettänyt kyselytutkimuksen, jonka mukaan vain joka seitsemäs suomalainen tietää, että kohonnut verenpaine voi hoitamattomana johtaa aivohalvaukseen. Se taas voi aiheuttaa jopa pysyvän invaliditeetin.
"Alentamalla yläpainetta 10 mmHg ja alapainetta 5 mmHg lääkkein vähennetään aivohalvausriskiä 30–40 prosenttia", kerrotaan lääketehtaan sivuilla. Uutisen yhteydessä jätetään kuitenkin kertomatta, että verenpainetta on monin tavoin terveellisempää ja turvallisempaa alentaa ruokavaliolla kuin lääkkeillä.
Verenpaineen ruokavaliohoidolla on monia etuja
Lääkehoitoon verrattuna verenpaineen ruokavaliohoidolla on monia etuja: verenpaineen alenemisen lisäksi myös paino putoaa, huono LDL-kolesteroli laskee, hyvä HDL-kolesteroli kohoaa, tärkeä kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhde paranee ja triglyseridit laskevat (lähde: Aro A et al. Kliininen ravitsemus. Duodecim 1993). Hoidettaessa verenpainetta ruokavaliolla saadaan näin samalla kätevästi parannuksia aikaan myös muissa sydäntaudin riskitekijöissä. Lisäksi vältytään lääkkeiden haittavaikutuksilta. Kaikista näistä syistä ruokavalion (ja muiden elämäntapakeinojen) tulisi yleensä olla kohonneen verenpaineen ensisijainen hoitokeino, ei lääkkeiden. Ruokavalion lisäksi muita elämäntapakeinoja verenpaineen alentamiseksi ovat painon pudottaminen, liikunta ja tupakoinnin lopettaminen. On myös hyvä opetella rentoutumaan säännöllisesti, sillä stressikin kohottaa verenpainetta.
DASH on täsmäruokavalio verenpaineen alentamiseen
Aina verenpainetta ei alenna riittävästi mikä tahansa terveellinen ruokavalio, vaan tarvitaan erityisesti verenpaineen alentamiseen räätälöityä ruokavaliota. Neljän amerikkalaisen yliopiston lääketieteellisten tiedekuntien yhteistyönä kehitetty DASH-ruokavalio on sellainen. Sen keskeisiä osatekijöitä ovat vihannesten ja hedelmien runsas määrä sekä rasvattomat maitotuotteet. Tällä ruokavaliolla pystytään keskimäärin alentamaan verenpainetta saman verran kuin yhtä verenpainelääkettä käyttäen. Kun DASH-ruokavalioon yhdistetään vielä suolan vähentäminen ja endoteelin (verisuonten sisäpinnan) toiminnan parantaminen, niin verenpaineen alentamisessa voidaan päästä vieläkin parempiin tuloksiin. Lisäksi voi vielä ottaa tueksi joitakin täsmäruoka-aineita, funktionaalisia elintarvikkeita ja ravintolisiä.
Seikkaperäisempiä ohjeita verenpaineen alentamiseen on tuoreeseen ja erittäin laajaan tutkimustietoon perustuvassa Ravintoa sydämelle -kirjassani, jonka voi tilata edullisimmin täältä. Kirjasta on hyötyä varsinkin kaikille, joiden kolesteroli- tai verenpainearvot ylittävät ohjearvot tai joita vyötärölihavuuden vuoksi uhkaa metabolinen oireyhtymä. Eli suurimmalle osalle suomalaisista.
10. maaliskuuta 2008
8. maaliskuuta 2008
Irti mun munista!
Rakel Liekki vauhdittaa Animalian kampanjaa.
Animalia ja eräät muut eläinsuojelujärjestöt ovat käynnistämässä hauskaa kampanjaa, jolla tähdätään siihen, että kuluttajat jättäisivät häkkikanaloiden munat ostamatta. Kampanjan eläinsuojelulliset tavoitteet ovat mielestäni hyviä, ja kannatan niitä täysin.
Terveydelliseltä kannalta katsottuna kananmunia ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan ostamatta, sillä munat ovat kohtuullisesti syötyinä terveellistä ruokaa. Kananmunat tunnetaan yleensä parhaiten siitä, että ne ovat hyvä proteiinin lähde. Paljon merkittävämpää on kuitenkin se, että munat sisältävät monia sellaisia ravintoaineita, joiden saanti voi muuten jäädä liian vähäiseksi. Tällaisia ravintoaineita ovat esimerkiksi luteiini (karotenoidi, joka ehkäisee mm. harmaakaihia ja silmänpohjan rappeumaa), koliini (tärkeää mm. aivoille) ja kromi (tarvitaan sokeriaineenvaihdunnassa).
Kananmunia ei kuitenkaan kannata syödä liikaa. Joissakin väestötutkimuksissa runsas kananmunien syönti (yli 1 päivässä) on yhdistynyt esimerkiksi suurentuneeseen munasarjasyövän ja sydämen vajaatoiminnan riskiin. Varsinkin diabeetikoille runsas kananmunien syönti vaikuttaa tutkimusten mukaan olevan haitallista. Mielestäni on järkevintä ja turvallisinta rajoittaa kananmunien syönti noin 3–4 munaan viikossa, vaikka terveellistä määrää koskeva tutkimusnäyttö ei olekaan vielä varmaa.
Eläinsuojelulliselta kannalta parhaimpia ovat munat, jotka on tuotettu luomukanaloissa. Luomumunien tuottajille esittäisin kuitenkin toivomuksen, että myös he kiinnittäisivät huomiota kanojen rehun terveellisyyteen. Myös luomumunista tulisi tehdä omega-3-munia siten, että kanoille annettaisiin omega-3-rasvoja sisältävää rehua (kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä). Näin näidenkin munien rasvahappokoostumus muuttuisi terveellisemmäksi.
Lisää kananmunien terveellisyydestä on luettavissa The World's Healthiest Foods -sivustolta. Myös Finfood-lehti 3/2007 kertoo (s. 6) koliinista ja luteiinista kananmunien terveellisinä aineina.
6. maaliskuuta 2008
Eturauhassyöpä — vihreä tee ja monta muuta keinoa ehkäistä sitä
Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpätyyppi ja koskettaa siksi hyvin monia miehiä. Vaikka kuolleisuus siihen onkin nykyisin vähäistä, sen ehkäisemiseksi on silti tärkeää löytää hyviä keinoja.
Nyt uudessa japanilaistutkimuksessa on havaittu, että runsas vihreän teen juominen voi vähentää huomattavasti levinneen eturauhassyövän riskiä. Vähintään viisi kupillista vihreätä teetä päivässä juoneilla miehillä oli 48 prosenttia alempi levinneen eturauhassyövän riski verrattuna alle yhden kupillisen päivässä juoneisiin. Paikallisen eturauhassyövän riskiin vihreällä teellä ei ollut vaikutusta.
Eturauhassyöpäriskin vähentämiseen löytyy myös muita ravitsemuksellisia keinoja. Ainakin jonkintasoista tutkimusnäyttöä on seuraavien ruoka-aineiden hyödyistä: granaattiomenat ja granaattiomenamehu, soija (esim. tofu), kukkakaali, paprika, pinaatti, tomaatti ja parsakaali (erityisesti yhdessä), vadelmat, mansikat, mustikat, saksanpähkinät, pellavansiemenet, valkosipuli, sipuli, neitsytoliiviöljy ja kalaöljyt. Myös säännöllinen mutta kohtuullinen auringonotto sekä riittävän intensiivinen liikunta voivat ehkäistä eturauhassyöpää.
Vitamiineista, mineraaleista ja yrteistä hyödyllisiä eturauhassyövän ehkäisemisessä ovat: D-vitamiini (ja kohtuullinen auringonotto), seleeni (pari parapähkinää päivässä on hyvä seleenin lähde), gammatokoferoli (pekaanipähkinät, saksanpähkinät), K2-vitamiini, kversetiini (on sipulissa ja omenissa), kurkuma (curryn ainesosa), rosmariini, inkivääri, sahapalmu-uute (Serenoa repens), intialainen frankinsensi (Boswellia serrata), maarianohdake (Silybum marianum) ja baikalinvuohennokka (Scutellaria baicalensis; perinteisen kiinalaisen lääketieteen käyttämä yrtti).
Eturauhassyövän riskiä lisää länsimaisen ruokavaliomallin mukaisesti syöminen eli punaisen lihan, makkaran, paistetun kalan, hampurilaisten, ranskalaisten perunoiden, maidon ja valkoisen leivän runsas syöminen. Myös korkean glykeemisen indeksin ruoat ja liiallinen linolihappo (mm. auringonkukkaöljy, maissiöljy ja soijaöljy) kohottavat riskiä.
Päivitetty 1.11.2011
Nyt uudessa japanilaistutkimuksessa on havaittu, että runsas vihreän teen juominen voi vähentää huomattavasti levinneen eturauhassyövän riskiä. Vähintään viisi kupillista vihreätä teetä päivässä juoneilla miehillä oli 48 prosenttia alempi levinneen eturauhassyövän riski verrattuna alle yhden kupillisen päivässä juoneisiin. Paikallisen eturauhassyövän riskiin vihreällä teellä ei ollut vaikutusta.
Eturauhassyöpäriskin vähentämiseen löytyy myös muita ravitsemuksellisia keinoja. Ainakin jonkintasoista tutkimusnäyttöä on seuraavien ruoka-aineiden hyödyistä: granaattiomenat ja granaattiomenamehu, soija (esim. tofu), kukkakaali, paprika, pinaatti, tomaatti ja parsakaali (erityisesti yhdessä), vadelmat, mansikat, mustikat, saksanpähkinät, pellavansiemenet, valkosipuli, sipuli, neitsytoliiviöljy ja kalaöljyt. Myös säännöllinen mutta kohtuullinen auringonotto sekä riittävän intensiivinen liikunta voivat ehkäistä eturauhassyöpää.
Vitamiineista, mineraaleista ja yrteistä hyödyllisiä eturauhassyövän ehkäisemisessä ovat: D-vitamiini (ja kohtuullinen auringonotto), seleeni (pari parapähkinää päivässä on hyvä seleenin lähde), gammatokoferoli (pekaanipähkinät, saksanpähkinät), K2-vitamiini, kversetiini (on sipulissa ja omenissa), kurkuma (curryn ainesosa), rosmariini, inkivääri, sahapalmu-uute (Serenoa repens), intialainen frankinsensi (Boswellia serrata), maarianohdake (Silybum marianum) ja baikalinvuohennokka (Scutellaria baicalensis; perinteisen kiinalaisen lääketieteen käyttämä yrtti).
Eturauhassyövän riskiä lisää länsimaisen ruokavaliomallin mukaisesti syöminen eli punaisen lihan, makkaran, paistetun kalan, hampurilaisten, ranskalaisten perunoiden, maidon ja valkoisen leivän runsas syöminen. Myös korkean glykeemisen indeksin ruoat ja liiallinen linolihappo (mm. auringonkukkaöljy, maissiöljy ja soijaöljy) kohottavat riskiä.
Päivitetty 1.11.2011
2. maaliskuuta 2008
Tietoisen ruokailun taito
Orkideoita Lotus-kahvilan pöydällä Ubudissa, Balilla.
Olin lomalla Balilla. Oli antoisaa tutustua herkullisiin indonesialaisiin ruokiin, mutta oli myös mielenkiintoista havainnoida ruokailuympäristöjä. Vaikka maa on Suomea köyhempi, kahvilat ravintolat saattoivat olla lummelammikoiden tai suihkulähteiden ympäröimiä — niihin oli varaa, koska balilaiset pitävät harmonista ympäristöä tärkeänä. Pöydille oli usein asetettu tuoreita kukkia, kuten orkideoita. Aistimani ympäristön kauneus aistikkuus kirvoittikin pohtimaan syömistä ruokailua kokemukselliselta kulttuuriselta kannalta.
Sekä eläimet että ihmiset syövät. Erona on kuitenkin se, että ihminen voi halutessaan luoda ruokailusta esteettisen kokemuksen pelkän mättämisen sijaan. Kaunis kattaus, aistikas ruokailuympäristö halu syödä hyvässä seurassa kertovat siitä, että ymmärrämme intuitiivisesti hienovaraisia tarpeitamme. Tällaisessa ympäristössä syötyämme tunnemme itsemme hyvin tyytyväisiksi, vaikka annos ei olisikaan ollut iso.
Tietoinen syöminen
Asiaa sivuten viimeinen Harvardin yliopiston uutiskirje (jonka lähestymistapa kuulostaa sivumennen sanoen hyvin buddhalaiselta) kirjoittaa tietoisen syömisen merkityksestä. Jos syömme samalla kun teemme muita asioita, kuten esimerkiksi tehdessämme töitä kun syömme lounasta tai katsoessamme TV:tä kun syömme päivällistä, se johtaa helposti siihen, että syömme liikaa. Pikaruokakulttuuri on johtanut ruoan ahtamiseen ahmimiseen. Aamiainen saatetaan vain kahmia mukaan syödä lennossa, emmekä välttämättä kiinnitä paljonkaan huomiota syömäämme lounaaseen, jos se täytyy syödä työasioista keskustellen.
Harvardin uutiskirje kertoo myös siitä, että tiedostamattoman syömisen haittoja on alettu tutkiakin. Mielellä keholla on yhteys. On havaittu, että kun mieli ei ole läsnä syömisessä, ruoansulatus toimii sen seurauksena 30–40 prosenttia heikommin. Se voi edelleen aiheuttaa ruoansulatusongelmia, esimerkiksi ilmavaivoja, turvotusta suolen toiminnan epäsäännöllisyyttä.
Ilmavaivoja merkittävämpi ongelma on kuitenkin se, että tiedostamaton syöminen voi osaltaan johtaa ylensyömiseen lihomiseen, sillä mielellä on tärkeä rooli nälän kylläisyyden kontrolloinnissa. Jo terveyssyistä on siis tärkeää syödä tietoisesti.
Lisäksi ruoan värit, tuoksut maut ovat jo nautinto sinänsä. Jos emme kiinnitä niihin huomiota, niin silloinhan menetämme suuren osa koko syömisen ilosta! Eikä määrä korvaa laatua. vaikka emme olisikaan ihanassa lomaympäristössä, voimme myös suomalaisissa ympyröissä panostaa enemmän ympäristömme aistikkuuteen kauneuteen. Aina ei ole kysymys edes rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta, jolla teemme asioita.
9. helmikuuta 2008
Hyvän diabeteshoidon opas
Tohtori Matti Tolonen ja lääketieteen lisensiaatti Pentti Raaste ovat laatineet monelta osin hyvän oppaan diabeteksen hoitoon. Opas sisältää myös ruokavaliota, liikuntaa ja ravintolisiä koskevia ohjeita. Voin sanoa, että vaikka kirjoittajat eivät oppaassaan mainitsekaan lähteitä, heidän ruokavalio- ja ravintolisäsuosituksensa ovat perusteltuja — niille löytyy paljon tukea tutkimuksista. Muuten hyvin kirjoitetuista suosituksista on valitettavasti unohtunut painonhallinnan tärkeys. Lisäksi olisi toivonut, että ravintolisät olisi asetettu jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen. Nyt kirjoittajat suosittelevat diabeetikoille peräti viidentoista (15) eri ravintolisän käyttämistä. Se ei liene aivan realistista.
Oppaassa suositeltuja ravintolisiä, joita itse pidän diabeetikoille tärkeinä, ovat benfotiamiini (B1-vitamiinin muoto), D-vitamiini, kalaöljyt ja kromi. Kannattaa huomata, että D-vitamiiniannoksen on oltava riittävän iso, jotta sillä olisi insuliiniherkkyyttä parantavaa vaikutusta. Hyvää lisätietoa benfotiamiinista ja kromista voi lukea tohtori Tolosen sivuilta (klikkaa lihavoituja tekstejä lukeaksesi).
Lisätietoa myös:
Diabetes problems 'vitamin link'. BBC News.
Oppaassa suositeltuja ravintolisiä, joita itse pidän diabeetikoille tärkeinä, ovat benfotiamiini (B1-vitamiinin muoto), D-vitamiini, kalaöljyt ja kromi. Kannattaa huomata, että D-vitamiiniannoksen on oltava riittävän iso, jotta sillä olisi insuliiniherkkyyttä parantavaa vaikutusta. Hyvää lisätietoa benfotiamiinista ja kromista voi lukea tohtori Tolosen sivuilta (klikkaa lihavoituja tekstejä lukeaksesi).
Lisätietoa myös:
Diabetes problems 'vitamin link'. BBC News.
5. helmikuuta 2008
Ravintovalistuksen lähestymistavasta
Haluan hieman kirjoittaa ravintovalistuksen lähestymistavasta. Lähtökohtani ravintokirjoittelussa on ollut se, että haluan pitää ruokavalion kokonaisuuden jatkuvasti kirkkaana mielessäni, mutta samalla haluan jakaa lukijoiden kanssa uteliaisuuteni ja kiinnostukseni ravitsemuksen yksityiskohtiin. Kirjassanikin tuon selvästi esille, että on olennaisen tärkeää saada ruokavalion kokonaisuus kuntoon.
Pidän nykyisen virallisen ravitsemusvalistuksen ongelmana sitä, että se on liian yksinkertaistavaa. Valistus, joka vain yksinkertaistetusti kehottaa ihmisiä käyttämään "pehmeää rasvaa" ja syömään "puoli kiloa kasviksia päivässä", jää helposti niin yleisluontoiseksi, että sellaisen kuunteleminen ei pidemmän päälle kiinnosta ketään. Pidän sitä paitsi hieman vanhanaikaisena sitä, että itsenäisesti ajattelemaan oppineiden kansalaisten pitäisi kuuliaisesti hyväksyä suositukset vain sen vuoksi, että joku auktoriteetti on ne parhaaksi katsonut. Yksinkertaistavien suositusten taustalla on myös julkilausumaton olettamus, että lukijat ovat vähän yksinkertaisia eivätkä ymmärrä vaikeita asioita.
Ympäripyöreiden suositusten ongelmana on lisäksi se, että niiden noudattaminenkaan ei aina tehoa riittävästi. Pelkästään yleisluontoisia suosituksia seuraamalla esimerkiksi kolesteroli tai verenpaine eivät välttämättä alene tarpeeksi. Viralliset suositukset, jotka linjaltaan ovat sinänsä monessa suhteessa oikean suuntaisia, jäävät usein tehottomiksi. Sen seurauksena monet joutuvat turvautumaan verenpaine- tai kolesterolilääkkeisiin.
Mielenkiintonsa menettäneeseen yleisluontoisuuteen olen tarjonnut vastaukseksi sitä, että ravintokirjoittelussa tulisi myös käsitellä mekanismeja, joilla ruoka on terveellistä — tai epäterveellistä. Kun ravintokirjoittajat jakavat oman mielenkiintonsa aiheeseen, mutta tekevät sen kansantajuisella tavalla, se välittyy myös lukijoille. Uskon esimerkiksi, että kasvisten terveellisyydestä on helpompi vakuuttua kun selitetään, että niissä on esimerkiksi verenpainetta alentavaa kaliumia tai kun kerrotaan, millä kaikin eri tavoin niiden sisältämät fytokemikaalit ylläpitävät terveyttä ja ehkäisevät sairauksia. Vaikutustapoja selittävä lähestymistapa on myös lukijaa arvostava. Sen lähtökohtana on usko siihen, että vastaanottaja on fiksu, älyllisellä apparaatilla varustettu olento, jolla on kykyä ymmärtää asioita ja ajatella itse.
Lähtökohtanani on myös se, että eri sairauksien ehkäisyyn ja ravitsemustukihoitoon tulee tarjota ruokavalion kokonaisuuden lisäksi myös ns. täsmäruoka-aineita, joilla voidaan saada lisää tehoa sairauksien riskitekijöiden kohentamiseen — esimerkiksi kolesterolin tai verenpaineen alentamiseen. Tuotaessa esille yksittäisten ruoka-aineiden mahdollisuuksia vaarana on tietysti se, että kadotetaan ruokavalion kokonaisuus eikä nähdä metsää puilta. Olen kuitenkin jatkuvasti pitänyt ruokavalion terveellistä kokonaisuutta olennaisena ja täsmäruoka-aineita ja ravintolisiä sille selkeän alisteisina.
Tässä blogissanikin olen tämän tästä kirjoittanut ruokavalion kokonaisuudesta, jotta se ei unohdu. Sen ohella kirjoitan ruokavalion tärkeistä yksittäisistä tekijöistä. Niistä kirjoittaminen lisää mielenkiintoa aiheeseen, ja samalla ravitsemuksen yksityiskohtienkin käsittely voi tuoda esille terveyden kannalta todella merkityksellisiä asioita. Esimerkiksi D-vitamiini on "vain" ravitsemuksen yksittäinen asia, mutta vitamiinin jatkuvalla talviaikaisella puutteella voi pidemmän päälle olla kohtalokkaita seurauksia.
Tietenkin julkisen ravintovalistuksen on oltava riittävän selkeää ja yksinkertaista, että aiottu viesti menisi perille ja tulisi ymmärretyksi. On hyvä osata kiteyttää viestit ytimekkäästi. Mutta ehkä valistuksessa tulisi olla samalla jokin syventävä taso, jonka avulla ravitsemuksesta kiinnostuneet kansalaiset voisivat selvittää itselleen vaikkapa syitä siihen, miksi asiantuntijat ovat päätyneet pitämään juuri tietynlaista ruokavaliota terveellisenä. Eräs mahdollisuus lisätä virallisen ravitsemusvalistuksen mielenkiintoa olisi se, että virallisellakin taholla alettaisiin kertoa popularisoiden ja kommentoiden ravitsemusuutisia — kuten tässä blogissa. Jatkuvasti päivittyvä tieto toisi lukijat yhä uudelleen sivuille.
Saamani palautteen perusteella uskon, että monia lähestymistapani ravitsemukseen kiinnostaa. Lukijat ovat kertoneet ravintoasioiden avautuneen heille aivan uudella tavalla. Ilahduttavinta ja samalla täysin odottamatonta palautetta sain vähän aikaa sitten eräältä ystävältäni, joka oli ostanut Ravintoa sydämelle -kirjan aikuiselle lapselleen — nuorelle naiselle, joka oli ollut tuskastunut kun ei ollut löytänyt vielä omaa opiskelualaansa. Kirjan luettuaan hän oli innostunut siitä niin, että oli ilmoittanut äidilleen haluavansa lähteä opiskelemaan ravitsemustiedettä. Hieno asia. Toivon vain, että hän ei pety akateemisen vapauden puutteeseen omalla opiskelualallaan.
Pidän nykyisen virallisen ravitsemusvalistuksen ongelmana sitä, että se on liian yksinkertaistavaa. Valistus, joka vain yksinkertaistetusti kehottaa ihmisiä käyttämään "pehmeää rasvaa" ja syömään "puoli kiloa kasviksia päivässä", jää helposti niin yleisluontoiseksi, että sellaisen kuunteleminen ei pidemmän päälle kiinnosta ketään. Pidän sitä paitsi hieman vanhanaikaisena sitä, että itsenäisesti ajattelemaan oppineiden kansalaisten pitäisi kuuliaisesti hyväksyä suositukset vain sen vuoksi, että joku auktoriteetti on ne parhaaksi katsonut. Yksinkertaistavien suositusten taustalla on myös julkilausumaton olettamus, että lukijat ovat vähän yksinkertaisia eivätkä ymmärrä vaikeita asioita.
Ympäripyöreiden suositusten ongelmana on lisäksi se, että niiden noudattaminenkaan ei aina tehoa riittävästi. Pelkästään yleisluontoisia suosituksia seuraamalla esimerkiksi kolesteroli tai verenpaine eivät välttämättä alene tarpeeksi. Viralliset suositukset, jotka linjaltaan ovat sinänsä monessa suhteessa oikean suuntaisia, jäävät usein tehottomiksi. Sen seurauksena monet joutuvat turvautumaan verenpaine- tai kolesterolilääkkeisiin.
Mielenkiintonsa menettäneeseen yleisluontoisuuteen olen tarjonnut vastaukseksi sitä, että ravintokirjoittelussa tulisi myös käsitellä mekanismeja, joilla ruoka on terveellistä — tai epäterveellistä. Kun ravintokirjoittajat jakavat oman mielenkiintonsa aiheeseen, mutta tekevät sen kansantajuisella tavalla, se välittyy myös lukijoille. Uskon esimerkiksi, että kasvisten terveellisyydestä on helpompi vakuuttua kun selitetään, että niissä on esimerkiksi verenpainetta alentavaa kaliumia tai kun kerrotaan, millä kaikin eri tavoin niiden sisältämät fytokemikaalit ylläpitävät terveyttä ja ehkäisevät sairauksia. Vaikutustapoja selittävä lähestymistapa on myös lukijaa arvostava. Sen lähtökohtana on usko siihen, että vastaanottaja on fiksu, älyllisellä apparaatilla varustettu olento, jolla on kykyä ymmärtää asioita ja ajatella itse.
Lähtökohtanani on myös se, että eri sairauksien ehkäisyyn ja ravitsemustukihoitoon tulee tarjota ruokavalion kokonaisuuden lisäksi myös ns. täsmäruoka-aineita, joilla voidaan saada lisää tehoa sairauksien riskitekijöiden kohentamiseen — esimerkiksi kolesterolin tai verenpaineen alentamiseen. Tuotaessa esille yksittäisten ruoka-aineiden mahdollisuuksia vaarana on tietysti se, että kadotetaan ruokavalion kokonaisuus eikä nähdä metsää puilta. Olen kuitenkin jatkuvasti pitänyt ruokavalion terveellistä kokonaisuutta olennaisena ja täsmäruoka-aineita ja ravintolisiä sille selkeän alisteisina.
Tässä blogissanikin olen tämän tästä kirjoittanut ruokavalion kokonaisuudesta, jotta se ei unohdu. Sen ohella kirjoitan ruokavalion tärkeistä yksittäisistä tekijöistä. Niistä kirjoittaminen lisää mielenkiintoa aiheeseen, ja samalla ravitsemuksen yksityiskohtienkin käsittely voi tuoda esille terveyden kannalta todella merkityksellisiä asioita. Esimerkiksi D-vitamiini on "vain" ravitsemuksen yksittäinen asia, mutta vitamiinin jatkuvalla talviaikaisella puutteella voi pidemmän päälle olla kohtalokkaita seurauksia.
Tietenkin julkisen ravintovalistuksen on oltava riittävän selkeää ja yksinkertaista, että aiottu viesti menisi perille ja tulisi ymmärretyksi. On hyvä osata kiteyttää viestit ytimekkäästi. Mutta ehkä valistuksessa tulisi olla samalla jokin syventävä taso, jonka avulla ravitsemuksesta kiinnostuneet kansalaiset voisivat selvittää itselleen vaikkapa syitä siihen, miksi asiantuntijat ovat päätyneet pitämään juuri tietynlaista ruokavaliota terveellisenä. Eräs mahdollisuus lisätä virallisen ravitsemusvalistuksen mielenkiintoa olisi se, että virallisellakin taholla alettaisiin kertoa popularisoiden ja kommentoiden ravitsemusuutisia — kuten tässä blogissa. Jatkuvasti päivittyvä tieto toisi lukijat yhä uudelleen sivuille.
Saamani palautteen perusteella uskon, että monia lähestymistapani ravitsemukseen kiinnostaa. Lukijat ovat kertoneet ravintoasioiden avautuneen heille aivan uudella tavalla. Ilahduttavinta ja samalla täysin odottamatonta palautetta sain vähän aikaa sitten eräältä ystävältäni, joka oli ostanut Ravintoa sydämelle -kirjan aikuiselle lapselleen — nuorelle naiselle, joka oli ollut tuskastunut kun ei ollut löytänyt vielä omaa opiskelualaansa. Kirjan luettuaan hän oli innostunut siitä niin, että oli ilmoittanut äidilleen haluavansa lähteä opiskelemaan ravitsemustiedettä. Hieno asia. Toivon vain, että hän ei pety akateemisen vapauden puutteeseen omalla opiskelualallaan.
30. tammikuuta 2008
Artikkeli jota Helsingin Sanomat ei julkaissut
Kirjoitin jutun korkean kolesterolin ravitsemushoidoista Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatti-artikkeliksi. Koska lehti ei kuitenkaan halunnut julkaista kirjoitusta, julkaisen sen nyt alla blogissani. Toivoisin, että onnistuisin herättämään asiasta laajempaa keskustelua tälläkin tavalla.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että julkaisemattomuus asettaa Helsingin Sanomien toimituspolitiikan outoon valoon. Viime sunnuntaina lehti julkaisi Sunnuntaidebatti-sivullaan artikkelin, jossa käsiteltiin jääkiekkoilija Jere Karalahden syyllisyyttä ja julkisuutta. Oliko se todella tärkeämpi aihe vai olisiko lehti nyt antanut hieman liikaa periksi iltapäivälehtimäiselle yleisön kosiskelulle?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että julkaisemattomuus asettaa Helsingin Sanomien toimituspolitiikan outoon valoon. Viime sunnuntaina lehti julkaisi Sunnuntaidebatti-sivullaan artikkelin, jossa käsiteltiin jääkiekkoilija Jere Karalahden syyllisyyttä ja julkisuutta. Oliko se todella tärkeämpi aihe vai olisiko lehti nyt antanut hieman liikaa periksi iltapäivälehtimäiselle yleisön kosiskelulle?
Ruokavalio alentaa kolesterolia tehokkaasti
Ruokavaliolla voidaan alentaa sydäntautiriskiä siinä missä kolesterolilääkkeilläkin. Kustannustehokkaat ravitsemushoidot on otettava tosissaan käyttöön, kirjoittaa Juhana Harju.
Jo muutaman vuoden ajan on keskusteltu siitä, onko nykyisen laajuinen kolesterolilääkkeiden käyttö mielekästä. Kolesterolilääkkeiden runsasta määräämistä ovat kritisoineet julkisuudessa esimerkiksi epidemiologian professori Pertti Happonen ja Kelan tutkimusprofessori Timo Klaukka. Puolustajana on ollut muiden muassa geriatrian professori Timo Strandberg.
Kritiikin taustalla on ollut se, että tällä hetkellä Kelan korvaamia kolesterolilääkkeitä käyttää noin 500 000 suomalaista. Lääkekustannukset ovat kasvaneet huikeimpina vuosina peräti 16 prosenttia vuodessa. Lääkekulujen karkaamista käsiteltiin esimerkiksi TV1:n ykkösdokumentissa Kallis lääke (23.9.2007). Ohjelmassa kiinnitettiin huomiota siihen, että lääkevaihtoa tehostamalla lääkekustannuksissa voitaisiin säästää kymmeniä, ellei satoja miljoonia euroja.
Statiinilääkkeen vertaaminen toiseen statiiniin on kuitenkin keskustelua ”laatikon sisällä”, liian ahtaiden reunaehtojen puitteissa. Vielä 1970-luvulla lääkäri Pekka Puskan johdolla korkeita kolesterolitasoja pyrittiin toden teolla alentamaan elämäntapakeinoin. Nyt 2000-luvulla korkeita kolesterolitasoja on alettu pitää luonnollisina ja niiden lääkehoitoa asiaan kuuluvana. Tilanteen nurinkurisuutta kuvaa osuvasti amerikkalainen lääkäri Jay S. Cohen:
”Suurella osalla ihmisistä, joilla on lääketieteellisesti diagnosoitu korkea kolesteroli, ’hyperkolesterolemia’, ei ole mitään lääketieteellistä häiriötä. He kärsivät tasapainottomasta ravitsemuksesta. Yhteiskunnallisesti ei ole järkevää, että kohotamme LDL-kolesteroli- ja triglyseriditasoja ja laskemme HDL-kolesterolia huonolla ravitsemuksella – ja sitten määrittelemme nämä epänormaalit lukemat lääketieteellisiksi häiriöiksi ja… samalla vakuuttelemme itsellemme, että näin toimiminen on täysin järkevää.”
Kustannustehokkuutta arvioitaessa ei pitäisi rajoittua ainoastaan statiinilääkkeiden keskinäiseen vertailuun. Tulisi ottaa huomioon myös lääkkeettömien hoitojen, erityisesti ruokavalion, mahdollisuudet kolesterolin alentamisessa. Keskustelussa on täysin unohdettu se, että elämäntapahoidoilla – terveellisellä ruokavaliolla, painon pudottamisella, stressinhallinnalla ja liikunnalla – voidaan sydäntautiriskiä vähentää vähintään samassa määrin kuin lääkkeilläkin.
Lääkäreitä ohjeistavat Käypä hoito -suositukset. Niiden kolesteroliarvojen hoitoa koskevissa suosituksissa todetaan, että elämäntapahoitoja pidetään yleensä ensisijaisina hoitotapoina. Suosituksissa myös arvioidaan, että ”elämäntapahoitojen tehokkaalla toteuttamisella voitaisiin saavuttaa riittävä lipidivaste valtaosalla ihmisistä.” Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että kolesteroliarvot korjaantuisivat riittävästi ilman lääkitystäkin, jos vain elämäntapahoidot otettaisiin käyttöön.
Käypä hoito -suosituksen kirjoittajat on aivan oikeassa siinä, että kolesterolia voitaisiin alentaa elämäntapakeinoilla riittävästi. Suosituksen antama ohjeistus jää kuitenkin puolitiehen, sillä siinä ei kerrota edes lääkäreille millaista ruokavaliomallia potilaiden tulisi noudattaa ”riittävän lipidivasteen” saavuttamiseksi. Ainoaksi vihjeeksi kolesterolia tehokkaasti alentavasta ruokavaliosta jäävät kaksi alaviitettä.
Ruokavalio voi olla kolesteroliarvojen korjaamisessa erittäin tehokas. Toronton yliopiston professori David Jenkinsin johdolla tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että hyvin suunnitellulla ruokavaliolla huonoa LDL-kolesterolia voidaan alentaa kutakuinkin yhtä paljon kuin statiini-kolesterolilääkkeelläkin, noin 30 prosenttia. Tämän Portfolio-ruokavalion olennaisia osatekijöitä olivat runsas liukoisen kuidun määrä, mantelit, soija ja kasvisterolit. Liukoista kuitua saatiin runsaasti muun muassa vihanneksista, hedelmistä, marjoista, kaurasta ja ohrasta. Mantelit kuuluivat päivittäiseen ruokavalioon; niitä käytettiin myös ruoanlaitossa. Soijaa syötiin ruokavaliossa eri muodoissa, ja kasvisteroleita saatiin muun muassa kasvisterolimargariineista.
Ruokavalion lisäksi kolesteroliarvoja voi korjata myös liikunnalla. Hyvin tunnetaan liikunnan hyvää HDL-kolesterolia kohottava vaikutus, mutta riittävän intensiivisellä liikunnalla voidaan myös alentaa jonkin verran LDL-kolesterolia, minkä tänä vuonna julkaistu Aki Vainionpään väitöskirjatutkimus osoitti.
Kolesterolin alentamiseen keskittyneessä julkisessa keskustelussa on täysin unohdettu myös se, että sydäntautiriskiä voidaan alentaa tehokkaasti kolesterolista riippumattakin. Vakuuttavinta näyttöä tässä suhteessa on omega-3-rasvoista, joita on esimerkiksi rypsiöljyssä ja rasvaisessa kalassa, sekä Välimeren ruokavaliosta, jonka tärkeä osatekijä omega-3-rasvat ovat.
Lyonin sydäntutkimus tehtiin jo 1990-luvun puolella, mutta ansaitsee tulostensa vuoksi edelleen huomion. Siinä sovellettua Välimeren ruokavaliota noudattaneiden potilaiden sydäntautitapausten ja -kuolleisuuden määrä oli lähes kolmen vuoden seuranta-aikana 70 prosenttia alempi kuin kontrolliryhmällä, joka sekin noudatti aivan järkevää, silloista sydänpotilaille suositeltua ruokavaliota.
Omega-3-rasvahappojen hyödyt tulivat esille myös GISSI-tutkimuksessa, jossa pelkkä kalaöljylisä vähensi sydäntautikuolleisuutta 30 prosenttia ja kokonaiskuolleisuutta 20 prosenttia. Näiden rasvahappojen ja erityisesti kalaöljyjen hyödyt on osoitettu lukuisissa muissakin tutkimuksissa. Parin vuoden takaisessa lääketieteellisessä Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tuli esille myös kalaöljyjen hyödyllisyys statiini-kolesterolilääkitykseen verrattuna. Kalaöljyjen todettiin alentavan sekä sydäntautikuolleisuutta että kokonaiskuolleisuutta enemmän kuin statiinien.
Ravitsemushoidot ovat lääkehoitoihin verrattuna myös hyvin edullisia. Se käy vahvasti ilmi esimerkiksi Kuopion yliopistossa tehdystä Tekesin raportista Ravitsemushoidon kustannusvaikuttavuus. Raportissa todetaan, että ravitsemusneuvonta ja -hoito ovat laiminlyötyjä terveydenhuollossa. Suomessa on vain yksi ravitsemusterapeutti noin 200 000 asukasta kohti, vaikka tavoite on yksi 30 000:tta kohti.
Ruokavaliohoidoissa ei onnistuta lääkärin vastaanotolla muutamassa minuutissa annetuilla ohjeilla. Lisänä tarvitaan muita keinoja. Potilaille tulee jakaa hyvin toimitettuja aineistoja ruokavaliohoidoista. Ravitsemusterapeuttien virkoja on perustettava perusterveydenhuoltoon tuntuvasti enemmän, ja potilaita on ohjattava heidän vastaanotoilleen paljon nykyistä useammin. Lisäksi on panostettava erityisiin ennaltaehkäiseviin ohjelmiin, joiden on osoitettu olevan kustannustehokkaitakin. Tarvitaan esimerkiksi potilasryhmille järjestettäviä luentoja ja ryhmätapaamisia, joista potilaat voivat saada tukea omille pyrkimyksilleen elää terveellisemmin.
JUHANA HARJU
Juhana Harju on ravintoasiantuntija ja Ravintoa sydämelle -teoksen kirjoittaja.
Ruokavaliolla voidaan alentaa sydäntautiriskiä siinä missä kolesterolilääkkeilläkin. Kustannustehokkaat ravitsemushoidot on otettava tosissaan käyttöön, kirjoittaa Juhana Harju.
Jo muutaman vuoden ajan on keskusteltu siitä, onko nykyisen laajuinen kolesterolilääkkeiden käyttö mielekästä. Kolesterolilääkkeiden runsasta määräämistä ovat kritisoineet julkisuudessa esimerkiksi epidemiologian professori Pertti Happonen ja Kelan tutkimusprofessori Timo Klaukka. Puolustajana on ollut muiden muassa geriatrian professori Timo Strandberg.
Kritiikin taustalla on ollut se, että tällä hetkellä Kelan korvaamia kolesterolilääkkeitä käyttää noin 500 000 suomalaista. Lääkekustannukset ovat kasvaneet huikeimpina vuosina peräti 16 prosenttia vuodessa. Lääkekulujen karkaamista käsiteltiin esimerkiksi TV1:n ykkösdokumentissa Kallis lääke (23.9.2007). Ohjelmassa kiinnitettiin huomiota siihen, että lääkevaihtoa tehostamalla lääkekustannuksissa voitaisiin säästää kymmeniä, ellei satoja miljoonia euroja.
Statiinilääkkeen vertaaminen toiseen statiiniin on kuitenkin keskustelua ”laatikon sisällä”, liian ahtaiden reunaehtojen puitteissa. Vielä 1970-luvulla lääkäri Pekka Puskan johdolla korkeita kolesterolitasoja pyrittiin toden teolla alentamaan elämäntapakeinoin. Nyt 2000-luvulla korkeita kolesterolitasoja on alettu pitää luonnollisina ja niiden lääkehoitoa asiaan kuuluvana. Tilanteen nurinkurisuutta kuvaa osuvasti amerikkalainen lääkäri Jay S. Cohen:
”Suurella osalla ihmisistä, joilla on lääketieteellisesti diagnosoitu korkea kolesteroli, ’hyperkolesterolemia’, ei ole mitään lääketieteellistä häiriötä. He kärsivät tasapainottomasta ravitsemuksesta. Yhteiskunnallisesti ei ole järkevää, että kohotamme LDL-kolesteroli- ja triglyseriditasoja ja laskemme HDL-kolesterolia huonolla ravitsemuksella – ja sitten määrittelemme nämä epänormaalit lukemat lääketieteellisiksi häiriöiksi ja… samalla vakuuttelemme itsellemme, että näin toimiminen on täysin järkevää.”
Kustannustehokkuutta arvioitaessa ei pitäisi rajoittua ainoastaan statiinilääkkeiden keskinäiseen vertailuun. Tulisi ottaa huomioon myös lääkkeettömien hoitojen, erityisesti ruokavalion, mahdollisuudet kolesterolin alentamisessa. Keskustelussa on täysin unohdettu se, että elämäntapahoidoilla – terveellisellä ruokavaliolla, painon pudottamisella, stressinhallinnalla ja liikunnalla – voidaan sydäntautiriskiä vähentää vähintään samassa määrin kuin lääkkeilläkin.
Lääkäreitä ohjeistavat Käypä hoito -suositukset. Niiden kolesteroliarvojen hoitoa koskevissa suosituksissa todetaan, että elämäntapahoitoja pidetään yleensä ensisijaisina hoitotapoina. Suosituksissa myös arvioidaan, että ”elämäntapahoitojen tehokkaalla toteuttamisella voitaisiin saavuttaa riittävä lipidivaste valtaosalla ihmisistä.” Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että kolesteroliarvot korjaantuisivat riittävästi ilman lääkitystäkin, jos vain elämäntapahoidot otettaisiin käyttöön.
Käypä hoito -suosituksen kirjoittajat on aivan oikeassa siinä, että kolesterolia voitaisiin alentaa elämäntapakeinoilla riittävästi. Suosituksen antama ohjeistus jää kuitenkin puolitiehen, sillä siinä ei kerrota edes lääkäreille millaista ruokavaliomallia potilaiden tulisi noudattaa ”riittävän lipidivasteen” saavuttamiseksi. Ainoaksi vihjeeksi kolesterolia tehokkaasti alentavasta ruokavaliosta jäävät kaksi alaviitettä.
Ruokavalio voi olla kolesteroliarvojen korjaamisessa erittäin tehokas. Toronton yliopiston professori David Jenkinsin johdolla tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että hyvin suunnitellulla ruokavaliolla huonoa LDL-kolesterolia voidaan alentaa kutakuinkin yhtä paljon kuin statiini-kolesterolilääkkeelläkin, noin 30 prosenttia. Tämän Portfolio-ruokavalion olennaisia osatekijöitä olivat runsas liukoisen kuidun määrä, mantelit, soija ja kasvisterolit. Liukoista kuitua saatiin runsaasti muun muassa vihanneksista, hedelmistä, marjoista, kaurasta ja ohrasta. Mantelit kuuluivat päivittäiseen ruokavalioon; niitä käytettiin myös ruoanlaitossa. Soijaa syötiin ruokavaliossa eri muodoissa, ja kasvisteroleita saatiin muun muassa kasvisterolimargariineista.
Ruokavalion lisäksi kolesteroliarvoja voi korjata myös liikunnalla. Hyvin tunnetaan liikunnan hyvää HDL-kolesterolia kohottava vaikutus, mutta riittävän intensiivisellä liikunnalla voidaan myös alentaa jonkin verran LDL-kolesterolia, minkä tänä vuonna julkaistu Aki Vainionpään väitöskirjatutkimus osoitti.
Kolesterolin alentamiseen keskittyneessä julkisessa keskustelussa on täysin unohdettu myös se, että sydäntautiriskiä voidaan alentaa tehokkaasti kolesterolista riippumattakin. Vakuuttavinta näyttöä tässä suhteessa on omega-3-rasvoista, joita on esimerkiksi rypsiöljyssä ja rasvaisessa kalassa, sekä Välimeren ruokavaliosta, jonka tärkeä osatekijä omega-3-rasvat ovat.
Lyonin sydäntutkimus tehtiin jo 1990-luvun puolella, mutta ansaitsee tulostensa vuoksi edelleen huomion. Siinä sovellettua Välimeren ruokavaliota noudattaneiden potilaiden sydäntautitapausten ja -kuolleisuuden määrä oli lähes kolmen vuoden seuranta-aikana 70 prosenttia alempi kuin kontrolliryhmällä, joka sekin noudatti aivan järkevää, silloista sydänpotilaille suositeltua ruokavaliota.
Omega-3-rasvahappojen hyödyt tulivat esille myös GISSI-tutkimuksessa, jossa pelkkä kalaöljylisä vähensi sydäntautikuolleisuutta 30 prosenttia ja kokonaiskuolleisuutta 20 prosenttia. Näiden rasvahappojen ja erityisesti kalaöljyjen hyödyt on osoitettu lukuisissa muissakin tutkimuksissa. Parin vuoden takaisessa lääketieteellisessä Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tuli esille myös kalaöljyjen hyödyllisyys statiini-kolesterolilääkitykseen verrattuna. Kalaöljyjen todettiin alentavan sekä sydäntautikuolleisuutta että kokonaiskuolleisuutta enemmän kuin statiinien.
Ravitsemushoidot ovat lääkehoitoihin verrattuna myös hyvin edullisia. Se käy vahvasti ilmi esimerkiksi Kuopion yliopistossa tehdystä Tekesin raportista Ravitsemushoidon kustannusvaikuttavuus. Raportissa todetaan, että ravitsemusneuvonta ja -hoito ovat laiminlyötyjä terveydenhuollossa. Suomessa on vain yksi ravitsemusterapeutti noin 200 000 asukasta kohti, vaikka tavoite on yksi 30 000:tta kohti.
Ruokavaliohoidoissa ei onnistuta lääkärin vastaanotolla muutamassa minuutissa annetuilla ohjeilla. Lisänä tarvitaan muita keinoja. Potilaille tulee jakaa hyvin toimitettuja aineistoja ruokavaliohoidoista. Ravitsemusterapeuttien virkoja on perustettava perusterveydenhuoltoon tuntuvasti enemmän, ja potilaita on ohjattava heidän vastaanotoilleen paljon nykyistä useammin. Lisäksi on panostettava erityisiin ennaltaehkäiseviin ohjelmiin, joiden on osoitettu olevan kustannustehokkaitakin. Tarvitaan esimerkiksi potilasryhmille järjestettäviä luentoja ja ryhmätapaamisia, joista potilaat voivat saada tukea omille pyrkimyksilleen elää terveellisemmin.
JUHANA HARJU
Juhana Harju on ravintoasiantuntija ja Ravintoa sydämelle -teoksen kirjoittaja.
22. tammikuuta 2008
Palkokasvien syöminen alentaa diabetesriskiä
Olen Ravintoa sydämelle -kirjassani suositellut, että osa eläinproteiinista korvattaisiin kasvikunnan proteiinilla muun muassa sydäntautiriskin vähentämiseksi.
Nyt uuden tutkimuksen mukaan palkokasvien, kuten maapähkinöiden, soijapapujen ja muiden palkokasvien, säännöllinen käyttö voi vähentää myös tyypin 2 diabeteksen riskiä. Ravitsemustieteellisessä American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan eniten palkokasveja syöneiden riski sairastua tyypin 2 diabetekseen oli lähes 40 prosenttia alempi niitä vähiten syöneisiin verrattuna. Tutkimus perustui yli 64 000 keski-ikäisen kiinalaisnaisen seurantaan lähes viiden vuoden ajan.
Palkokasvit ovat olennainen osa useimpia perinteisiä ruokavalioita ympäri maailman. Japanissa syödään runsaasti soijaa eri muodoissaan, Etelä-Aasiassa linssejä, ja Kaakkois-Aasiassa käytetään maapähkinöitä. Lähi-idän ja Välimeren maissa sekä Latinalaisessa Amerikassa aterioilla syödään usein papuja joko pääruokana tai lisukkeena. Näihin perinteisiin ja samalla terveellisiin ruokavaliomalleihin voi tutustua englanninkielisellä Oldways-sivustolla (katso sivuston vasemman laidan valikot).
Nyt uuden tutkimuksen mukaan palkokasvien, kuten maapähkinöiden, soijapapujen ja muiden palkokasvien, säännöllinen käyttö voi vähentää myös tyypin 2 diabeteksen riskiä. Ravitsemustieteellisessä American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan eniten palkokasveja syöneiden riski sairastua tyypin 2 diabetekseen oli lähes 40 prosenttia alempi niitä vähiten syöneisiin verrattuna. Tutkimus perustui yli 64 000 keski-ikäisen kiinalaisnaisen seurantaan lähes viiden vuoden ajan.
Palkokasvit ovat olennainen osa useimpia perinteisiä ruokavalioita ympäri maailman. Japanissa syödään runsaasti soijaa eri muodoissaan, Etelä-Aasiassa linssejä, ja Kaakkois-Aasiassa käytetään maapähkinöitä. Lähi-idän ja Välimeren maissa sekä Latinalaisessa Amerikassa aterioilla syödään usein papuja joko pääruokana tai lisukkeena. Näihin perinteisiin ja samalla terveellisiin ruokavaliomalleihin voi tutustua englanninkielisellä Oldways-sivustolla (katso sivuston vasemman laidan valikot).
16. tammikuuta 2008
14 vuotta lisää elinikää terveellisten elintapojen yhdistelmällä
Uuden brittitutkimuksen mukaan neljän terveellisen elintavan yhdistelmä voi pidentää elinikää peräti 14 vuodella siihen verrattuna, että mitään näistä terveellisistä elintavoista ei noudattaisi. Nämä terveelliset elintavat ovat:
● Tupakoimattomuus
● Liikunta
● Kohtuullinen alkoholinkäyttö
● Riittävä vihannesten ja hedelmien syönti
Erityisesti sydän- ja verisuonitautien riski alenee näillä elintavoilla. Tutkimuksen tulokset perustuvat yli 20 000 brittinaisen ja -miehen keskimäärin 11 vuotta kestäneeseen seurantaan. Kohtuulliseksi alkoholinkäytöksi katsottiin tutkimuksessa 1–14 annosta alkoholia viikossa. Riittävä liikunnan määrä oli riippuvaista työn laadusta; istumatyötä tekeviltä edellytettiin hieman enemmän vapaa-ajan liikuntaa. Yhteensä viiden vihanneksen ja hedelmän syöminen päivässä katsottiin riittäväksi.
Tulee lisäksi mieleen, että riittävästä omega-3-rasvahappojen saannista huolehtimisella voisi olla samaa suuruusluokkaa oleva vaikutus kuin kullakin näistä tutkimuksessa esille tulleista tekijöistä erikseen.
● Tupakoimattomuus
● Liikunta
● Kohtuullinen alkoholinkäyttö
● Riittävä vihannesten ja hedelmien syönti
Erityisesti sydän- ja verisuonitautien riski alenee näillä elintavoilla. Tutkimuksen tulokset perustuvat yli 20 000 brittinaisen ja -miehen keskimäärin 11 vuotta kestäneeseen seurantaan. Kohtuulliseksi alkoholinkäytöksi katsottiin tutkimuksessa 1–14 annosta alkoholia viikossa. Riittävä liikunnan määrä oli riippuvaista työn laadusta; istumatyötä tekeviltä edellytettiin hieman enemmän vapaa-ajan liikuntaa. Yhteensä viiden vihanneksen ja hedelmän syöminen päivässä katsottiin riittäväksi.
Tulee lisäksi mieleen, että riittävästä omega-3-rasvahappojen saannista huolehtimisella voisi olla samaa suuruusluokkaa oleva vaikutus kuin kullakin näistä tutkimuksessa esille tulleista tekijöistä erikseen.
9. tammikuuta 2008
Totuus ruoasta ja erektioista
TV1:ssä alkoi eilen ensimmäisen osansa perusteella mielenkiintoiselta vaikuttava kuusiosainen sarja Prisma: Totuus ruoasta. Kun tavallisesti TV:n ravintoa käsittelevät ohjelmat ovat olleet niin pitkälle popularisoituja, että niissä ei ole ollut enää juuri mitään substanssia, tässä ohjelmassa sitä yllättäen oli. Ihailin BBC:n toimittajien kykyä tuoda asia lähelle katsojaa, ja asiaakin siis oli.
Valkosipuli voi parantaa erektioita
Minulle ohjelmassa uutta oli esimerkiksi se, että valkosipulilla pystytään parantamaan peniksen verenkiertoa ja siten myös erektioita. Kirjoitettuani aiemmin blogikirjoituksen valkosipulin terveellisyydestä verisuonistolle arvelin, että niin saattaisi hyvinkin olla, mutta mitään tutkimustietoa minulla ei asiasta kuitenkaan ollut. Nyt ohjelmassa kerrottiin, että neljän valkosipulinkynnen syöminen päivässä oli parantanut erektioita kuudella seitsemästä miehestä kolme kuukautta kestäneen kokeen aikana. Valkosipuli siis toimii ikään kuin luonnollisena Viagrana. (Jos valkosipulin lisäksi söisi vielä arginiinia runsaasti sisältäviä ruoka-aineita, kuten manteleita ja tummaa suklaata, vaikutus todennäköisesti vielä tehostuisikin.)
Asia liittyy myös sydäntauteihin sillä tavoin, että erektio-ongelmat johtuvat hyvin usein myös penikseen johtavien valtimoiden ahtautumisesta. Kun elimeen virtaa vähemmän verta, myös erektiot heikkenevät. Siten erektio-ongelmat eivät suinkaan aina johdu ainakaan pelkästään psyykkisistä syistä, vaan niillä on usein myös fysiologinen puolensa. Erektio-ongelmien fysiologiseen puoleen on sikälikin tärkeää kiinnittää huomiota, että penikseen johtavien verisuonten ahtautuminen yhdistyy usein sepelvaltimoiden ahtautumiseen.
Tässä yksityiskohtaiset ohjeet valkosipulin käyttöön perustuen puhuttuun ohjelmaan, siihen liittyviin BBC:n nettisivuihin sekä tutkimuslähteisiin. Näillä ohjeilla voit maksimoida hyödyllisesti vaikuttavien aineiden määrän:
● Leikkaa valkosipuli pieniksi palasiksi — siten siihen muodostuu enemmän vaikuttavaa allisiinia.
● Anna valkosipulin seistä noin 10 minuuttia.
● Syö valkosipuli raakana.
● Syö 4–5 kynttä päivässä parhaiden tulosten aikaansaamiseksi.
● Käytä espanjalaisia Morado-lajikkeen valkosipuleita, jotka ovat tavallisimpia ruokakaupoissa myytäviä.
● Vähentääksesi valkosipulin hajua syö lopuksi ainakin yksi oksa tuoretta persiljaa tai minttua.
Muita aiheita
Muitakin aiheita ohjelmassa toki käsiteltiin. Joukko ihmisiä oli esimerkiksi koottu leirille syömään varhaisten esi-isiemme kasvisvoittoista ruokaa. Lyhyessä ajassa leiriläisten kolesteroliarvot alenivat tällaisella ruokavaliolla keskimäärin 23 prosenttia. Lisäksi ohjelmassa puhuttiin ruokavalion vaikutuksesta ummetukseen sekä pre- ja probioottien vaikutuksesta suoliston bakteerikantaan. Kuin myönnytyksenä ohjelman populaarille luonteelle pohdittiin myös suolistokaasujen muodostumisen määrää.
Valkosipuli voi parantaa erektioita
Minulle ohjelmassa uutta oli esimerkiksi se, että valkosipulilla pystytään parantamaan peniksen verenkiertoa ja siten myös erektioita. Kirjoitettuani aiemmin blogikirjoituksen valkosipulin terveellisyydestä verisuonistolle arvelin, että niin saattaisi hyvinkin olla, mutta mitään tutkimustietoa minulla ei asiasta kuitenkaan ollut. Nyt ohjelmassa kerrottiin, että neljän valkosipulinkynnen syöminen päivässä oli parantanut erektioita kuudella seitsemästä miehestä kolme kuukautta kestäneen kokeen aikana. Valkosipuli siis toimii ikään kuin luonnollisena Viagrana. (Jos valkosipulin lisäksi söisi vielä arginiinia runsaasti sisältäviä ruoka-aineita, kuten manteleita ja tummaa suklaata, vaikutus todennäköisesti vielä tehostuisikin.)
Asia liittyy myös sydäntauteihin sillä tavoin, että erektio-ongelmat johtuvat hyvin usein myös penikseen johtavien valtimoiden ahtautumisesta. Kun elimeen virtaa vähemmän verta, myös erektiot heikkenevät. Siten erektio-ongelmat eivät suinkaan aina johdu ainakaan pelkästään psyykkisistä syistä, vaan niillä on usein myös fysiologinen puolensa. Erektio-ongelmien fysiologiseen puoleen on sikälikin tärkeää kiinnittää huomiota, että penikseen johtavien verisuonten ahtautuminen yhdistyy usein sepelvaltimoiden ahtautumiseen.
Tässä yksityiskohtaiset ohjeet valkosipulin käyttöön perustuen puhuttuun ohjelmaan, siihen liittyviin BBC:n nettisivuihin sekä tutkimuslähteisiin. Näillä ohjeilla voit maksimoida hyödyllisesti vaikuttavien aineiden määrän:
● Leikkaa valkosipuli pieniksi palasiksi — siten siihen muodostuu enemmän vaikuttavaa allisiinia.
● Anna valkosipulin seistä noin 10 minuuttia.
● Syö valkosipuli raakana.
● Syö 4–5 kynttä päivässä parhaiden tulosten aikaansaamiseksi.
● Käytä espanjalaisia Morado-lajikkeen valkosipuleita, jotka ovat tavallisimpia ruokakaupoissa myytäviä.
● Vähentääksesi valkosipulin hajua syö lopuksi ainakin yksi oksa tuoretta persiljaa tai minttua.
Muita aiheita
Muitakin aiheita ohjelmassa toki käsiteltiin. Joukko ihmisiä oli esimerkiksi koottu leirille syömään varhaisten esi-isiemme kasvisvoittoista ruokaa. Lyhyessä ajassa leiriläisten kolesteroliarvot alenivat tällaisella ruokavaliolla keskimäärin 23 prosenttia. Lisäksi ohjelmassa puhuttiin ruokavalion vaikutuksesta ummetukseen sekä pre- ja probioottien vaikutuksesta suoliston bakteerikantaan. Kuin myönnytyksenä ohjelman populaarille luonteelle pohdittiin myös suolistokaasujen muodostumisen määrää.
8. tammikuuta 2008
D-vitamiinin puute lisää sydäntautiriskiä
D-vitamiinin puute yhdistyy kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Se selviää uudesta seurantatutkimuksesta, joka on julkaistu Yhdysvaltain Sydänliiton julkaisemassa Circulation-tiedelehdessä. Niillä tutkituilla, joiden veressä kiertävän D-vitamiinin tasot olivat kaikkein alimmat (alle 10 ng/mL eli alle 25 nmol/l), oli lähes kaksinkertainen sydäntapauksen riski mittauksen jälkeisten runsaan viiden vuoden seurantajakson aikana. Riski oli ilmeinen varsinkin niillä, joiden verenpaine oli korkea.
D-vitamiinilla on reseptoreita esimerkiksi verisuonten endoteeli- ja sileälihassoluissa sekä sydänlihaksen soluissa, ja D-vitamiinilla tiedetään olevan erilaisia sydämeen ja verenkiertoon liittyviä tehtäviä.
D-vitamiinia saadaan eniten auringosta. D-vitamiinin puutteen voi korjata kesäaikaan parhaiten kohtuullisella auringonotolla ja talviaikaan kaukomatkalla aurinkoon tai riittävällä D-vitamiinilisällä. Myös kalassa on merkittäviä määriä D-vitamiinia.
D-vitamiinilla on reseptoreita esimerkiksi verisuonten endoteeli- ja sileälihassoluissa sekä sydänlihaksen soluissa, ja D-vitamiinilla tiedetään olevan erilaisia sydämeen ja verenkiertoon liittyviä tehtäviä.
D-vitamiinia saadaan eniten auringosta. D-vitamiinin puutteen voi korjata kesäaikaan parhaiten kohtuullisella auringonotolla ja talviaikaan kaukomatkalla aurinkoon tai riittävällä D-vitamiinilisällä. Myös kalassa on merkittäviä määriä D-vitamiinia.
6. tammikuuta 2008
Tee se itse -sydämen ohitusleikkaus
Harvardin yliopiston tammikuun uutiskirje, josta kirjoittaa myös Medical News Today, ehdottaa raflaavasti, että voisimme tehdä itse itsellemme sydämen ohitusleikkauksen. Toimenpiteen voi tehdä kotioloissakin ilman korkean teknologian apuvälineitä — tarvitset vain hyvät kengät. Huimapäiseltä kuulostavan ehdotuksen taustalla on havainto, että riittävä liikunta lisää uusien kollateraalisuonten muodostumista sydämen ympäristössä, mikäli alkuperäiset sepelvaltimot ovat plakin vuoksi ahtautuneet. Uusien verisuonten laajentuessa, pidentyessä ja muodostaessa uusia yhteyksiä ne lisäävät sydämen hapensaantia ja voivat siten vähentää rasitusrintakipua sitä tuntevilla.
Sydänsairaiden on toki paikallaan keskustella lääkärinsä kanssa ennen uuden liikuntaohjelman aloittamista.
Sydänsairaiden on toki paikallaan keskustella lääkärinsä kanssa ennen uuden liikuntaohjelman aloittamista.
5. tammikuuta 2008
Ravintolaruoasta
Tämän lauantain Helsingin Sanomat kirjoittaa terveydenhuollon ja kasvatustieteen maisteri Enni Mertasen uuteen väitöskirjaan liittyen ravintolaruoasta. HS:n artikkelin mukaan "monissa ravintola-annoksissa on kuitenkin liikaa rasvaa, runsaasti proteiinia ja liian vähän hiilihydraatteja." Samassa yhteydessä haastateltu kokki ja ravintolakoulu Perhon tuntiopettaja Markus Maulavirta suhtautuu kriittisesti näihin näkemyksiin viitaten siihen, että vähärasvaisuus ei ole auttanut nuoria painonhallinnassa. Hän ei myöskään ole havainnut asiakkaiden olevan erityisen kiinnostuneita ravitsemusasioista.
Ravintolaruoan laatu on sinänsä tärkeä aihe ja siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Katsoisin Mertasen painottamien rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien keskinäisten määrien olevan kuitenkin toisarvoisia asioita — siitä olen kokki Maulavirran kanssa samaa mieltä. Terveyttä ajatellen olennaisempaa on se, onko ravintolaruoan rasvan laatu hyvää. Toinen tärkeä kysymys on se, onko vihanneksia tarpeeksi. Olisi myös tärkeää kiinnittää huomiota hiilihydraattien laatuun — esimerkiksi valkoisista jauhoista tehdyn pastan sijaan vain aniharvoissa paikoissa saa täysjyväpastaa.
Siitä en ole Maulavirran kanssa samaa mieltä, että ihmiset eivät olisi erityisen kiinnostuneita ravitsemuksesta. Ihmiset ovat. Ravintolaruokailutilanne ei vain suo luontevaa mahdollisuutta tuoda omaa kiinnostusta esille. Harva haluaa itselleen niuhottajan leimaa sillä, että alkaisi kysellä vaikkapa lounasravintolan kiireisessä kassajonossa siitä, onko ravintolan käyttämässä paistorasvassa osittain kovetettuja kasvirasvoja ja siten haitallisia transrasvoja. Asia on silti tärkeä, ja jokaisen ravintolan tulisi tarkistaa käyttämiensä paistorasvojen laatu.
Kevennykseksi liitän tähän asiaan liittyvän videon, jossa arvostettu Harvardin huippututkija Walter C. Willett on italialaisravintolassa syömässä ja puhuu samalla tärkeistä ravintolaruoan terveellisyyteen vaikuttavista kysymyksistä.
Ravintolaruoan laatu on sinänsä tärkeä aihe ja siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Katsoisin Mertasen painottamien rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien keskinäisten määrien olevan kuitenkin toisarvoisia asioita — siitä olen kokki Maulavirran kanssa samaa mieltä. Terveyttä ajatellen olennaisempaa on se, onko ravintolaruoan rasvan laatu hyvää. Toinen tärkeä kysymys on se, onko vihanneksia tarpeeksi. Olisi myös tärkeää kiinnittää huomiota hiilihydraattien laatuun — esimerkiksi valkoisista jauhoista tehdyn pastan sijaan vain aniharvoissa paikoissa saa täysjyväpastaa.
Siitä en ole Maulavirran kanssa samaa mieltä, että ihmiset eivät olisi erityisen kiinnostuneita ravitsemuksesta. Ihmiset ovat. Ravintolaruokailutilanne ei vain suo luontevaa mahdollisuutta tuoda omaa kiinnostusta esille. Harva haluaa itselleen niuhottajan leimaa sillä, että alkaisi kysellä vaikkapa lounasravintolan kiireisessä kassajonossa siitä, onko ravintolan käyttämässä paistorasvassa osittain kovetettuja kasvirasvoja ja siten haitallisia transrasvoja. Asia on silti tärkeä, ja jokaisen ravintolan tulisi tarkistaa käyttämiensä paistorasvojen laatu.
Kevennykseksi liitän tähän asiaan liittyvän videon, jossa arvostettu Harvardin huippututkija Walter C. Willett on italialaisravintolassa syömässä ja puhuu samalla tärkeistä ravintolaruoan terveellisyyteen vaikuttavista kysymyksistä.
3. tammikuuta 2008
Nitraateista ja nitriiteistä
Päivän Helsingin Sanomat lietsoo todennäköisesti vahingollista hysteriaa jutullaan, joka on otsikoitu: 'Runsaasti vihanneksia syövä voi saada liikaa nitraattia talviaikaan'. Samaan aikaan kun suomalaisten yksi keskeinen ravitsemuksellinen ongelma on liian vähäinen vihannesten syönti, Helsingin Sanomien artikkeli saa aikaan vain hallaa.
Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on punninnut vihannesten syömisen hyötyjä nitraattien saannin mahdollisia haittoja vastaan, ja se on päätynyt toteamaan, että vihannesten syönnin edut painavat vaa'assa enemmän. EFSAn dokumentin mukaan vihannekset ovat terveellisiä: ne ehkäisevät ei-tarttuvia tauteja, kuten sydän- ja verisuonitauteja, syöpää, liikalihavuutta ja tyypin 2 diabetesta. (Tuosta tiedostosta käyvät muuten selville myös eri vihannesryhmien sisältämät nitraattien määrät.)
Mielenkiintoista on myös, että puolentoista kuukauden takainen uutisartikkeli kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan nitraatin ja nitriitin runsaampi saanti ruoasta yhdistyi puolta vähäisempään sydänsolujen kuolemaan eläinkokeessa. Lisäksi tutkimusta johtanut Nathan Bryan totesi: "Yleinen käsitys on, että nitriitit/nitraatit ovat karsinogeeneja, mutta ne eivät ole."
Myöhempi täsmennys: En usko nitraattien lisäävän syöpäriskiä, mutta nitraatit voivat heikentää punasolujen happiaineenvaihduntaa aikuisillakin. Nitraatin liikasaannin välttämiseksi voi olla paikallaan rajoittaa rucolan ja varsisellerin runsasta ja usein tapahtuvaa syömistä. Muuten vihanneksia on järkevää syödä runsaasti.
On hyvä, että viranomaiset seuraavat nitraattimääriä ja että viljelijät pyrkivät rajoittamaan niiden liiallista muodostumista vihanneksiin.
Tutkimusviite: Bryan NS et al. Dietary nitrite supplementation protects against myocardial ischemia-reperfusion injury. Proc Natl Acad Sci U S A. 2007 Nov 27;104(48):19144-9.
Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on punninnut vihannesten syömisen hyötyjä nitraattien saannin mahdollisia haittoja vastaan, ja se on päätynyt toteamaan, että vihannesten syönnin edut painavat vaa'assa enemmän. EFSAn dokumentin mukaan vihannekset ovat terveellisiä: ne ehkäisevät ei-tarttuvia tauteja, kuten sydän- ja verisuonitauteja, syöpää, liikalihavuutta ja tyypin 2 diabetesta. (Tuosta tiedostosta käyvät muuten selville myös eri vihannesryhmien sisältämät nitraattien määrät.)
Mielenkiintoista on myös, että puolentoista kuukauden takainen uutisartikkeli kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan nitraatin ja nitriitin runsaampi saanti ruoasta yhdistyi puolta vähäisempään sydänsolujen kuolemaan eläinkokeessa. Lisäksi tutkimusta johtanut Nathan Bryan totesi: "Yleinen käsitys on, että nitriitit/nitraatit ovat karsinogeeneja, mutta ne eivät ole."
Myöhempi täsmennys: En usko nitraattien lisäävän syöpäriskiä, mutta nitraatit voivat heikentää punasolujen happiaineenvaihduntaa aikuisillakin. Nitraatin liikasaannin välttämiseksi voi olla paikallaan rajoittaa rucolan ja varsisellerin runsasta ja usein tapahtuvaa syömistä. Muuten vihanneksia on järkevää syödä runsaasti.
On hyvä, että viranomaiset seuraavat nitraattimääriä ja että viljelijät pyrkivät rajoittamaan niiden liiallista muodostumista vihanneksiin.
Tutkimusviite: Bryan NS et al. Dietary nitrite supplementation protects against myocardial ischemia-reperfusion injury. Proc Natl Acad Sci U S A. 2007 Nov 27;104(48):19144-9.
2. tammikuuta 2008
Vanhuksille omat ravintosuosituksensa
Olen aiemmin tässä blogissa ehdottanut, että vanhusten ravitsemuksessa tulisi ottaa huomioon heidän syömänsä pienempi ruokamäärä. Heidän olisi sen vuoksi hyvä syödä ruokaa, jossa on runsaasti ravintoaineita eli ruoan ravintoainetiheyden tulisi olla suuri.
En ole näissä ehdotuksissani yksin. Nyt yhdysvaltalaisen Tuftsin yliopiston tutkijat ovat valmistelleet uuden ruokapyramidin vanhusväestölle, jossa on pyritty ottamaan huomioon sen erityiset tarpeet.
"Yli 70-vuotiailla aikuisilla on ainutlaatuiset ravitsemukselliset tarpeet", sanoo tohtori Alice H. Lichtenstein. "Ikääntyessään vanhemmat aikuiset tarvitsevat usein vähemmän kaloreita, koska he eivät ole fyysisesti yhtä aktiivisia kuin aikaisemmin ja koska heidän aineenvaihduntansa hidastuu. Siitä huolimatta heidän kehonsa tarvitsevat yhä samat korkeat määrät ravintoaineita optimaalisen terveyden ylläpitämiseksi."
Yliopiston suositusten keskeisinä lähtökohtina on ruoan ravintoainetiheys ja hyvästä nestetasapainosta huolehtiminen. Käytännössä nämä suositukset merkitsevät sitä, että iäkkäiden ihmisten olisi hyvä suosia:
En ole näissä ehdotuksissani yksin. Nyt yhdysvaltalaisen Tuftsin yliopiston tutkijat ovat valmistelleet uuden ruokapyramidin vanhusväestölle, jossa on pyritty ottamaan huomioon sen erityiset tarpeet.
"Yli 70-vuotiailla aikuisilla on ainutlaatuiset ravitsemukselliset tarpeet", sanoo tohtori Alice H. Lichtenstein. "Ikääntyessään vanhemmat aikuiset tarvitsevat usein vähemmän kaloreita, koska he eivät ole fyysisesti yhtä aktiivisia kuin aikaisemmin ja koska heidän aineenvaihduntansa hidastuu. Siitä huolimatta heidän kehonsa tarvitsevat yhä samat korkeat määrät ravintoaineita optimaalisen terveyden ylläpitämiseksi."
Yliopiston suositusten keskeisinä lähtökohtina on ruoan ravintoainetiheys ja hyvästä nestetasapainosta huolehtiminen. Käytännössä nämä suositukset merkitsevät sitä, että iäkkäiden ihmisten olisi hyvä suosia:
- Täysjyväviljaa
- Kirkkaanvärisiä vihanneksia, kuten porkkanoita ja parsakaalia (edellisissä on mm. runsaasti beetakaroteenia ja jälkimmäisessä mm. K-vitamiinia, kalsiumia ja sulforafaania, joka on syöpää ehkäisevä fytokemikaali)
- Syvänvärisiä hedelmiä, kuten marjoja ja melonia (näissäkin on terveydelle tärkeitä flavonoideja ja karotenoideja)
- Vähärasvaisia ja rasvattomia maitotuotteita, kuten jogurttia ja vähälaktoosista maitoa
- Papuja ja pähkinöitä, rasvaista kalaa, siipikarjaa, laihaa lihaa ja kananmunia
- Juoksevia kasviöljyjä ja pehmeitä levitteitä, joissa on vähän tyydyttyneitä rasvoja ja transrasvaa
- Riittävää nesteiden juomista
- Liikuntaa, kuten kävelyä, kotitöitä ja puutarhanhoitoa
Lisäksi yliopiston tutkijat katsovat, että vanhukset voivat tarvita tiettyjä ravintolisiä, kuten kalsiumia, D-vitamiinia ja B12-vitamiinia, koska heidän voi olla vaikeaa saada näitä riittävästi ruokavaliosta. Itse lisäisin vielä, että myös kalaöljylisällä olisi todennäköisesti merkittävää sairastuvuutta ja kuolleisuutta vähentävää merkitystä.
Olisi suotavaa, että tämäntyyppiset, ruoan ravintoainetiheyttä painottavat suositukset otettaisiin käyttöön Suomessakin. Se parantaisi laitoksissakin asuvien vanhusten ravitsemustilaa ja terveyttä.
1. tammikuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
