Terveyserot kasvavat — vastuu on poliitikoilla

Hyvä- ja huono-osaisuudesta johtuvat terveyserot ovat kasvaneet Helsingissä entisestään, kirjoittaa sunnuntain Helsingin Sanomat (sivut A3 ja A9). Siinä missä jakomäkeläinen mies kuolee keskimäärin jo 70-vuotiaana, kulosaarelainen mies elää keskimäärin 79-vuotiaaksi. Erot eri alueilla elävien odotettavissa olevassa eliniässä ovat vain kasvaneet. Tiedot perustuvat Helsingin tietokeskuksen julkaisemaan professori Tapani Valkosen johdolla tehtyyn tutkimukseen 'Elinajanodotteen kehitys Helsingissä ja sen väestön osaryhmissä 1991–2005'.

Valkosen mukaan sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat hyvin suuren osan eroista kuolleisuudessa. Niiden jälkeen tulevat alkoholikuolemat, itsemurhat ja tapaturmat. "Huonot elinolot tai työttömyys johtavat usein alkoholikuolleisuuteen ja itsemurhiin", Valkonen selvittää Helsingin Sanomien artikkelissa. Hän arvelee, että eräänä syynä alueellisiin terveyseroihin voi olla se, että työttömät eivät ole työterveyspalvelujen piirissä, eikä vähävaraisilla ole varaa yksityislääkäreihin.

Helsingin kokoomuslainen apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen vastaa, että erot eliniänodotteessa eivät tule yllätyksenä mutta hän kiistää sen, että terveyserot johtuisivat esimerkiksi eroista terveyspalveluissa alueiden välillä. Sen sijaan hän vaikuttaa sysäävän vastuun kokonaan huono-osaisille ja heidän elintavoilleen. Ratkaisuksi hän peräänkuuluttaa "uudenlaista yhteisöllisyyttä", jossa ihmiset huolehtisivat paremmin läheisistään.

Toisistaan huolehtimisen lisääminen on varmaan oikea tavoite, mutta Kokkonen tuntuu unohtavan, että apulaiskaupunginjohtajana hänellä olisi käytössään myös poliittisia ja hallinnollisia keinoja puuttua asiaan. Hänen roolissaan vastuun sälyttäminen pelkästään kansalaisyhteiskunnalle ei ole aivan asianmukaista.

Sosiaalisiin terveyseroihin on puututtava

Nyt Helsinkiä koskeva tutkimus ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Sosiaalisten terveyserojen suuruus Suomessa on ollut tiedossa jo kauan. Hyvä- ja huono-osaisuudesta johtuvat terveyserot kuuluvat Suomessa Länsi-Euroopan pahimpiin. Sosioekonomiset erot vaikuttavat täällä myös sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen pahemmin kuin useimmissa muissa maissa.

Asia on ollut päättäjienkin tiedossa jo kauan. Rotterdamin Erasmus-yliopiston professori Johan Mackenbach totesi jo vuonna 1999 Stakesin järjestämässä seminaarissa, että sosiaaliryhmien väliset terveyserot ovat tärkeä kansanterveysongelma, joka jarruttaa väestön terveydentilan paranemista. Ongelma ei kuitenkaan ratkea minkään yksittäisen hallinnonalan sisäisillä päätöksillä, vaan asiaan tarvittaisiin rohkeaa poliittista puuttumista.

Professori Mackenbachin mielestä sosiaaliryhmien välisiin terveyseroihin voidaan usein vaikuttaa tehokkaimmin estämällä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kärjistymistä vähentämällä tuloihin ja koulutukseen liittyvää eriarvoisuutta. Tahtoa tällaisiin poliittisiin toimiin ei kuitenkaan näytä löytyvän. Nykyinenkin hallitus on päinvastoin lisännyt terveyseroja esimerkiksi päättämällä terveydenhoitomaksujen korotuksista. Se heikentää osaltaan terveyspalveluiden saatavuutta. Huono-osaisimmilla kun terveyskeskusmaksukin voi joskus olla liikaa, niin alhainen on vähimmäisetuuksien taso.

Näen sosiaaliset terveyserot monen tekijän summana. Paitsi Helsingin Sanomien jutussa jo mainituista syistä terveyserot johtuvat myös esimerkiksi siitä, että vähäosaisimmilla ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa. Olen kirjoittanut asiasta jo parissakin aiemmassa blogikirjoituksessani (täällä ja täällä), joissa on myös selvää tutkimusnäyttöä siitä, että terveellinen ruoka maksaa enemmän. Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että köyhät ostavat vähemmän terveellisiä ruoka-aineita, esimerkiksi vihanneksia ja hedelmiä, koska heillä ei yksinkertaisesti ole niihin varaa.

Sosiaaliset terveyserot eivät ole muusta yhteiskunnasta erillinen ilmiö. Terveyserojen tasaamiseksi tarvittaisiin alkajaiksi vähimmäisetuuksien korottamista ja ruoan arvonlisäveron alentamista.

Sosioekonomisen eriarvoisuuden vaikutuksesta sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen:
Mackenbach JP et al. Socioeconomic inequalities in cardiovascular disease mortality; an international study. Eur Heart J. 2000 Jul;21(14):1141-51.

Kalaöljyt vähentävät Alzheimerin taudin riskiä

Monet Alzheimerin taudin tutkijat ovat jo pitkään olleet sitä mieltä, että kalaöljyt ovat helppo ja edullinen tapa ennaltaehkäistä ja viivästyttää sairautta. Nyt yhdysvaltalaiset tutkijat ovat havainneet eläinkokeissa vaikutustavan, jolla kalaöljyt voivat ehkäistä tautia. Kalaöljyjen omega-3-rasvahappoihin kuuluvan DHA:n on nimittäin havaittu lisäävän LR11-proteiinin tuotantoa. Tämä on proteiini, jonka tasojen on havaittu olevan alempia Alzheimerin tautia sairastavilla. Proteiinin tiedetään tuhoavan toista proteiinia, joka muodostaa tautiin liittyviä amyloidiplakkeja.

Jälleen yksi hyvä syy syödä rasvaista kalaa ja käyttää kalaöljyjä. Jos käyttää kalaöljyjä, on parasta valita valmiste, joka ei sisällä ainoastaan EPA:a, vaan myös DHA:ta.

Tutkimustiivistelmä: Ma Q-L et al. Omega-3 Fatty Acid Docosahexaenoic Acid Increases SorLA/LR11, a Sorting Protein with Reduced Expression in Sporadic Alzheimer's Disease (AD): Relevance to AD Prevention. The Journal of Neuroscience, December 26, 2007, 27(52):14299-14307.

Toivotan kaikille lukijoilleni

Rauhallista Joulua!



J.S. Bachin aaria 'Kommt, ihr angefochtnen Sunder', solistina mezzosopraano

Magdalena Kožená, joka myös näyttelee tässä videossa.

Kolesteroli ja verisuonten kalkkiutuminen

NewsTarget.com-nimisellä sivustolla kirjoitetaan tällä viikolla aiheesta, jota minäkin olen jo käsitellyt tässä blogissa: verisuonten kalkkiutumisesta sydäntaudin riskitekijänä. Kirjoittajana on Bill Sardi, joka on useita asioita kriittisesti arvioiva toimittaja. Poleemisesti hän uudessakin jutussaan asettaa kolesterolin ja verisuonten kalkkiutumisen vastakkain, mutta aivan tarpeetta. Tosiasiassa perinteistä ateroskleroottisten plakkien muodostumista ja verisuonten kalkkiutumista pidetään toisistaan jossain määrin riippumattomina prosesseina, kuten asiaa sivuava artikkeli kertoo. Ihanteellista olisi ehkäistä molempia.

Kalkkiutumisen ehkäisijöinä Sardin artikkelissa tuodaan esille D-vitamiini, magnesium, K-vitamiini sekä C-vitamiini. Itse korostaisin näistä K-vitamiinin ja erityisesti K2-vitamiiin merkitystä. Se nimittäin pitää huolta matriksi Gla -proteiinin karboksylaatiosta eli käytännössä sen toimintakykyisyydestä. Tämä proteiini on pääasiallinen pehmeiden kudosten (esimerkiksi verisuonten ja aortan) kalkkiutumista ehkäisevä proteiini.

K1-vitamiinia on eniten vihreissä vihanneksissa; pinaatti, parsakaali ja persilja ovat sen hyviä lähteitä. Tehokkainta verisuonten kalkkiutumisen ehkäisemisessä K-vitamiini on kuitenkin K2-vitamiinina, jota on länsimaisissa ruokavalioissa terveellisimmissä muodoissaan eniten juustoissa. Juustoista paras valinta K2-vitamiinin lähteenä on Edam-juusto. Aivan omaa luokkaansa K2-vitamiinin lähteenä on kuitenkin natto, joka on japanilainen soijapavuista Bacillus subtilis var. natto -bakteerikannalla käytetty ruoka. Nattoa voi Helsingissä ostaa Tokyokan-nimisestä ruokakaupasta Annankadulta.

Verenohennuslääkkeitä käyttävien ei pidä lisätä K-vitamiinia ruokavalioonsa ilman keskustelua lääkärin kanssa.

Harmailla panttereilla on asennetta

Olen puhunut tässä blogissa aikaisemmin vanhustenhoidon puolesta. Tässä videossa vanhukset tekevät sen itse. Kannattaa katsoa loppuun asti, se on cool.

Kansanterveyslaitos vastaa maitoa koskeviin epäilyihin

Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska ja tutkimusprofessori Outi Vaarala vastaavat päivän (18.12.) Helsingin Sanomien mielipidepalstalla maidon A1-beetakaseiinia koskeviin epäilyihin. Artikkeli alkaa lyhyellä katsauksella maidon roolista suomalaisessa ruokavaliossa. Samassa yhteydessä lainataan ravitsemusneuvottelukunnan maitoa koskevia suosituksia, joissa korostetaan maitoa tärkeiden ravintoaineiden lähteenä. Maitovalmisteisiin liitettyinä haittoina tuodaan esille niiden sisältämä "kova rasva" sekä laktoosi-intoleranssi.

Sen jälkeen kirjoitus siirtyy käsittelemään "uusiseelantilaista tutkimushypoteesia, jonka mukaan lehmänmaidon valkuaisaineista kaseiinin A1-tyypin käyttö lisäisi muun muassa tyypin 1 diabeteksen, autismin, skitsofrenian ja sydäntautien riskiä." Tyypin 1 diabetesta koskevista epäilyksistä kirjoittajat toteavat, että hypoteesia tukevia tutkimuksia on julkaissut lähinnä uusiseelantilainen tutkimusryhmä ja että näyttö tautimekanismien tasolla on heikkoa. Sydänsairauksia koskevien epäilyjen mainitaan jutussa saaneen alkunsa eläinkokeista, mutta "ihmisiä tutkittaessa näitä löydöksiä ei ole kuitenkaan voitu vahvistaa", kirjoittajat toteavat.

Jutussa käsitellään lyhyesti myös sitä, voisiko A1-beetakaseiini olla syynä siihen, että joillakin ihmisillä ulkomainen maito tuntuu aiheuttavan vähemmän vatsaoireita kuin suomalainen. Tällaisen näkemyksen tueksi ei kirjoittajien mukaan kuitenkaan löydy tieteellistä näyttöä, ja kirjoittajat arvelevatkin vähempien vatsaoireiden johtuvan muista syistä.

Artikkelin loppupuolella Puska ja Vaarala toteavat, että maidon ja terveyden suhteen on käynnissä useita tutkimuksia. He kertovat Kansanterveyslaitoksen olevan mukana esimerkiksi tutkimuksissa siitä, voidaanko lehmänmaidon valkuaista imeväisiässä välttämällä vähentää diabetesriskiä. Lisäksi kirjoittajat viittaavat TRIGR- ja FINDIA-tutkimuksiin, joista molemmissa selvitetään voidaanko äidinmaidonkorvikkeita modifioimalla vähentää diabetesriskiä. Kirjoittajat uskovat, että näiden tutkimusten myötä löytyy vastaus siihen, onko lehmänmaidossa jokin diabetesriskiä lisäävä tekijä. "Tähän mennessä ei siis ole tutkimustuloksia siitä, että suomalainen maito olisi yhteydessä diabetesriskiin." Juttu päättyy kirjoittajien kokoavaan toteamukseen, että Kansanterveyslaitoksen maitoa koskevat suositukset ovat edelleen voimassa.

A1/A2-maitokysymys aiotaan selvittää perusteellisesti Uudessa-Seelannissa

Olen aiemmin tässä blogissa kirjoittanut A1-beetakaseiinia sisältävän maidon mahdollisista haitoista. Kysymyshän on ollut erityisen kuuma Uudessa-Seelannissa, ja vaikuttaa siltä, että asiaan suhtaudutaan siellä vakavasti. Nyt nimittäin maan ruokaturvallisuudesta vastaava ministeri Lianne Dalziel on pannut alulle riippumattoman katsauksen tekemisen asiasta, kertoo sikäläinen Scoop-lehti. Katsauksen laatimista alkaa johtaa kansainvälinen ruokaturvallisuusasiantuntija tohtori Stuart Slorach.

Asiasta tehdään Uudessa-Seelannissa myös toinen katsaus, jossa perehdytään A1/A2-maitoon liittyviin tieteellisiin tutkimuksiin.

Kiitän ravintoblogini "Uuden-Seelannin avustajaa" asiaa koskevasta uutisvinkistä. :-)

Runsas lihansyönti lisää syöpäriskiä

Punaisen lihan ja lihajalosteiden runsas syöminen lisää syöpäriskiä, paljastaa laajaan aineistoon perustuva yhdysvaltalainen seurantatutkimus. Punaista lihaa eniten syöneillä oli 20–60 prosenttia korkeampi ruokatorven, paksu- ja peräsuolen sekä maksa- ja keuhkosyövän riski sitä vähiten syöneisiin verrattuna. Lisäksi lihajalosteita eniten syövillä oli 20 prosenttia suurempi paksu- ja peräsuolen ja 16 prosenttia suurempi keuhkosyövän riski. Tulokset oli vakioitu sekoittavien tekijöiden, kuten tupakoinnin osalta. Punaiseen lihaan oli tutkimuksessa laskettu kuuluvaksi myös sianliha ja lammas.

Tutkimuksen tulosten huomioon ottamisen voi halutessaan aloittaa vaikka siitä, että hankkii joulupöytään perinteisen kinkun sijaan esimerkiksi kalkkunaa ja lohta — vaikka toki paljon tärkeämpää on se, mitä syömme uuden vuoden ja joulun välillä kuin se, mitä syömme joulun ja uuden vuoden välillä.

Tutkimusta referoi englanniksi esimerkiksi Medical News Today.

Rypsiöljyn käyttö vähentänyt sydäntautikuolleisuutta Itä-Euroopassa

Samaan aikaan kun sydäntautikuolleisuus väheni Länsi-Euroopassa, se lisääntyi nopeasti Itä-Euroopassa 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Entisten sosialististen maiden hälyttävän korkeaa sydäntautikuolleisuutta on selitetty muun muassa sosiaalisten rakenteiden hajoamisesta aiheutuneella turvattomuudella sekä alkoholin humalahakuisella käytöllä.

1990-luvun alkupuolen huippuvuosista sydäntautikuolleisuus on onneksi laskenut useimmissa Itä-Euroopan maissa. Uudessa tutkimuksessa on nyt havaittu, että lisääntynyt alfalinoleenihapon (kasvikunnan omega-3-rasva) saanti selittää aika hyvin havaittua laskua. Pääasiallinen alfalinoleenihapon lähde näissä maissa on rypsiöljy (tai rapsiöljy).

Rypsiöljy ja rypsiöljypohjaiset margariinit ovat hyviä alfalinoleenihapon lähteitä myös Suomessa. Jos rypsiöljyä tai siitä valmistettua margariinia ei halua syystä tai toisesta käyttää, on hyvä pitää huolta alfalinoleenihapon saannista muista lähteista, esimerkiksi pellavansiemenöljystä tai saksanpähkinöistä. Kasvikunnan omega-3-rasvojen saanti on tärkeää erityisesti ihmisille, jotka eivät syö kalaa tai syövät sitä vain vähän.

Lahjavihje

Ravintoa sydämelle -kirjasta on nyt ilmestynyt toinen painos, joten kirjaa siis pitäisi jälleen olla saatavissa kaikista kirjakaupoista. Lahjavihjeenä ehdotan kirjaa myös pukinkonttiin. Suomalaiset arvostavat nykyään paljon terveyttä, ja lahjalla voit auttaa sen saajaa pitämään parempaa huolta terveydestään. Halvimmalla kirjan voi ostaa Uudet kirjat -kirjakerhosta ja Booky.fi-nettikirjakaupasta (Booky lähettää sen kotimaan osoitteisiin postikuluitta).

Välimeren ruokavalio alentaa kuolemanriskiä

Välimeren ruokavalion noudattaminen alentaa sekä riskiä kuolla sydäntauteihin että yleistä kuolemanriskiä. Tuoreen Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan Välimeren ruokavaliota parhaiten noudattaneiden kaikista syistä johtuva kuolleisuus oli sekä miehillä että naisilla noin 20 prosenttia alempaa kuin ruokavaliota vähiten noudattaneiden. Tutkimus perustui noin 380 000 amerikkalaisen miehen ja naisen seurantaan viiden vuoden ajan.

Perinteisessä Välimeren ruokavaliossa nautitaan runsaasti vihanneksia, hedelmiä, täysjyväviljaa ja palkokasveja. Ruokavalioon kuuluu myös pähkinöitä ja kalaa, mutta punaista lihaa syödään vain harvoin. Tyydyttynyttä rasvaa käytetään vain vähän verrattuna oliiviöljyn ja rypsiöljyn runsaasti sisältämiin yksinkertaisesti tyydyttymättömiin rasvoihin. Alkoholia juodaan kohtuullisesti ja pääasiassa ruoan kanssa.

Tutkimuksesta kertoo englanniksi myös Science Daily (samassa uutisessa referoidaan myös toista tutkimusta, jossa jo melko vaatimattomien liikuntasuositusten noudattaminen vähensi myös kuolleisuutta).

Ydinvoimalan lähellä asuminen lisää syöpäriskiä

Ydinvoimalan lähellä asuminen lisää lasten leukemiariskiä Mainzin yliopiston tutkimuksen mukaan.

Uutisen kertoi verkkolehti Uusi Suomi käyttäen lähteenä saksalaista päivälehteä Süddeutsche Zeitungia. Englanniksi asiasta kertoo uutistoimisto Reuters.

Suomalaistutkimus: tomaatti alentaa LDL-kolesterolia

Runsas tomaattiruokien syöminen alentaa haitallista LDL-kolesterolia ja suojaa LDL-kolesterolia hapettumiselta, kertoo uusi suomalaistutkimus. British Journal of Nutritionissa julkaistussa tutkimuksessa koehenkilöt nauttivat päivittäin pari lasillista (400 ml) tomaattimehua ja käyttivät parin ruokalusikallisen verran (30 g) tomaattisosetta päivittäin.

Tutkimukseen osallistuneilla kokonaiskolesteroli aleni 5,9 prosenttia ja LDL-kolesteroli 12,9 prosenttia. Myös suoja LDL-kolesterolin hapettumista vastaan parani 13 prosenttia tomaattiruokia runsaasti nauttineilla. Muutoksien kolesterolitasoissa havaittiin olevan yhteydessä tomaatin sisältämiin terveellisiin karotenoideihin (lykopeeni, beetakaroteeni, gammakaroteeni).

Tomaattiruokien terveellisyys sydämelle on ollut tiedossa jo aiemmin. Nyt tehty tutkimus tuo kuitenkin terveellisyydestä tarkempaa tietoa sen selittäesssä joitakin vaikutustapoja, joilla tomaattiruoat voivat suojata valtimoita.

Haastattelu sydämelle terveellisestä ruokavaliosta

Joulukuun Voi Hyvin -lehdessä (8/07) on ilmestynyt haastatteluni, joka on otsikoitu 'Anna sydämellesi sen arvoista ravintoa'. Toimittaja Arja Sihvola on onnistunut tiivistämään kahden aukeaman laajuiseen juttuun paljon asiaa sydämelle terveellisestä ruokavaliosta.

Vanhustenhoitoon tarvitaan arvokkuutta

Parikin mediassa ollutta juttua on käsitellyt vanhustenhoidon ongelmia. Keskiviikkoillan MTV3:n ajankohtaisohjelma 45 minuuttia (katso video) kertoi, että vanhusten liikalääkityksen aiheuttamia haittoja hoidetaan — ironista kyllä — lisälääkkeillä.

Ohjelmassa oli esimerkkinä potilas, joka oli saanut lähes kahtakymmentä lääkettä. Vanhuslääketieteen asiantuntija, professori Sirkka-Liisa Kivelä piti tilannetta älyttömänä.

Tanskassa vanhuksia ei makuuteta osastoilla

Päivän Helsingin Sanomissa on toimittaja Annukka Oksasen kirjoittama puolen sivun artikkeli 'Tanskassa vanhuksia ei jätetä sänkyihin' (sivu B4). Juttu kertoo vanhusten hoidon eroista Tanskan ja Suomen välillä. Suurin ero on siinä, että siellä huonokuntoisiakaan vanhuksia ei siirretä terveyskeskusten makuuosastoille.

— Täällä niitä makuusaleja ei yksinkertaisesti ole, kertoo Tanskassa työskentelevä sairaanhoitaja.

Vanhuksia ei silti jätetä heitteille, vaan heitä hoidetaan heidän omissa kodeissaan tai hoitokodeissa. Se onnistuu ympärivuorokautisen kotihoidon ansiosta, ja lääkärikin käy tarvittaessa.

Juttua taustoittamaan oli haastateltu myös suomalaista asiantuntijaa, koulutuspäällikkö Jari Koivistoa. Hänen mukaansa Tanskan malli tulee jonkin verran kalliimmaksi, mutta olennaista eroa Suomeen verrattuna ei kuitenkaan ole. Kyse ei siis ole rahasta vaan asenteesta, suhtautumisesta vanhuuteen ja vanhuksiin.

— Vanhuus ei ole sairaus, mutta vanhuksilla on sairauksia, jotka tulee hoitaa hyvin, kiteytti Koivisto.

Oikeus päättää itse omasta elämästään on Tanskassa johtava vanhustenhoitoa ohjaava periaate.

Suomessa tarvitaan suhtautumistavan muutosta

Suomalaisten vanhusten liikalääkitys ja makuuttaminen vuodeosastoilla ovat erilaisia vanhustenhoidon ongelmia. Niillä on kuitenkin myös jotain yhteistä. Ne paljastavat sen, että suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän suhtautumisessa vanhuuteen on jotain pahasti vialla. Vanhuuteen suhtaudutaan kuin sairauteen, ja vanhukset esineellistetään irrallisten hoitotoimenpiteiden tahdottomiksi objekteiksi.

Nyt olisi korkea aika tuoda vanhustenhoitoon arvokkuus. Vanhuksia on mahdollista hoitaa kokonaisvaltaisesti, ja heidän on mahdollista asua jos ei kodeissa, niin ainakin kodinomaisissa olosuhteissa, jos vain sitä yhteiskuntana haluamme.

Tutkimus: hunaja lääkettä tehokkaampi yskän hoidossa

Hunajaa on käytetty vuosituhansia erilaisten vammojen ja vaivojen hoidossa. Vasta viime aikoina tutkijat ovat alkaneet selvittää, millaisia antiseptisia ja antibakteerisia vaikutuksia ihmisen terveyteen tällä luonnollisella makeutusaineella täsmälleen ottaen on.

Uudessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, josta kertoo myös uutisartikkeli, hunaja osoittautui lasten yskän hoidossa tehokkaammaksi kuin yskänlääke. Osittain sokkoutetussa tutkimuksessa 2–18-vuotiaat lapset jaettiin kolmeen ryhmään. Yhdelle ryhmistä annettiin hunajaa, toiselle hunajanmakuista dextrometorfaani-yskänlääkettä, kolmas ryhmä ei saanut mitään hoitoa. Vanhempien antamien oirepisteiden mukaan hunajalla hoidettujen lasten tila parani keskimäärin 10,71 pistettä verrattuna dextrometorfaani-lääkettä saaneiden 8,39:ään pisteeseen. Hoitamattomien pistemääräksi jäi 6,41.

— Tutkimus on lisä siihen kasvavaan aineistoon, joka kyseenalaistaa dextrometorfaanin käytön lapsilla, mutta se myös tarjoaa lääkäreille ja vanhemmille tunnustetun ja turvallisen vaihtoehdon, toteaa tutkija Ian Paul.

Kannattaa huomata, että tutkimuksessa oli käytetty tattarihunajaa. Eri hunajalajeilla voi olla paljonkin eroa tehossa ja välttämättä kaikki hunajat eivät tehoa yskään. Tattarihunajan valmistajia ja myyjiä löytyy helposti googlettamalla, mutta sen tilaamista valikoimiin voi myös ehdottaa omalle kauppiaalle tai luontaistuotekauppiaalle.

Hunajaa ei suositella annettavaksi alle vuoden ikäisille lapsille botulismiriskin takia.

Juttuja A1- ja A2-maidosta

Löysin pari uutta uusiseelantilaista, ilmeisesti ajankohtaisohjelmissa ollutta TV-inserttiä, jotka käsittelevät A1-maidon mahdollisia terveysriskejä.

Ensimmäisessä videossa (pituus 4:37) Uuden-Seelannin elintarviketurvallisuusvalvontaa edustava Carole Inkster toteaa olevansa melko luottavainen, että A1- ja A2-maito, ja maito yleensäkin, on terveellistä. Hänen mukaansa molemmat maidot ovat turvallisia. Jälkimmäisessä videossa (pituus 8:37) Inkster toteaa, että asiaa koskeva tieteellinen näyttö on riittämätöntä ("inconclusive"). Silti hän pitää A1-maitoa "ehdottoman turvallisena". Ristiriitaista?

Turun Sanomat kirjoittaa asiasta

Myös päivän Turun Sanomat kirjoittaa tästä A1/A2-maito-kysymyksestä. Lehti on haastatellut juttua varten professori Olli Simelliä TYKSin lastenklinikalta ja Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puskaa. Simellin mukaan Woodfordin kirjassa esittämät väitteet ovat vanhoja:

— Kyse on jo reilut kymmenen vuotta sitten esitetyistä hypoteeseista, joiden mukaan alkukantaisten lehmärotujen tuottama maito ei altistaisi diabetekselle toisin kuin pitkälle jalostettujen rotujen. Nyt on herätetty uudestaan henkiin vanhaa ajatusta.

Pääjohtaja Pekka Puska puolestaan toteaa, että maidonjuontia koskevia suosituksia ei ole syytä muuttaa. Hän korostaa, että haitallisinta maidossa voi olla sen sisältämä tyydyttynyt rasva. Maitorasvan saannin vähentäminen on siten hänen mukaansa ylivoimaisesti tärkein asia.

Oma kommentti

Vaikkakin ensimmäiset hypoteesit on esitetty jo kauan sitten, asiasta on tehty myös uudempia tutkimuksia, jotka edelleen heittävät epäilyksen varjon asian ylle. Esimerkiksi viime vuonna julkaistun islantilaistutkimuksen mukaan vähäisempi A1-beeta-kaseiinin saanti saattaa selittää Islannin muita Pohjoismaita pienempää ykköstyypin diabeteksen riskiä.

Itse katsoisin, että riskienhallinnan yleisen periaatteen mukaisesti altistusta pitäisi yrittää vähentää, jos siihen päästään yksinkertaisilla menetelmillä, silloinkin kun tieteellinen näyttö terveysriskistä on epävarmaa. Eräs tärkeimpiä altistusta vähentäviä keinoja voisi olla professori Woodfordin ehdottama äidinmaidonkorvikkeiden muuttaminen A2-maitopohjaisiksi.

Tutkimuksia A1-maidon mahdollisista haitoista

Parillekin uusiseelantilaiselle sivustolle on koottu tutkimustietoja suomalaisen maidon runsaasti sisältämän A1-beeta-kaseiinin ja sen ruoansulatuksessa vapauttaman beeta-kasomorfiini 7:n (BCM7) mahdollisista haitoista. Sivustoilla väitetään muun muassa, että BCM7:n olisi osoitettu aiheuttavan haitallisena pidettyä LDL-kolesterolin hapettumista.

A1-beeta-kaseiinin epäillyistä yhteyksistä sydäntauteihin kirjoitetaan Beta Casein -sivustolla täällä ja havaituista yhteyksistä ykköstyypin diabetekseen täällä. Uusiseelantilaisen Scoop-lehden sivustolla on puolestaan luettavissa A1-maidon haitoista kirjan kirjoittaneen Keith Woodfordin lehdistötiedotteeseen perustuva juttu. Siinä referoidaan ytimekkäästi näyttöä A1-maidon haitallisuudesta.

Vastapainoksi on syytä todeta, että A1-beeta-kaseiinista on olemassa myös tutkimuksia, joissa yhteyttä proteiinin ja sairastuvuuden välillä ei ole havaittu.


Juustot maitoa terveellisempiä

Joka tapauksessa on selvää, että aihetta hysteriaan ei ole olemassa. A1-maitoa on juotu Suomessa iät ajat ja kaikesta huolimatta täällä on pysytty kohtalaisen hyvin hengissä. Varmuuden vuoksi saattaa kuitenkin olla terveellisempää nauttia maitotuotteet ennemminkin ranskalaiseen tapaan juustoina kuin juoda maitoa. Juustojen kypsytyksessä A1-beeta-kaseiinin sanotaan nimittäin hajoavan. Myös väestötutkimusten näyttö tukee käsitystä, että juustot ovat maitoa jonkin verran terveellisempi vaihtoehto. Välimeren ruokavalioita tutkineen professori Serge Renaud'n mukaan "juusto on 9000 vuotta vanha keksintö, joka ei ole yhteydessä sepelvaltimotautiin."

Maidolla ja maidolla voi olla eroa

Yhdysvaltalainen A2-maitomainos.

Helsingin Sanomissa oli sunnuntaina hyvin kirjoitettu (vaikkakin harhaanjohtavasti otsikoitu) mielipide-kirjoitus. Juttu nosti pohdittavaksi sen, olisiko Suomessa yleisten lypsykarjarotujen tuottama maito syynä täällä yleiseen tyypin 1 diabetekseen ja sydäntauteihin. Kirjoituksen taustalla oli uusiseelantilaisen professori Keith Woodfordin kirja Devil in the Milk.

Woodfordin mukaan tiettyjen Suomessakin hyvin yleisten lypsykarjarotujen tuottama maito sisältää runsaasti A1-beeta-kaseiini-nimistä proteiinia. Tämä proteiini on monissa väestötutkimuksissa yhdistetty muun muassa suurempaan ykköstyypin diabeteksen ja sydäntautien riskiin, ja A1-maidon on osoitettu aiheuttavan diabetesta eläinkokeissa. Näyttö A1-maidon haitoista ei kuitenkaan ole vielä mitenkään aukotonta. Silti epäilykset ovat johtaneet esimerkiksi siihen, että Uudessa-Seelannissa ja Australiassa on kaupoissa ollut jo neljän vuoden ajan myytävänä terveellisemmäksi uskottua A2-beeta-kaseiinia sisältävää maitoa. A1-maidosta A2-maitoon siirtyminen edellyttäisi laajaa karjanjalostusta. A2-beeta-kaseiinia on eniten guernsey-rotuisten lehmien maidossa.

Englanninkielinen video A1/A2-maidosta sisältäen Woodfordin TV-haastattelun on katsottavissa täällä. Suomeksi aiheesta on aiemmin kirjoitettu Verkkouutisissa.

Myöhempi lisäys : Verkkouutisten jutun jälkeen asiasta on tehty uusiakin tutkimuksia. Nykyisin niitä mekanismeja, joilla A1-beeta-kaseiini mahdollisesti aiheuttaa sairauksia, pystytään selittämään paremmin. Niitä on kuvattu hyvin Beta Casein -sivustolla.

Kolesteroli ON riskitekijä

Kokonaiskolesterolin merkitys riskitekijänä on asetettu aina silloin tällöin kyseenalaiseksi. Nyt Lancetissä julkaistun erittäin laajan meta-analyysin (tutkimusten tutkimuksen) mukaan veren kokonaiskolesteroli yhdistyy iskeemisen sydäntaudin riskiin molemmilla sukupuolilla keski-iästä aina vanhuuteen.

Yhden millimoolin litrassa (1 mmol/l) alempi kokonaiskolesteroli yhdistyi 40–49-vuotiailla noin puolta alempaan ja 50–69-vuotiailla kolmannesta alempaan riskiin kuolla iskeemiseen sydäntautiin. 70–89-vuotiailla vastaavan suuruinen aleneminen oli yhteydessä noin kuudennesta alempaan iskeemisen sydäntaudin riskiin.

Vaikka kokonaiskolesteroli osoittautui tutkimuksessa selväksi riskitekijäksi, kokonaiskolesteroli/HDL-suhde oli silti tutkimuksen mukaan yli kaksi kertaa informatiivisempi merkkiarvo kuin pelkkä kokonaiskolesteroli.

Eräänä mielenkiintoisena tuloksena tutkimuksessa oli se, että kokonaiskolesteroli ei yhdistynyt suurempaan aivohalvausriskiin joitakin alaryhmiä lukuunottamatta.

Lähteet:

Blood cholesterol and vascular mortality by age, sex, and blood pressure: a meta-analysis of individual data from 61 prospective studies with 55 000 vascular deaths. The Lancet 2007; 370:1829-1839.

Medscape (vaatii kirjautumisen).

Sydäntaudit syöpää suurempi riski naisillakin

Suomalaiset naiset pelkäävät sairastua syöpään, mutta sairastuvat paljon useammin sydän- ja verisuonitauteihin, muistuttaa Suomen Sydänliitto sivuillaan.

Sydän- ja verisuonitaudit ovat myös naisilla ylivoimaisesti tavallisin kuolinsyy. Niiden osuus kokonaiskuolleisuudesta oli vuonna 2004 lähes kaksi kertaa suurempi kuin kaikkien syöpätautien yhteensä. Sydäntautien osuus kokonaiskuolleisuudesta oli miehillä 40 prosenttia ja naisilla 43 prosenttia.

Sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn tärkeyttä korostaa se, että niitä on paljon helpompi ehkäistä kuin syöpää. Harvardin yliopisto ja Maailman terveysjärjestö WHO ovat arvioineet, että ennenaikaista riskiä sairastua sydäntauteihin voi pienentää terveellisten elintapojen yhdistelmällä jopa 80 prosenttia. Sen sijaan mahdollisuudet ehkäistä syöpää ovat selvästi heikommat, vaikka toki syöpäriskiäkin on mahdollista vähentää.

Vanhusten ravitsemuksessa on vakavia puutteita

Ikääntyneiden virhe- ja aliravitsemus on yleistä vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Näin kertoo tuore suomalainen väitöskirjatyö, joka koostuu viidestä osatutkimuksesta.

Tutkituista 11–57 prosenttia kärsi aliravitsemuksesta tai ravitsemuksen virheistä, ja 40–89 prosentilla virheravitsemuksen riski oli kasvanut. Vain 0–16 prosentilla tutkituista ravitsemustila oli hyvä. Hoitajat tunnistivat aliravitsemuksen vain noin neljäsosassa tapauksista. Aliravitsemuksen syinä olivat pääasiassa dementia, heikentynyt toimintakyky, nielemisvaikeudet ja ummetus. Myös syöminen vain puolet tai vähemmän tarjotusta ruoka-annoksesta ja välipalojen syömättömyys olivat yhteydessä virhe- ja aliravitsemukseen.

— Dementiakotien asukkaiden energian ja joidenkin ravintoaineiden saanti oli suosituksia alhaisempaa, vaikka tarjottu ruoka sisälsi riittävästi energiaa ja ravintoaineita. D-vitamiinilisää saavien vanhainkotiasukkaiden osuus oli pieni, vaikka D-vitamiinilisän käytöstä on olemassa suositukset ja sen hyöty on selvästi osoitettu, ETM Merja Suominen toteaa.


Kommentti

Väitöskirjatutkimuksen osatutkimuksessa havaittiin, että vain alle kymmenesosa (2/23) vanhuksista sai D-vitamiinilisää, vaikka sen hyödyt on osoitettu vahvasti. Jo pelkästään tämä laiminlyönti osoittaa, että laitosvanhusten hoitoon ja ravitsemukseen suhtaudutaan Suomessa välinpitämättömästi.

Vaikuttaa myös siltä, että laitoksissa yliarvioidaan vanhusten syömää ruokamäärää yleisesti. Kun kerran monet vanhukset syövät vain osan heille tarkoitetuista ruoka-annoksista, tuntuisi järkevältä pyrkiä lisäämään ruoan energia- ja ravintoainetiheyttä. Siten vanhukset saisivat riittävän määrän energiaa ja ravintoaineita pienemmästä ruokamäärästä. Käytännössä energia- ja ravintoainetiheyden parantaminen merkitsisi esimerkiksi sitä, että laitosravitsemuksessa raffinoidut viljat tulisi korvata ravinteikkaammilla ruoka-aineilla.

Monilla vanhuksilla on myös pureskelu- ja nielemisongelmia. Ruoanvalmistusmenetelmiä kehittämällä voitaisiin helpottaa syömistä — esimerkiksi tuoreista vihanneksista voitaisiin tehdä sosekeittoja elävän ravinnon tapaan.

Lisäksi tarvitaan lisää henkilökuntaa. Nykyisin hoitohenkilökuntaa on monissa paikoissa niin vähän, että vanhukset joudutaan syöttämään pikavauhtia, jolloin monet potilaat lopettavat syömisen ennen kuin ovat saaneet riittävästi ruokaa. Ruoka myös ehtii jäähtyä kun se jää pitkäksi aikaa tarjottimelle odottamaan syöttämisvuoroa.

Väitösuutisen kertoi myös Finfood.

Tumma suklaa auttaa valtimoita laajenemaan

Tumman suklaan terveyshyödyistä on tullut jälleen uutta tutkimustietoa. Plasebokontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa on nyt havaittu, että tumma suklaa auttaa ainakin hetkellisesti sepelvaltimoita laajentumaan sekä vähentää hapettumisstressiä ja verihiutaleiden kasaantumista.

Tutkimusryhmään kuuluneet söivät 40 grammaa 70-prosenttista, runsaasti flavonoideja sisältävää tummaa suklaata. Kontrolliryhmään kuuluneet söivät saman verran flavonoiditonta tummaa suklaata. Vaikutusta tutkittiin kaksi tuntia tumman suklaan nauttimisen jälkeen.

Aiemmissa tutkimuksissa on muun muassa havaittu, että tumma suklaa parantaa endoteelin eli verisuonen sisäpinnan toimintaa, vähentää hieman LDL-kolesterolin hapettumisherkkyyttä, kohottaa hyvää HDL-kolesterolia sekä saattaa alentaa hieman verenpainetta.

Eräässä hollantilaisessa tutkimuksessa runsaimmin kaakaota sisältäviä ruokia käyttävien sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli puolta alempaa kuin vähiten kaakaota käyttävien. Tärkein kaakaon lähde hollantilaisilla oli juuri tumma suklaa. Runsaimmin kaakaota käyttäneessä ryhmässä sitä syötiin keskimäärin määrä, joka vastaa vain noin kymmentä grammaa tummaa suklaata päivässä. Terveyshyödyt saadakseen sitä ei siis tarvitse syödä paljon.

Tutkimusten perusteella voi tehdä ainakin sen johtopäätöksen, että jos makeaa tekee mieli, tumma suklaa on yksi terveellisimmistä vaihtoehdoista.

Sitruuna lisää vihreän teen terveellisyyttä

Vihreä tee sisältää terveellisiä antioksidantteina toimivia flavanoleja, kuten katekiineja, joista tärkein on epigallokatekiinigallaatti (EGCG). Suurin osa näistä muun muassa syöpä- ja sydäntautiriskiä vähentävistä antioksidanteista kuitenkin hajoaa ruoansulatuksessa. Vain alle 20 prosenttia vihreän teen katekiineista selviää ruoansulatuksesta. Nyt tutkijat ovat havainneet, että sitruunamehun lisääminen vihreään teehen voi viisinkertaistaa elimistöön imeytyvien antioksidanttien määrän.

Lue asiaa koskeva englanninkielinen uutisartikkeli.

Tasapainon löytämisestä ravitsemuksessa

Eri ruokavalioihin sisältyy erilaisia puutosten ja liikasaantien riskejä.
Muokattu lähteestä Sabaté J. Am J Clin Nutr. 2003 Sep;78(3 Suppl):502S-507S.

Hyvä ruokavalio on tietysti herkullinen, mutta myös sellainen, että sillä pystytään välttämään erilaiset puutokset — mutta myös liikasaanti. Historiallisesti ravitsemustieteessäkin keskityttiin pitkään erilaisten puutosten tutkimiseen ja torjumiseen. Elintason nousu on johtanut kuitenkin siihen, että länsimaissa sairaudet johtuvat yhä useammin myös erilaisista liiallisuuksista.

Syömme tai saamme helposti liikaa:

● Energiaa (kaloreita)
● Tyydyttynyttä rasvaa
● Transrasvaa
● Nopeasti verensokeria kohottavia hiilihydraatteja
● Natriumia (suolaa)
● Hemirautaa
● A-vitamiinia
● Ympäristömyrkkyjä
● Lisäaineita

Syömme tai saamme helposti liian vähän:

● Omega-3-rasvoja
● D-vitamiinia
● C-vitamiinia
● E-vitamiinia
● Folaattia
● Kaliumia
● Karotenoideja
● Flavonoideja ja muita fytokemikaaleja
● B12-vitamiinia

Luettelo ei ole mitenkään tyhjentävä, mutta antaa suuntaa hyvän ruokavalion hahmottamiselle.

Liikaa saamme yleisesti ottaen niitä ravintoaineita, joita on runsaasti eläinkunnan tuotteissa ja raffinoiduissa hiilihydraateissa.

Liian vähän saamme yleisesti niitä ravintoaineita, joita on kasvikunnan tuotteissa ja kalassa.

Tasapainon löytämiseksi useimpien olisi hyvä lisätä vihannesten, hedelmien, marjojen, pähkinöiden, rasvaisen kalan, palkokasvien (tofu, pavut, linssit, herneet) ja täysjyväviljan käyttöä.

Samalla olisi hyvä rajoittaa valkoisista jauhoista valmistettujen ja sokeroitujen tuotteiden, punaisen lihan, valmisruokien, sisäelinten sekä rasvaisten maitotuotteiden käyttöä. Ympäristömyrkkyjen ja lisäaineiden saantia voi vähentää suosimalla luomuruokaa, käyttämällä mahdollisimman vähän jalostettuja raaka-aineita sekä suosimalla puhtaammissa vesissä kasvaneita kaloja.

Riittävä D-vitamiinin saanti edellyttää kohtuullista auringonottoa kesäisin sekä riittävää D-vitamiinilisää talviaikaan. Ravinnosta D-vitamiinia on käytännössä mahdotonta saada riittävästi.

B12-vitamiini voi vähentää dementian riskiä

B12-vitamiini voi vähentää dementian riskiä ravitsemustieteellisessä American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistun pitkittäistutkimuksen mukaan. Tutkimuksessa, jossa seurattiin yli 1600 osallistujaa 10 vuoden ajan havaittiin, että B12-vitamiinitasojen kaksinkertaistaminen yhdistyi 30 prosenttia hitaampaan kognitiivisen tason laskuun. Samassa tutkimuksessa lisäksi homokysteiinitasojen kaksinkertaistuminen, mikä voi osaltaan johtua B12-vitamiinin puutteesta, yhdistyi yli 50 prosenttia nopeampaan kognitiivisen tason laskuun.

Kommentti: B12-vitamiini on ravintolisänä otettuna hyvin turvallinen. Siksi kognitiivisen tason säilymisestä kiinnostuneiden yli 50-vuotiaiden kannattaisi harkita B12-vitamiinin käyttämistä ravintolisänä. Lisäksi maitotuotteita välttäville vegaaneille B12-vitamiinilisä on välttämätön. Esimerkiksi 1 mg apteekista saatavaa B12-vitamiinia kahdesti viikossa on tavallinen ravintolisäksi suositeltu annos.

Dementiariskiä vähentäviä ruokia

Vihannekset, hedelmät ja omega-3-rasvat alentavat dementiariskiä. 65 vuotta täyttäneillä ranskalaisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että niillä henkilöillä, jotka söivät päivittäin vihanneksia ja hedelmiä oli 28 prosenttia alempi dementiariski kuin niillä, jotka eivät näitä säännöllisesti syöneet. Vihannesten ja hedelmien dementialta ehkäisevä vaikutus voi olla sen ansiota, että ne sisältävät C-vitamiinia, karotenoideja ja flavonoideja, jotka voivat suojata aivosoluja.

Myös kalan viikoittainen syöminen yhdistyi 35 prosenttia alempaan Alzheimerin taudin riskiin sekä 40 prosenttia alempaan kaikista syistä johtuvaan dementiariskiin sillä tutkittavien enemmistöllä, joilla ei ollut geneettistä syistä suurentunutta riskiä sairastumiseen. Lisäksi omega-3-rasvoja sisältävien öljyjen säännöllinen käyttö yhdistyi selvästi alempaan dementiariskiin. Sen sijaan omega-6-rasvojen runsas käyttö — jos niiden lisäksi ei saatu riittävästi omega-3-rasvoja — yhdistyi suurempaan dementiariskiin niillä tutkimushenkilöillä, joilla ei ollut tiettyä geenimuotoa (ei ApoE 4:ää).

Dementian ehkäisemiseksi on siis suositeltavaa syödä runsaasti vihanneksia ja hedelmiä. Rasvaista kalaa, joka sisältää kognitiivisia toimintoja ylläpitävää DHA:ta (omega-3-rasvahappo), kannattaa myös syödä säännöllisesti. Lisäksi on hyvä käyttää omega-3-rasvoja sisältäviä öljyjä ja ruoka-aineita, kuten rypsiöljyä, pellavansiemenöljyä ja/tai saksanpähkinöitä. Tutkimuksesta kertoo myös englanninkielinen uutisartikkeli.

Viime vuonna julkaistu suomalaistutkimus viittaa lisäksi siihen, että tyydyttyneiden rasvojen käyttö keski-iässä lisää myöhempää dementiariskiä. Tyydyttyneitä rasvojahan on runsaasti esimerkiksi rasvaisissa maitotuotteissa ja rasvaisessa lihassa. Niiden runsasta käyttöä on siis hyvä välttää ei ainoastaan sydäntautiriskin, vaan myös dementiariskin vähentämiseksi.

Ravitsemustieteellinen lehti: köyhyys rajoittaa vihannesten ja hedelmien ostamista

Muutama päivä sitten kirjoitin terveellisen ruoan kalleudesta. Tässä kuussa asiaan on tarttunut myös ravitsemustieteellinen lehti Journal of the American Dietetic Association, joka on omistanut koko marraskuun numeronsa köyhyyden ja ravinnon terveellisyyden käsittelylle. Kolme lehdessä julkaistua tutkimusta päätyvät kaikki samoihin lopputuloksiin: Pienituloisissa perheissä ei syödä tarpeeksi vihanneksia ja hedelmiä. Köyhyyden todetaan myös olevan todellinen rajoite näiden ruoka-aineiden ostamiselle. Kasvisten vähäisempi syönti johtaa esimerkiksi monien terveydelle tärkeiden karotenoidien (alfa- ja beetakaroteeni, luteiini, zeaksantiini, lykopeeni ja beetakryptoksantiini), folaatin, K-vitamiinin ja fytokemikaalien vähäisempään saantiin.

Eräässä tutkimuksista ehdotetaan erilaisia toimenpiteitä pienituloisten ravitsemustilanteen parantamiseksi. Esimerkiksi vihannesten ja hedelmien hankkimista varten voitaisiin jakaa alennuskuponkeja (Suomessa auttaisi varmaan sekin, että näiltä ruoka-aineilta poistettaisiin kokonaan arvonlisävero). Myös viljelijöiden suoramyyntiä ja vastaavia myyntimuotoja tulisi tukea.

Asiaa käsittelee myös NutraIngredients.comin uutisartikkeli.

D-vitamiini voi hidastaa ikääntymistä

D-vitamiinin riittävän saannin terveyshyödyistä on viime vuosina tullut jatkuvasti mielenkiintoista uutta tietoa. Nyt sekä BBC:n uutiset että Guardian-lehti kertovat uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan D-vitamiini voi hidastaa solujen ja kudosten ikääntymistä.

Hieman yli 2000 naisen aineistoon perustuvassa tutkimuksessa vertailtiin veren D-vitamiinitasoja biologisesta iästä kertovien telomeerien pituuteen. Tutkijat havaitsivat, että naisilla joiden veren D-vitamiinitasot olivat korkeimmat, myös telomeerit olivat pisimpiä.

Viime vuonna julkaistun Harvardin tutkimuksen mukaan optimaaliset D-vitamiinitasot ovat vähintään 75 nanomoolia litrassa (parhaiden tasojen ollessa välillä 90-100 nmol/l). Tuon ja useiden muidenkin tutkimusten mukaan virallisesti suositeltavat D-vitamiinimäärät, esimerkiksi Suomessa suositeltava 7,5 mikrogrammaa päivässä, eivät ole riittäviä tuon optimitason saavuttamiseksi.

D-vitamiinintutkijat katsovat yleisesti, että aikuisten tulee ottaa D-vitamiinia vähintään 25 mikrogrammaa (1000 IU) päivässä syksystä kevääseen. Tuona aikana auringonvalon UVB-säteily ei juuri läpäise ilmakehää varsinkaan Suomen leveysasteilla jotta D-vitamiinia muodostuisi ihossa mainittavasti.

D-vitamiinin virallinen turvallisen saannin yläraja on 50 mikrogrammaa (2000 IU), mutta sitäkin D-vitamiinitutkijat, erityisesti Reinhold Vieth, ovat kritisoineet aivan liian matalaksi. (Myöhempi lisäys: yhdysvaltalaisissa suosituksissa turvallisen saannin yläraja on syksyllä 2010 nostettu 100 mikrogrammaan päivässä.)

Terveellinen ruoka on kallista

Kuka uskoo siihen, että terveellinen ruoka ei ole sen kalliimpaa kuin muukaan ruoka? Tänä vuonna julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan näin ei kuitenkaan olisi vaan terveellistä ruokaa saisi yhtä edullisesti kuin muutakin (tutkimusta referoi suomeksi esimerkiksi MediUutiset). Jokainen joka itse ostaa ostoksensa ruokakaupasta tietää kuitenkin, että niin ei ole. Halpaa bulkkiruokaa, kuten vaaleaa leipää, sokeria ja lenkkimakkaraa, saa halvalla. Terveellisistä vihanneksista, marjoista ja hedelmistä saa maksaa itsensä kipeäksi. Joka muuta väittää, on joko vieraantunut todellisuudesta tai sitten hänellä on niin hyvä tulotaso, että ruoan hinnalla ei ole enää juuri mitään väliä.

Suomalaistutkimuksen lukeminen herättikin pohtimaan, mikä on motiivina sellaisen tutkimuksen teettämiselle, jossa yritetään todistella, että terveellistä ruokaa saa halvalla. Onko tutkimuksen tarkoituksena toimia apologiana, puolustuspuheena, sosioekonomisia terveyseroja ylläpitävälle politiikalle, jossa elintarvikkeiden arvonlisävero pidetään yhä korkealla, vähimmäisetuudet matalina ja kansalaisten terveysmaksuja korotetaan? Sellaisia motiiveja on vaikea uskoa, mutta on vaikea keksiä muutakaan järkevää selitystä asialle.

Useat ulkomaiset tutkimukset nimittäin osoittavat sen, minkä jokainen kaupassa käyvä tietää: Sokeri, rasva ja viljat ovat sisältämäänsä energiamäärään nähden halpaa ruokaa, mutta vihannekset ja hedelmät kalliita. Sen vuoksi köyhät käyttävät vähemmän rahaa vihannesten ja hedelmien ostamiseen kuin paremmin ansaitsevat, mikä näkyy yllä olevasta yhdysvaltalaisiin tilastoihin perustuvasta kaaviostakin. Suomalaistutkimuksen oudot tulokset selittyvät sillä, että ruoan terveellisyyttä on mitattu liian karkeilla mittareilla, kuten makroravintoaineiden suhteilla sekä tyydyttyneen rasvan ja kuidun saannilla. Ruoan todellinen terveellisyys ei kuitenkaan selity riittävän hyvin pelkästään tällaisilla tekijöillä. Myös mikroravintoaineiden saanti tulisi selvittää.

Tutkimusviitteitä asiasta enemmän kiinnostuneille:

Low-energy-density diets are associated with high diet quality in adults in the United States.

Replacing fats and sweets with vegetables and fruits--a question of cost.

Low-energy-density diets are associated with higher diet quality and higher diet costs in French adults.

Low-cost diets: more energy, fewer nutrients.

Dietary variety predicts low body mass index and inadequate macronutrient and micronutrient intakes in community-dwelling older adults.

Kansanterveyslaitoksen sivuilla sosioekonomisista eroista:

Ravinnon sosioekonomiset erot

Näin liikunta vähentää sydäntautiriskiä

Runsaimmin liikuntaa harrastavien riski saada sydänkohtaus tai aivohalvaus on 40 prosenttia alempi kuin vähiten liikkuvien. Circulation-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jossa seurattiin 54–90-vuotiaita naisia 11 vuoden ajan, selvitettiin myös niitä tapoja joilla liikunta vähentää riskejä.

Eniten sydäntautiriskiä liikunta alentaa tutkimuksen mukaan vaikuttamalla tulehduksesta ja veren hyytymisestä kertoviin merkkiarvoihin — näitä ovat C-reaktiivinen proteiini, fibrinogeeni ja intrasellulaarinen adheesiomolekyyli-1 — sekä alentamalla verenpainetta. Liikunta vaikuttaa myös kolesteroliarvoihin, painoindeksiin, verensokeriin, munuaisten toimintaan ja homokysteiiniin, mutta vaikutukset näihin osoittautuivat sydäntautiriskin alentamisen kannalta edellisiä tekijöitä vähäisemmiksi.

Ruotsalaistutkimus: elintavoilla voidaan vähentää sydäninfarktiriskiä roimasti

Naiset voivat vähentää sydäninfarktin riskiä 77 prosentilla terveellisten elintapojen yhdistelmällä. Tämä käy ilmi ruotsalaisen mammografia-kohortin aineistoon perustuvasta tutkimuksesta, jonka tuloksista raportoitiin lokakuun Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä.

Hyödyllisiksi havaittuihin elämäntapoihin kuuluivat terveellinen ruokavalio, kohtuullinen alkoholin käyttö, tupakoimattomuus, vyötärölihavuuden puuttuminen sekä liikunnan säännöllinen harrastaminen. Terveelliseksi ja riskejä vähentäväksi ruokavalioksi osoittautui tutkimuksessa runsas vihannesten, hedelmien, täysjyväviljan, kalan ja palkokasvien syönti. Riskiä vähentäväksi liikunnaksi riitti kävelyn, pyöräilyn tai vastaavaan liikunnan harrastaminen vähintään 40 minuuttia päivässä sekä yksi viikottainen liikuntatunti sen lisänä.

Tulokset ovat yhteneviä aiempien havaintojen kanssa. Sekä Maailman terveysjärjestö WHO että Harvardin tutkijat ovat olleet jo aiemmin sillä kannalla, että terveellisillä elintavoilla voidaan ehkäistä noin 80 prosenttia ennenaikaisista sydäntaudeista.

Tulokset tekee erityisen mielenkiintoisiksi se, että samaan aikaan kolesterolilääkityksen hyödyt naisten kohdalla ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Tänä vuonna ilmestyneessä meta-analyysissä (tutkimusten tutkimuksessa) statiinilääkitys ei vähentänyt lainkaan kuolleisuutta naisilla. (Tästä ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, etteikö kolesterolilääkityksestä voisi olla hyötyä sellaisille naisille, joiden riski on erittäin korkea.)

EU-tutkijat: luomuruoassa enemmän antioksidantteja

Monet luomuruoat ovat ravinteikkaampia kuin tavallisilla viljelymenetelmillä tuotetut. Näin kertovat EU:n rahoittaman nelivuotisen tutkimuksen ensitulokset. Esimerkiksi luomuhedelmissä ja -vihanneksissa havaittiin olevan jopa 40 prosenttia enemmän syövän vastaisia ja sydämelle terveellisiä antioksidantteja, ja luomumaidossa todettiin olevan jopa 60 prosenttia enemmän antioksidantteja ja terveellisiä rasvahappoja kuin tavallisin tuotantomenetelmin tuotetussa.

Omega-3-rasvat vähentävät sydäntapausten määrää

Lyonin sydäntutkimus oli vajaat kolme vuotta kestänyt tutkimus, johon oli otettu mukaan ensimmäisen sydäninfarktin saaneita potilaita. Siinä sovelletun Välimeren ruokavalion noudattaminen vähensi sydäntautitapausten ja sydänkuolemien riskiä noin 70 prosentilla kontrolliryhmään verrattuna. Tutkimuksessa noudatettua ruokavaliota voikin pitää onnistuneena sydämelle terveellisen ruokavalion mallina.

Eräänä Lyonin sydäntutkimuksen tärkeänä piirteenä oli, että voi oli korvattu rypsiöljypohjaisella margariinilla. Lisäksi tutkimusryhmäläiset söivät enemmän kalaa, josta he saivat pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. He myös käyttivät ruoanlaitossa rypsiöljyä ja oliiviöljyä. Lisäksi tutkimusryhmään kuuluneet söivät enemmän vihanneksia ja hedelmiä.

Kalaöljyt

Satunnaistetussa 3,5 vuotta kestäneessä GISSI-tutkimuksessa 850 mg eli vajaa gramma kalaöljyä päivässä vähensi sydäntautikuolleisuutta 30 prosenttia ja kokonaiskuolleisuutta 20 prosenttia. Nautitut kalaöljyt olivat etyyliesteröityjä, mutta eivät pelkkää muodikasta E-EPA:a, vaan yhdistelmä EPA:a ja DHA:ta.

Eräässä Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä julkaistussa meta-analyysissä (eli tutkimusten tutkimuksessa) luotiin katsaus erilaisiin veren rasva-arvoihin vaikuttaviin lääkkeisiin ja kalaöljyihin. Tutkimuksessa todettiin kalaöljyjen vähentävän sydäntautikuolleisuutta ja kokonaiskuolleisuutta jopa enemmän kuin kolesterolin alentamiseen tavallisesti käytettävien statiinilääkkeiden. Statiinien vähentäessä sydäntautikuolleisuutta 22 prosenttia kalaöljyjen arvioitiin vähentävän sydäntautikuolleisuutta 32 prosenttia. Ja statiinien alentaessa kokonaiskuolleisuutta 13 prosenttia kalaöljyt alensivat sitä 23 prosenttia. (Välttämättä kalaöljyjä ei kuitenkaan tule ajatella statiinilääkityksen vaihtoehtona, sillä kalaöljyistä on osoitettu olevan hyötyä myös statiinilääkitystä käyttäville.)

Omega-3-rasvahapot alentavat sydäntautiriskiä monin eri tavoin. Ne muun muassa vähentävät vakavien rytmihäiriöiden riskiä ja vähentävät verihiutaleiden kasaantumisherkkyyttä. Lisäksi ne vähentävät tulehdusta estämällä tulehdusta lisäävien eikosanoidien muodostumista omega-6-rasvoista. Omega-3-rasvat myös parantavat verisuonen sisäpinnan eli endoteelin toimintaa, alentavat verenpainetta sekä alentavat suurina annoksina käytettynä triglyseridejä (veren rasvoja).

Suositeltavia omega-3-rasvahappojen lähteitä

Omega-3-rasvojen lähteenä kannattaa ruokavaliossa käyttää rasvaista kalaa, esimerkiksi lohta, kirjolohta, makrillia ja sardiinia. Itämeren villiä lohta ja silakkaa on hyvä välttää, koska niissä on paljon dioksiineja.

Kasvikunnan omega-3-rasvoja eli alfalinoleenihappoa on myös suositeltavaa sisällyttää ruokavalioon. Suomalaisessa ruokavaliossa merkittävin omega-3-rasvahappojen lähde lienee rypsiöljy ja siitä valmistettu margariini. Rypsiöljyä on mielestäni suositeltavampaa käyttää salaatinkastikkeisiin ja leivontaan, koska rypsiöljyssä on sen verran monityydyttymättömiä rasvahappoja, että se kestää kuumentamista heikommin kuin oliiviöljy. Muina kasvikunnan omega-3-lähteinä on hyvä käyttää esimerkiksi saksanpähkinöitä ja tuoreeltaan rouhittuja pellavansiemeniä.

Välttämättä omega-3-rasvahappoja ei saa riittävästi ruokavaliosta, vaan useimpien kannattaa ottaa niitä myös ravintolisänä eli erillisinä kalaöljykapseleina. Sopiva annos ennaltaehkäisynä on noin gramma kalan pitkäketjuisia EPA- ja DHA-rasvahappoja päivässä yhteensä laskettuna (näiden rasvahappojen määrät ilmoitetaan valmisteiden pakkauksen tuoteselosteessa). Suositeltavaa on valita valmiste, jossa on EPA:n lisäksi myös DHA:ta. Tämä on kalan rasvahappo, joka ehkäisee hyvin vakavia rytmihäiriöitä ja auttaa osaltaan iäkkäiden ihmisten kognitiivisen tason säilyttämisessä. Omega-3-rasvoihin perehtynyt professori Artemis Simopoulos suosittelee muuten kalaöljyjen ottamista mahdollisimman luonnollisessa muodossa eli triglyseridimuotoisina (ei paljon mainostettuina etyyliesteröityinä).

HUOM. Kalanmaksaöljyä ei pidä käyttää omega-3-rasvahappojen tai D-vitamiininkaan lähteenä, sillä siinä on niin runsaasti A-vitamiinia, että se voi heikentää luustoa. Suositeltavampaa on käyttää kalaöljyä ja sen rinnalla D3-vitamiinia.

Lyonin sydäntutkimus:

de Lorgeril M et al. Mediterranean alpha-linolenic acid-rich diet in secondary prevention of coronary heart disease. Lancet. 1994 Jun 11;343(8911):1454-9. Abstrakti | Koko tutkimus

Kolesterolia tehokkaasti alentava ruokavalio

Noin kahdella kolmasosalla suomalaisista kolesteroliarvot ovat suosituksia korkeammalla, ja puoli miljoonaa suomalaista käyttää kolesterolilääkkeitä. Monikaan ei tiedä, että kolesterolia voidaan alentaa oikean tyyppisellä ruokavaliolla yhtä paljon kuin kolesterolilääkkeellä.

Toronton yliopiston kehittämän Portfolio-ruokavalion on todettu alentavan LDL-kolesterolia suurin piirtein saman verran kuin statiinikolesterolilääkkeenkin, noin 30 prosenttia. Portfolio-ruokavalio paransi hyvin myös LDL- ja HDL-kolesterolin suhdetta. Asiaa koskeva tutkimus julkaistiin arvostetussa lääketieteellisessä The Journal of American Medical Association -lehdessä. Myöhemmässä tutkimuksessa LDL-kolesteroli aleni Portfolio-ruokavaliolla vielä enemmän: 35 prosenttia.

Portfolio-ruokavalion olennaisia osatekijöitä ovat:

● Liukoisen kuidun runsas määrä
● Mantelit
● Soija eri muodoissaan
● Kasvisterolit

Liukoista kuitua Portfolio-ruokavaliossa saadaan runsaasti kuitua sisältävistä kasviksista, hedelmistä, marjoista, kaurasta ja ohrasta sekä palkokasveista. Kasviksista ruokavalioon sisältyi esimerkiksi parsakaalia, porkkanoita, paprikoita, sipuleita, kukkakaalia, munakoisoa ja okraa, mutta myös muita vihanneksia. Hedelmistä liukoista kuitua on eniten luumuissa, mutta myös muita hedelmiä ja marjoja on hyvä nauttia. Lisäksi ruokavalioon kuului täysjyväviljaa sekä rasvattomia ja vähärasvaisia maitotuotteita.

Kaikille tällainen lähestymistapa ei sovi, koska monet voivat kokea ruokavalion pitkäjänteisen noudattamisen hankalaksi. Mutta niille, jotka ovat kiinnostuneita kokeilemaan lääkkeetöntä lähestymistapaa, se voi olla hyvä vaihtoehto. Sen noudattamista helpottaa jos jo lähtökohtaisesti pitää Portfolio-ruokavalion suosimista ruoka-aineista. Jos jo käyttää kolesterolilääkkeitä, niiden käyttöä ei kuitenkaan pidä lopettaa omin päin.

Lisää tietoa kolesterolia alentavista keinoista, niin ravinnosta kuin ravintolisistäkin, löytyy Ravintoa sydämelle -kirjastani. Englanninkielentaitoiset voivat lukea lisää Portfolio-ruokavaliosta Portfolio Eating Plan -sivustolta (sivusto on rakenteeltaan hieman sekava, mutta sieltä voi löytää niin tutkimustietoa kuin reseptejäkin).

Männynkuoriuute parantaa veren virtaamista verisuonissa

Männynkuoriuutteen on havaittu parantavan veren virtaamista verisuonissa. Ranskalaisen rannikkomännyn kuoresta tehty uute, Pycnogenol, lisäsi typpioksidin (NO) muodostumista verisuonissa. Sen seurauksena veren virtaaminen verisuonissa parani uutetta saaneilla 42 prosentilla. Asiat havaittiin pienessä ja lyhytkestoisessa tutkimuksessa, josta kerrotaan uutisartikkelissa.

Lisääntynyt typpioksidin tuotanto johtaa verisuonten sileälihassolujen rentoutumiseen, mikä alentaa verenpainetta. Lisäksi rannikkomännyn kuoriuutteen on todettu vähentävän verihiutaleiden kasaantumistaipumusta. Siten valmiste voi vähentää veritulppien, sydäninfarktien ja aivohalvausten riskiä.

Myös suomalaisen männyn kuoresta tehdyllä uutteella saattaa olla samanlaisia vaikutuksia. Sekä Pycnogenolia että suomalaista myös mustikkaa sisältävää Flavantia myydään luontaistuotekaupoissa. Verenohennuslääkkeitä käyttävien on syytä keskustella lääkärin kanssa ennen tuotteiden käyttöä.

Tulehduksen vähentäminen ruokavaliolla

Sydäntautien ja monien muidenkin sairauksien sekä ikääntymisen taustalla on yhtenä tekijänä pysyväksi jäänyt tulehdus. Joissain sairauksissa tulehdus voi olla selvästi havaittavissa, mutta esimerkiksi valtimotaudin taustalla vaikuttava systeeminen tulehdus on niin lievää, että sitä ei päälle päin havaitse. Se vain kytee piilevänä. Mielenkiintoista on, että elämäntavat voivat olla joko lisäämässä tai hillitsemässä tulehdusta.

Yleisiä tulehduksen kroonistumista lisääviä syitä ovat huono ruokavalio ja liikunnan puute. Raffinoidut hiilihydraatit (valkoiset jauhot ja niistä valmistetut tuotteet, sokeri ja sokeroidut ruoat ja juomat) lisäävät tulehdusta. Tulehdusta lisäävät myös transrasvat, joita on usein esimerkiksi kekseissä, leivonnaisissa ja valmisruoissa. Samoin linolihappoa runsaasti sisältävät öljyt, kuten esimerkiksi auringonkukkaöljy ja soijaöljy, voivat runsaasti käytettyinä ravintorasvoina pahentaa tulehdusta. Linolihaposta muodostuu elimistössä arakidonihappoa, josta elimistö valmistaa erilaisia tulehdusta välittäviä aineita, sytokiineja.

Lihassa, kanassa, kananmunissa ja mahdollisesti myös viljellyssä kalassa on melko runsaasti tulehdusta ylläpitävää arakidonihappoa jo valmiina. Siksi myös niiden runsasta syömistä saattaa olla hyvä välttää, jos on tarvetta rajoittaa tulehdusta. Myös tupakointi pitää yllä lievää tulehdusta, ja tupakoinnin lopettaminen alentaakin tulehdusarvoja.

Tulehduksessa suositeltavia ruoka-aineita ovat villinä kasvanut rasvainen kala (lohi, makrilli, sardiinit) ja vihannekset sekä täysjyvävilja kohtuullisina määrinä. Terveellisintä ruokaöljyä tulehduksen hillitsemiseksi on neitsytoliiviöljy, joka suotuisan rasvahappokoostumuksen ja fenolisten yhdisteidensä ansiosta alentaa tulehdusarvoja enemmän kuin muiden rasvojen käyttö (kalaöljyä lukuunottamatta).

Yksittäisiä tulehdusta vähentäviä ruoka-aineita ja mausteita ovat sipuli, omena, valkosipuli, vihreä tee ja kaakaojauhe. Myös aasialaisen keittiön mausteet inkivääri, kurkuma ja galangajuuri (saa etnokaupoista) hillitsevät hyvin tulehdusta.

Ravintolisänä kannattaa tulehduksissa käyttää kalaöljyjä, joiden omega-3-rasvahapoilla on erittäin tärkeää tulehdusta vähentävää merkitystä. Tulehduksen alentamiseksi nautittavien omega-3-rasvahappojen määrän on oltava riittävän suuri. Kalaöljyjen lisänä myös helokkiöljyn sisältämästä gammalinoleenihaposta (GLA) voi olla hyötyä. Vitamiineista C-vitamiini alentaa tulehdusta. Lisäksi kannattaa huolehtia riittävästä D- ja E-vitamiinien saannista.

Tärkeää on myös painon pudottaminen, jos ylipainoa on, sillä vyötärölihavuuteen yhdistyvä insuliiniresistenssi kytkeytyy lähes aina yhteen myös tulehduksen kanssa. Painon pudottamisessa on suositeltavaa yhdistää ruokavaliokeinot liikuntaan, sillä vain jommalla kummalla tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa. Lisäksi aerobinen liikunta — kävely, hölkkä, pyöräily, uiminen ja tanssi — on jo sinällään tehokas keino alentaa tulehdusarvo CRP:tä painon pudottamisesta riippumattakin.

Ruokavaliolla ja ravintolisillä ei välttämättä onnistuta parantamaan tulehdusta kokonaan, mutta ne voivat olla kuitenkin lääkehoidon hyvänä tukena.

Uutta tietoa valkosipulin terveellisyydestä verisuonistolle

Valkosipulin on jo pitkään tiedetty olevan sydämelle ja verisuonille terveellinen ruoka-aine. Uudessa tutkimuksessa on nyt havaittu, että valkosipulin syöminen rentouttaa verisuonia. Se tapahtuu siten, että valkosipulin yhdisteet ovat vuorovaikutuksessa punasolujen kanssa. Siten muodostuu pieniä määriä rikkivetyä (H2S), joka rentouttaa verisuonten seinämien sileälihassoluja. Sen seurauksena verenpaine alenee.

Tutkimusta johtanut professori David Kraus totesi lisäksi, että valkosipulin yhdisteet ehkäisevät verihiutaleiden yhteenliimaantumista, mikä voi ehkäistä sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riskiä. Lisäksi valkosipuli hidastaa syövän kasvua ja monien muiden sairauksien etenemistä.

Koko asiaa käsittelevä englanninkielinen uutisartikkeli on luettavissa Science Dailystä.

Murskaa valkosipuli ennen ruoanlaittoa

Valkosipulin murskaaminen ja sen jättäminen seisomaan kymmeneksi minuutiksi ennen ruoanvalmistusta säilyttää aika hyvin valkosipulin veritulppaa ehkäisevät vaikutukset kunhan keittoaika ei ylitä kuutta minuuttia. Mutta kun murskaamatonta valkosipulia käytetään kuumentamalla valmistetussa ruoassa, sen vastaavat terveysvaikutukset menetetään jo kuudessa minuutissa lähes täysin, kuten tämän vuoden alussa julkaistu tutkimus kertoo.

Tyydyttynyt rasva vahingoittaa hyvää HDL-kolesterolia

Hyvän HDL-kolesterolin korkean tason tiedetään suojaavan sydäntaudeilta. Asia ei ole kuitenkaan aivan yksioikoinen. Jos HDL-kolesterolia kohotetaan väärällä tavalla, kuten esimerkiksi tyydyttyneiden rasvojen saantia lisäämällä, se heikentää HDL-kolesterolin kykyä toimia antioksidanttina ja hillitä tulehduksia. Näin kertoo American College of Cardiology Foundation -lehdessä julkaistu tutkimus.


Terveellisiä keinoja kohottaa HDL-kolesterolia

Suositeltavampaa onkin kohottaa HDL-kolesterolia esimerkiksi lisäämällä liikuntaa ja pudottamalla painoa. Muita terveellisiä keinoja ovat muun muassa yksinkertaisesti tyydyttymättömien rasvojen ja liukoisen kuidun lisääminen ruokavalioon. Siten on hyvä suosia kylmäpuristettua rypsiöljyä ja neitsytoliiviöljyä sekä nauttia runsaasti liukoista kuitua sisältäviä vihanneksia, hedelmiä sekä palkokasveja.

Hyvää HDL-kolesterolia kohottavat terveellisesti myös raaka sipuli, tomaatit, karpalomehu, appelsiinit, tumma suklaa ja kaakaojauhe sekä monet pähkinät. Esimerkiksi mantelit, pekaanipähkinät, makadamiapähkinät ja pistaasipähkinät kohottavat HDL-kolesterolia. (Saksanpähkinät taas ovat muulla tavoin verenkiertoelimistölle erittäin terveellisiä; ne parantavat verisuonen sisäpinnan eli endoteelin toimintaa.)

Lisää HDL-kolesterolin luonteesta on luettavissa tuoreesta englanninkielisestä katsauksesta The two faces of the 'good' cholesterol ('Hyvän' kolesterolin kahdet kasvot).

Päiväunet ovat hyväksi sydämelle

Päiväunet nukkuvien riski kuolla sydäntautiin on yli kolmannesta alempi kuin niiden, jotka eivät päiväunia ota. Tämän vuoden alkupuolella julkaistussa kreikkalaistutkimuksessa havaittiin, että keskimäärin vähintään puolen tunnin päiväunet ainakin kolmesti viikossa nukkuvien riski oli 37 prosenttia alempi. Myös harvemmin päiväunia nukkuvien riski oli hieman alempi mutta heidän kohdallaan tulos ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä. Tutkimuksen tekijät arvelivat päiväunien riskiä alentavan vaikutuksen selittyvän sillä, että se vähentää stressiä. Tiedetään nimittäin, että stressi lisää sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä sepelvaltimotautikuolleisuutta.

Oma ajatukseni tuloksista kuultuani on se, että olisi hyvä jos työelämässä olisi mahdollisuus kesken työpäivää otettuihin päiväuniin vaikkapa työpaikoille järjestetyissä lepohuoneissa. Uskon järjestelyyn olevan taloudellisesti hyvin varaa, sillä päiväuniin on ollut varaa myös köyhemmissä ja teknologisesti kehittymättömämmissä yhteiskunnissa. Tällaisten uusien käytäntöjen syntyminen edellyttäisi ennen kaikkea asenteiden muutoksia siinä, miten suhtaudumme työelämään. Jos stressittömyyttä ja elämän laatua arvostettaisiin nykyistä enemmän, se näkyisi käytännössä tällaisina järjestelyinä.

Kirja saa huomiota

Huomasin ilokseni, että Ravintoa sydämelle -kirja on päässyt Sokoksen lokakuun kampanjatuotteeksi. Kirja on nyt hyvässä seurassa muun muassa Anja Snellmanin, Kaari Utrion ja Timo Airaksisen teosten kanssa. Nyt täytyy vain toivoa, että painos ei lopu kustantajalta kesken, jotta ei tarvitse myydä ei-oota.

Kirjasta on myös lyhyt mutta erittäin myönteinen arvostelu tuoreessa Kirkko & kaupunki -lehdessä.

Millainen on terveellinen ruokavalio?

Jo joitakin vuosia sitten tehty Harvardin tutkimus antaa hyvän viitteen siitä, millainen ruokavaliomalli on terveellinen. Arvostetussa ravitsemustieteellisessä lehdessä julkaistu tutkimus perustui yli 51 000 mieslääkärin aineistoon.

Tutkimuksessa havaittiin, että korkein sydäntautiriski oli Länsimaisen ruokavaliomallin mukaisesti syöneillä. Tähän ryhmään kuuluneet söivät runsaasti punaista lihaa, lihajalosteita, puhdistettua viljaa, makeisia ja jälkiruokia, ranskanperunoita ja rasvaisia maitotuotteita.

Edellisistä poikkeavasti alin sydäntautiriski oli Järkevää ruokavaliomallia noudattaneilla, jotka söivät eniten:

• Vihanneksia
• Hedelmiä
• Palkokasveja
• Täysjyväviljaa
• Kalaa
• Siipikarjaa

Vaikkakaan tällaisilla väestötutkimuksilla ei pystytä varmuudella määrittelemään kaikkein terveellisintä ruokavaliota, tulokset antavat kuitenkin vahvan viitteen siitä, mistä suunnasta terveellinen ruokavalio löytyy. Ei ole myöskään otaksuttavaa, että useimmille ihmisille terveellisin tai optimaalisin ruokavalio poikkeaisi kovasti tästä tutkimuksessa hahmottuneesta Järkevästä ruokavaliomallista. Niinpä siihen sisältyviä ruoka-aineita kannattaakin suosia.

D-vitamiini alentaa verenpainetta

D-vitamiinilisä alensi vanhemmilla naisilla systolista verenpainetta 9,3 prosenttia vuonna 2001 julkaistussa tutkimuksessa. Tutkimusryhmä sai 20 mikrogrammaa D-vitamiinia ja 1200 mg kalsiumia, kun taas vertailuryhmäläiset saivat pelkkää kalsiumia. Verrattuna ainoastaan kalsiumia saaneeseen ryhmään, D-vitamiinia saaneilla myös seerumin parathormonipitoisuudet alenivat 17 prosenttia, mikä hidastaa luuston heikkenemistä.

Tämän vuoden (2007) maaliskuussa julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että D-vitamiinin suoranaisesta puutoksesta kärsivillä oli kolminkertainen korkean verenpaineen riski niihin henkilöihin verrattuna, joiden D-vitamiinitasot olivat riittävät.

D-vitamiinilisästä voi olla hyötyä myös sydämen vajaatoiminnan ehkäisemisessä ja tukihoidossa. Kun vielä tiedetään, että D-vitamiini alentaa monien syöpien, osteoporoottisten murtumien, MS-taudin ja periodontiitin (hampaiden lähdön) riskiä, sen riittävästä saannista on hyvin suositeltavaa huolehtia. Jotta optimialueen alaraja (75—80 nmol/l) saavutettaisiin, aikuisten tulisi ottaa D-vitamiinia vähintään 20—25 mikrogrammaa päivässä, mutta varsinkin iäkkäät ihmiset voivat tarvita enemmänkin.

10 sydämelle terveellistä superruokaa

Ruokavaliota on hyvä katsoa kokonaisuutena, mutta siitä huolimatta on olemassa joitakin sydämelle ja verenkiertoelimistölle erityisen terveellisiä superruokia. Tällaisia ovat esimerkiksi:

Mantelit ja pähkinät. Pähkinöiden säännöllisen syömisen on osoitettu olevan voimakkaassa yhteydessä alempaan sepelvaltimotautiriskiin. Terveellisiä ovat esimerkiksi mantelit, saksanpähkinät ja pekaanipähkinät.

Rasvainen kala. Rasvainen kala sisältää sydämelle terveellisiä pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja, EPA:a ja DHA:ta. Hyvää rasvaa sisältäviä kaloja ovat esimerkiksi lohi, kirjolohi, makrilli ja sardiinit sekä tuore tonnikala (purkkitonnikalassa ei juuri ole enää hyviä rasvoja jäljellä).

Tomaattiruoat. Tomaattien väriaine lykopeeni on voimakas antioksidantti. Sen korkeammat pitoisuudet veressä yhdistyvät alempaan sepelvaltimotautiriskiin.

Granaattiomenat ja granaattiomenamehu. Granaattiomenat ovat antioksidanttipitoisuudeltaan voimakkaimpiin kuuluvia ruoka-aineita. Granaattiomenamehun säännöllisen nauttimisen on mm. osoitettu alentavan huomattavasti verenpainetta ja vähentävän plakin määrää kaulavaltimoissa.

Omenat. Omenien säännöllinen syöminen alentaa aivohalvausriskiä ja on yhteydessä selvästi pienempään riskiin kuolla sepelvaltimotautiin, kuten tämä suomalaistutkimus kertoo. Omenat kannattaa syödä kuorineen, sillä kuorimattomissa omenissa on noin kaksi kertaa enemmän terveellisiä flavonoideja kuin kuorituissa. Suomessa myytävien tavanomaisesti viljeltyjenkin omenien torjunta-aineiden määrät ovat sallituissa rajoissa.

Verigreippi ja muut sitrushedelmät. Verigreippi alentaa tehokkaasti veren rasvoja, triglyseridejä, ja LDL-kolesterolia. Myös muut sitrushedelmät ovat sydämelle ja aivojen verisuonistolle terveellisiä.

Pinaatti ja muut lehtivihannekset. Näissä on mm. sydämelle terveellistä folaattia, luonnollisia karotenoideja ja K-vitamiinia.

Täysjyvävilja. Täysjyväviljojen käyttö yhdistyy alempaan sepelvaltimotauti- ja aivohalvausriskiin. Perusteellinen englanninkielinen yhteenveto viime vuosien täysjyväviljan hyötyjä koskevista keskeisistä tutkimuksista löytyy tästä PDF-tiedostosta.

Oliiviöljy ja rypsiöljy. Näillä öljyillä, ja erityisesti kylmäpuristettuina, on molemmilla sydämelle terveellisiä vaikutuksia. Etelä-Euroopassa korostetaan neitsytoliiviöljyn hyötyjä, Pohjois-Euroopassa rypsiöljyn. Oliiviöljyssä on terveellisiä fenolisia yhdisteitä, rypsiöljyssä mm. alfalinoleenihappoa, joka on kasvikunnan sydämelle terveellinen omega-3-rasvahappo.

Natto. Natto on japanilaisten jo noin 1000 vuoden ajan syömä perinneruoka, jota valmistetaan soijapapuja juuston tapaan käyttämällä. Natossa on erittäin paljon verisuonten ja aortan kalkkiutumista ehkäisevää K2-vitamiinia ja veritulppariskiä vähentävää nattokinaasientsyymiä. Nattoa voi ostaa Helsingissä Tokyokan-nimisestä liikkeestä.

Muitakin sydämelle terveellisiä ruokia toki on: porkkana, valkosipuli, sipuli, kaakaojauhe ja tumma suklaa, punaviini (lasillinen päivässä mieluiten aterian yhteydessä). Kannattaa huomata, että granaattiomenien ja greipin syöminen ei sovi lääkeaineiden yhteyteen. Verenohennuslääkkeitä käyttävien on myös syytä keskustella lääkärin kanssa ennen kuin he lisäävät K-vitamiinia sisältäviä ruokia, esim. pinaattia ja nattoa, ruokavalioonsa.

Vitamiini joka estää verisuonten kalkkiutumista

Hollantilaisessa vuonna 2004 julkaistussa Rotterdamin tutkimuksessa havaittiin, että K2-vitamiinia eniten ruoastaan saaneilla oli 50 prosenttia alempi riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin sitä vähiten saaneilla. Ruokavaliossa yleisemmällä K1-vitamiinilla ei vastaavaa vaikutusta havaittu.

K2-vitamiinin hyödyt vahvistettiin sittemmin eläinkokeilla. Niissä rotille syötettiin ensin sellaista ruokaa, joka kulutti loppuun niiden K-vitamiinivarastot. Sen seurauksena tietyt K-vitamiinista riippuvaiset elimistön proteiinit eivät olleet enää toimintakykyisiä, mikä johti valtimoiden pahaan kalkkiutumiseen. Samalla osoitettiin, että K2-vitamiini pystyi täysin estämään valtimoiden kalkkiutumisen, mutta K1-vitamiinilla ei vastaavaa vaikutusta ollut.

Myöhempi Maastrichtin yliopiston tutkimus paljasti, että K2-vitamiini ei ainoastaan pysäytä valtimoiden kalkkiutumista, vaan se voi myös vähentää sitä. Tuloksista kerrottiin tieteellisessä Blood-lehdessä. K2-vitamiinia runsaasti sisältävällä ravinnolla kyettiin vähentämään sydämen aortan kalkkiutumista rotilla, joiden verisuonet jo olivat kalkkiutuneet. K2-vitamiini vaikuttaa siten, että se aktivoi erään tärkeän proteiinin (matriksi Gla-proteiini). K2-vitamiinin ansiosta tämä proteiini saa ikään kuin kourat, joilla se voi estää kalsiumin kiinnittymisen valtimoiden seinämiin.

Verisuonten ja sydämen aortan kalkkiutuminen on sydäntautien uusi riskitekijä, josta Time-lehti kirjoitti vuonna 2005 otsikolla Do You Know Your Calcium Score? (Tunnetko kalsiumarvosi?). Ja tämän kalkkiutumisen estämisestä K2-vitamiinilla on nyt siis kysymys.


Parhaimmat K2-vitamiinin lähteet

Länsimaisissa ruokavalioissa parhaimpia K2-vitamiinin lähteitä ovat etenkin kypsytetyt juustot, erityisesti Edam-juusto. Siihen K2-vitamiinia on muodostunut maitohappokäymisen seurauksena. Maidossa ei K2-vitamiinia sen sijaan juuri ole. Maitotuotteiden käyttö ranskalaiseen tapaan juustoina saattaakin olla paljon terveellisempää kuin Pohjoismaissa yleinen maidon juominen. Juuston lisäksi myös kalkkunassa ja broilerissa on kohtalaisen paljon K2-vitamiinia. Viimemainituissa se on kuitenkin sellaista muotoa (MK-4), joka ei ole elimistölle läheskään yhtä hyödyllinen kuin naton ja kypsytettyjen juustojen sisältämät pitkäketjuisemmat K2-vitamiinin muodot (esim. MK-7).


Avattu nattopakkaus sinappeineen ja soijakastikkeineen. Kuva JH

Täysin omaa luokkaansa K2-vitamiinin lähteenä on kuitenkin natto, joka on japanilainen soijapavuista käyttämällä valmistettu perinneruoka. Nattoa, jota syödään nykyisin Japanissa 7,5 miljardia (sic!) pakkausta vuodessa, voi ostaa Tokyokanista, joka on Helsingissä Annankatu 24:ssä.

K2-vitamiinia on olemassa myös ravintolisänä. Niissä se on joko menakinoni-4:nä tai menakinoni-7:nä, joka on natossakin esiintyvä luonnollinen muoto. Menakinoni-7-muotoisena K2-vitamiini on kaikkein tehokkainta, koska sen puoliintumisaika elimistössä on erittäin pitkä, noin kolme vuorokautta. Siten jo suhteellisen pienillä ravintolisäannoksilla, esimerkiksi 45 mikrogrammalla menakinoni-7-muotoista K2-vitamiinia päivässä, voidaan pitää huolta K-vitamiinista riippuvaisten proteiinien hyvästä karboksylaatiosta (eli hyvästä toimintakyvystä).

Huom! Verenohennuslääkkeitä käyttävien tulee keskustella lääkärinsä kanssa ennen K-vitamiinin lisäämistä ruokavalioon tai sen käyttöä ravintolisänä.

Viite:

Detrano R et al. Coronary Calcium as a Predictor of Coronary Events in Four Racial or Ethnic Groups. N Engl J Med. 2008 Mar 27;358(13):1336-45.

Ravintoa sydämelle

Nyt syksyn alussa ilmestyi kirjani Ravintoa sydämelle WSOY:n kustantamana. Kirja kertoo sydäntautien ehkäisystä terveellisellä ravinnolla. Perinteisestä sydänvalistuksesta teos poikkeaa siinä, että kirjassa ei puhuta ainoastaan tyydyttyneistä rasvoista, kolesterolista ja verenpaineesta. Katson sydäntautien ehkäisyä monitekijäisemmin.

Sydäntautiriskiä kohottavat näiden tekijöiden lisäksi myös sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ja yhä yleistyvä ylipaino, lievä verisuonten tulehdus, homokysteiini, vapaiden radikaalien aiheuttamat vauriot ja stressi.

Laajaan tutkimustietoon perustuvassa kirjassani neuvon käytännönläheisesti, miten sydämen ja verisuonten terveyttä voi tukea parhaiten, kun vaikutetaan yhtäaikaisesti kaikkiin riskitekijöihin.

Tärkeää on esimerkiksi se, että ruokavalioon sisältyy riittävästi omega-3-rasvahappoja. Ne, ja erityisesti kalan pitkäketjuinen omega-3-rasvahappo DHA, alentavat vakavien rytmihäiriöiden vaaraa. Kalaöljyt vähentävät myös tulehdusta ja veritulppariskiä. Mutta sydäntautiriskin pienentämiseksi on monia muitakin keinoja.